24.5.22

Pellavaverhosta solmittu torkkupeitto


Käyttöä vaille jäänyttä verhoa voi uusiokäyttää esim. torkkupeittona tai pöytäliinana, joko sellaisenaan tai pienesti tuunattuna.

Tämä pellavaverho on tuunattu purkamalla sen ylä- ja alareunasta kudelankoja ja solmimalla loimilangat hapsuiksi.



Normaalipituutta lyhyempi pellavaverho on toiminut edellisessä elämässään oviverhona. Sille ei löytynyt uudesta kodista sopivaa paikkaa, joten se pääsi tuunattuna toimittamaan virkaa kevyenä torkkupeittona työ-/vierashuoneessa. Sen voi ottaa mukaan myös rannalle, piknikille, terassille/parvekkeelle, automatkalle jne.



Siistin verhon huolittelemattomat sivureunat taittamalla ne kahteen kertaan 1 cm verran nurjalle ja ompelemalla suoralla ompeleella. Paras ja siistein lopputulos tulee, kun kankaan reunojen hulpiot leikataan pois ennen taittamista ja ompelua. Suosittelen myös taitteiden silittämistä ennen neulaamista ja ompelua. Silloin ompelu sujuu helpommin ja ompeleesta tulee siisti.

Valmiiksi ommeltujen verhojen sivusaumoille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä välttämättä huolittelemattomillekaan, koska reunoissa on joka tapauksessa hulpio, joka estää kangasta purkautumasta pesussa.



Ratkoin verhon ylä- ja alareunoihin ommellut käänteet ja purin kudelankoja molemmista reunoista n. 9 cm verran, yksi lanka kerrallaan. Kangas koostuu kude- ja loimilangoista. Kudelangat kulkevat kankaassa vaakasuoraan ja loimilangat pystysuoraan. 

Solmin reunoihin hapsut hevosenhäntäsolmuilla. Yhteen solmuun laskin ja solmin n. 15 loimilankaa. Hapsujen pituudeksi tuli solmuineen 8 cm.



Kankaan reunojen purkaminen on hommaa, joka vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hommaa voi tehdä vaikka iltaisin telkkaria katsoessa, ajan kanssa. Mutta sitten kun sekä ylä- että alareuna on solmittu, torkkupeitto on valmis käyttöön! 


22.5.22

Varjostimen tuunaus pellavakankaalla


Tämän pöytävalaisimen varjostimen tuunaukseen olen käyttänyt samaa ideaa, tekniikkaa sekä kangasta, kuin aiemmin kattoplafondin tuunaamiseen.

Tuunattu pöytävalaisin on Sessakin Solange -valaisin valkoisella kangasvarjostimella. Alkuperäinen varjostinkangas on yhä paikoillaan, ompelin ja kiristin sen päälle yksinkertaisesti kuminauhoilla ylä- ja alareunasta rypytetyn pellavakankaan.

  


Mittasin ja leikkasin varjostimen kehikon korkeutta ja ympärysmittaa reilusti suuremman suorakaiteen muotoisen kangaspalan. Varmuuden vuoksi leikkasin ensin liian ison palan, koska rypytettäessä kangas käyttäytyy eri lailla kuin silloin kun siitä ommellaan suoria kappaleita. Liian isoa on aina helpompi pienentää, kuin liian pientä suurentaa.

Kankaan kokoa mitattaessa ja leikattaessa täytyy muistaa huomioida myös 1 cm saumanvarat sekä ylä- ja alareunan kuminauhakujien leveys.



Ompelin ensin kangaspalan ympyräksi ja sovittelin sitä varjostinkehikon päälle. Mitä leveämpi kangas, sitä enemmän rypytystä varjostimeen tulee. Pienikokoiseen varjostimeen sopii mielestäni paremmin vähemmän ryppyjä kuin suurikokoiseen.



Kun varjostinkankaan koko oli mielestäni sopiva, huolittelin sen reunat harkkosaksilla.




Seuraavana vuorossa oli alareunan kuminauhakujan ompelu. Mittasin kuminauhakujan leveyden niin, että siihen mahtui pujottamaan 7 mm leveän kuminauhan. Taitoin kankaan reunan kerran nurjalle ja ompelin kujan. Tässä vaiheessa pitää muistaa jättää ompelematta n. 5 cm aukko, josta kuminauha pujotetaan kujaan.




Pujotin kuminauhan hakaneulan avulla kujaan. Kun kuminauha oli kujassa, kiinnitin sen päät yhteen renkaaksi hakaneulalla. 




Ompelin varjostimen yläreunan samalla tavalla kuin alareunan. Kun molempien reunojen kuminauhat oli pujotettu, pujotin varjostinkankaan kehikon päälle. Tässä vaiheessa pystyy vielä kiristämään tai löysäämään kummankin reunan kuminauhoja ja sovittamaan kankaan kehikkoon sopivaksi.

