Nojatuolin irtopäällinen

Tässä näyttötutkintoon tarvittava näyttötyö, tuolin irtopäällinen. Ompelin sen samaan 40 - 50 -luvun nojatuoliin ja samoilla kaavoilla, kuin aiemmin ompelemaani harjoitustyöhön. Tällä kertaa ompelin päällisen yhdestä kankaasta mustilla tereillä. Uskalsin tehdä irtohupusta myös napakamman ja istuvamman kuin edellisestä.

Kangas, josta päällisen ompelin, on paksumpaa 100 % puuvillaa.

Aloitin päällisen tekemisen istuin- ja selkänojatyynyn päällystämisestä. Täällä tarkempi ohje, kuinka istuin- ja selkänojatyynyt päällystetään. Tein tyynyistä irrotettavat ompelemalla istuinpäällisen takareunaan ja selkänojapäällisen alareunaan vetoketjun. 

Istuin- ja selkänojatyynyjen näkyville jääville reunoille ompelin tereet. 

Käytin terenauhana mustaa vinonauhaa ja muovista terepilliä. Vinonauhaa ja pilliä kului tähän työhön n. 12 m. Tereen sisälle voi ommella myös nyöriä/nauhaa. Ohje tereen ompeluun täällä.

Piirsin ja leikkasin tarvittavat kappaleet kaavojen mukaan. Lisäsin reunoihin 1,5 cm saumanvaraa. Kuvasta näkyy, mitä kappaleita käsinojallisen nojatuolin irtopäälliseen tarvitaan.   

Tarvittavia kappaleita ovat:

- 2 kpl käsinojan sisäsivukappaleita

- 2 kpl käsinojan ulkosivukappaleita

- 2 kpl käsinojan päällyskappaleita

- 2 kpl takakappaleita (vetoketju keskelle)

- 1 kpl selkänoja- ja istuinosakappale

Lisäksi tarvitaan vetoketju, joka ommellaan takakappaleiden väliin. Se helpottaa irtopäällisen irrottamista ja pukemista.

Vetoketjun ompelussa hyvä apuväline on Prymin taitteen silitysmalline. Mallineen avulla on helppo taittaa ja silittää sopivan mittaiset saumanvarat (tässä tapauksessa 1,5 cm). Malline on paperimaista materiaalia, mutta kestää hyvin silitysraudan lämpöä. 

Vetoketjua ei tarvitse ommella takaselkänojan yläreunaan asti. Kannattaa muistaa, että vetoketju ommellaan avautumaan alhaalta ylöspäin.

Vetoketjun ja takakappaleen ompelun jälkeen ommellaan tereet käsinojakappaleiden reunoihin ja käsinojien kappaleet yhdistetään toisiinsa.

Seuraavaksi vetoketjullinen takakappale yhdistetään yläreunasta selkänoja- ja istuinosakappaleeseen. Sen jälkeen ommellaan käsinojakappaleet yhtenäiseen taka-, selkänoja- ja istuinkappaleeseen.

Nyt kaikki kappaleet on yhdistetty yhdeksi irtohupuksi.

Lopuksi irtopäällisen alareuna leikataan sopivan mittaiseksi ja huolitellaan. Huolittelin päälliseni alareunan ompelemalla siihen mustaa 3 cm leveää puuvillanauhaa. 

Lopuksi vielä kollaasi irtopäällisen yksityiskohdista, jotka toivottavasti havainnollistavat, miten päällinen on tehty.

Vanhat tuolit ovat yksilöitä, jokaiseen pitää tehdä omat kaavat. Voi myös olla, ettei tuolin molemmat puolet ole keskenään symmetrisiä. Mutta kun tuoliin sopivan, hyvin istuvan kaavan on kerran tehnyt, sen avulla voi ommella useita erityylisiä irtopäällisiä tai verhoilla tuolin uudelleen.

Read More

Uudelleen verhoiltu rahi ja tereen ompelu

Verhoilin pienen jalallisen rahin harmaalla verhoilukankaalla. Päällys- ja kappakappaleen väliin ompelin mustasta vinonauhasta tereen.

Rahin alkuperäinen kangas oli violetti ja jalkakehikko tiikkiä. Verhoilua odotellessa rahin oli saanut päälleen väliaikaisen hupun.  

