25.3.19

Tavallisesta linnunpöntöstä moderni unelmapesä


Bilteman linnunpönttö tarvitsi vain pientä tuunausta, että siitä saatiin tyylikäs ja persoonallinen vaihtoehto modernimpaa rakennustyyliä arvostavalle lintupariskunnalle.



Tämän vastavalmistuneen uudiskohteen ulkopintojen modernisointi tehtiin viime kesänä kasvulavojen pintakäsittelystä purkin pohjalle jääneellä Tikkurilan mustalla Valtti Plus TerassiöljylläÖljyttynä pesäpönttö kestää paremmin sään vaihteluja ja sen käyttöikä pitenee.

Musta pönttö on melko huomaamaton ja sulautuu hyvin ympäristöönsä. Pesäpönttöä suojaavat myöhemmin keväällä puhkeavat omenapuun kukat ja lehdet sekä puuta pitkin kiipeävä kärhö. Pönttö on sijoitettu puun varjoisemmalle puolelle, että sisätilan lämpötila olisi miellyttävä kesähelteilläkin.



Pöntön molemmille sivuille porattiin kaksi reikää ripustamista varten. Reikiin pujotettiin käytöstä poistettu muovipinnotteinen latauskaapeli, jolla pönttö solmittiin puun rungon ympärille. Latauskaapeli kestää ulkokäytössä vuosia ja on hellävarainen vanhalle omenapuulle.

Toivottavasti tämä omakotitalon takapihan puutarhaan sijoitettu kohde löytää pian ensimmäiset asukkaansa. Ainakin yksi kiinnostunut talitiainen on jo havaittu kurkkimassa pöntön aukosta sisälle.

15.3.19

Florarium Riihimäen Ilves-lasipurkkiin


Nyt kun ei vielä ulkona pääse upottamaan sormia multaan, voi maan sulamista sisällä odotellessa rakentaa vaikka erilaisia minimaailmoja ja -kasvihuoneita lasipurkkeihin ja pulloihin.

Tämä florarium on tehty Riihimäen pyöreään 5 litran Ilves-lasipurkkiin hidaskasvuiselle, kuivassa viihtyvälle mehikasville. Kanneton Ilves-purkki on kirpputorilöytö. Kuivan paikan kasveille lasipurkki käy ilman kanttakin.


Kosteassa viihtyville kasveille kannattaa valita kannellinen purkki tai pullo. Kun kannen sulkee, purkkiin muodostuu oma mikroilmasto, kasveille suotuisat tasaisen kosteat, viidakkomaiset olosuhteet, eikä kastelua tarvita. Kasvien joukkoon voi laittaa kosteutta sitovaa sammalta. 

Suljettavaan florariumiin suositellaan lisäämään myös aktiivihiiltä, joka imee itseensä haitallisia oragaanisia aineita, säilyttää kosteuden ja estää homehtumista.

Kuivan paikan kasveille esim. kaktuksille ja mehikasveille on helpompi rakentaa suotuisat olosuhteet, joten niistä kannattaa lähteä liikkeelle. Sopivan lasiastian lisäksi tarvitaan ruukkusoraa, kaktusmultaa, muutama pienikokoinen kasvi, ruukkukatetta, koristekiviä tai hiekkaa.



   Purkin pohjalle kaadetaan kerros ruukkusoraa, sen jälkeen kaktusmultaa. Ruukkusoran ja mullan väliin voi laittaa palan suodatinkangasta tai sanomalehteä, etteivät kerrokset sekoitu.

Kasvit istutetaan multaan, lisätään multaa reunoille ja lopuksi mullan pinta peitetään hiekalla, kivillä tai koristekatteella. Suodatinkangasta tai sanomalehteä voi taas laittaa kerrosten väliin. Jos purkin suu on ahdas, mullan saa osumaan kasvien väliin esim. suppiloksi kierretyn sanomalehden avulla. 

Lopuksi kastellaan ja pyyhitään purkin sisäpuoli puhtaaksi. Florariumiin istutettuja kuivan paikan kasveja kannattaa jatkossa kastella varovasti, koska vesi ei pääse purkista ulos.