Kun kuminauhojen kireys on sopiva, kangas rypyttyy tasaisesti ja pysyy napakasti kehikon päällä, on aika ommella kuminauhojen päät kiinni toisiinsa ja kuminaujojen kujat kiinni.

 


Valkoinen kehikko ja alkuperäinen kangas eivät näy uuden varjostinkankaan alta, vaikka valaisimessa on valo. Kaksi kangasta saman kehikon päällä vaikuttaa valaisimen valaistustehoon jonkin verran, mutta tunnelmavalaisimessa se ei haittaa.


20.5.22

Kankailla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin


Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.



Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.



Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.



Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.


 
Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiinTapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.


18.5.22

Pyykkipussi pellavakankaasta ja juuttinarusta


Kahdesta pellavakangaspalasta ja juuttinarusta ompelee helposti ja nopeasti rouhean pyykkipussin. Pussia voi käyttää myös kaikenlaisen pikkutavaran säilyttämiseen ja kuljettamiseen.

Pussin voi ommella omiin säilytystarpeisiin sopivan kokoisena tai sitten niin kuin tämä pussi, eli niin suurena kuin pellavakangasta sattui olemaan. Pellavakangasta oli sen verran, että siitä sai leikattua kaksi 48 x 57 cm kokoista palaa.




Ennen ompelun aloittamista kangaspalojen reunat huolitellaan joko saumurilla tai siksakilla. Palat ommellaan yhteen kolmelta sivulta (molemmat sivut sekä pohja) nurjat puolet vastakkain. 

Ompelun jälkeen silitetään saumat auki ja käännetään pussi oikein päin. Kaikenlainen ompelu muuten helpottuu huomattavasti, kun silittää taitteet ennen ompelua ja saumat auki aina ompelun jälkeen.




Seuraavaksi ommellaan pussin suulle kuja naruja varten. Ensin taitetaan 1 cm saumanvara nurjalle puolelle ja silitetään taite. Seuraavaksi taitetaan sama reuna 5 cm nurjalle, silitetään taite ja kiinnitetään nuppineulat ompelua varten.

Ensimmäinen ommel ommellaan pussin suun ympäri saumanvaran päälle, paininjalan etäisyydelle reunasta. Toinen ommel ommellaan 2 cm päähän ensimmäisestä ompeleesta. 2 cm leveä kuja syntyy näiden kahden ompeleen väliin. 




Nyt kun pussi on ommeltu kahdesta kangaskappaleesta ja sen molemmille sivuille on ommeltu sauma, voidaan saumat avata varovasti kujien kohdalta ratkojalla. Aukot avataan pussin molemmille puolille narujen pujottamista varten. 

Jos haluaa varmistaa, etteivät aukot lähde purkautumaan suuremmiksi, voi aukkoja reunustavat ompeleet vahvistaa saumojen kohdilta.




Tässä vaiheessa pujotetaan juuttinarusta leikatut pätkät kujaan. 

Narujen tulee olla niin pitkät, että ne yltävät pussin suun ympäri kerran ja ne saa solmittua yhteen pussin suun molemmin puolin. Narun pujottamisessa kujaan voi käyttää apuvälineenä esim. hakaneulaa tai Prymin pujotus-/kääntöneulaa.




Narut pujotetaan niin, että molemmat menevät kummankin reunan kujan läpi ja palaavat samalle samalle puolelle pussia. Lenkiksi kujien läpi pujotettujen narujen päät solmitaan yhteen pussin toisella puolella.

Pujotus on onnistunut, kun vedät yhtaikaa pussin molemmilla puolilla lenkeillä olevista naruista, pussi sulkeutuu.




Pussi on valmis jo näin, mutta jos haluat ommella sen pohjaan kulmat, ohje löytyy alta.



 
Pohjan kulmat kohdistetaan sivusaumojen suuntaisesti.




Ommelten paikat mitataan tarkasti.




Kulmat ommellaan 90 asteen kulmaan sivusaumoihin nähden. 




Terävä kulma leikataan pois 1 cm etäisyydeltä ompeleesta ja huolitellaan saumurilla tai siksakilla.




Pussi käännetään oikein päin ja pohjan kulma silitetään auki.


27.3.22

Tilkuista ommeltu viskoosipusero


Sain käsiini 7 kpl 34 x 57 cm kokoista näytepalaa samanlaatuisista ja -sävyistä viskoosikankaista. Kankaat sopivat yhteen hyvin ja niistä lähti idea tilkkupuseron ompeluun.

Haastavinta oli saada kangaspalat riittämään. Pusero onnistui kuitenkin niin hyvin, että innostun tästä varmasti ompelemaan vielä lisääkin vaatteita.




