22.1.23

Tuftattu tyynynpäällinen


Kokeilen mielelläni erilaisia käsityötekniikoita. Omin päinkin oppii, mutta tällä kertaa opiskelin tuftausta ohjatulla kurssilla. Välineet ja materiaalit hankin kurssin järjestäjältä.



Tuftauksen aloittamiseen riittää tuftausneula, tuftattava kangas, jonkinlainen kehikko johon kangas pingotetaan ja lankaa. Käyttämäni tuftausneula on Oxford-mallinen, kokoa 8. Koko 8 on hyvä yleiskoko, joka sopii villalangalle. Paksummalle langalle sopii koko 10. Tärkeintä on, että lanka mahtuu kulkemaan vaivattomasti neulan silmän läpi.

Tuftattava kangas on sekoitus pellavaa ja puuvillaa. Se on harvaan kudottua, jolloin neula lävistää sen helposti. Tuftauskankaaksi sopii myös Monks cloth- ja Aida-kangas. Kangas kannattaa valita sen mukaan, aikooko tuftata koko kankaan kokoisen alueen vai jääkö pohjakangasta näkyviin tuftattujen kuvioiden välistä.

Kannattaa huomioida myös, että jos käytät isompaa neulaa ja paksumpaa lankaa, kankaan tulee olla niin harvaa, että neula ja lanka on helppo pujottaa kankaan läpi. Tuftaustekniikassa oleellista on, että kankaan läpi tuftausneulalla pujotettava lanka kulkee vaivattomasti kankaan puolelta toiselle ja jää siististi lenkille kankaan toiselle puolelle.



Käyttämäni tuftauskehys on valmistettu muovista ja sitä on saatavilla kahta kokoa 28 x 28 cm ja 43 x 43 cm. Kehikkoa myy Riikka-Piikka. Kehikon voi irrottaa kesken työn ja siirtää kohtaan, jota tuftaa. Pohjakankaan tulee olla pingotettuna tuftattavan kuvion kohdalta.

Pienet tuftaustyöt voi pingottaa puiseen pyöreään ompelukehykseen (= kirjontakehys). Isompia tuftaustöitä varten kankaan voi nitoa puiseen taulukehikkoon. Sopivan kokoisen kehikon voi nikkaroida myös itse rimoista.




Tuftauslangaksi sopii parhaiten villa- ja sekoitelangat. Jos lanka on ohutta, sitä voi käyttää kaksinkertaisena. Eikä haittaa, vaikka yhtaikaa pujoteltavat ohuemmat langat ovat erivärisiä. Silloin tuftatusta pinnasta tulee mielenkiintoisempi. Tuftaukseen voi siis käyttää myös kaikenlaisia muista töistä jääneitä jämälankoja.




Kun väline- ja materiaalipuoli on kunnossa, aloitetaan tuftattavan kuvion suunnittelu ja piirtäminen kankaalle. Kuvio täytetään tuftaamalla ja sen ääriviivat jäävät tuftatun pinnan alle. Kuvion kankaalle piirtämiseen voi siis käyttää ihan vaikka lyijykynää, joka ei häviä kankaan pinnalta. Kuvioita ei välttämättä tarvitse päättää etukäteen, voi vain aloittaa tuftaamisen ja katsoa mitä tulee.

Lanka pujotetaan tuftausneulaan niin, että se kulkee suoraan kerältä. Lankaa ei tarvitse katkaista ja jatkaa kesken työn. Jos lanka loppuu kesken kuvion täyttämisen, pujotetaan vain uusi lanka neulaan ja jatketaan tuftaamista n. 1 cm ennen sitä kohtaa, mihin lanka loppui, aiempien pistojen päältä.




Tuftaus näyttää erilaiselta kankaan eri puolilla. Tuftasin kangasta sen nurjalta puolelta. Nurja puoli yllä.




Kuvion oikealle puolelle muodostuu tasaisiä tiheitä lenkkejä, kun tuftausneula painetaan langan kanssa kankaan läpi sen puista kahvaa myöten.



 
Kankaaseen piirretyt kuviot täytetään tuftaamalla. Kuviot voivat olla kiinni toisissaan tai niiden väliin voi jättää pohjakangasta näkyviin.