Kaikenlaiset lasiastiat, -kannut, -purkit ja -pullot sopivat istutukseen, kunhan niiden suuaukko on riittävän suuri. Kun kasvit kasvavat liian suuriksi, ne voi istuttaa muualle ja vaihtaa pienempiin.

Florariumiin voi laittaa kasvien lisäksi mm. käpyjä, simpukankuoria, luita, puunkappaleita, oksia tms. haluttuun tunnelmaan sopivaa. Kasvien joukkoon voi lisätä esim. leluja, figuureja yms. joita lapset katselevat mielellään. Kaktuksista, risusta, luunkappaleista ja erivärisistä hiekkakerroksista voi rakentaa laakeaan lasiastiaan vaikka aavikon.

Florariumien rakentamisessa voi todella päästää mielikuvituksen valloilleen!

3.3.19

Lämmin tilkkupeitto villakankaista


Nappityynyjen ompelusta jäljelle jääneistä villakangastilkuista sai sommiteltua vielä lämpimän talvisen tilkkupeiton. Varsin hyvän kokoinen peitto (129 x 179 cm) tästä tulikin, vaikka jämäpaloista onkin koottu.

Rento ja klassinen tilkkupeitto sopii hyvin yhteen jo olemassa olevien villakankaisten sisustustyynyjen kanssa ja lämmittää varmasti kylminä talvi-iltoina. Siihen on mukava kääriytyä vaikka kirjaa lukemaan tai sarjoja tuijottamaan.

 Toivottavasti alla olevista ohjeista ja kuvista on apua, kun alat koota omaa tilkkupeittoasi.


Yritin käyttää erikokoiset kangaspalat mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Leikkasin tilkkuja niin paljon kuin mihin kankaat riittivät ja suunnittelin peiton koon sen mukaan.

Isommista kangaspaloista sain kokoon 35 kpl 18 x 18 cm tilkkuja (sis. 1 cm saumanvarat). Jäljelle jääneistä pienemmistä paloista tuli 140 kpl 10 x 10 cm tilkkuja.



Tilkkutyö on sommiteltu niin, että isompi ja pienempi neljän tilkun tilkkuruutu vuorottelevat. Kukonaskelkuvioista villakangasta oli eniten, joten käytin sitä jokaisessa neljän tilkun ruudussa. Myös puolet isommista tilkuista on kukonaskelkuvioista kangasta.

Idea tilkkujen sommittelussa oli, ettei kahta samaa kangasta olevaa tilkkua tule missään kohtaa vierekkäin ja että kukonaskelkuvioisten ja isojen yksiväristen tilkkujen järjestys toistuu tietyllä tavalla. Muuten tilkkujen järjestyksellä ei ollut niin väliä.



Huolittelin helposti purkautuvista kankaista leikatut tilkut saumurilla ennen varsinaisen ompelun aloittamista. Koska kankaat ovat paksuja, ompelin tilkut yhteen paininjalan etäisyydeltä reunasta 1 cm sijaan. Pienemmällä sv:lla (0,75 cm) saumoista ei tullut liian paksuja. Valmiin tilkkutyön koko oli 115 x 165 cm. 

Ompelun nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi tilkut kannattaa ommella yhteen "sarjatyönä" riveittäin. Jotta paksujen kankaiden saumat asettuvat hyvin paikoilleen, jokainen ommeltu sauma kannattaa taittaa ja silittää haluttuun suuntaan heti ompelun jälkeen.


Tilkkutyön taakse taustakankaaksi hankin 150 x 200 cm kokoisen palan harmaata vakosamettia. Mittailin ja mallailin tilkkutyötä taustakankaan päällä. Laskin kuinka leveään reunaan saan taustakankaan riittämään. Päädyin kääntämään taustakangasta 7 cm verran 2cm saumanvaroilla tilkkutyön päälle.



Koska taustakangasta käännetään 7 cm, sen kulmiin piirretään 7 x 7 cm apuneliöt kuvan mukaisesti. Kankaan kahdelle reunalle jätetään 2 cm saumanvarat. 

Oikeanpuoleinen kahden neliön halki piirretty viiva on se, jota pitkin ommellaan. Viereistä 2 cm päässä olevaa viivaa pitkin leikataan ylimääräinen kangas pois kun kulma on ommeltu.


Käännä ja neulaa kulma ompeluviivaa pitkin.



