Vinonauhalla kantattu villapeitto

Vaikka kesä alkaakin olla jo ohi, terassilla voi vielä nauttia pimenevistä illoista, kunhan ottaa mukaan jotain lämmintä. Se voi olla vaikka tällainen villakankainen vinonauhalla huoliteltu viltti. Isoon, pehmeään ja lämpimään vilttiin on ihana kääriytyä ihailemaan iltavalaistusta.

Villa sopii materiaalina hyvin peittoihin, koska sillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on uusiutuva ja ekologinen  luonnontuote, joka kestää kulutusta. Villa on helppo pitää puhtaana, koska se hylkii luontaisesti likaa. Se tuntuu miellyttävältä iholla, on kylmässä lämmin ja kuumassa viileä. Villa ei hiosta, eikä ole myöskään sähköinen.

Tämä villakangaspeitto on kooltaan 150 x 200 cm. Se sopii käytettäväksi torkkupeittona, mutta kokonsa puolesta myös nukkumapeittona. Peitto mahtuu pussilakanan sisälle ja sitä voi käyttää vaikkapa vara- tai vieraspeittona.

Jos ei ole tarvetta uudelle peitolle, jo olemassa olevankin viltin (esim. fleecehuovan) saa uudistettua, kun reunaan ompelee yhteensopivasta kankaasta tehdyn kanttinauhan.

Tämä villakankainen peitto on kantattu puuvillakankaasta leikatulla vinonauhalla. Vinonauhaa voi tehdä itse vinonauhankääntäjän avulla. Kanttaamiseen voi käyttää tietenkin myös valmista, ompelutarvike- ja kangaskaupoissa myytävää vinonauhaa. Yksiväristen lisäksi saatavana on myös kuvioitua vinonauhaa.

Käytin villakankaan kanttaamiseen samaa ruudullista puuvillakangasta, jota on myös tilkuista ommelluissa istuintyynyissä. Kankaat ovat löytyneet täältä Tampereelta Nextiilistä.

Ihan aluksi villakankaan kulmat leikataan pyöreiksi esim. lautasen reunaa apuna käyttämällä. Sitten voidaan aloittaa vinonauhan leikkaaminen.

Puuvillakankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita, 45 asteen kulmassa. Leikkaaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla, mutta saksillakin se onnistuu.

Kaitaleet ommellaan yhteen yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Nauha neulataan villakankaan reunaan ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta. 

Nauhan ompelu kannattaa aloittaa vasta n. 10 cm nauhan päästä alkaen. Silloin ompelematta jäänyt nauha on helpompi yhdistää sen toiseen päähän.

Vinonauhan päät sovitetaan ja ommellaan yhteen, kun nauha on melkein ommeltu koko matkalta villakankaaseen. Nauhan ompelu lopetetaan n. 10 cm etäisyydelle nauhan alkupäästä. Nauhan 10 cm pituiset ompelematta jätetyt päät leikataan vinosti, neulataan ja ommellaan yhteen.

Kun vinonauha on ommeltu kankaan reunan mukaisesti renkaaksi, sauma avataan, silitetään ja ylimääräiset saumanvarat leikataan pois. Nyt vinonauhan voi ommella koko reunan pituudelta villakankaan ympäri.

Pyöristettyjen kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä hakkeja, jotta vinonauha kääntyisi kulmissa paremmin.

Seuraavaksi vinonauha käännetään villakankaan toiselle puolelle, neulataan ja ommellaan läheltä reunaa. Vinonauhan ompelu helpottuu, kun sen höyryttää/silittää neulattuna ennen ompelua.

Vinonauhan reunan ommel jää näkyviin ja näyttää tältä.

Peiton toiselta puolelta ommel näyttää tältä. 

Peitto on nyt valmis käyttöön!

Mukavia ja tunnelmallisia syyspäiviä ja -iltoja itse ommeltujen tekstiilien lämmössä!

Read More

Istuintyynyt tilkuista "kuplatekniikalla"

Kokeilin tilkkutyötekniikkaa, jolle en tiedä suomenkielistä nimeä. Jos joku tietää, saa vinkata. Englannin kielessä tekniikka kutsutaan nimellä puff quilt, bubble quilt tai biscuit quilt. Näillä hakusanoilla voi googlata millaisiin tilkkutöihin tekniikka sopii.

