26.5.15

Pari vinkkiä ruukkukasveille


1. Tavalliset puiset puunväriset kukkakepit voi tuunata modernimmiksi ja sisustukseen sopivammiksi maalaamalla ne mustiksi.




2. Yksittäiset pienet kukkaruukut voi koota yhdelle isommalle aluslautaselle. Pieniä ruukkuja on helpompi käännellä ja siirrellä, kun niillä on yhteinen alusta. Lisäksi pienistä ruukuista ja ruukkukasveista saa näyttävämmän ja runsaamman asetelman, kun ne ovat yhdessä lähellä toisiaan (esim. kaktuskokoelma).


25.5.15

Tiilillä rajattu mansikkapaikka koivun juurelle


Sain kuningasidean selailtuani nettiä hakusanoilla "tree rings" ja "brick garden".

Meillä on takapihalla suuri paksurunkoinen koivu, jonka vieressä on joskus ollut vanha pihasauna. Sauna alle on ladottu vanhoja punatiiliä ja niillä on päällystetty myös saunalle johtanut polku. Tiilet ovat jääneet maahan, kun sauna on purettu. Vaikka alue on tontin aurinkoisin, se on ollut vailla käyttöä ja kasvanut rehevää rikkaruohoa.

Irrotin osittain jo murentuneet tiilet maasta ja rakensin parhaiten säilyneistä koivun ympärille metsä-/ahomansikkamaan.




Rakennelmani on väliaikainen ja helposti purettava. Koivun taakse tontin kulmaan on tarkoitus rakentaa jossain vaiheessa puuvaja. Viimeistään silloin tiilirakennelma on tiellä ja se joudutaan purkamaan.  




  Lähdin latomaan tiiliä koivun ympärille ja yritin saada niistä ympyrän. Täydellistä ympyrää en silmämääräisesti saanut aikaan, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Koivun ympärillä on isoja kiviä, jotka piti ottaa huomioon. Samoin se, että maa viettää lievästi ja on epätasainen.

Osan ensimmäisestä tiilikerroksesta kaivoin maahan. Seuraavan kerroksen ladoin limittäin edellisen kerroksen tiilien päälle. Koivulla ei ollut pintajuuria, joita olisin pintamaata kaivamalla saattanut vahingossa vioittaa.




Jos vastaavaan urakkaan ryhtyy ja haluaa pitkäikäisen (roudankestävän) tiilirakennelman, kannattaa pohjatyöt tehdä hyvin. Tiilten ladonta on helpompaa, kun pohjalla on soraa ja maa on tasoitettu sekä tampattu tiiviiksi. Tiilet voi myös muurata kiinni toisiinsa. 




Sen lisäksi, että ahomansikka tuottaa marjoja, se leviää nopeasti ja toimii maanpeitekasvina. Taimia voi ostaa taimimyymälöistä tai siirtää luonnosta.

Istutin metsämansikan rönsyt läpimäräksi kastellun sanomalehden päälle levittämääni puutarhamultaan. Ennen maatumistaan sanomalehti pitää taimet kosteina ja rikkaruohot poissa. Ohut kerros multaa siksi, että koivu saattaa "tukehtua", jos sen rungon tyven ja maan päällisen juuriston peittää maanpintaa nostamalla. 




Ahomansikat ovat vähään tyytyväisiä ja menestyvät kuivassa ja vähäravinteisessakin maassa. Ainakin näin väitetään. Pian nähdään, lähtevätkö rönsyt juurtumaan, viihtyvätkö uudessa paikassa ja saadaanko omasta pihasta tänä kesänä mansikoita.


21.5.15

19.5.15

Laskosverhojen ripustaminen


Olen tallentanut verhojen eri työvaiheet kuvineen tänne blogiin, koska laskosverhot ovat meneillään olevan sisustusalan koulutuksen ensimmäinen näyttötyö. Toivottavasti ohjeista on apua muillekin, jotka haluavat tehdä omaan kotiin sopivat laskosverhot itse.




Kun laskosverhot on ensin suunniteltuommeltu ja verhomekanismit asennettu, ne ovat valmiit ripustettaviksi. Verhot on helppo irrottaa verhomekanismeista ripustamisen ajaksi. Verhonaruja ohjaavat laskoksen tasaajat napsautetaan irti tukipinnoista ja itse verho irrotetaan repäisemällä sen yläreuna tarrakiskosta. 

Tarrakiskon kannakkeet voidaan ruuvata seinään tai kattoon. Päädyin kiinnittämään ne varmuuden vuoksi molempiin. Ruuvasin tarrakiskon verholaudan alla olevan kotelon alle sekä seinään. 




