6.4.25

Pellavakankaasta ommellut patakintaat, -laput ja keittiöpyyhkeet


Omaan sisustukseen sopivat keittiötekstiilit voi ommella myös itse. Niihin tarvittava kangasmäärä ei ole suuren suuri. Muista ompelutöistä jäljelle jääneet ja kierrätetyt kankaat (tai vaatteet) toimivat erittäin hyvin.

Patakintaiden ja -lappujen sekä keittiöpyyhkeiden ompeluun tarvitaan päällys- ja vuorikangasta, vinonauhaa, ohutta polyesterihuopaa (askarteluhuopaa) ja silittämällä liimautuvaa tukikangasta.



Keittiötekstiilit ovat useimmiten ommeltu puuvillakankaista. Yhdistin näihin kahta materiaalia, valitsin päällyskankaaksi mustaa pellavaa ja vuoriksi hyödynsin vanhan puuvillaisen farkkuhameen.

Uutena ostettu, käyttämätön kangas kannattaa kutistaa pesemällä se ennen ompelua siinä lämpötilassa, missä siitä ommeltua tekstiiliä aikoo jatkossa pestä. Kutistamisen jälkeen sen voi yhdistää muihin materiaaleihin sekä kierrätettyihin kankaisiin.

Käyttämäni vinonauha on itse leikattu pellavakankaasta ja taitettu silitysraudan ja Prymin vinonauhalaitteen avulla.



Keittiöpyyhettä varten kankaasta leikataan 54 x 74 cm kappale. Mitat sisältävät 2 cm saumanvaroja. Pitkät reunat käännetään 1 cm nurjalle ja sitten vielä 1 cm edellisen käänteen päälle. Toisen reunan keskelle kiinnitetään ripustuslenkki.

Ripustuslenkki leikataan n. 5 cm leveäksi ja n. 13 cm pitkäksi. Lenkin pitkä sivu ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta, käännetään oikein päin ja silitetään. Ripustuslenkki leikataan sopivan pituiseksi ja neulataan pitkän sivun keskelle, käännetyn reunan alle.

Seuraavaksi neulataan lyhyiden sivujen käänteet, silitetään ja ommellaan. Lopputuloksena meillä on 50 x 70 cm keittiöpyyhe valmiina käyttöön.



Patalappuun tarvitaan 2 kpl n. 20 - 25 cm kappaletta. Mittoihin sisällytetään 1 cm saumanvaraa. Kulmat voivat olla terävä- tai pyöreäkulmaiset.



Patalapun reunat huolitellaan valmiilla tai kankaasta itse tehdyllä vinonauhalla. Ripustuslenkki kiinnitetään vinonauhan alle patalapun kulmaan.

Päällyskankaiden väliin leikataan pala polyesterihuopaa. Huopakappale leikataan 1 cm pienemmäksi kuin päällyskappaleet. Tämä siksi, että patalapun reunoista ei tule liian paksut ja vinonauhan kiinnittäminen on helpompaa. Huopakappaleen voi tikata tai liimata muutamasta kohtaa kiinni päällyskankaiden nurjalle puolelle.




Kappaleet asetetaan nurjat puolet vastakkain. Vinonauha neulataan ja ommellaan ensin patalapun toiseen reunaan, jolloin ripustuslenkki kiinnittyy paikalleen. Vinonauha käännetään reunan yli ja ommellaan se päältä patalapun ympäri. Nauhan päät kannattaa jättää pitkiksi niin, että ne on helppo lopuksi ommella yhteen renkaaksi ja leikata sopivan mittaisiksi.




Patakintaan kaavat on piirretty valmiin kintaan mitoilla. Valmiita kaavoja löytyy googlaamalla esim. "sew oven mitten pattern".

Myös patakintaan väliin on leikattu polyesterihuovasta 1 cm päällyskangasta pienemmät kappaleet. Huopa on kiinnitetty päällyskankaan nurjalle puolelle silitettävän tukikankaan avulla. Tukikangas on leikattu samankokoisena kuin päällyskangas.