 
Kun kuvio on valmis, työ irrotetaan varovasti kehyksistä. Tuftatut lenkit purkautuvat herkästi, mutta ne voi aina ommella uudelleen. Työ viimeistellään ompelemalla langanpäät tuftatun kuvion sisälle.

Jos työ on seinätekstiili, sen nurjaa puolta ei tarvitse välttämättä vahvistaa lankojen purkautumisen estämiseksi. Tämän tyynynpäällisen tulee kestää käyttöä ja siksi vahvistin sen kuviot vesi-liimaseoksella nurjalta puolelta. Vahvistamiseen suositellaan käyttämään maitoliimaa, mutta myös vesi ja EriKeeper-liima sopivat samaan tarkoitukseen.




Sivelin vesi-liimaseosta kankaan nurjalle puolelle tuftattujen kuvioiden päälle. Annoin liiman kuivua hyvin ennen kankaiden yhteen ompelua.




Tyynynpäällisen molemmat puolet ovat samaa kangasta. Tuftasin kuvion päälliseen ainoastaan sen toiselle puolelle. Tyynynpäällisen puolet voi olla myös eri kangasta.




Lopuksi tuftatun kuvion lenkit avataan terävillä saksilla leikkaamalla. Pinnan voi jättää myös lenkeille. Ylemmässä kuvassa sekä leikattu että leikkaamaton pinta.

Tuftauksessa erilaisilla pinnoilla voi leikitellä. Osan kuvioista voi tuftata oikealta puolelta, jolloin oikealla puolella näkyy pistoja sekä lenkkejä.




Tuftaus on todella koukuttava ja kiva tekniikka, jolla on mahdollista ommella monenlaisia tekstiilejä. Pinterestistä löytyy valtavasti inspiroivia tuftausideoita hakusanoilla "punch needle".

    

15.1.23

Peilipiirongin entisöinti


30-luvun peilipiirongin kunnostaminen oli jäädä ikuisuusprojektiksi. Aloitin projektin jo viime kesänä, jolloin yritin poistaa piirongista kellastunutta ja lohkeillutta kermanväristä maalia maalinpoistoaineella. Maalinpoistoaine oli niin voimakkaan tuoksuista, ettei hommaa voinut tehdä kuin pihalla. Vanha maali oli todella tiukassa, turhauduin ja homma jäi odottamaan parempia aikoja.



Aikani keskeneräistä projektia katseltuani sisuunnuin ja ilmoittauduin tammikuun alussa järjestetylle entisöintikurssille. Viikon kestäneellä iltakurssilla (yht. 15 h) sain peilipiirongin vihdoin hiottua loppuun (käsin!), kitattua kolhut, pohja- ja pintamaalattua sekä ruuvattua uudet helat. Suurin osa ajasta kului hiomiseen, vaikkei piironkia tarvinnut hioa puupinnalle asti.



Pohjatöitä helpotti se, että olin jo saanut maalinpoistoaineella suurimman osan pintamaalia poistettua. Kermanvalkoisen maalipinnan alta paljastui vihreänharmaa maali. Se on ollut peilipiirongin alkuperäinen väri.



Kurssilla peilipiirongin entisöinti alkoi helposti irtoavien osien eli ovien, peilin ja peilin pidikkeiden irti ruuvaamisella. Osat olikin helpompi hioa irrallisina. 

Vanhan maalin hionta on erittäin pölyistä hommaa. Suosittelen lämpimästi hengityssuojan ja käsineiden käyttöä. Pöly kuivattaa käsiä, myös käsivoiteelle on käyttöä.



 
Hiominen aloitettiin 150 karkealla hiomapaperilla. Tasaisten pintojen hionnassa käytin hiontatukea, jonka ympärille kiersin hiomapaperiarkista puolitetun hiomapaperin. Koristeelliset urat hioin arkista revityn, kaksin kerroin taitetun pienen hiomapaperipalan avulla.




Koristekuvioista vanha hilseilevä maali lähti parhaiten varovasti puukon kärjellä raaputtamalla.




Peilin reunat suojasin maalarinteipillä ennen hiontaa. Kuvassa peili on hiottu ja pohjamaalattu.