Aloitin verhoilun irrottamalla rahista puisen jalkakehikon ja rahin alkuperäisen päällyskankaan. Kankaan alta löytyi vaahtomuovi. Se oli jo jonkin verran alkanut murentua, mutta kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jätin sen paikoilleen. Niittasin vaahtomuovin päälle sopivan kokoisen palan levyvanua. Vanukerros kankaan ja vaahtomuovin välissä suojaa vaahtomuovia hankautumasta kangasta vasten ja estää vaahtomuovia murentumasta.

Pienikokoisen rahin kannen koko on 36 x 36 cm ja reunan korkeus 12,5 cm. Leikkasin harmaasta verhoilukankaasta päällyskappaleen sekä sivukappaleen eli kapan. Kappakappaleen pituuteen kannattaa varata muutama sentti ylimääräistä, ettei se jää liian lyhyeksi. Mittasin kappaleille 1,5 cm saumanvarat. 

Pyöristin rahin päällyskappaleen kulmat, että ne olisivat helpompi ommella ja asettuisivat paremmin rahin päälle. Myös tere on helpompi ommella, kun ommeltavissa kappaleissa ei ole teräviä kulmia. 

Ompelin rahin tereen mustasta vinonauhasta. Se kestää kevyttä käyttöä, mutta jos haluaa tereestä vahvemman, se kannattaa leikata paksummasta kankaasta. Tereen sisälle ostin koululta ohutta muovista tereen ompelua varten tarkoitettua putkea/pilliä. Tereen sisälle voi ommella myös nauhaa, esim. nyöriä tai edullista muurarin saumalankaa.


Tereen ompelussa on kolme vaihetta:

1. Terenauha ommellaan ensin putkeksi niin, että terelanka tai -pilli jää putken sisään. Ommellessa kannattaa käyttää vetoketjupaininjalkaa, että pääse ompelemaan tereen lähelle. Tämä ensimmäinen ommel ommellaan kauimmaiseksi tereestä. 

2. Seuraavaksi putkeksi ommeltu terenauha ommellaan päällyskappaleen reunaan. Päät taitellaan jatkokohdassa siististi päällekkäin ja terelanka/pilli katkaistaan jatkumaan siitä mihin toinen pää jää. Terenauha ommellaan nyt lähempää terettä kuin edellinen ommel. Kulmiin kannattaa leikata pieniä lovia, että terenauha kääntyy niissä paremmin.

3. Tereen ompelun kolmannessa vaiheessa tere ommellaan päällyskappaleen ja kapan väliin. Ommel yhdistää kappaleet ja tere jää niiden väliin. Tämä ommel ommellaan niin läheltä terettä kuin mahdollista, että se jää tiukasti kappaleiden väliin. Edelliset kaksi ommelta jäävät sauman sisään, eivätkä näy päällepäin.

Nyt meillä on niittaamista vaille valmis päällys rahille. Päällys asetellaan rahin päälle niin, että saumanvarat jäävät siististi kapan puolelle alaspäin. 

Päällys vedetään tiukasti rahin päälle ja niitataan niittipistoolilla kiinni. Kapan alareunan voi kääntää siististi piiloon. Kappakappaleen voi jo alun perin leikata niin, että alareunaan jää hulpio, silloin reunaa ei tarvitse huolitella eikä kääntää.

Maalasin rahin puisen jalkakehikon mustalla kalustemaalilla. Jalkakehikko ruuvataan takaisin paikoilleen. 

Viimeistelin rahin ompelemalla sen alareunaan kaksinkerroin taitetun vinonauhakaitaleen. Liimasin nauhan tekstiililiimalla ja ompelin käsin parilla pistolla muutamasta kohdasta rahin päälliseen. 

Jotta rahista tulisi vähän tyttömäisempi, solmin ja ompelin alareunan nauhan päälle vinonauhasta rusetin. Rusetin teko-ohje pahvimallin avulla löytyi täältä.   

Read More

Verhoilukurssin satoa

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka ompelurahi verhoillaan ja kuinka omani valmistui. Tässä esimerkkejä, kuinka hienoja, erilaisia ja erityylisiä opiskeluryhmämme verhoilemista raheista tulikaan!  

Tämä ompelurahi on verhoiltu mustalla keinonahalla sekä mustavalkoisella kettukankaalla. Kanteen on applikoitu kankaasta leikattu ketun pää ja kannen keskelle ketun nenäksi kiinnitetty keinonahkainen kantanappi.

Tähän ompelurahiin on käytetty harmaata sekä erilaisia violetteja verhoilukankaita. Rahi on koristeltu strassinauhalla sekä "timanttinapilla".