Kankaiden kuviot liittyvät villiin länteen, hevosiin ja ratsastamiseen. Niissä on stetsoneita, bootseja, sheriffin tähtiä, hevosenkenkiä, lassoja, jalustimia ja kuolaimia.

Malliltaan rento pusero sopii hyvin käytettäväksi esim. farkkujen ja saappaiden kanssa.




Piirsin puseron kaavan toisen itselle sopivan mallisen puseron mukaan. Myös valmis puseron peruskaava käy hyvin. Koska kangasta oli erittäin rajoitettu määrä, leikkasin tilkut kankaasta sen kokoisina mihin kangas riitti.




Leikkasin ensin isot palat etu- ja takakappaleeseen. Jäljelle jääneistä pienemmistä tilkuista sommittelin puserolle hihat.




Hihoista oli pakko tehdä erilaiset, koska kangasta oli niin vähän. Toisaalta eriparihihat ovat hauskat ja kankaathan ovat niin hyvin yhteensopivia, ettei eroa välttämättä heti huomaa. Hihoista tuli 3/4 hihat, koska pidempiin kangaspalat eivät riittäneet.




Käytin viskoosikankaan ompeluun ohutta ompeluneulaa nro 70. Sillä ohuen kankaan ompelu sujui hyvin. Tilkkujen reunat huolittelin ennen ompelua ompelukoneen siksakilla.




Ompelin ensin etu- ja takakappaleen ja hihojen tilkut yhteen. Jätin takakappaleen keskisaumaan 10 cm pitkän halkion, että pusero olisi helpompi pukea.

Kun tilkuista ommellut kappaleet ovat valmiit, ne ommellaan yhteen samassa järjestyksessä kuin yhdestä kankaastakin leikatut kappaleet. Etu- ja takakappale ommellaan yhteen olka- ja sivusaumoista oikeat puolet vastakkain. Hihat ommellaan putkiksi ja istutetaan paikoilleen.




Hihansuiden tilkut ommellaan yhteen kahdeksi kaitaleeksi. Tässä vaiheessa kaitaleisiin leikataan ja silitetään palat liimattavaa tukikangasta. Liimakangas (kovikekangas) pitää hihansuiden kaitaleet ryhdikkäinä.

Hihansuukaitaleet taitetaan oikeat puolet vastakkain ja lyhyet sivut ommellaan yhteen. Kaitaleet käännetään oikein päin, neulataan ja ommellaan hihansuihin niin, että halkio tulee keskelle.




Seuraavaksi ompelin kaula-aukkoon satiininauhan. Käänsin nauhan kaksinkerroin, neulasin ja ompelin sen ensin kaula-aukon nurjalle puolelle.



  
Käänsin nauhan toisen reunan kankaan oikealle puolelle, niin että edellinen ommel jäi taitteen sisälle. Neulasin ja ompelin läheltä reunaa nauhan päältä, nauhan koko pituudelta, halkion yli.




Suklaanruskea satiininauha sopii kankaiden sävyyn ja korostaa kaula-aukkoa. Selän puolelle solmittava rusetti näyttää hyvältä. Koska kangas ei ole joustavaa, halkion ja rusetin ansiosta kaula-aukko voi olla pienempi ja pusero on silti helposti puettavissa.

Satiininauhan päät huolitellaan polttamalla eli sulattamalla ne kynttilän tai sytkärin liekillä purkautumattomiksi.




Lopuksi huolitellaan puseron helma. Myös helman sivusaumoihin voi jättää halkiot, kuten kaula-aukkoonkin. Halkiot huolitellaan kääntämällä saumanvarat yhden kerran nurjalle ja ompelemalla reunat suoralla ompeleella halkion molemmin puolin. Halkion voi vahvistaa kankaiden saumakohdasta ompelemalla muutaman piston edestakaisin.

Tässä puserossa ei ole helmahalkioita. Helma on ommeltu kääntämällä saumanvarat nurjalle kertaalleen ja ompelemalla päältä suoralla ompeleella helman ympäri.


22.3.22

Avaimet magneettikoukuilla sulakekaapin oveen


Kotiin tullessa kotiavaimet pitäisi saada käsistä johonkin sopivaan paikkaan heti eteisessä. Mielellään avainnippu saisi löytyä aina samasta paikasta, ettei sitä tarvitse etsiä, kun lähtee taas ulos.

Ratkaisin usein tarvittavien avainten säilytyksen hankkimalla Granitista muutaman magneettikoukun ja magneettiklipsin ja ripustamalla avaimet koukuilla tuulikaapin metallisen sulaketaulun oveen.



Avaimet ovat nyt helposti saatavilla. Ne voi napata mukaansa koukuistaan mennen tullen. Avainten lisäksi sulaketauluun voi ripustaa klipseillä muistilappuja, kortteja tai muuta kivaa ja tarpeellista. 