Hionnan jälkeen, ennen pohjamaalausta mahdolliset kolhut ja muut epätasaisuudet kitataan puukitillä sileiksi. Kitin täytyy antaa kuivua rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta, joka on kitattujen kohtien hiominen. Hionta tehdään aiemmin käytettyä hienommalla karkeudella, tässä tapauksessa hiomapaperin karkeus oli 180.




Pohjamaalauksen voi aloittaa, kun pinnat tuntuvat käden alla sileiltä. Kaikkia maalikerroksia ei tarvitse saada hiottua pois, riittää kun helposti irtoava maali saadaan poistettua ja maalattava pinta tasaiseksi. Pohjamaali auttaa uusia maalikerroksia tarttumaan paremmin aikaisemman maalipinnan päälle.

Pölyn poisto hiotuilta pinnoilta kannattaa tehdä huolellisesti imuroimalla ja kostutetulla, nukkaamattomalla rievulla. Pintojen tulee olla pölyttömiä ennen maalaamisen aloittamista. 


(Kuva:Tikkurila)


Käyttämäni pohjamaali oli Tikkurilan Helmi pohjamaalia ja pintamaali puolihimmeää Helmi kalustemaalia. Valitsin maalin sävyn mahdollisimman lähelle alkuperäistä vihreänharmaata maalia. Parhaiten sävyä vastasi Tikkurilan värikartan sävy V487 Valamo. Murretut sävyt sopivat hyvin 30-luvun kalusteisiin.




Pohjamaalin päälle maalatun ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen pinta ei näytä vielä kovin hyvältä ja se kuuluu asiaan. Maalin kuivuttua ja kovetuttua maalattua pintaa voidaan taas käsitellä hiomalla. Maalikerrosten välillä tehtävällä välihionnalla saadaan tasoitettua siveltimen jäljet, maalinroiskeet ja valumat. 

Välihionta tehdään edellistä hiontakertaa hienommalla hiomakarkeudella. Maalauksen edetessä hiomakarkeus ohenee. Käytin kolmea eri hiontakarkeutta, 150, 180 ja lopuksi 240.




Opin kurssilla, että maali kannatta levittää aina mahdollisuuksien mukaan vaakatasossa, ylhäältä alas ja osio kerrallaan, pitkillä vedoilla. Samaan kohtaan ei kannata sivellä maalia useampaan kertaan kerralla. Maali kuivuu nopeasti ja pintaan tulee siveltimen jälkiä, jos samaa kohtaa sutii moneen kertaan.

Maalaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyvä uutinen on se, että välihionnalla maalatun pinnan saa tasoitettua ja seuraava maalikerros on aina uusi mahdollisuus.

  


Maalin kuivumisaikojen, pölyisten välihiontakertojen ja nopean ajankulun vuoksi kotiutin peilipiirongin keskeneräisenä, kahteen kertaan maalattuna. Kolmas kotona maalattu maalikerros peitti (väli)hiotut kohdat ja tasoitti pinnat. Kolmas maalikerros tekee maalipinnasta kovemman ja paremmin kolhuja kestävämmän.




Lopuksi ruuvasin oviin ja vetolaatikoihin uudet Helakaupasta hankitut lenkki- ja riippuvetimet. Uudet vetimet ovat melkein samanlaiset kuin piirongin alkuperäiset, rikki menneet messinkiset vetimet.




Tämän Tori.fi:n kautta hankitun peilipiirongin avaimet olivat sen edelliseltä omistajalta kadonneet. Ovia ja laatikoita ei saa lukkoon, mutta se ei haittaa käyttöä. Piironki tulee toimimaan makuuhuoneessa laskutasona, yöpöytänä, lamppupöytänä, korujen säilytyspaikkana jne. Sen laatikoihin ja kaappeihin mahtuu paljon tavaraa.

Sen lisäksi että peilipiironki on käytännöllinen kaluste, se on myös kaunis ja pikkuisen ylellinen. Muita peilipiirongista käytettyjä nimityksiä ovat mm. peililipasto, peilipöytä, kampauspöytä ja meikkipöytä.




Olen erittäin tyytyväinen, että sain uudistettua vanhan, mutta hyväkuntoisen huonekalun ihan itse. Oli hieno kokemus oppia uutta huonekalujen kunnostamisesta ammattitaitoisen ohjaajan opastuksella.

