22.11.15

Vanutikattu torkkupeitto tilkuista


Ompelin aikaisemmissa ompelutöissä käyttämistäni mustavalkoharmaista puuvillakangastilkuista tilkkutyön. Tilkkutyöstä tuli torkkupeitto, joka tulee olemaan yksi opiskeluun liittyvistä näyttötöistäni.




Tikkasin ensin tilkkutyön ja vanulevyn yhteen tilkkutyön saumojen päältä. Torkkupeiton taustakankaaksi tuli musta vakosametti ja kankaiden väliin levyvanu. Torkkupeiton kulmiin askartelin mustasta puuvillalangasta tupsut.




Ompelin tilkkupeiton samalla idealla kuin aiemmin tekoturkiksesta ompelemani torkkupeiton




Taustakangas leikataan jokaiselta sivulta päällyskangasta suuremmaksi, saumanvaraksi lisätään 2 cm. Taustakankaan ja päällyskankaan voi harsia yhteen pitkillä pistoilla. Kulmat kannattaa jättää harsimatta, että kulmat saa mitattua ja ommeltua jiiriin helpommin. 




Ennen kulmien ompelua tupsut pujotetaan paikoilleen, jolloin ne kiinnittyvät paikoilleen samalla ompeleella kuin kulmat.




Myös vanulevyn kulmat täytyy leikata ja ommella jiiriin.




Vanun kulmasta leikataan kolmion muotoinen pala.




Ei kannata leikata liian suurta palaa kerralla, vaan vähän kerrallaan ja sovittaa aina välillä, kääntyyko kulma hyvin taustakankaan kulman alle.




Kun kulma on sopivan kokoinen, sen reunat voidaan ommella käsin yhteen.




Kun vanulevyn kulmat on ommeltu, taustakangas käännetään oikein päin ja asetellaan vanu + päällyskangas sen sisälle. Työ helpottuu, jos torkkupeiton voi levittää suurelle tasaiselle pinnalle.




Paikoilleen asetellut kankaat neulataan yhteen ompelua varten. Jos mahdollista, neulaamiseen kannattaa käyttää normaaleja nuppineuloja suurempia ja pidempiä neuloja. Halutessaan kangaskerrokset voi harsia yhteen ennen ompelua.




Paksuja kangaskerroksia kannattaa ommella tarkoitukseen sopivalla ompelukoneella, jykevällä kotikoneella tai teollisuusompelukoneella. Vuoden -74 Husqvarna 2000 -kotiompelukone suoriutui ompelusta hienosti. Käytin ompeluun tavallista paksumpaa ompelulankaa.





Kun kankaat on ommeltu yhteen, torkkupeitto on valmis. Vanutikattu tilkkupeitto on ehkä suuritöinen, mutta sen suunnitteleminen ja toteuttaminen mukavaa. Onnistunut lopputulos on vaivan arvoinen ja itse tekemällä saa omaan sisustukseen sopivaa.

Tilkkutyö valmistuu sitä nopeammin, mitä suuremmista tilkuista sen ompelee. Kuviolliset kankaat antavat anteeksi, jos tilkkujen kulmat eivät osu täsmälleen kohdilleen. Valmiin työn tilkkujen kulmien päälle voi ommella esim. nappeja, jotka piilottavat epätäydelliset kulmat. Kaikkien kangaskerrosten läpi ommellut napit myös pitävät kerrokset yhdessä.




Hankin erilaisia ja erikokoisia mustia nappeja torkkupeittoon Tampereelta Kierrätyskeskuksen yhteyteen avatulta Nextiili-pajalta. Paja ottaa vastaan, lajittelee, lahjoittaa, myy ja kierrättää käytöstä poistettuja tekstiilejä, kankaita sekä ompelutarvikkeita uusiokäyttöön. Käykääpä tutustumassa paikkaan!


15.11.15

Koristetyynynpäällinen ja verho + rypytysnauhan ompeluohje


Sisustusalan opiskelu alkaa olla jo loppusuoralla. Nyt on aika tehdä valmistumista varten tarvittavat näyttötyöt arvioitaviksi.

Tänä viikonloppuna urakoin koristetyynynpäällisen sekä suoran verhon. Ompelin ne yläkerran aulaan/työhuoneeseen. 




Samalla uudistin myös rottinkisen rahin päällystämällä sen uudelleen mustalla nahalla.





Koristetyynyn päällisen ompelin kaksipuoliseksi mustavalkoharmaasta 100 % puuvillakankaasta ja mustasta vakosametista. 50 x 50 cm tyynynpäällisessä on vetoketju ja sen voi irrottaa pesua varten.




