24.1.16

Nojatuolin irtopäällinen


Tässä näyttötutkintoon tarvittava näyttötyö, tuolin irtopäällinen. Ompelin sen samaan 40 - 50 -luvun nojatuoliin ja samoilla kaavoilla, kuin aiemmin ompelemaani harjoitustyöhön. Tällä kertaa ompelin päällisen yhdestä kankaasta mustilla tereillä. Uskalsin tehdä irtohupusta myös napakamman ja istuvamman kuin edellisestä.

Kangas, josta päällisen ompelin, on paksumpaa 100 % puuvillaa.




Aloitin päällisen tekemisen istuin- ja selkänojatyynyn päällystämisestä. Täällä tarkempi ohje, kuinka istuin- ja selkänojatyynyt päällystetään. Tein tyynyistä irrotettavat ompelemalla istuinpäällisen takareunaan ja selkänojapäällisen alareunaan vetoketjun. 




Istuin- ja selkänojatyynyjen näkyville jääville reunoille ompelin tereet. 
Käytin terenauhana mustaa vinonauhaa ja muovista terepilliä. Vinonauhaa ja pilliä kului tähän työhön n. 12 m. Tereen sisälle voi ommella myös nyöriä/nauhaa. Ohje tereen ompeluun täällä.




Piirsin ja leikkasin tarvittavat kappaleet kaavojen mukaan. Lisäsin reunoihin 1,5 cm saumanvaraa. Kuvasta näkyy, mitä kappaleita käsinojallisen nojatuolin irtopäälliseen tarvitaan.   




Tarvittavia kappaleita ovat:

- 2 kpl käsinojan sisäsivukappaleita
- 2 kpl käsinojan ulkosivukappaleita
- 2 kpl käsinojan päällyskappaleita
- 2 kpl takakappaleita (vetoketju keskelle)
- 1 kpl selkänoja- ja istuinosakappale




Lisäksi tarvitaan vetoketju, joka ommellaan takakappaleiden väliin. Se helpottaa irtopäällisen irrottamista ja pukemista.




Vetoketjun ompelussa hyvä apuväline on Prymin taitteen silitysmalline. Mallineen avulla on helppo taittaa ja silittää sopivan mittaiset saumanvarat (tässä tapauksessa 1,5 cm). Malline on paperimaista materiaalia, mutta kestää hyvin silitysraudan lämpöä. 




Vetoketjua ei tarvitse ommella takaselkänojan yläreunaan asti. Kannattaa muistaa, että vetoketju ommellaan avautumaan alhaalta ylöspäin.




Vetoketjun ja takakappaleen ompelun jälkeen ommellaan tereet käsinojakappaleiden reunoihin ja käsinojien kappaleet yhdistetään toisiinsa.




Seuraavaksi vetoketjullinen takakappale yhdistetään yläreunasta selkänoja- ja istuinosakappaleeseen. Sen jälkeen ommellaan käsinojakappaleet yhtenäiseen taka-, selkänoja- ja istuinkappaleeseen.




Nyt kaikki kappaleet on yhdistetty yhdeksi irtohupuksi.




Lopuksi irtopäällisen alareuna leikataan sopivan mittaiseksi ja huolitellaan. Huolittelin päälliseni alareunan ompelemalla siihen mustaa 3 cm leveää puuvillanauhaa. 




Lopuksi vielä kollaasi irtopäällisen yksityiskohdista, jotka toivottavasti havainnollistavat, miten päällinen on tehty.




Vanhat tuolit ovat yksilöitä, jokaiseen pitää tehdä omat kaavat. Voi myös olla, ettei tuolin molemmat puolet ole keskenään symmetrisiä. Mutta kun tuoliin sopivan, hyvin istuvan kaavan on kerran tehnyt, sen avulla voi ommella useita erityylisiä irtopäällisiä tai verhoilla tuolin uudelleen.


4 kommenttia :

1ritva kirjoitti...

Kyllä sinä vaan olet taitava, kiitos selkeistä kuvista. Ja ohjeet annoit vielä kaupanpäälle. Saanko kysyä mielipidettäsi, mikä olisi ihanteellinen kangas kissatalouteen, kun kynnet välillä osuu kankaaseen? Kiitän

M kirjoitti...

Vau! Onpa hieno! Ja kiva lukea miten työ käytännössä tapahtuu :)

Miia kirjoitti...

Kiitos. :) Mikrokuitukangas esim. Alcantara taitaa olla paras materiaali kissatalouteen.

Miia kirjoitti...

Kiva kuulla, kiitos. :) Päällinen oli aika työläs tehdä, valmiiden kaavojenkin kanssa. Mutta mukavaa oli oppia tekemään itse ja saada aikaan sellaista mitä ei kaupasta saa.

Lähetä kommentti