Aloita ja päätä ommel 2 cm päähän reunoista apuneliöiden kulmista.



Leikkaa ylimääräinen kangas kulmasta ja käännä oikein päin. Kulmaan jää 2 cm saumanvarat, jotka käännetään nurjalle kun tilkkutyö ja taustakangas neulataan yhteen.



Asettele taustakangas ja tilkkutyö päällekkäin. Suoristaminen on helpompaa, jos kankaat saa levitettyä suoraksi esim. isolle pöydälle tai lattialle.



Käänsin ja neulasin taustakankaan reunat 7 cm tilkkutyön oikealle puolelle 2 cm sv:illa. Käänteen mittaamiseen käy mittanauha, viivain, mittaliisa tai sitten kuvan metallinen ompelumitta.


Taustakankaan reuna ommellaan läheltä reunaa. Tarkista, että tilkkutyön reuna jää varmasti taustakankaan alle joka kohdasta. Jos tuntuu että ompelu on hankalaa, kannattaa kankaat harsia ensin yhteen ja ommella harsintapistojen päältä. Kun kankaat on ommeltu yhteen, harsintapistot ratkotaan pois.



Tähän tilkkupeittoon ei tullut väliin levyvanua, koska kankaat ovat paksuja ja lämpimiä. En myöskään lähtenyt tikkaamaan paksuja kankaita yhteen, vaan solmin ne tilkkujen kulmista muutamasta kohtaa puuvillalangalla. Valitsin kohdat niin, että solmujen alle piilottui ne saumat, jotka eivät osuneet ihan täsmälleen kulmittain.




Tilkkupeiton ompelu vie aikaa ja vaatii jonkin verran aikaisempaa ompelukokemusta. Isot neliönmalliset tilkut ovat kuitenkin helppoja ommella, kun ne leikkaa täsmälleen samankokoisiksi. Tilkkupeitto onnistuu aloittelijaltakin, kun kankaiden väliin ei laita vanulevyä ja tikkaamisen sijaan yhdistää kankaat solmimalla.

12.2.19

Vinkit ompelunurkkauksen suunnitteluun


Jos ei satu omistamaan kokonaista huonetta, jonka voi sisustaa ompelu- ja käsityöharrastuskäyttöön, voi aina järjestää tilaa harrastukselle huoneen nurkkaan. Kaiken tarvittavan saa mahtumaan pieneenkin tilaan suunnittelemalla tilankäyttö jo ennen kuin ryhtyy tuumasta toimeen.

Suunnittelin ja toteutin itselleni ompelunurkkauksen yläkerran aulaan. Tässä muutama asia, jotka kannattaa huomioida työtilan suunnittelussa. 



Mieti etukäteen ainakin seuraavia asioita:

1. Mihin toimintoihin tarvitset tilaa?
- Kankaan leikkaaminen
- Kaavojen piirtäminen
- Ompelu



2. Miten hyödynnät käytettävissä olevan tilan tehokkaimmin?
- Miten sijoitat tilaan työpöydän ja säilytyskalusteet
- Minkälaiset kalusteet toimivat tilassa parhaiten
- Voidaanko kalusteita muunnella tarpeen mukaan jatkossa



3. Mille ja minkä kokoisille tarvikkeille tarvitset säilytystilaa?
- Kangaspakat ja -palat
- Kaavapaperirullat
- Tilkut, tilkkutyötarvikkeet
- Ompelulangat, napit, nauhat, vetoketjut jne.
- Neulonta- ja virkkauslangat ym.
- Käsityölehdet
- Muut askartelutarvikkeet




4. Minkälaiset säilytysratkaisut toimivat harrastustarvikkeillesi parhaiten?
- Kaapit, avohyllyt, vetolaatikot, korit, lokerikot, säkit, pussit, purkit, laatikot jne.