 
Etukappaleet ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain niin, että ensin yhdistetään peukalot.




Leikkaa saumanvaroihin pieniä hakkeja ennen kääntämistä. Muotoile peukalot ja silitä.
  
  


Seuraavaksi patakintaan etu- ja takakappaleet neulataan yhteen oikeat puolet vastakkain. Väliin kiinnitetään ripustuslenkki. Kappaleet ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta.

Leikkaa saumanvaroihin hakkeja ja käännä kinnas oikein päin.




Patakintaan vuori ommellaan samoin kuin päällyskangas. Vuorikankaaksi sopii tukeva puuvillakangas.

Vuorikankaasta ommeltu kinnas asetellaan päällyskankaasta ommellun kintaan sisälle nurjat puolet vastakkain, jolloin saumanvarat jäävät sisäpuolelle.




Lopuksi patakinnas viimeistellään ompelemalla reunaan vinonauhaa. Reunan voi myös kääntää nurjalle ja tikata päältä. Sekä vinonauha että tikattu käänne kiinnittävät vuorin ja päällyskankaan yhteen.




Keittiötekstiilejä voi ommella eri kankaita yhdistelemällä, jolloin pienemmätkin kangaspalat saa hyötykäyttöön.




Sopivia kankaita voi löytää myös omasta vaatekaapista. Käytöstä poistuvien vaatteiden kankaat on mahdollista hyödyntää kaikenlaisissa ompelutöissä.


5.1.25

Minikokoiset villapaidat


Neuletöistä jäljelle jääneistä jämälangoista voi neuloa pieniä villapaitoja. Niitä voi ripustaa koristeeksi yksittäin, rivinä tai kranssiksi sidottuna.

Minivillapaidat voi koristella jouluisiksi esim. paljeteilla, helmillä, kulkusilla, tupsuilla, koristenauhoilla tai kuvioimalla silmukoita jäljentämällä. Koristeluideoita voi etsiä hakusanoilla "mini christmas sweater". Ilman koristeita paitoja voi pitää esillä joulunkin jälkeen, koko talven, vaikka ovikoristeena. Itse omin käsin neulottuja minivillapaitoja voi antaa myös lahjaksi.



Minikokoiset villapaidat neulotaan oikeilla ja nurjilla silmukoilla. Kaulus voi olla matala tai korkea poolokaulus, joustin- tai helmineuleena neulottu.

Kun taidot kasvavat, paitoihin voi neuloa raitaa, kirjoneuletta tai palmikkoa. Yksivärisessä neuleessa on se hyvä puoli, että pääteltäviä langanpäitä on mahdollisimman vähän.



Englanninkielinen neuleohje löytyy täältä ja video täältä.

Ohjeen mukaan neulotun minivillapaidan korkeus on 7 cm, käännetyn poolokauluksen kanssa 8 cm. Hihan pituus kaula-aukosta hihansuuhun mitattuna 6 cm (kainalosta hihansuuhun 4,5 cm). Poolokauluksen korkeus on 3,5 cm.



Kaulus:

Luo 26 s

Jaa silmukat 4:lle puikolle (7 + 6 + 7 + 6)

Neulo suljettuna neuleena 1 o 1 n 12 krs poolokaulukseen, 3 krs matalaan kaulukseen. Kauluksen, hihansuut ja helman voi neuloa myös helmineuleena.