Ompelin tällä, vaikka nyt sitten "kuplatekniikalla", istuintyynyjä erilaisista kankaista. Suurin osa tilkuiksi leikkaamistani kankaista on materiaaliltaan puuvillaa ja pellavaa, mutta joukossa on myös suunnilleen samanpaksuisia sekoitekankaita.

Tilkkutyynyjen värit on sommiteltu olemassa olleiden kankaiden mukaan niin, että niiden sävyt "liukuvat" sini-valko-beige -sävyistä pinkki-vihreä-violetteihin sävyihin. Ei haittaa, vaikka jokainen istuintyyny on vähän erilainen. Silloin niihin voi hyödyntää pienetkin kankaanpalat.

Ompelin istuintyynyjä yhteensä 10 kpl. Yksi istuintyyny on kooltaan 47 x 47 cm ja koostuu 25 päällys- ja 25 aluskankaasta leikatusta tilkusta (yht. 50). Kymmeneen istuintyynyyn leikataan siis jopa 500 tilkkua! Leikkaaminen onnistuu helpoiten pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla.

 Istuintyynyjen tekeminen tällä tilkkutyötekniikalla on aika työlästä ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta toisaalta se on myös erittäin mukavaa hommaa. Onnistunut lopputulos palkitsee ja istuintyynyille löytyy varmasti käyttöä.

Kääritäänpä sitten hihat ja aletaan hommiin!

Ensin valitaan pohjakangas. Se jää päällystilkkujen taustalle, eikä näy päällepäin valmiissa istuintyynyssä. Pohjakankaasta leikataan yhtä tilkkutyynyä varten 25 kpl 11 x 11 cm kokoisia tilkkuja. Päällyskangas on sitten se, joka jää näkyviin. Myös päällyskankaasta leikataan 25 kpl tilkkuja, mutta 14 x 14 cm kokoisina.

Jos käyttää tilkkujen leikkaamiseen saksia, kannattaa ensin leikata kartongista 11 x 11 cm ja 14 x 14 cm kaavat, joiden avulla tilkut on helpompi leikata oikean kokoisiksi. Mittoihin sisältyy saumanvarat. Kartonkisen kaavan voi kiinnittää kankaaseen tilkun leikkaamisen helpottamiseksi kangasklipseillä. 

Tilkut neulataan vastakkain kuvan osoittamalla tavalla kulmistaan niin, että päällyskankaan oikea puoli tulee päälle päin. Koska alus- ja päällystilkku ovat erikokoisia, päällystilkun keskelle jää enemmän kangasta. Ylimääräinen kangas taitetaan vekille/laskokselle keskeltä niin, että sekä alus- että päällyskankaan sivut ovat yhtä pitkät kaikilta neljältä sivulta.

 Laskoksen voi taittaa kahteen suuntaan, kuten kuvassa tai halutessaan yhteen suuntaan. Pääasia, että taitokset ovat kaikissa tilkuissa samanlaiset. Kummallakin tavalla taitettuina tilkut muodostavat pussin, joka seuraavaksi ommellaan kiinni.

Kaikki ommeltavien istuintyynyjen tilkut kannattaa neulata samaan aikaan, koska työ nopeutuu ja helpottuu huomattavasti, kun ompelu tehdään ns. sarjatyönä.

Päällekkäin neulatut tilkut ommellaan yhteen pussiksi 75 mm etäisyydeltä kankaan reunasta. Ompelu aloitetaan ja lopetetaan kankaan reunaan. Muista edestakaisommel molemmissa päissä.

Kaikki yhden istuintyynyn tilkut kannattaa ommella yhteen ensin yhdeltä sivulta katkaisematta ompelulankaa tilkkujen välissä. Sitten leikataan tilkut erilleen toisistaan ja ommellaan taas kaikkien tilkkujen seuraavat sivut yhtenä pötkönä. Neljännelle sivulle jätetään ompelematta n. 3 cm täyttöaukko.