5. Kalusteiden ergonomisuus
- Työpöydän korkeus
-Työtuolin säädettävyys
- Oikea-/vasenkätisyys



6. Mitkä tarvikkeet tulee olla helposti saatavissa käden ulottuvilla?
- Sakset, ratkoja
- Nuppineulat
- Mittanauhat
- Ompelulangat



7. Miten saat tilaan riittävän valaistuksen?
- Tuleeko tilaan luonnonvaloa
- Riittääkö huoneen yleisvalaistus
- Minkälaisen työvalaisimen tarvitset
- Kiinnitetäänkö työvalaisin seinään, hyllyn reunaan jne.
- Viekö työvalaisin tilaa työpöydällä
- Mistä suunnasta valo tulee



8. Miten saat ompelunurkkauksen sopimaan muuhun sisustukseen ja näyttämään hyvältä?
- Minkä tyyliset kalusteet ja säilytysratkaisut valitaan
- Hankitaanko kalusteet käytettyinä vai uusina, mitä löytyy jo ennestään
 - Mitkä tarvikkeet saavat olla esillä ja mitkä piilotetaan näkyviltä


Lisää ideoita ja inspiraatiota ompeluhuoneen/-nurkkauksen sisustukseen ja tarvikkeiden säilytykseen Pinterestiin kokoamassani taulussa.
  

10.2.19

Aina ei kaikkea kannata yrittää tehdä itse...


Vaikka DIY-hommat ovatkin kivoja, itse tekemällä säästää, oppii uusia taitoja ja saa onnistumisen elämyksiä, on joskus myös ymmärrettävä omat rajansa ja kykynsä, jaksamisensa ja ajankäyttönsä järkevyys. Jotkut työt vaan ihan yksinkertaisesti kannattaa antaa ammattilaisen hoidettaviksi.



Aloitin eteisen pintaremontin viime kesänä. Suunnitelmani oli irrottaa vanha, likainen ja kellastunut tapetti, tasoittaa ja maalata seinät. Innoissani irrottelin tiukkaakin tiukempaa tapettia seinästä. Jossain vaiheessa meistä kahdesta sitkeämpi tapetti voitti ja työ jäi pahasti kesken. 

Katselimme puoliksi revittyjä eteisen seiniä puolisen vuotta ennenkuin oli pakko myöntää häviönsä ja tunnustaa ettei työ taida enää tulla omin voimin valmiiksi. Tarvitaan joko remonttipiiskuri tai sitten ihan vaan joku joka saa tehtyä homman kokonaan puolestamme loppuun asti.



Löysimme työlle tekijän urakkamaailma.fi:n kautta ja johan alkoi tapahtua. Tiukassa oli tapetti, mutta ammattilainen sen kuitenkin päihitti!

Kun tapetti oli poissa, seinien kolot ja reiät kitattiin, hiottiin ja tasoitettiin. Pohjamaalin jälkeen pintaan saatiin myös se maali, jota oli seiniin alunperin suunniteltu, Tikkurilan H495 Harso.


Harso on vihertävän harmaa, vähän likaisen värinen murrettu sävy. Valaistuksesta riippuen se näyttää enemmän harmaalta, vihertävältä tai sinertävältä.

Kylmänä värinä Harso sopii hyvin eteisen beigeen kivilattiaan, puunväriseen kattoon sekä portaisiin poistamaan niiden keltaisuutta. Murretun sävyn vieressä vanhemmat pinnat eivät näytä siltä, kuin niillekin pitäisi tehdä pian jotain. Maalasin eteisen ovien karmit viime kesänä valkoisiksi. Ovet tulevat nyt hyvin esille ja raikastavat harmaata seinää.



Eteinen on nyt valmis ja tältä se nykyään näyttää. Ei voi olla kuin tyytyväinen ja samalla ihmetellä, miten keskeneräisyyteen tottuu nopeasti ja kuinka kauan sitä jaksaa sen jälkeen sietää!

Ennen-kuvia eteisestä löytyy täältä.

6.2.19

Kehystetty ompelulankateline


Vanhoja taulunkehyksiä voi uusiokäyttää mm. ompelulankarullien säilytyksessä.


Ompelulankatelineen tarvikkeet:

- vanhat taulunkehykset esim. kirpputorilta
- spray-maalia
- pala vaneria tms. levyä
- hiomapaperia
- pitkiä ohuita nauloja
- pala kangasta
- pala vanulevyä
- sakset
- tussi
- viivain tms. mitta
- niittipistooli
- pihdit vanhan kuvan ja niittien irrotukseen


Irrotin kehyksistä niissä olleen kuvan ja sen kiinnitykseen käytetyt niitit pihdeillä. Sen jälkeen maalasin alun perin kullanväriset kehykset kahteen kertaan hopeanvärisellä spray-maalilla.