Kiinnitin sulaketauluun magneettiklipsillä asunnon pohjapiirroksen. Tuulikaapin kohdalla pohjapiirroskuvassa on pieni magneetti. Tämä "olet tässä" -opastus tiedoksi niille, jotka tulevat kyläilemään ensimmäistä kertaa.😉


20.3.22

Palmikkosukat ja -lapaset Isoveli-langasta


Neulominen on vähän kausittaista ja alkaa jo tältä talvelta jäädä. Kevään alkaessa ja auringon lämmittäessä tilalle tulee muita ajankohtaisempia projekteja.



Laitan näiden palmikkosukkien ja -lapasten ohjeet kuitenkin tänne, että löydän ne taas itsekin ensi syksynä. Silloin iltojen pimetessä alkaa varmasti taas tehdä mieli neuloa jotain lämmintä talveksi.




Palmikkolapasten (Huurre, Ronja Hakalehto) ohje löytyy Novita 1/2022 kevät -lehdestä.




Lapasten ohjetta ei löydy nettiversiona, mutta samalla palmikkokuviolla neulotun Huurre-pipon ohje löytyy täältä.




Palmikkosukkien (Vaahtokarkki, Riikka Hytönen) ohje on Novitan Sukkalehdessä v. 2015 sekä nettiversiona täällä.




Palmikkolapaset sekä -sukat on neulottu harmaalla (043 Kivi) Isoveli-langalla, puikoilla nro 4.


16.3.22

Pöytäliina pyöreälle pöydälle


Finlaysonin Coronna-kangasta ommellaan taas. Tällä kertaa tämä keväisen vaaleanvihreä kangaspala löytyi Eurokankaan pakalta. Kankaan värit sopivat keittiön väreihin hyvin, samoin kuin mustavalkoisiin Coronna-keittiötekstiileihin.



Hankin kangasta juuri sen määrän kuin neliönmalliseen pöytäliinaan tarvitsin eli 150 cm. Kuviollisen kankaan reunat oli helppo leikata suoriksi ruutujen reunoja pitkin.

 


Ennen reunojen taittamista ja ompelua leikkasin kankaasta sivureunojen hulpiot pois. Taitoin vastakkaiset reunat 1 cm ja toiseen kertaan 1 cm. Neulasin ja silitin taitteet ennen ompelua. Seuraavana tein saman toisille vastakkaisille reunoille. 



Reunoista ja kulmista tuli siistit, kun viimeistelin ne silittämällä.



Pöytäliina tuo keväistä ilmettä ja väriä sisustukseen. Raikkaan pastellit sävyt mustalla ja valkoisella terästettyinä piristävät arkea kovasti.


13.3.22

Keittiöpyyhkeitä jämäkangaspaloista


Aina välillä on mukava ommella jotain helppoa, nopeaa ja käyttökelpoista. Kaivelin kangasvarastojani ja löysin palan Finlaysonin Coronna-kangasta. Olin ostanut valmiin pöytäliinan ja lyhentänyt sen neliön muotoiseksi, pyöreälle pöydälle sopivaksi. Pöytäliinan kangasta oli jäänyt sen verran yli, että se riitti neljään 50 x 70 cm keittiöpyyhkeeseen.




Valmispöytäliinasta leikatuissa kangaspaloissa oli valmiiksi ommellut taitteet useilla sivuilla, joten kaikkia reunoja ei tarvinnut taittaa ja ommella. Käänsin huolittelemattomat reunat 1 cm nurjalle ja toisen kerran 1 cm taitteen päälle. Silitin ja neulasin taitteet. Lopuksi ompelin käänteet suoralla ompeleella.

En siksakannut tai huolitellut reunoja saumurilla ennen reunojen taittamista. En myöskään ommellut pyyhkeille ripustuslenkkejä, koska ne tulevat roikkumaan tangoilla, kun ovat käytössä.




Otin käyttöön kerralla kaksi keittiöpyyhettä. Nyt on pyyhe aina lähellä, kun tulee tarve kuivata kädet keittiössä kokkaillessa.

Käytännön asioiden lisäksi mustavalkoiset pyyhkeet näyttävät hyvältä ja sopivat Coronna-kankaisten patalappujen ja patakintaan kanssa esillä pidettäviksi.

 


Valmispöytäliinan 100 % puuvillakangas on paksuhkoa ja tukevaa. Ei välttämättä kovin imukykyistä, mutta on toiminut käytössä kuitenkin. Kangas pehmenee varmasti vielä käytössä ja pestäessä.




Parasta oli, että sain hukkapalan kangasta hyötykäyttöön ja se, että ompelu oli helppoa ja nopeaa. Joskus on niin monta kivaa ompelutyötä kesken samaan aikaan, että on mukava saada jotain valmiiksi asti.