Tämä aito vintage-ompelurahi on valmiita kehikoita hieman pienempi ja muodoltaan sirompi. Rahista on poistettu alkuperäinen verhoilu ja se on päällystetty uudelleen beigen ja siniharmaan sävyisillä, hienosti yhteen sopivilla verhoilukankailla.

Tässä antiikkirahissa on upeat puiset jalat. Rahi on verhoiltu beigen sävyisellä verhoilukankaalla ja reunaan on ommeltu käsin koristenauha.

Tässä beigellä ja ruskealla verhoilukankaalla verhoillussa rahissa on meneillään koristenauhan ompeluvaihe.

Tämä ajaton rahi on verhoiltu luonnonvärisellä pellavakankaalla.

Tähän ompelurahiin on käytetty erikuvioisia ja -sävyisiä ylellisiä violetteja verhoilukankaita. Rahi on viittä vaille valmis, vain "timanttinappi" odottaa vielä paikoilleen ompelua.

Tämä ompelurahi taas on verhoiltu valkoisella tekoturkiskankaalla.

Ja muutama rahi valmistuu vielä ihan lähiaikoina... 

Kurssi oli todella inspiroiva ja raheja oli kiva verhoilla. Rahien suunnittelussa ja toteutuksessa pääsi käyttämään luovuutta ja mielikuvitusta. Pieni verhoilutyö oli helppo ja nopea tehdä. Verhoilun idea tuli selväksi ja kaikki onnistuivat hyvin, vaikka joukossa oli sellaisiakin, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin kokeilleet verhoilua.

Lisää juttua kurssistamme ja sen tuotoksista löytyy verhoilukurssimme kouluttajan blogista.  

Read More

Ompelurahin verhoilu

Sisustusalan perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa on tällä hetkellä meneillään verhoilua. Saimme ostaa koululta ompelurahien rungot ja kansilevyt valmiina. Uudelleen verhoiltavaksi sopivia ompelujakkaroita löytyy myös kirpputoreilta.

Verhoiluosuutta vetävällä kouluttajallamme on oma verhoomo, Nooran Verhoomo ja Sisustus. Hän myi meille verhoilutöistä jääneitä sisustus- ja verhoilukangastilkkuja rahien verhoilua varten. Rahin verhoiluun ei tarvita kovin paljon kangasta, tähän meni yhteensä n. 1 m.

Noora myy aina silloin tällöin tilkkuja täällä Tampereella, joten jos sisustus- ja verhoilukankaat kiinnostaa, kannatta seurata Nooran yrityksen Facebook-sivuja.

Rahin verhoilu aloitettiin leikkaamalla rungon sivuiksi neljä kappaletta paksusta pahvista. Pahvit nidottiin runkoon ensin viistoon ammutuilla apuniiteillä. Viistot niitit on helppo tarvittaessa irrottaa, jos palat eivät mene kerralla oikeille paikoilleen.

Kun palat olivat löytäneet paikkansa, ne nidottiin kiinni tiheästi läheltä reunaa. Jos niitit eivät osuneet puiseen kehikkoon ja jäivät näkymään rahin sisäpuolelle, ne saattoi vielä tässä vaiheessa irrottaa ja kiinnittää uudelleen.

Pahvisten kappaleiden reunoja voi hioa hiekkapaperilla rungon reunojen kanssa samaan tasoon, jos ne eivät ole ihan täsmälleen sopivat runkoon.

Ompelurahin kanteen porattiin tässä vaiheessa reikä nappia varten. Kuvassa olevat reiät olivat kannessa jo valmiina. Niihin laitettiin lopuksi puutapit, jotta kansi pysyy paremmin paikoillaan rungon suuaukon päällä.  

Kannen muotoa sai muokattu pyöreämmäksi, kun sen päälle liimattiin kaksi vaahtomuovilevyä. Alempi, kanteen liimattava pyöreä vaahtomuovikappale leikattiin pienemmäksi kuin sen päälle spray-liimalla liimattava kappale. Reunat pyöristettiin ennen liimausta.

Rungon päälle tuli kerros vanua, joka kiinnitettiin liimaamalla. Vanua tuli myös rahin kanteen, johon se kiinnitettiin niittaamalla. Kannen vanua venytettiin voimakkaasti, että se asettui tiukasti vaahtomuovikerrosten päälle ja antoi samalla kannelle sen pyöreän muodon.  