Kehykseen mahtuu 40 x 50 cm kuva, joten sahautin siihen samankokoisen palan vaneria. Vanerin reunat ja kulmat on hyvä pyöristää kevyesti hiomalla, etteivät tikut revi vanerin päälle tulevaa vanua ja kangasta rikki.


Nidoin vaneripalan päälle palan vanulevyä ja sen päälle pellavakangasta. Tässä vaiheessa mittasin ja merkkasin naulojen paikat tussilla kankaan päälle.

Jos käyttää ruudullista kangasta, naulojen paikat on helppo löytää mittaamatta kankaan ruutujen avulla.


Naulojen tulee olla pitkiä ja ohuita. Pidemmätkin lankarullat pysyvät tukevasti pitkien naulojen varassa, ohuet naulat tiheään naulattuina eivät halkaise vanerilevyä. Naulat kannattaa lyödä kankaan läpi niin, etteivät ne katkaise kankaan lankoja ja tee kankaaseen reikiä. 


Löin naulat vanerin läpi niin pitkälle, että naulankärjet tulivat näkyviin levyn nurjalla puolella. En saanut lyötyä kaikkia 60 naulaa samassa kulmassa suoraan, mutta kun lankarullat tulevat paikoilleen, pientä vinoutta ei huomaa. Toistaalta vähän joka suuntaan vinksallaan olevat naulat näyttävät hauskoilta.

Lopuksi niittasin naulatun ja kankaalla päällystetyn vaneripalan taulun nurjalta puolelta kehyksiin. Ripustuslenkiksi niittasin kehyksen taakse pätkän rautalankaa.


Valmis taulu kiinnitetään ompelupöydän viereen seinälle esim. taulukoukuilla. Langat näyttävät hyvältä telineessään, kun ne järjestää väreittäin. Sopivan värinen ompelulanka löytyy telineestä helposti ja nopeasti, ompelijan käden ulottuvilta.



4.2.19

Tupsupipot heijastavasta Kehrä-langasta


Peruspipoja on kiva ja nopea neuloa. Paksusta langasta joustinneuleena neulottu pipo valmistuu muutamassa tunnissa. Neuloin pari tupsullista heijastavasta Kehrä-langasta.



Harmaan akryylilangan (90%) joukossa on heijastavaa lankaa (10%). Yhteen tupsulliseen pipoon lankaa kului n. 150 g, yhdessä kerässä on 100 g lankaa.

Valmistaja suosittelee käyttämään puikkoja nro 6. Koska neulekäsialani on napakkaa, neuloin pipot pyöröpuikoilla nro 7. 

2 o 2 n joustinneuleella neulottu pipo sopii aikuiselle ja venyy tarvittaessa pään koon mukaan.



Pipon ohje:

Luo pyöröpuikolle tai neljälle puikolle yhteensä 76 s. 

Neulo 2 o 2 n 25 cm (n. 47 krs). 25 cm:iin sisältyy reunan käännös n. 7 cm.

Kavenna oikeat silmukat yhteen, neulo nurjat, puikolle jää 57 silmukkaa.

Seuraavalla kerroksella neulo nurjat silmukat yhteen, neulo oikeat, puikolle jää nyt 38 silmukkaa.

Kolmannella kerroksella neulo aina 2 silmukkaa yhteen.

Katkaise lanka ja vedä se kaikkien puikolle jääneiden silmukoiden läpi.

Kiristä ja vahvista päälaen aukko muutamalla ompeleella. 

Päättele muut kuin päälaen langat.

Askartele iso tupsu ja ompele se pipoon päälaelle jääneellä langalla.

Kun tupsu on ommeltu kiinni, päättele lanka nurjalle puolelle.



3.1.19

Kirjontajuttuja-kirja ja kirjottu taulu


Kirjonta oli vuoden 2018 käsityötekniikka. Kokeilin kirjontaa Cristin Morganin Kirjontajuttuja-kirjan innoittamana. Kirja sisältää 20 houkuttelevaa ohjetta ja innostavaa ideaa, kuten kansitekstissäkin jo luvataan.