Kaarroke:

Neulo 1 krs aina oikein

Lisää jokaisen puikon alkuun silmukka (yht. 30 s)

Neulo välikrs aina oikein

Lisää jokaisen puikon alkuun ja loppuun silmukka (yht. 38 s)

Neulo välikrs aina oikein

Lisää jokaisen puikon alkuun ja loppuun silmukka (yht. 46 s)

Neulo välikrs aina oikein

Puikoilla on nyt 12 + 11 + 12 + 11 s


Etu- ja takakappaleen alaosa:

Siirrä niiden puikkojen silmukat sivuun, joilla on 11 s

Jatka neulomista niillä 2 puikolla, joilla on 12 s

Yhdistä silmukat 4:lle puikolle (4 + 4 + 4 + 4)

Neulo 10 krs aina oikein suljettuna neuleena 24 silmukalla

Neulo 1 o 1 n joustinneuletta 3 krs

Päättele silmukat




Hihat:

Poimi langalle pujotetut 11 s, lisää 1 s kainaloon (yht. 12 s)

Jaa silmukat 3:lle puikolle (4 + 4 + 4)

Neulo 10 s suljettuna neuleena krs

Neulo 1 o 1 n joustinneuletta 3 krs

Päättele silmukat

Neulo toinen hiha samoin



Lopuksi langanpäät päätellään pujottelemalla ne nurjalle puolelle.

Villapaitojen kauluksiin pujotetaan lanka ripustuslenkeiksi, joilla paidat voi ripustaa yksitellen esim. joulukuuseen. Ripustuslenkin voi jättää pois tai piilottaa paidan sisälle, jos villapaidat ripustaa riviksi.



 

Kun ohjeen oppii, saattaa käydä niin, että innostuu neulomaan villapaitoja enemmän kuin ihan vaan muutaman...Minulle sattui käymään juurikin näin. 😅

Pujotin neulomani eriväriset minipaidat hihoista pellavalankaan, jonka päihin solmin ripustuslenkit. Lenkkien avulla ripustin rivin koristeeksi oveen. Kiinnitin olkapäihin vielä muutamia minikokoisia pyykkipoikia. Villapaidat ovat nyt ikään kuin pyykkinarulla kuivumassa.


10.12.24

Vanulla täytetty kankainen joulukuusi


Pieneen tilaan mahtuvan, neulasettoman joulukuusen voi saada vaikkapa ompelemalla sellaisen kankaasta. Jos joulukangasta ei satu olemaan, kuusen voi ommella mistä tahansa kankaasta ja koristella oman maun mukaan jouluiseksi. Koristeluun sopivat mm. kulkuset, puuhelmet, helminauhat, koristenauhat yms.



Valmiita, erikokoisia kuusen kaavoja löytyy googlaamalla "Padded fabric Christmas tree free pattern". Tulostettava kaava löytyy esim. täältä ja ohjevideo ompeluun täältä.




Kuusen kappaleet voi leikata eri kankaista. Silloin saa käytettyä pienetkin, muista ompelutöistä jäljelle jääneet kangastilkut.

Kuusi on kuusisakarainen. Kappaleita tulee leikata 6 kpl.



Kaksi kappaletta neulataan vastakkain, oikeat puolet vastakkain ja ommellaan reunoista yhteen. Täyttöaukko jätetään ompelematta, se sijoittuu kuusen pohjalle keskelle.



Tässä vaiheessa pareittain yhteen ommeltuja, kääntöaukollisia kappaleita on 3 kpl.




Seuraavaksi kappaleet käännetään oikein päin ja sakarat muotoillaan teräviksi. Prymin kulmankääntäjä on tähän hyvä apuväline. Kannattaa kuitenkin varoa, ettei tee kankaaseen reikää terävällä kärjellä.




Käännetyt kappaleet silitetään ja neulataan päällekkäin. Keskelle ommellaan suora ommel, joka yhdistää 3 kappaletta toisiinsa.




Nyt kuusi on valmis vanulla täytettäväksi. Täytön jälkeen täyttöaukot (6 kpl) ommellaan kiinni käsin.


Ei haittaa, jos yhteen ommellut kappaleet eivät osuneet täydellisesti kohdalleen kuusen latvassa. Latvaan voi ommella kulkusen, tähden tai rusetin liitosten päälle.

Pehmokuuselle voi vielä ommella pienen pyöreän kuusenmaton. Tämän kuusen alla on sen väreihin sopiva musta pitsiliina.