Valitsin ompelurahiini erilaisia ja erisävyisiä harmaita ja mustia kankaita. Käytin rahiin Nooralta ostamiani sisustus- ja verhoilukangastilkkuja sekä aikaisemmin hankittuja muista ompelutöistä jääneitä kangastilkkuja. Verhoilukankaat kestävät kovaakin käyttöä, mutta rahin verhoiluun voi käyttää myös muita paksumpia kankaita.    

Muokkasin samaa kaavaa, jonka avulla leikkasin pahvista kappaleet rahin runkoon. Piirsin ja leikkasin kaavan avulla kangastilkuista kahdeksan kappaletta ja ompelin ne renkaaksi. Jätin sekä ylä- että alareunaan reilut 5 cm:n saumanvarat, että ne yltävät varmasti kääntymään yli rungon ylä- ja alareunan.  

Suoran sauman ompeleminen sujuu kätevästi ompelukoneen pistolevyyn kiinnitettävän magneettiohjaimen avulla. Magneetti ohjaa kankaan reunaa ja ompelu sopivalta etäisyydeltä reunasta onnistuu helposti. Ommeltavien kappaleiden saumanvaroista tulee joka kohdasta aina saman levyiset. Pikkujuttu, mutta todella kätevä!

Piirsin kantta 5 cm suuremman pyöreän kaavan ja leikkasin sen kahdeksaan osaan. Kaavan avulla leikkasin kappaleet kankaista. Ulkoreunaan jäi 5 cm varaa kääntämistä ja nitomista varten.

Ennen kannen kankaan niittaamista pujotin paksun langan kanteen poratusta reiästä ja kiinnitin nahkaisen kantanapin nitomalla kannen sisäpuolelle. Kun kankaat oli nidottu ja nappi kiinnitetty, ompelurahi oli valmis. Vuoripussia ei rahien sisäpuolelle nyt tehty, mutta sekin on mahdollista. Vuoriin voi ommella taskuja, joissa säilyttää pikkutavaraa. 

Viimeistelin ompelurahin maalaamalla sen jalat mustiksi. Maalaamisen olisi voinut tehdä heti aluksi, jolloin kankaita ei olisi tarvinnut varoa sotkemasta maalilla, mutta onnistui näinkin.

Read More

Työtuolin uusi pehmustettu päällinen

Yläkerran aulassa on kaksi työpistettä. Toisen työtaso on korkeampi ja sen ääressä voi työskennellä myös seisten. Työtuolillakin on ollut käyttöä, koska sen istuinosan kangas oli päässyt vähän "kulahtamaan". Uudistin tuolin vaihtamalla sen istuinosaan uudet pehmusteet sekä päällyskankaan. 

Kangas on kirpputorilta ostettu kierrätyskangas, harmaameleerattua 100 % villaa. Sen pitäisi kestää kulutusta ja sopia hyvin verhoilukankaaksi.

Istuinosa oli kiinnitetty tuolin runkoon kulmaraudoilla ja ruuveilla. Aloitin purkuhommat irrottamalla istuinosan ja repimällä vanerisen pohjan ja vaahtomuovin päälle nidotun vanhan kankaan niitteineen.

Vanha vaahtomuovipehmuste oli mennyt huonoksi ja murentunut reunoista. Irrotin huonokuntoisen vaahtomuovin, piirsin vanerisen pohjan mukaan kaavan, leikkasin vaahtomuovista kaavan avulla uuden pehmusteen ja liimasin sen vaneriin.

Leikkasin vanulevystä istuinosaa suuremman kappaleen ja liimasin sen vanerin ja vaahtomuovin päälle tekstiililiimalla. Vanulevy vaahtomuovin päällä suojaa vaahtomuovia ja päällyskangasta hankaamasta toisiaan rikki. Vanu taitellaan kulmiin siististi ja tasaisesti. Ylimääräisen vanun voi leikata pois. 

Nidoin vanulevyn vaneriin muutamasta kohdasta niittipyssyllä, sinkilä- eli nitojapistoolilla. Tällä kertaa käytin ihan muovista versiota paineilmalla toimivan sijaan. Ihmeen hyvin silläkin saa kankaan kiinnitettyä rungon puuosiin, vaikka vähän "rimpula" onkin. 

Lopuksi leikkasin kankaasta istuinosan kaavan reunoja n. 5 cm suuremman kappaleen ja nidoin sen kiinni istuinosan vaneriin vanu- ja vaahtomuovikerrosten päälle. Kun uusi pehmustettu päällinen oli valmis, ruuvasin sen takaisin tuolin runkoon.