Suoran verhon ompelin samalla tavalla, kuten tämän verhon aikaisemmin täällä. Alareunaan tuli painoiksi verhopainot ja yläreunaan rypytysnauha. Alla vielä ohje, kuinka rypytysnauha ommellaan verhon yläreunaan niin, että oikealle puolelle jää näkymään vain yksi ommel.




Ensin taitetaan saumanvara (1 cm) kankaan nurjalle puolelle. Rypytysnauha kiinnitetään kankaan oikealle puolelle taitteen reunaan ja ommellaan nauhan reunasta yhden kankaan läpi.




Jos edellistä vaihetta oli vaikea hahmottaa, yllä kuva nurjasta puolesta. Saumanvara käännetty nurjalle ja rypytysnauha ommeltu sen toisesta reunasta kankaaseen.




Seuraavaksi verhon yläreuna rypytysnauhoineen käännetään kankaan nurjalle puolelle ja ommellaan kolmen kankaan läpi. Sauma tulee nyt kiinnittämään kaksinkertaiseksi käännetyn saumanvaran ja kankaan toisiinsa. 




Verhon yläreuna näyttää oikealta puolelta katsottuna tältä. 


Vielä olisi pari näyttötehtävää ommeltavana ja niiden lisäksi kirjalliset työt. Ehkäpä ne tässä pikkuhiljaa valmistuvat...


2.11.15

Eteisen itse tehty kierrätyspainotteinen sisustus


Eteinen on ollut muutoksen kourissa jo jonkin aikaa. Nyt voi vihdoin sanoa, että se on valmis! Eteinen on mielestäni nyt avara, toimiva ja sisustus sopii talon henkeen.





Kerrataanpa vielä, mitä kaikkea eteisessä on tehty. Linkkien kautta pääsee lukemaan aikaisemmat postaukset ja tarkemmat selostukset siitä miten muutokset toteutettiin.





Eteisen kaapisto purettiin ja sen tilalle vaihdettiin avonaulakko. Portaiden alle jäänyt hukkatila hyödynnettiin asentamalla sinne pitkä vaatetanko ja muuttamalla tila vaatehuoneeksi

Vaatetanko henkareineen piiloutui siististi verhon taakse. Väriä eteiseen tuotiin maalamaalla muutama vaatehenkari pirteän keltaiseksi.





Eteisen seinustalle laitettiin pieni penkki, joka maalattiin mustaksi. Penkki toimii eteisessä laskutilana sekä istuimena kenkiä puettaessa.





Penkkiä vastapäätä portaiden vieressä on mustalla ja valkoisella maalattu vintagepeili ja -lipasto. Peilin sekä lipaston puuosat olivat ennen maalausta punaruskeaa tiikkiä. Lipasto toimii laskutilana ja sen laatikoihin mahtuu paljon tarpeellista pikkutavaraa.





Läpikulkutilan ovineen ja portaineen kokoaa keskellä lattiaa oleva virkattu ja harmaaksi värjätty pitsimatto. Rottinkisessa kannellisessa ompelukorissa säilytetään villasukkia.







Eteisen sisustamiseen käytettiin kierrätysmateriaaleja, ostettiin uutta sekä käytettyä ja tuunattiin jo olemassa olevaa. Hintaa muutoksessa käytetyille materiaaleille ja hankinnoille tuli n. 250 - 300 €, kun työ tehtiin itse.


1.11.15

Entäs jos mieli muuttuu...?


No sitten vaan maalataan uudelleen vanhan pinnan päälle! 

Jos kaipaa muutosta, ilmettä voi vaihtaa helposti ja nopeasti parilla kerroksella maalia. Myös erilaiset kokeilut ovat mahdollisia, koska pinnat voi aina käsitellä uudelleen.





Eteisen tiikkinen vintagepeili ja -lipasto olivat sellaisinaankin ihan ok. Olin korostanut kalusteiden tiikkipintaa suihkutettavalla petsi sprayllä. Mutta koska eteisessä oli jo puupintaa ennestäänkin, uuden puusävyn lisääminen tilaan ei ollutkaan hyvä idea. Tila tuntuu helposti tunkkaiselta ja raskaalta, jos sitä hallitsee jokin väri, sävy tai materiaali.





Keventääkseni ja raikastaakseni tilaa, maalasin lipaston jalat, laatikot ja oven mustiksi, tason ja sivut valkoisiksi. Valkoisen maalin alle levitin kerroksen valkoista pohjamaalia. Maalikerrosten välillä tein välihionnan.

Maali tarttui hyvin petsikerroksenkin päälle, kun karhensin pinnat ensin kevyesti hiomalla. Käytin maalaamiseen Teknoksen puolikiiltäviä vesiohenteisia Futura-kalustemaaleja.

Vintagepeili ja -lipasto näyttävät nyt mielestäni nyt moderneilta ja sopivat hyvin muuhun sisustukseen.