3.12.24

Pothead gnomes eli ruukkutontut


Näiden muhkeapartaisten ruukkutonttujen askarteluun tarvitaan pieni saviruukku (esim. kaktusruukku), juuttinarua, puuhelmi ja pala lampaantaljaa. Työvälineiksi riittää sakset ja kuumaliima.



Juuttinarun pätkästä taitetaan sopivan mittainen ripustuslenkki, jonka molemmat päät pujotetaan ruukun pohjan reiästä ruukun sisäpuolelle. Narun pätkät solmitaan ruukun sisällä yhteen niin monella solmulla, ettei solmu mahdu ruukun reiästä ulos. Solmun voi varmistaa liimaamalla se kuumaliimalla ruukun pohjaan.



Seuraavaksi leikataan lampaantaljasta kolmion muotoinen pala. Piirrä kolmio ensin taljan nurjalle puolelle ja varmista, että karvan kasvusuunta on alaspäin, kolmion kärkeä kohti. Kolmion tulisi olla niin leveä, että sen yläreuna yltää melkein ruukun ympäri. Parta liimataan yläreunasta ruukun reunaan.

Jos varastoissa ei satu olemaan lampaantaljaa, parran voi askarrella yhtä hyvin myös tekoturkiksesta, vanusta, villalangasta jne.



Lopuksi parran keskelle, ruukun reunaan liimataan puuhelmi nenäksi. Helmen voi myös ommella muutamalla pistolla taljan yläreunaan, että se pysyy varmasti paikallaan.

Ruukkutonttuja voi askarrella pieniksi joulu- ja pikkujoululahjoiksi. Ruukkutontut sopivat myös koristeiksi puutarhaan, puutarhatontun virkaa toimittamaan. Lisää ideoita löytyy Pinterestistä ja googlaamalla "Pothead gnomes".

 

10.11.24

Rautalangasta väännetty pallo ja kranssit


Kokeilin rautalankatöitä ja aloitin helposta. Taivutin paksumpaa rautalankaa renkaaksi, jonka sidoin kiinni ohuemmalla rautalangalla. Yhdestä rautalankarenkaasta tuli kranssipohja ja kun renkaita sitoi yhteen useita, syntyi niistä pallo.




Käytin kransseihin mustikan- ja puolukanvarpuja. Sidoin ne pieninä nippuina rautalankarenkaaseen ja kieputin kiinni ohuella rautalangalla.

Rautalankarenkaita voi käyttää erilaisten kranssien pohjina vuodesta toiseen.




Mustikan ja puolukanvarvut säilyttävät vihreän värinsä kevääseen asti. Niillä saa tuotua vihreyttä talven keskelle.




Rautalankapallon rungoksi riitti neljä samankokoista, sisäkkäin kiinnitettyä rengasta. Niiden avulla pallo sai pyöreän muotonsa. Kiersin pallon rungon ympärille rautalankaa kuin kerisin lankakerää. Kiinnitin rungon ympärille kieputetun rautalangan aikaisempiin kerroksiin ohuella rautalangalla.

Jos rautalankapalloja jaksaa tehdä useita eri kokoisia, niistä saa yhdessä näyttäviä koristeita. Erikokoisia palloja voi ripustaa rykelmäksi ja niihin voi pujottaa koristehelmiä tai kausivaloja.

Rautalankapalloista tulee rustiikkisia, kun ne jättää pihalle ruostumaan talven yli.




Kranssit ja rautalankapallot täydentävät syksyisiä istutuksia.




Istutuksia voi koristella mm. kivillä, kepeillä ja kävyillä.




Sekä tietysti kausivaloilla.




Tänä vuonna pelargonit näyttävät kukkivan lasitetulla terassilla vielä näin marraskuussakin.


27.9.24

Pala syksyistä metsää lasitetulle terassille tai parvekkeelle


On se aika vuodesta, kun luonnosta löytyy materiaalia kaikenlaisiin syksyisiin ja talvisiin koristeisiin ja asetelmiin. Materiaalia kannattaa kerätä nyt, kun maa ei ole vielä jäässä eikä lunta maassa.