Kurssilla tapasi muitakin vanhojen huonekalujen kunnostamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kurssilla oli erittäin kannustava ilmapiiri ja opimme kaikki myös muiden töistä. Kurssilla kunnostettiin useita tuoleja, kaappeja, pöytä, penkki, jakkara ja tiinu eri pintakäsittelytekniikoilla.


23.12.22

Erilaisia joulusukkia erilaisista kankaista


Joulukoristeet voivat olla myös vähän vähemmän "jouluisia". Niitä voi askarrella ja ommella muistakin kuin perinteisistä joulunvärisistä materiaaleista.

Sain käyttööni hieman naisellisemmin muotoillun joulusukan kaavan ja ompelin sitä muokkaamalla useita erilaisia sukkia. Käytin sukkiin muista ompeluprojekteista jäljelle jääneitä sekä Nextiilistä hankittuja kangaspaloja, nauhoja, nappeja yms. Päästin oikein luovuuden kukkimaan ja tässä tulos!




Osa joulusukista on osittain vuoritettu, mutta vuori ei ole välttämätön. Vuorin ja päällyskankaan väliin voi laittaa täytteeksi vähän vanua. Silloin sukan kärki ja kanta ovat pehmeämpiä ja pulleampia. Näistä sukista vuoritettuja ovat kaikki muut paitsi harmaasta huovasta ommeltu.




Tummansinisestä satiinikankaasta ommeltu sukka on tehty peruskaavan mukaan. Varteen on ommeltu karvakangasta, jonka alapuolella on samaa satiinikangasta kuin itse sukassa. Sukan koron yläpuolelle asti yltävä vuoripussi on ommeltu ohuesta puuvillakankaasta ja varren ripustuslenkki satiinikankaasta. Strassinauha on ommeltu käsin sukan varren ympärille pujotettuun satiinikangassuikaleeseen.




Myös farkkukankaasta ommeltu sukka on peruskaavan mukainen. Kankaasta leikataan kaavan mukaan 2 kappaletta peilikuvina, koska kankaalla on selvästi erilainen oikea ja nurja puoli. Sukan toinen puoli voi tietenkin olla myös eri kankaasta.

Kappaleet asetetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan reunoista yhteen. Varren suu jätetään ompelematta, sitä kautta sukka käännetään oikein päin ja sukan varteen ommellaan kaitale sekä ripustuslenkki.

Tämän sukan varteen on ommeltu kaitale ohuesta brodyyrikankaasta. Kankaan taakse on silitetty valkoinen kovikekangas ja ommeltu valkoista puuvillakangasta. Kukallisen brodyyrikankaan ja valkoisen puuvillakankaan väliin on rypytetty brodyyrinauhaa. 
Koristenauha ja ruusuke on ommeltu käsin sukan päälle.




Brodyyrikankaasta ommeltuun sukkaan on silitetty valkoinen kovikekangas sekä etu- että takakappaleen taakse ja vuorina on valkoinen puuvillakangas. Varressa oleva leveä brodyyrinauha on ommeltu yksinkertaisena eli sen alla ei ole toista kangasta.

Ripustuslenkki on brodyyrikankaasta ja nyörit satiininauhaa. Nyöritys on toteutettu ompelemalla kiinnikkeiksi pieniä kirkkaita muovisia renkaita, joihin satiininauha on pujotettu. Renkaita saa esim. verhotarvikkeita myyvistä kaupoista.




Harmaa huopasukka on ommeltu peruskaavan mukaisesta etu- ja takakappaleesta. Ennen kappaleiden ompelua etukappaleen päälle on leikattu ja tikattu erilliset muotoillut huopakappaleet. Muotoillut kappaleet piirretään kaavaan ja leikataan huopakankaasta. Saumanvarat kappaleisiin piirretään sukan yhteen ommeltavien reunojen kohdalle. Huopakangas ei purkaudu, joten päälle ommeltavia kappaleita ei tarvitse huolitella. Päälle ommeltuja huopakappaleita (3 kpl) ovat sukan kärki, varren nappilista ja kantapää + korko.