Seuraava vaihe onkin sitten tilkkupussien täyttäminen täyte- ja askarteluvanulla. On makuasia, kuinka täyteen tilkkupussit täyttää. Vanu painuu jonkin verran käytössä. Enemmän vanua = pehmeämpi ja paksumpi istuintyyny.

Kun tilkkupussit on täytetty, ne neulataan peräkkäin riveiksi ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä kankaan reunasta yhteen. 1 cm etäisyydeltä siksi, ettei aiemmin 75 mm etäisyydeltä reunasta ommeltu ommel jää näkyviin.

Rivit ommellaan yhteen ja sittenhän meillä onkin jo istuintyynyn etupuoli valmis.

Leikkasin tässä vaiheessa kulmatilkkujen kulmat pyöreiksi pienen lautasen reunaa apuna käyttämällä. Kulmat voi jättää myös teräviksi.  

Kun tilkut on ommeltu yhteen, niiden tausta näyttää tältä. Saumanvarat kannattaa silittää auki.

Sitten onkin aika leikata istuintyynyille taustakankaat. Taustakankaan tulee olla samankokoinen kuin tilkuista ommeltu kappale. Jos haluat istuintyynyille pyöreät kulmat, pyöristä myös taustakankaiden kulmat.

Istuintyynyjen reunat huolitellaan vinonauhalla kanttaamalla. Huolitteluun voi käyttää valmista vinonauhaa tai tehdä kanttausnauhan itse. Näihin istuintyynyihin olen leikannut vinonauhat (sekä taustakankaat) samoista kankaista, mistä tilkutkin on leikattu. Ohje itse tehdyn vinonauhan leikkaamiseen ja ompeluun löytyy täältä.

Vinonauha neulataan taustakankaan reunaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Pyöristettyjen kulmien hienous tulee esille tässä työvaiheessa. Vinonauha on huomattavasti helpompi ommella pyöreään kuin terävään kulmaan. Pyöristetty kulma myös näyttää siistiltä ja hienolta.

Nyt on päästy vaiheeseen, jossa leikataan vanulevystä istuintyynyn kokoinen pala, pyöristetään sen kulmat (jos niin halutaan), neulataan kappaleet oikeassa järjestyksessä päällekkäin yhteen, ommellaan kaikki kerrokset kiinni toisiinsa 1 cm etäisyydeltä reunasta ja muistetaan jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Alhaalta ylöspäin ensimmäisenä tulee vanulevy. 

Seuraavana taustakangas oikea puoli ylöspäin. Taustakankaaseen aiemmin ommeltu vinonauha asetellaan väliin niin, että sen vielä ompelematon reuna tulee samaan kohtaan kuin kaikkien muiden kerrosten reunat.

Kolmas ja viimeinen kerros on tilkuista ommeltu kappale, oikea puoli alaspäin.

Kerrosten järjestys on tärkeä. Kun työ käännetään, vanu jää keskelle ja istuintyynyn ylä- sekä alapuolen kankaat oikeat puolet ulospäin.

Kun kaikki kerrokset on ommeltu yhteen, kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. Istuintyyny käännetään oikein päin kääntöaukon kautta ja kulmat muotoillaan. Kääntöaukko ommellaan kiinni käsin piilopistoilla.

Jos haluat, istuintyynyt voi viimeistellä pujottamalla langan tilkkujen kulmiin kaikkien kerrosten läpi ja solmimalla sen nurjalle puolelle. Reunoista yhteen ommellut kerrokset pysyvät paremmin kiinni toisissaan esim. pesussa, kun ne kiinnittää myös keskemmältä.

Read More

Tuftattu tyynynpäällinen

Kokeilen mielelläni erilaisia käsityötekniikoita. Omin päinkin oppii, mutta tällä kertaa opiskelin tuftausta ohjatulla kurssilla. Välineet ja materiaalit hankin kurssin järjestäjältä.

Tuftauksen aloittamiseen riittää tuftausneula, tuftattava kangas, jonkinlainen kehikko johon kangas pingotetaan ja lankaa. Käyttämäni tuftausneula on Oxford-mallinen, kokoa 8. Koko 8 on hyvä yleiskoko, joka sopii villalangalle. Paksummalle langalle sopii koko 10. Tärkeintä on, että lanka mahtuu kulkemaan vaivattomasti neulan silmän läpi.