Sammaleen ja varpujen kerääminen ei kuulu jokaisenoikeuksiin, vaan siihen tarvitaan maanomistajan lupa.



Olen askarrellut sammalmättäitä aiemminkin. Tänä vuonna jalostin ideaa ja lisäsin sammaleen joukkoon puolukanvarpuja. Yritin kerätä varpuja, joissa on yhä marjoja. Useimmat kylläkin irtosivat, koska olivat jo niin kypsiä...




Myös sammal on eri lajia, kuin mitä olen aiemmin mättäisiini käyttänyt.

Sammaleen mukana tuli pudonneita lehtiä ja risuja. Otin ne ilolla mukaan, että asetelmasta tulee mahdollisimman luonnonmukainen.




Puolukanvarvut on kerätty juurineen. Ne tuskin tulevat juurtumaan vadin pohjalla, sammaleen alla olevaan multaan, mutta säilyvät toivottavasti kuitenkin vihreinä pitkään. Varvut saavat kosteutta sammaleesta, jota hoidetaan vettä sumuttamalla.




  Sateisella säällä sammal saa kosteutta myös ilmasta. Suoraa sadetta asetelma ei kestä, joten siitä on eniten iloa, kun se saa olla katon alla. Paras paikka on viileä lasitettu terassi tai parveke, jonka lasit suojaavat asetelmaa säältä.




Polyresiinistä valmistetut kärpässienet ovat säänkestäviä ja niitä voi käyttää asetelmissa vuodesta toiseen.


18.8.24

Saumurin suojahuppu ja 3 erilaista taskua


Koska uusi saumurini on kooltaan edellistä korkeampi, vanhalle saumurille ompelemani huppu piti suurentaa uudelle sopivaksi. Purin vanhan hupun osiin ja kokosin uudelleen, kun olin ensin pidentänyt hupun kappaleita alareunoista.

Etteivät jatkokappaleet näkyisi päällepäin, lisäsin huppuun erilaisia taskuja. Hupun takana on napilla ja lenkillä suljettava läppätasku, edessä vetoketjutasku ja sivuilla syvät avotaskut. Taskuissa on kätevä säilyttää mm. saumurin poljinta ja johtoa, ohjekirjaa sekä kaikenlaisia lisätarvikkeita.

Alla lopputulos ja kuinka siihen päästiin. Samalla ohjeella onnistuu myös uuden vastaavanlaisen hupun ompelu.



Hupun ompelu aloitetaan ottamalla mitat omasta saumurista. Tärkeimmät mitat ovat korkeus, leveys ja syvyys. 

Kankaista leikattuihin kappaleisiin kannatta lisätä saumanvarojen lisäksi muutama sentti, ettei hupusta tule liian tiukka, vaan se menee helposti saumurin päälle. Leikkaa myös yhdistetty etu- ja takakappale pidemmäksi kuin mitä oikeasti arvioit sen pituuden olevan. Kappaleita on aina helpompi pienentää kuin suurentaa.

Hupun voi leikata ja ommella yksivärisenä tai kuten tässä, erilaisista yhteensopivista puuvillakankaista.




Tarvittavat kappaleet ovat:

2 kpl sivukappaleita (toistensa peilikuvina)
4 kpl sivukappaleiden taskua (myös peilikuvina, sivutaskut ovat kaksinkertaiset)
1 kpl etu- ja takakappale (yhtenäinen kappale)
2 kpl etutasku (kaksinkertainen)
2 kpl takatasku (kaksinkertainen
2 kpl takataskun läppä (kaksinkertainen)

Lisäksi vuorikappaleet:

1 kpl etu- ja takakappale (yhtenäinen kappale)
2 kpl sivukappaleita

Tarvitaan myös silitettävää tukikangasta, levyvanua, vinonauhaa, vetoketju, pyöreää kuminauhaa ja kantanappi.