Erillisten päälle ommeltujen kappaleiden tikkaamisen jälkeen etu- ja takakappale ommellaan yhteen. Ompelun jälkeen sukka käännetään oikein päin. Sukka kääntyy paremmin ja asettuu muotoonsa, kun nurjalle puolelle saumanvaroihin on leikattu hakkeja ja lovia. Näitä kannattaa leikata varsinkin kohtiin, joissa on sisä- ja ulkokurveja. Hakit ja lovet eivät saa yltää ompeleeseen asti, ettei sukkaan tule reikiä.




Viides sukka on ommeltu ohuista villakankaista, mustasta ja ruudullisesta. Tässä sukassa kaavaa on muokattu niin, että nappilista, avokkaan muotoinen pohja ja varsi ovat erillisiä kappaleita. Villakangas on purkautuvaa, joten kappaleisiin varataan saumanvarat jokaiselle sivulle.

Erilliset palat ommellaan yhteen ja saumanvaroihin leikataan hakit ja lovet. Kappaleiden väliin jäävä rypytetty pitsinauha ommellaan etukappaleen päälle ennen etu- ja takakappaleen yhteen ompelua. Lopuksi ommellaan vuori ja ripustuslenkki sukan varren suulle. Ompelin sukan varteen, nappilistan sisäpuolelle palan mustasta villakankaasta. Sen avulla muotoiltu varsi kääntyy siististi.

Tässä ja harmaassa huopasukassa on nappilistaan ommeltu koristeeksi pyöreitä kantanappeja. Koristeet kaikissa sukissa on ommeltu vain sukan toiselle, esillä pidettävälle puolelle.




Itse tehty joulusukka on hyvä lahjaidea. Pitkään sukanvarteen voi piilottaa esim. glögi- tai viinipullon. Sukasta voi suunnitella ja toteuttaa persoonallisen, lahjan saajan tyyliin sopivan. 

Myös jokaiselle perheenjäsenelle voi ommella oman näköisen joulusukan. Erilaiset sukat riviin takan reunalle perinteisesti ripustettuina näyttävät hauskoilta. Joulusukkiin voi piilottaa pieniä herkkuja vaikka joka päivä ennen joulua, jolloin sukka toimii joulukalenterina.

Joulusukkia on oikeasti todella hauskaa ommella! Luovuus on sallittu ja hassuimmat ideatkin voivat olla oikein toteuttamiskelpoisia. Luulenpa, että ompelen vielä yhden sukan, joka on tyyliltään ROCK. Sukkaan tulee tietysti mm. hakaneuloja, niittejä, ketjua ja nahkaa!


Toivotan tämän postauksen myötä iloista ja hauskaa joulua kaikille lukijoille!

  

19.6.22

Puuvalmiiden huonekalujen maalaaminen


Haaveilin pitkään umpipuisesta sohvapöydästä ja vitriinistä. Haave toteutui keväällä, kun Juvin huonekalut kotiutuivat olohuoneeseeni.

Sohvapöytä sekä vitriinikaapisto olivat puuvalmiita, jolloin sain tehdä itse niihin haluamani pintakäsittelyn. Päädyin maalaamaan molemmat Uulan puolihimmeällä iNTO kalustemaalilla.



Maalasin sekä sohvapöydän että vitriinikaapin ensin kertaalleen Uulan iNTO sisäpohjamaalilla ja sen jälkeen kahteen kertaan sävytetyllä kalustemaalilla. 



0,9 litran purkki pohjamaalia riitti molempiin kalusteisiin. Vitriinikaapin sekä sohvapöydän maalaamiseen kului kumpaankin yksi 0,9 litran purkki sävytettyä kalustemaalia. Sohvapöydän maalilla on maalattu myös yläkaappien sisäpuolet. Sohvapöydän sävy on vaaleanharmaa Huurre H1 ja vitriinikaapin siniharmaa Hortensia H2.



Uulan kalustemaali oli itselleni uusi tuttavuus, johon ihastuin välittömästi. Maalia oli helppo levittää, se levittyi tasaisesti, kuivui nopeasti ja oli yllättävän riittoisaa. Maalipinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja sileä. Maali sopii mielestäni hienosti juuri puisiin huonekaluihin, uusiin sekä vanhoihin.