Koska seinä sekä kotelo ovat levyä, kiinnitykseen tarvittiin ankkurilliset ruuvit, joissa on levyn taakse levittyvät siivekkeet. Tällaisia ohutlevyankkureita valmistaa kotimainen Sormat Oy ja myy K-Rauta. Ruuveja on saatavana 6 mm paksuisina. 

6 mm ruuville ankkureineen porataan 10 mm reikä, johon muovinen ankkuri upotetaan. Sen jälkeen ankkuriin ruuvataan ruuvi, joka avaa levyn toiselle puolelle jäävät siivekkeet. Siivekkeiden ansiosta ruuvi ja tarrakisko pysyvät tukevasti levyseinässä ja -kotelossa murtamatta levyä. Laskosverhot kannattaa kiinnittää tukevasti, koska niitä kiskotaan narusta ylös ja alas päivittäin. 



Kuva: http://fi.sormat.com/


Kun tarrakisko on ruuvattu tukevasti paikoilleen, verhot silitetään ja ripustetaan tarralla kiskoon ja laskoksen tasaajat napsautetaan paikoilleen tukipinnoihin. Tuotteiden turvallisuusvaatimusten mukaisesti laskosverhon vapaana roikkuva vetonaru tulee kiinnittää lasten ulottumattomiin, vähintään 1,5 m korkeudelle.

Laskosverhojen hoidoksi riittää tuuletus. Vesipesukin on mahdollista, kunhan mekanismit irrotetaan pesun ajaksi.




Paksusta puuvillakankaasta toteutetut laskosverhot ovat olleet käytössä ja viikon verran. Ne eivät ole pimentävät, mutta ovat pitäneet makuuhuoneen hämäränä sekä viileänä ja aamun ensimmäiset auringonsäteet loitolla. Päivällä ylös nostettuina ne päästävät matalista ikkunoista huoneeseen valoa.




Ikkunoiden eteen tulee lukunurkkaus (takan viereen muurin reunalle mahtuu monta kirjapinoa), jossa luonnonvalo on tarpeen. Voi olla, että etsin kesän aikana nurkkaukseen tuolin ja rahin lisäksi jalallisen valaisimen. Meillä tulee syksyllä alkamaan koulutukseen liittyvä valaisin-kurssi ja haluaisin tuunata vanhasta jalkalampusta modernimman. Nälkä kasvaa syödessä ja projekteilla on taipumus laajentua...


17.5.15

Työtuolin uusi pehmustettu päällinen


Yläkerran aulassa on kaksi työpistettä. Toisen työtaso on korkeampi ja sen ääressä voi työskennellä myös seisten. Työtuolillakin on ollut käyttöä, koska sen istuinosan kangas oli päässyt vähän "kulahtamaan". Uudistin tuolin vaihtamalla sen istuinosaan uudet pehmusteet sekä päällyskankaan. 




Kangas on kirpputorilta ostettu kierrätyskangas, harmaameleerattua 100 % villaa. Sen pitäisi kestää kulutusta ja sopia hyvin verhoilukankaaksi.




Istuinosa oli kiinnitetty tuolin runkoon kulmaraudoilla ja ruuveilla. Aloitin purkuhommat irrottamalla istuinosan ja repimällä vanerisen pohjan ja vaahtomuovin päälle nidotun vanhan kankaan niitteineen.

Vanha vaahtomuovipehmuste oli mennyt huonoksi ja murentunut reunoista. Irrotin huonokuntoisen vaahtomuovin, piirsin vanerisen pohjan mukaan kaavan, leikkasin vaahtomuovista kaavan avulla uuden pehmusteen ja liimasin sen vaneriin.




Leikkasin vanulevystä istuinosaa suuremman kappaleen ja liimasin sen vanerin ja vaahtomuovin päälle tekstiililiimalla. Vanulevy vaahtomuovin päällä suojaa vaahtomuovia ja päällyskangasta hankaamasta toisiaan rikki. Vanu taitellaan kulmiin siististi ja tasaisesti. Ylimääräisen vanun voi leikata pois. 

Nidoin vanulevyn vaneriin muutamasta kohdasta niittipyssyllä, sinkilä- eli nitojapistoolilla. Tällä kertaa käytin ihan muovista versiota paineilmalla toimivan sijaan. Ihmeen hyvin silläkin saa kankaan kiinnitettyä rungon puuosiin, vaikka vähän "rimpula" onkin. 