Tuftattava kangas on sekoitus pellavaa ja puuvillaa. Se on harvaan kudottua, jolloin neula lävistää sen helposti. Tuftauskankaaksi sopii myös Monks cloth- ja Aida-kangas. Kangas kannattaa valita sen mukaan, aikooko tuftata koko kankaan kokoisen alueen vai jääkö pohjakangasta näkyviin tuftattujen kuvioiden välistä.

Kannattaa huomioida myös, että jos käytät isompaa neulaa ja paksumpaa lankaa, kankaan tulee olla niin harvaa, että neula ja lanka on helppo pujottaa kankaan läpi. Tuftaustekniikassa oleellista on, että kankaan läpi tuftausneulalla pujotettava lanka kulkee vaivattomasti kankaan puolelta toiselle ja jää siististi lenkille kankaan toiselle puolelle.

Käyttämäni tuftauskehys on valmistettu muovista ja sitä on saatavilla kahta kokoa 28 x 28 cm ja 43 x 43 cm. Kehikkoa myy Riikka-Piikka. Kehikon voi irrottaa kesken työn ja siirtää kohtaan, jota tuftaa. Pohjakankaan tulee olla pingotettuna tuftattavan kuvion kohdalta.

Pienet tuftaustyöt voi pingottaa puiseen pyöreään ompelukehykseen (= kirjontakehys). Isompia tuftaustöitä varten kankaan voi nitoa puiseen taulukehikkoon. Sopivan kokoisen kehikon voi nikkaroida myös itse rimoista.

Tuftauslangaksi sopii parhaiten villa- ja sekoitelangat. Jos lanka on ohutta, sitä voi käyttää kaksinkertaisena. Eikä haittaa, vaikka yhtaikaa pujoteltavat ohuemmat langat ovat erivärisiä. Silloin tuftatusta pinnasta tulee mielenkiintoisempi. Tuftaukseen voi siis käyttää myös kaikenlaisia muista töistä jääneitä jämälankoja.

Kun väline- ja materiaalipuoli on kunnossa, aloitetaan tuftattavan kuvion suunnittelu ja piirtäminen kankaalle. Kuvio täytetään tuftaamalla ja sen ääriviivat jäävät tuftatun pinnan alle. Kuvion kankaalle piirtämiseen voi siis käyttää ihan vaikka lyijykynää, joka ei häviä kankaan pinnalta. Kuvioita ei välttämättä tarvitse päättää etukäteen, voi vain aloittaa tuftaamisen ja katsoa mitä tulee.

Lanka pujotetaan tuftausneulaan niin, että se kulkee suoraan kerältä. Lankaa ei tarvitse katkaista ja jatkaa kesken työn. Jos lanka loppuu kesken kuvion täyttämisen, pujotetaan vain uusi lanka neulaan ja jatketaan tuftaamista n. 1 cm ennen sitä kohtaa, mihin lanka loppui, aiempien pistojen päältä.

Tuftaus näyttää erilaiselta kankaan eri puolilla. Tuftasin kangasta sen nurjalta puolelta. Nurja puoli yllä.

Kuvion oikealle puolelle muodostuu tasaisiä tiheitä lenkkejä, kun tuftausneula painetaan langan kanssa kankaan läpi sen puista kahvaa myöten.

 

Kankaaseen piirretyt kuviot täytetään tuftaamalla. Kuviot voivat olla kiinni toisissaan tai niiden väliin voi jättää pohjakangasta näkyviin.

 

Kun kuvio on valmis, työ irrotetaan varovasti kehyksistä. Tuftatut lenkit purkautuvat herkästi, mutta ne voi aina ommella uudelleen. Työ viimeistellään ompelemalla langanpäät tuftatun kuvion sisälle.

Jos työ on seinätekstiili, sen nurjaa puolta ei tarvitse välttämättä vahvistaa lankojen purkautumisen estämiseksi. Tämän tyynynpäällisen tulee kestää käyttöä ja siksi vahvistin sen kuviot vesi-liimaseoksella nurjalta puolelta. Vahvistamiseen suositellaan käyttämään maitoliimaa, mutta myös vesi ja EriKeeper-liima sopivat samaan tarkoitukseen.