 Uudistettu tuoli on taas siisti ja kestää käyttöä. Pehmustetun päällisen uusiminen oli helppoa ja nopeaa, eikä siihen tarvittu kovin ammattimaisia työkalujakaan. Kun tuolin pehmusteet avaa, näkee miten ja missä järjestyksessä ne ovat runkoon kiinnitetty. Kuluneet osat vaihdetaan vastaaviin uusiin, käyttökelpoiset osat käytetään uudelleen ja kootaan samoin kuin ne ovat alun perin tuolissa olleet.

Read More

Istuintyynyt korituoleihin

Vaikka nyt keväällä kaupoissa onkin laajat valikoimat erilaisia istuintyynyjä, ompelin sellaiset itse. Kangas on Ikean Minna 100 % puuvillakangas. Täytteenä käytin ohutta vanulevyä ja 3,5 cm paksua vaahtomuovilevyä. 

Vetoketjujen ansiosta istuintyynyjen päälliset ovat irrotettavissa pesua varten. Kankaan väriset vetoketjut löytyivät Eurokankaasta.

Istuintyynyjen ompelu vaatii jonkin verran ompelukokemusta, mutta ei ole mahdotonta aloittelijallekaan. Kun on kerran tehnyt kaavan ja ommellut sillä yhdet, samalla kaavalla voi tehdä myöhemmin toiset erityyliset.

 Näitä istuintyynyjä ei kiinnitetä tuoleihin. Kiinnitystä varten tyynyihin voi ommella selkänojan taakse solmittavat nauhat tai tarranauhalenkit.

Aloitin istuintyynyjen tekemisen piirtämällä korituolin istuinosan kokoisen ja muotoisen kaavan.   

Piirsin kaavan kuitukankaalle korituolin istuinosan muotoja seuraamalla. Kun sain toisen reunan mielestäni oikean muotoiseksi, taitoin kuitukankaan ja piirsin toisen reunan samanlaiseksi.

Valmiin kaavan avulla oli helppo piirtää ja leikata sopivan kokoiset kappaleet kankaasta sekä vanu- ja vaahtomuovilevyistä.

Kankaisten kappakaitaleiden leveydeksi mittasin 2,5 cm. Lisäsin molemmille puolille 1 cm saumanvaraa, jolloin kankaasta leikattavan kaitaleen leveydeksi tuli 4,5 cm. Vaahtomuovilevyn paksuus on 3,5 cm, mutta koska halusin päällisistä napakasti istuvat, vähensin kapan leveydestä sentin. Vaahtomuovi joustaa ja mahtuu kyllä päällisten sisälle, vaikka ne ovatkin sitä hieman pienemmät.

Kappakaitaleet kannattaa leikata liiankin pitkiksi. Yli jäävä kangas on helppo leikata pois, kun kappakaitale on ommeltu lähes renkaaksi istuinkappaleen reunaan. Kappakaitaleen pituutta on vaikea arvioida, siksi kannattaa mielummin varata kangasta liikaa kuin liian vähän.

Yhteen istuintyynyyn tarvitaan 2 istuinkappaletta, 1 ylipitkä kappakaitale ja 2 vetoketjun sivuille tulevaa vetoketjukappakaitaletta.

Ompelujärjestys:

- Vetoketjut vetoketjukappakaitaleisiin

- Vetoketjukappakaitaleen toinen pää kappakaitaleeseen

- Kapan reuna istuinkappaleeseen (ei vielä loppuun asti) 

- Kappakaitaleet toisesta päästä yhteen renkaaksi, yli jäävä kangas leikataan pois

- Kapan reuna päälliskappaleeseen (nyt vasta loppuun asti)

- Toinen istuinkappale kappakaitaleeseen

Täytteen istuintyynyille tein liimaamalla vanulevyt kangasliimalla vaahtomuovikappaleiden päälle. Samalla tavalla tein vaahtomuovista ja vanusta täytteet tilkkutyynyjä varten. Tilkkutyynyjä varten halusin paksumman täytteen ja liimasin kaksi vaahtomuovilevystä leikattua kappaletta päällekkäin. 

Päällinen istuu paremmin pehmusteiden päällä, kun sen saumat kääntää kappojen suuntaan. Saumanvarat voi ommella päällisen oikealta puolelta päälletikkauksella kappojen reunoihin, että ne pysyvät käytössä paikoillaan.

 Ompelin samasta Ikean Minna-puuvillakankaasta aiemmin työtuolille hupun ja päällystin sillä kuvassa näkyvän rottinkirahin. Pirteän värinen kangas piristää aula-/työtilan muuten tummaa värimaailmaa.

Read More