Lopuksi leikkasin kankaasta istuinosan kaavan reunoja n. 5 cm suuremman kappaleen ja nidoin sen kiinni istuinosan vaneriin vanu- ja vaahtomuovikerrosten päälle. Kun uusi pehmustettu päällinen oli valmis, ruuvasin sen takaisin tuolin runkoon.

 Uudistettu tuoli on taas siisti ja kestää käyttöä. Pehmustetun päällisen uusiminen oli helppoa ja nopeaa, eikä siihen tarvittu kovin ammattimaisia työkalujakaan. Kun tuolin pehmusteet avaa, näkee miten ja missä järjestyksessä ne ovat runkoon kiinnitetty. Kuluneet osat vaihdetaan vastaaviin uusiin, käyttökelpoiset osat käytetään uudelleen ja kootaan samoin kuin ne ovat alun perin tuolissa olleet.


14.5.15

Taulu Marimekon Fokus-kankaasta


Meillä oli koulussa mahdollisuus kokeilla paineilmalla toimivaa hakasnaulainta eli niittipistoolia. Tein ystävälleni Marimekon Fokus-puuvillakankaasta kangastaulun niittaamalla kankaan rimoista kasaamaani kehikkoon. 

Laskin tarvittavien rimojen pituudet venyttämällä kangasta ja mittaamalla kuvion pituuden ja leveyden. Tarkoitus oli, että keskelle tulevan kuvion reunoille jäi näkymään muutama sentti mustaa pohjakangasta. Kehikkoon venytettynä kangastaulun kooksi tuli 147 x 150 cm. Kankaan kuvio ei ole täysin symmetrinen, vaikka se pyöreä onkin.   




Rimat hankimme K-Raudasta ja sahautimme ne siellä 45 asteen kulmaan eli jiiriin. Rima on valkoista Cello-reunalistaa (21x42/13x3200), jota myydään 3 m 20 cm pitkinä rimoina hintaan 9,90 €/kpl. Ostimme niitä kaksi, koska taulun kehykseen tarvittiin kaksi 147 cm ja 150 cm pitkää rimaa. 




Koska puuliimaa ei tähän hätään sattunut olemaan, liimasin rimat kulmista yhteen kontaktiliimalla. Liimaa levitetään kumpaankin liimattavaan pintaan, odotetaan n. 15 min ja puristetaan pinnat yhteen. 




Liimattavat pinnat täytyy saada kerralla kohdilleen, koska liima tarttuu heti.




Kun liima oli kuivunut, vahvistin kulmat niittaamalla niihin vaneripalat. Olisivat pysyneet varmasti ihan vaan muutamalla niitillä, taisin vähän innostua...

Kannattaa käyttää eri mittaisia niittejä sen mukaan, mihin kohtaan reunalistaa niitä käyttää. Liian pitkät niitit voivat tulla läpi ja näkyviin kehyksen oikealta puolelta.




Seuraavaksi niittasin kehykseen vanua. Leikkasin vanulevystä muutaman sentin kehikkoa suuremman palan, että vanun reunan saa käännettyä reilusti rimojen reunojen yli.   




Levyvanun sijaan kangastaulun pohjakankaana voi käyttää myös esim. lakanakangasta.




Vanulevyn nidottuani, mittasin ja merkkasin sekä kehikon että kankaan reunojen keskikohdat. Kohdistin merkit ja niittasin kankaan vastakkaisilta sivuilta kehikkoon. Venytin kangasta samalla niin, ettei se jäänyt löysäksi. Ennen seuraavien vastakkaistan sivujen niittaamista tarkistin, että kuvio oli osunut varmasti kehikon keskelle.




Kangaspalan hulpioreunat olivat niin kapeat, että ne oli pakko niitata kehikon ulkoreunoihin niin pitkälle kuin ne vain suinkin ylettyivät. Päätin, että hulpioreunoista tuli taulun ylä- ja alareunat, jolloin ne eivät jääneet katseen korkeudelle näkyviin. Hulpioreunoihin olisi voinut ommella jatkeiksi kaitaleet yksiväristä mustaa kangasta tai ne voi halutessaan viimeistellä liimaamalla niittien päälle mustaa nauhaa.

  


Kulmien taittamisen ja niittaamisen jälkeen mittasin ja sahasin kehikolle poikittaiset tukirimat. Ne tukevat isokokoista taulua ja estävät sen vääntymisen. Käyttämäni rimat ovat suoraa lattialistaa. 

Viimeistelin taulun ruuvaamalla ylimpään tukirimaan ripustamista varten silmukkaruuvit. 