Maalasin huonekalut olohuoneessa. Käyttämäni maalit ovat hajuttomia ja päästöttömiä, joten asuintilassa maalaaminen oli miellyttävää ja turvallista.

Sisätiloissa maalaaminen onnistui senkin vuoksi hyvin, ettei maali roiskunut levitettäessä ympäriinsä, vaan pysyi hyvin siveltimessä, levittyi ja imeytyi tasaisesti maalattavaan puupintaan. Lattian suojasin kalusteiden alta pahvilla, mutta muuten pyyhin aina roiskeet kostealla rätillä tuoreeltaan. Kuivuneet maalitipat irtosivat raaputtamalla. 




Sohvapöydän maalaaminen yhdellä värisävyllä oli helppo ja nopeaa, mutta vitriinikaapin maalaamiseen kului yllättävän paljon aikaa.




Vitriinikaappi toimitettiin kolmessa osassa, alaosa on yhtenäinen ja lasiovelliset vitriinikaapit erillisiä. Painavan umpipuisen kaapin erillisiä osia oli helpompi käsitellä ja siirrellä työn edetessä. Työn helpottamiseksi irrotin vitriinikaapista hyllyt, vetolaatikot, ovien lasit sekä ristikot ennen maalausta. Maalattavaa pintaa ja erillisiä osia oli paljon. Myös se, että maalasin yläkaappien sisäpuolet eri sävyllä (Huurre H1) kuin ulkopuolet, vei aikaa. Vetolaatikoiden ja alakaappien sisäpuolet jätin maalaamatta.



Maalasin kaappia iltaisin töitten jälkeen aina pari tuntia kerrallaan. Pääsiäisen pyhinä työ eteni huomattavasti nopeammin, kun oli koko päivä aikaa maalata. Maali kuivui nopeasti ja uuden kerroksen saattoi levittää jo parin tunnin kuluttua edellisestä.



Maalikerrosten välissä suosittelen tekemään aina välihionnan ja sen jälkeen pyyhkimään hiontapölyt huolellisesti pois ennen seuraavaa maalauskertaa. Silloin valmiista pinnasta tulee erityisen siisti ja sileä.




Tilasin vitriinikaapin ilman vetimiä, koska halusin siihen samantyyliset puiset nuppivetimet kuin sitä vastapäätä ruokailutilassa olevassa tupakaapissa

Vitriinikaappiin hankkimani vetimet ovat Habon George 32 mm nuppivetimet. Maalasin ne pohjamaalilla ja kahteen kertaan kalustemaalilla kuten itse kaapinkin. Kehitin pahvilaatikosta tuollaisen hienon "telineen" vetimille helpottamaan niiden maalaamista ja maalin kuivumista.





Lopuksi viimeistelin vitriinikaapin mittaamalla paikat nuppivetimille ja poraamalla niille reiät. Sen jälkeen sitten vaan enää ruuvasin nupit paikoilleen ja kaappi oli valmis.




Tämän postauksen idea on vinkata, että uusia huonekaluja on mahdollista hankkia viimeisteltyjä edullisemmin myös puolivalmiina, jos on valmis tekemään viimeistelyn itse. Vanhojen lisäksi uusiakin huonekaluja voi tuunata mieleisikseen. 

Omalle työlle ja ajalle on tietenkin vaikea laskea hintaa, joten rahallinen säästö ei ole kovin helposti laskettavissa. Mutta jos itse tekeminen on itselle mielekästä ja mukavaa hommaa, niin miksei sitä käyttäisi tilaisuutta hyväksi tehdäkseen jotain sellaista, mistä tykkää. :)


26.5.22

Virkatut lasinaluset


Innostuin pitkästä aikaa virkkaamisesta ja muistin, että sehän onkin kiva kesäkäsityötekniikka! Pienen alkukankeuden jälkeen aloin taas päästä jyvälle ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti sujumaan.

Virkkasin Nextiilistä löytämästäni Novitan Kotiväki Huvila -puuvillalangasta pieniä pyöreitä lasinalusia. Yhdestä yksittäisestä 100 g kerästä riitti lankaa jopa 17 aluseen.



Koska lasinalusiin riittää pienempikin määrä lankaa, niiden virkkaamiseen saa käytettyä muista töistä jääneet jämälangat. Ei myöskään haittaa, vaikka lasinaluset olisivat erivärisiä. Silloin jokainen käyttäjä muistaa oman värinsä ja tunnistaa paremmin lasinsa.