Sivelin vesi-liimaseosta kankaan nurjalle puolelle tuftattujen kuvioiden päälle. Annoin liiman kuivua hyvin ennen kankaiden yhteen ompelua.

Tyynynpäällisen molemmat puolet ovat samaa kangasta. Tuftasin kuvion päälliseen ainoastaan sen toiselle puolelle. Tyynynpäällisen puolet voi olla myös eri kangasta.

Lopuksi tuftatun kuvion lenkit avataan terävillä saksilla leikkaamalla. Pinnan voi jättää myös lenkeille. Ylemmässä kuvassa sekä leikattu että leikkaamaton pinta.

Tuftauksessa erilaisilla pinnoilla voi leikitellä. Osan kuvioista voi tuftata oikealta puolelta, jolloin oikealla puolella näkyy pistoja sekä lenkkejä.

Tuftaus on todella koukuttava ja kiva tekniikka, jolla on mahdollista ommella monenlaisia tekstiilejä. Pinterestistä löytyy valtavasti inspiroivia tuftausideoita hakusanoilla "punch needle".

    

Read More

Peilipiirongin entisöinti

30-luvun peilipiirongin kunnostaminen oli jäädä ikuisuusprojektiksi. Aloitin projektin jo viime kesänä, jolloin yritin poistaa piirongista kellastunutta ja lohkeillutta kermanväristä maalia maalinpoistoaineella. Maalinpoistoaine oli niin voimakkaan tuoksuista, ettei hommaa voinut tehdä kuin pihalla. Vanha maali oli todella tiukassa, turhauduin ja homma jäi odottamaan parempia aikoja.

Aikani keskeneräistä projektia katseltuani sisuunnuin ja ilmoittauduin tammikuun alussa järjestetylle entisöintikurssille. Viikon kestäneellä iltakurssilla (yht. 15 h) sain peilipiirongin vihdoin hiottua loppuun (käsin!), kitattua kolhut, pohja- ja pintamaalattua sekä ruuvattua uudet helat. Suurin osa ajasta kului hiomiseen, vaikkei piironkia tarvinnut hioa puupinnalle asti.

Pohjatöitä helpotti se, että olin jo saanut maalinpoistoaineella suurimman osan pintamaalia poistettua. Kermanvalkoisen maalipinnan alta paljastui vihreänharmaa maali. Se on ollut peilipiirongin alkuperäinen väri.

Kurssilla peilipiirongin entisöinti alkoi helposti irtoavien osien eli ovien, peilin ja peilin pidikkeiden irti ruuvaamisella. Osat olikin helpompi hioa irrallisina. 

Vanhan maalin hionta on erittäin pölyistä hommaa. Suosittelen lämpimästi hengityssuojan ja käsineiden käyttöä. Pöly kuivattaa käsiä, myös käsivoiteelle on käyttöä.

 Hiominen aloitettiin 150 karkealla hiomapaperilla. Tasaisten pintojen hionnassa käytin hiontatukea, jonka ympärille kiersin hiomapaperiarkista puolitetun hiomapaperin. Koristeelliset urat hioin arkista revityn, kaksin kerroin taitetun pienen hiomapaperipalan avulla.

Koristekuvioista vanha hilseilevä maali lähti parhaiten varovasti puukon kärjellä raaputtamalla.

Peilin reunat suojasin maalarinteipillä ennen hiontaa. Kuvassa peili on hiottu ja pohjamaalattu.

Hionnan jälkeen, ennen pohjamaalausta mahdolliset kolhut ja muut epätasaisuudet kitataan puukitillä sileiksi. Kitin täytyy antaa kuivua rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta, joka on kitattujen kohtien hiominen. Hionta tehdään aiemmin käytettyä hienommalla karkeudella, tässä tapauksessa hiomapaperin karkeus oli 180.