Paineilmakäyttöinen hakasnaulain on kätevä, mutta ehkä vähän pelottava. Sitä käyttäessä kannattaa olla varovainen, ettei satu vahinkoja. Kompressorin (=kompuran) tärinään ja paineilman suhahduksiin tottumattomalle letkujen kiinnitys ja irrottaminen saattaa olla vähän "haasteellista". ;) 


9.5.15

Blogipolku - Uusi blogiyhteisö


Koska suomalaisia blogeja listannut Blogilista lopettaa 1.6.15 alkaen toimintansa, Tee-se-itse-naisen sisustusblogin seuraaminen ei siellä enää onnistu.

Tilalle on tullut uusi kotimainen blogiyhteisö Blogipolku.com, jota kautta voi löytää ja seurata erilaisia blogeja. Blogipolku löytyy myös Facebookista







Tee-se-itse-naisen sisustusblogi on mukana uudessa blogiyhteisössä. Löydät blogin Blogipolusta tämän linkin kautta.


8.5.15

Tilojen sisustaminen omien tarpeiden mukaan


Reilun vuoden asumiskokemuksen jälkeen voimme jo sanoa, että taloudessamme ei ole käyttöä kellarin erilliselle kylmäkellarille. Sen sijaan puutarhavajalle olisi hyvinkin tarvetta. 

Koska kylmäkellari on kuiva tila, siellä on hyvä ilmanvaihto ja valaistus sekä tukeva metallihylly, siivosin ja täytin sen puutarhanhoitovälineillä.




 Pieneen tilaan mahtuu yllättävän paljon tavaraa ja kun kaikki on hyvässä järjestyksessä, tarvittavat välineet löytyvät helposti.




Asunnon neliöt kannattaa hyödyntää omien tarpeiden mukaan. Tilojen käyttötarkoitusta voi muuttaa, jos sillä saa lisää tilaa ja hukkatilat hyötykäyttöön. Ainakaan säilytystilaa ei taida koskaan olla liikaa...

   

6.5.15

Laskosverhomekanismien asentaminen


Kun laskosverhot on ensin suunniteltu ja ommeltu, niihin kiinnitetään laskosverhomekanismit. Käytimme koulun kautta verhotarviketukku Anja Pesola Oy:stä hankittuja irrallisia laskosverhotarvikkeita. Yksityiset kuluttajat voivat ostaa valmiita laskosverhomekanismipaketteja ja irrallisia verhotarvikkeita mm. täältä ja täältä.




Tähän 120 x 134 cm laskosverhoon tarvittiin:

- 1 kpl alumiininen tarrakisko, sahattu leveys 119 cm (0,5 cm verhon leveyttä lyhyempi molemmista päistä)

- 2 kpl tarrakiskon päätytulppia

- 2 kpl kannakkeita, joista verhokisko ruuvataan seinään/kattoon

- 4 kpl lasikuitupuikkoja tukipinnoiksi verhon kujiin (sahattu leveys á 119 cm)

- 1 kpl alapaino (sahattu leveys 119 cm) verhon alareunaan painoksi

- 1 kpl narulukko

- 3 kpl naruohjaimia tarrakiskoon

- 12 kpl laskoksen tasaajia

- 3 kpl laskoksen tasaajien kiiloja 

- n. 8 m narua

- 1 kpl narunuppi




Alumiininen verhokisko sahattiin pitkästä kiskosta sopivan mittaikseksi. Kiskon tulee olla 1 cm verhoa lyhyempi, ettei se jää näkyviin verhon päistä. Myös neljä lasikuitupuikkoa sekä alapaino sahattiin rautasahalla saman pituisiksi.

Tarrakiskon molempiin päihin napsautettiin päätytulpat. Päätytulppien lisäksi kiskoon kiinnitetään kannakkeet, naruohjaimet sekä narulukko. Narulukko kiinnitetään sille puolelle verhoa, jolle vetonarut halutaan.




Verhon poikittaisiin kujiin pujotettiin lasikuitupuikot sekä alareunan alapaino. 




Puikot ja paino pysyvät kujissa paremmin, kun kujat suljetaan ompelemalla niiden päihin käsin muutama pisto.




Seuraavaksi kujiin pujotettuihin lasikuitupuikkoihin kiinnitettiin laskoksentasaajat. Jokaiseen puikkoon napsautetaan kolme tasaajaa, kaksi verhon molemmille sivuille ja yksi keskelle. Koska narun pujottaminen aloitetaan alareunasta, verhon alareunan kolmeen laskoksentasaajaan kiinnitetään kiilat, joiden avulla naru kiinnittyy tasaajaan tiukasti. 




