Sisustusalan opiskeluun liittyvä tehtävä on nyt suoritettu. Suunnitelin, kaavoitin ja ompelin 40 - 50 -luvun vintage-nojatuolille hupun. Valitsin tehtävää varten suoralinjaisen tuolin ja tuolin muotoon sekä tyyliin sopivan kankaan.
Nojatuolin runko sekä alkuperäinen päällyskangas olivat hyvässä kunnossa. Tuolia ei tarvinnut kunnostaa sen kummemmin, irrotin kankaan ainoastaan istuintyynyistä ja ompelin niille irrotettavat päälliset.
Irtohupun kaavoitus tehtiin merkkaamalla tuoliin sen päälliseen tarvittavat kappaleet nauhalla/kuminauhalla ja nuppineuloilla. Nauha näkyi hyvin kuitukankaan alta, jolloin kappaleiden ääriviivojen piirtäminen tuolin muotojen mukaan helpottui. Nauhat irrotettiin, kun kaavojen ääriviivat oli piirretty tussilla kuitukankaan läpi.
Kaavat leikattiin reiluilla saumanvaroilla kuitukankaasta, sen jälkeen ne ommeltiin yhteen hupuksi. Kuitukankaista mallihuppua muokattiin niin, että siitä saatiin tuolin päälle hyvin istuva.
Hupun kappaleet piirrettiin kankaalle 1,5 cm saumanvaroilla, leikattiin irti, huoliteltiin ja ommeltiin yhteen. Tarvittiin yhä monta sovituskertaa ja pientä viilausta ennen kuin hupusta tuli sopiva. Koska nojatuolini on selkänoja takaa viisto, ompelin takakappaleeseen pukemisen helpottamiseksi vetoketjun.
Tein hupustani hieman löysän, koska en kutistanut kangasta ennen ompelua. Hupun voi pukea ensimmäisen pesun jälkeen kosteana tuolin päälle, jolloin se venyy kuivuessaan oikeaan mittaansa. Toinen vaihtoehto on kutistaa kangas pesemällä se ennen leikkaamista ja ompelua.
Uudistettu vintage-nojatuoli sopii hyvin makuuhuoneessa jo olleen 50-lukulaisen liinavaatekaapin kaveriksi. Ompelin kuviollisesta kankaasta myös pienen vetoketjullisen koristetyynyn ja päällystin aiemmin kirpputorilta löytämäni rahin samaan tyyliin.
Vanhat huonekalut päivittyvät nykyaikaan ja saavat uuden elämän, kun ne päällystää uudella kankaalla. Hupun ompelu on edullinen ja nopea vaihtoehto huonekalun verhoilulle.