Pohjamaalauksen voi aloittaa, kun pinnat tuntuvat käden alla sileiltä. Kaikkia maalikerroksia ei tarvitse saada hiottua pois, riittää kun helposti irtoava maali saadaan poistettua ja maalattava pinta tasaiseksi. Pohjamaali auttaa uusia maalikerroksia tarttumaan paremmin aikaisemman maalipinnan päälle.

Pölyn poisto hiotuilta pinnoilta kannattaa tehdä huolellisesti imuroimalla ja kostutetulla, nukkaamattomalla rievulla. Pintojen tulee olla pölyttömiä ennen maalaamisen aloittamista. 

(Kuva:Tikkurila)

Käyttämäni pohjamaali oli Tikkurilan Helmi pohjamaalia ja pintamaali puolihimmeää Helmi kalustemaalia. Valitsin maalin sävyn mahdollisimman lähelle alkuperäistä vihreänharmaata maalia. Parhaiten sävyä vastasi Tikkurilan värikartan sävy V487 Valamo. Murretut sävyt sopivat hyvin 30-luvun kalusteisiin.

Pohjamaalin päälle maalatun ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen pinta ei näytä vielä kovin hyvältä ja se kuuluu asiaan. Maalin kuivuttua ja kovetuttua maalattua pintaa voidaan taas käsitellä hiomalla. Maalikerrosten välillä tehtävällä välihionnalla saadaan tasoitettua siveltimen jäljet, maalinroiskeet ja valumat. 

Välihionta tehdään edellistä hiontakertaa hienommalla hiomakarkeudella. Maalauksen edetessä hiomakarkeus ohenee. Käytin kolmea eri hiontakarkeutta, 150, 180 ja lopuksi 240.

Opin kurssilla, että maali kannatta levittää aina mahdollisuuksien mukaan vaakatasossa, ylhäältä alas ja osio kerrallaan, pitkillä vedoilla. Samaan kohtaan ei kannata sivellä maalia useampaan kertaan kerralla. Maali kuivuu nopeasti ja pintaan tulee siveltimen jälkiä, jos samaa kohtaa sutii moneen kertaan.

Maalaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyvä uutinen on se, että välihionnalla maalatun pinnan saa tasoitettua ja seuraava maalikerros on aina uusi mahdollisuus.

  

Maalin kuivumisaikojen, pölyisten välihiontakertojen ja nopean ajankulun vuoksi kotiutin peilipiirongin keskeneräisenä, kahteen kertaan maalattuna. Kolmas kotona maalattu maalikerros peitti (väli)hiotut kohdat ja tasoitti pinnat. Kolmas maalikerros tekee maalipinnasta kovemman ja paremmin kolhuja kestävämmän.

Lopuksi ruuvasin oviin ja vetolaatikoihin uudet Helakaupasta hankitut lenkki- ja riippuvetimet. Uudet vetimet ovat melkein samanlaiset kuin piirongin alkuperäiset, rikki menneet messinkiset vetimet.

Tämän Tori.fi:n kautta hankitun peilipiirongin avaimet olivat sen edelliseltä omistajalta kadonneet. Ovia ja laatikoita ei saa lukkoon, mutta se ei haittaa käyttöä. Piironki tulee toimimaan makuuhuoneessa laskutasona, yöpöytänä, lamppupöytänä, korujen säilytyspaikkana jne. Sen laatikoihin ja kaappeihin mahtuu paljon tavaraa.

Sen lisäksi että peilipiironki on käytännöllinen kaluste, se on myös kaunis ja pikkuisen ylellinen. Muita peilipiirongista käytettyjä nimityksiä ovat mm. peililipasto, peilipöytä, kampauspöytä ja meikkipöytä.

Olen erittäin tyytyväinen, että sain uudistettua vanhan, mutta hyväkuntoisen huonekalun ihan itse. Oli hieno kokemus oppia uutta huonekalujen kunnostamisesta ammattitaitoisen ohjaajan opastuksella.

Kurssilla tapasi muitakin vanhojen huonekalujen kunnostamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kurssilla oli erittäin kannustava ilmapiiri ja opimme kaikki myös muiden töistä. Kurssilla kunnostettiin useita tuoleja, kaappeja, pöytä, penkki, jakkara ja tiinu eri pintakäsittelytekniikoilla.

Read More