Naru pujotetaan alareunan laskoksentasaajasta lähtien kohti yläreunaa verhon reunan suuntaisesti jokaisen laskoksentasaajan läpi. Yläreunassa naru pujotetaan tarrakiskoon kiinnitettyjen naruohjainten läpi kiskoa pitkin kohti verhon reunaan kiinnitettyä narulukkoa. Naru pujotetaan narulukon läpi ja katkaistaan suunnilleen verhon puolesta välistä. 

Seuraava naru pujotetaan verhon keskeltä kuten edellinen. Kolmas naru pujotetaan verhon toisen reunan mukaisesti kuten ensimmäinenkin naru. Naruohjaimet ohjaavat narut verhon tarrakiskoa pitkin narulukkoon, jonka läpi kaikki kolme narua pujotetaan. 




Narulukon läpi pujotetut narut leikataan yhtä pitkiksi, pujotetaan narunupin toisen puolen läpi ja solmitaan hevosenhäntäsolmulla yhteen. Narunupin toinen puoli kierretään sen toiseen puoleen, jolloin solmu jää nupin sisälle piiloon.

Verho on nyt valmis asennettavaksi ikkunaan.

     

4.5.15

Laskosverhon ompelu


Mitattuani ja laskettuani makuuhuoneen ikkunoiden ja laskosverhojen koot sekä kankaan menekin, pääsin aloittamaan verhojen leikkaamisen ja ompelun.  

Leikkasin ensin kankaan alareunan suoraksi. Mittasin ja leikkasin 150 cm leveästä puuvillakankaasta kaksi 165 cm pitkää kappaletta.

Leveyden (136 cm) määrittelin kankaan pystyraitojen avulla. Kohdistin samanlaisen raidan kumpaankin reunaan, jotta reunoista tulee symmetriset. Kummallakin reunalla kangas päättyy harmaan raidan puoleen väliin. 

Huolittelin kappaleiden reunat saumurilla. Sen jälkeen käänsin verhon sivureunat 8 cm nurjalle ja ompelin suoran ompeleen 6 cm päähän reunasta. Raitakankaassa kannattaa ommella raitojen mukaan, silloin saumasta tulee suora ja ommel piiloutuu raitaan. Ompelin reunat oikealta puolelta mustalla langalla mustan kapean raidan reunan mukaisesti.





Jatkoin verhon ompelua ylhäältä ja etenin alaspäin kohti alareunaa. Ompelin yläreunaan 2 cm leveää tarranauhaa koko verhon leveydeltä verhojen kiinnitystä varten. Verhoon tuli tarranauhan silmukkapuoli, verhokiskossa on valmiina sen vastakappale, koukkupuoli. 

Tarranauha (tai esim. verhonauha) kannattaa ommella kankaaseen ensin nauhan yläreunasta, kääntää kankaan nurjalle puolelle ja ommella vasta sitten nauhan alareunasta kujaksi. Kahden samansuuntaisen vierekkäisen ompeleen ompeleminen siististi yhtä kauas toisistaan saattaa olla hankalaa. Edellä mainitulla tavalla ommeltuna kankaan oikealle puolelle jää näkyviin vain yksi ommel. 





Mittasin verhon yläreunasta 30 cm (laskoksen pituus) ja piirsin ompeluviivan kankaan reunasta reunaan leveyssuunnassa. Seuraavan ompeluviivan piirsin 2 cm päähän edellisestä. Toistin saman kolmesti, koska verhoon tulee kolme laskosta.





Kangas käännetään ompeluviivojen kohdalta nurjalle, neulataan ja ommellaan kujaksi ohuelle lasikuitupuikolle. Päihin jää aukot, joista puikon voi pujottaa kujaan.




Viimeisenä käännetään laskosverhon alareuna ja ommellaan kujat neljännelle lasikuitupuikolle sekä painopuikolle. Lasikuitupuikolle riittää 2 cm leveä kuja kuten edellä. 2 cm leveän painopuikon kuja on 2,5 cm leveä.





Alareunan kujia varten käännetään 2,5 cm saumanvaraa nurjalle puolelle. Ohuelle lasikuitupuikolle muodostuu kuja, kun taite ommellaan 1 cm etäisyydeltä kankaan reunasta. 

Painopuikon kuja ommellaan 2,5 cm päästä edellisestä saumasta.





Laskosverhojen ompelu ei ole kovin vaikeaa. Haastavinta oli saada laskettua verhon mitat ja kankaan menekki oikein suunnitteluvaiheessa.

Seuraavaksi verhoon kiinnitetään verhomekanismit ja se asennetaan ikkunaan.