Kirjonnasta tulee helposti mieleen perinteiset mallit ja kuviot. Tämän kirjan mallit ovat raikkaita, moderneja ja jopa vähän humoristisia.



Aloittelijana valitsin kirjontakokeiluuni malleista helpoimman, tekstikuvion joka ommellaan kankaalle laakapistoilla ja häiveompelulla.

Yksityiskohtaiset ohjeet kuvineen näihin sekä muihin yleisimmin käytettyihin pistoihin löytyvät kirjasta. Samoin kuin lista tarvikkeista, mitä kuhunkin työhön tarvitaan. Useimpiin riittää kangas, neula ja lankaa.



Kirjontakehykseen ommeltuun Hello-tauluun tarvitaan 6-säikeistä muliinilankaa, teräväkärkinen neula, puuvillakangasta, silitettävää tukikangasta sekä kirjontakehikko.



Kirjan takakannen taskusta löytyy kirjan malleille valmiit silityskuvioarkit, joilla kuvion saa helposti jäljennettyä peilikuvina kankaalle. 

Kuviota pitää uskaltaa painaa kuumalla silitysraudalla niin kauan, että se ehtii painautua kankaalle. Jäljennetty kuvio jää kankaalle pysyvästi. 




 Kuvio täytetään niin, että se jää kirjontapistojen alle. Ompelin ensin kuvion ääriviivat häiveompelulla, jolloin se oli helpompi hahmottaa ja täyttää laakapistoilla.



6-säikeisen muliinilangan paksuutta voi säätää jakamalla sen pienempiin osiin. Jaoin muliinilangan kahteen osaan ja ompelin kuvion 3 säikeellä.


Kangas pingotetaan kirjontakehykseen ompelun ajaksi. Kehys kiristää kankaan niin, ettei se eikä siihen ommeltu kuviosta tule liian kireä tai löysä.




Mattamustalla spray-maalilla maalaamani kirjontakehys (halkaisija 20 cm) on kierrätetty tähän tauluun toisesta työstä.



Silitettävä tukikangas on leikattu kirjontakehyksen kokoiseksi ja kiinnitetty silittämällä kirjotun kankaan nurjalle puolelle, kuvion keskelle. Kangas kiristetään kehykseen ja kankaan reunat taitetaan ja kiinnitetään liimaamalla nurjalle puolelle.




Taulua voi vielä viimeistellä koristelemalla se oman maun mukaan mm. napeilla, paljeteilla, niiteillä, helmillä, nauhoilla, kangasmerkeillä, kankaasta leikatuilla kuvioilla jne.

Kirjan parasta antia ovat yksityiskohtaiset ja selkeät ohjeet, joiden avulla erilaisista pistotekniikoista pääsee helposti jyvälle. Voin suositella kirjaa kirjonnasta kiinnostuneille aloittelijoille.


Kirja on saatu blogiyhteistyönä, kirja-arvostelua vastaan.

5.12.18

Kirjoneulesäärystimet


Selailin säästämiäni vanhoja käsityölehtiä ja innostuin Novita Ipana -lehdessä -13 olleesta kirjoneulesäärystinten ohjeesta (suunnittelija Rimma Gimpel).


Vanhat käsityölehdet kannattaa säästää, varsinkin niitä joissa on jokin omasta mielestä kivoja ohjeita. Inspiraatio toteuttamiseen voi tulla myöhemmin ja valmista ohjetta voi aina muuntaa oman maun ja tarpeen mukaan. 


Pienensin ohjeen kokoa ja neuloin säärystimet 72 silmukan sijaan 60:llä. Silmukkamäärän tuli olla 6:lla jaollinen, koska kuvion koko on 6 silmukkaa. Vaihdoin myös ohjeen vaaleanruskean värin vaaleanpunaiseen.



Kuvio syntyy neljällä erivärisellä langalla kolmioita toistamalla. Kaksi kolmioriviä erottaa yksi oikea ja toinen kokonaan nurja kerros.

Neuloin säärystimet 7 Veljestä -langalla, sukkapuikoilla nro 4.



Säärystimet on helppo ja nopea neuloa esim. joululahjaksi. Vaikka lahjan saajan koko ei ole tiedossa, säärystimissä se ei ole niin kriittinen. Nämä säärystimet on mitoitettu n. 7-vuotiaalle.