Kun pääsee vauhtiin, lasinalusia on helppo ja nopea virkata. Niitä voi antaa lahjaksi ja viedä vaikka mökkituliaisiksi.



Löysin googlaamalla useita ohjeita virkattuihin lasinalusiin. Muutaman prototyypin virkkaamisen jälkeen päädyin soveltamaan ohjeita omien mittojen mukaan. Halusin, että aluset ovat halkaisijaltaan niin reilut, että korkeajalkaiset lasit pysyvät keikkumatta niiden päällä.



Käytin virkkaamiseen koukkua nro 2. Valmiiden alusien halkaisija on 9,5 - 10,5 cm, vaikka ne on virkattu samalla ohjeella ja silmukkamäärällä. Virkkauskäsiala vaihtelee ilmeisesti päivän ja fiiliksen mukaan aika paljon. Se ei tietenkään haittaa, koska "käsityön leima" saakin näkyä.


  


Tässä ohje, jonka mukaan lasinaluset virkkasin:


Aloitusympyrä eli taikasilmukka

1. krs: 13 pylvästä ympyrään, yhdistä kiinteällä silmukalla

Kiristä aloitusympyrä vetämällä langan päästä

2. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan

Toista 13 kertaa = 13 lenkkiä

3. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

4. krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

5. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

6. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs, yhdistä kiinteällä silmukalla

7 krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

8 krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

9 krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

10 krs: 1 kjs, 3 pylvästä yhteen silmukkaan, 1 kjs, 1 väliin, kiinteä silmukka, yhdistä kiinteällä silmukalla


Päättele langat pujottelemalla ne aluseen. Viimeistele valmiit lasinaluset höyryttämällä ne silitysraudalla ohuen kostutetun kankaan läpi sileämmiksi.


24.5.22

Pellavaverhosta solmittu torkkupeitto


Käyttöä vaille jäänyttä verhoa voi uusiokäyttää esim. torkkupeittona tai pöytäliinana, joko sellaisenaan tai pienesti tuunattuna.

Tämä pellavaverho on tuunattu purkamalla sen ylä- ja alareunasta kudelankoja ja solmimalla loimilangat hapsuiksi.



Normaalipituutta lyhyempi pellavaverho on toiminut edellisessä elämässään oviverhona. Sille ei löytynyt uudesta kodista sopivaa paikkaa, joten se pääsi tuunattuna toimittamaan virkaa kevyenä torkkupeittona työ-/vierashuoneessa. Sen voi ottaa mukaan myös rannalle, piknikille, terassille/parvekkeelle, automatkalle jne.



Siistin verhon huolittelemattomat sivureunat taittamalla ne kahteen kertaan 1 cm verran nurjalle ja ompelemalla suoralla ompeleella. Paras ja siistein lopputulos tulee, kun kankaan reunojen hulpiot leikataan pois ennen taittamista ja ompelua. Suosittelen myös taitteiden silittämistä ennen neulaamista ja ompelua. Silloin ompelu sujuu helpommin ja ompeleesta tulee siisti.

Valmiiksi ommeltujen verhojen sivusaumoille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä välttämättä huolittelemattomillekaan, koska reunoissa on joka tapauksessa hulpio, joka estää kangasta purkautumasta pesussa.



Ratkoin verhon ylä- ja alareunoihin ommellut käänteet ja purin kudelankoja molemmista reunoista n. 9 cm verran, yksi lanka kerrallaan. Kangas koostuu kude- ja loimilangoista. Kudelangat kulkevat kankaassa vaakasuoraan ja loimilangat pystysuoraan. 

Solmin reunoihin hapsut hevosenhäntäsolmuilla. Yhteen solmuun laskin ja solmin n. 15 loimilankaa. Hapsujen pituudeksi tuli solmuineen 8 cm.



Kankaan reunojen purkaminen on hommaa, joka vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hommaa voi tehdä vaikka iltaisin telkkaria katsoessa, ajan kanssa. Mutta sitten kun sekä ylä- että alareuna on solmittu, torkkupeitto on valmis käyttöön!