Sivukappaleihin silitetään tukikangasta ja sen jälkeen niihin tikataan vanulevyä. Vinottainen tikkaus antaa hupulle lisää tukevuutta ja ryhtiä.

Sivutaskut ovat kaksinkertaiset ja kappaleiden yläreunaan ommellaan vinonauha. Sivutaskuihinkin voi silittää tukikankaan ja ne voi halutessaan tikata.




Vetoketjullinen etutasku ommellaan kaksinkertaisena. 

Koska käyttämäni vetoketju on lyhyempi kuin taskunsuu, pidensin sitä lisäkappaleilla molemmista päistä. Vetoketjun ompelu on helpompaa ja nopeampaa, jos vetoketju on taskunsuun mittainen.




Vetoketjun päät kannattaa kääntää sivuun ja kiinnittää muutamalla pistolla. Silloin vetoketjun päät asettuvat paremmin ja siistimmin paikoilleen.




Vetoketjun jatkaminen tapahtuu niin, että sen molempiin päihin ommellaan vetoketjun levyiset kangaspalat. Jatkokappale on taitettu kaksinkertaiseksi ja taite jää vetoketjun vedintä vasten. 

Muista lisätä 1 cm saumanvaraa myös jatkokappaleisiin.




Vetoketjun reuna ommellaan etutaskun päällimmäisen kankaan reunaan. Käytä ompeluun vetoketjupaininjalkaa.




Oikealta puolelta tasku näyttää tässä vaiheessa tältä.




Seuraavaksi vuorikangas neulataan ja ommellaan vetoketjun reunaan samalle puolelle kuin aiemmin ommeltu taskun päällyskangaskin.



 
Taskun pitäisi nyt näyttää tältä.




Etutasku on nyt valmis kiinnitettäväksi hupun yhtenäiseen etu- ja takakappaleeseen. Tasku neulataan ja ommellaan vetoketjun toisesta, vielä ompelematta olevasta reunasta.




Tasku näyttää oikealta puolelta tältä. Seuraava vaihe on läpällisen takataskun ompelu.




Takataskua varten tarvitaan taskun etukappale ja vuori, jotka ommellaan yhteen yläreunasta vinonauhan avulla. Päällimmäisen läppäkankaan taakse on tikattu vanulevyä.

Läpän kappaleet neulataan yhteen nurjat puolet vastakkain ja reunaan ommellaan vinonauha. Pyöreästä kuminauhasta tehty lenkki neulataan ja ommellaan samalla vinonauhan väliin.




Läpän voi ommella suoraan yhdistettyyn etu- ja takakappaleeseen. Tässä tein kuitenkin niin, että leikkasin etu- ja takakappaleen sopivalta kohdalta poikki, neulasin läpän leikattujen kappaleiden väliin ja ompelin taas yhteen. Läpän saumanvarat jäivät silloin siististi hupun nurjalle puolelle näkymättömiin.


 

Nyt kun takatasku on paikoillaan, voidaan siihen ommella kuminauhalenkille vastakappale eli kantanappi.




Kaikissa hupun kappaleissa on nyt taskut ja on aika ommella kappaleet yhteen hupuksi. Koska etu- ja takakappale on yhtenäinen, hupun kokoamiseksi tarvitsee ommella vain kaksi sivusaumaa. Sivusaumat ommellaan oikeat puolet vastakkain.

Vuorin ompelin yksivärisestä mustasta puuvillakankaasta. Vuoriin tarvittavat kappaleet, 2 sivukappaletta ja 1 yhdistetty etu- ja takakappale, ommellaan hupuksi yhdistämällä sivusaumat.

Huppu ja vuori asetellaan sisäkkäin nurjat puolet vastakkain, alareunat tasataan ja yhdistetään toisiinsa reunan huolittelevalla vinonauhalla.




Huppu on nyt valmis käyttöön ja koska se on itse omista kankaista ommeltu, se on myös ilo silmälle, sopii sisustukseen ja voi olla tilan salliessa aina esillä. Hupun taskuihin mahtuu paljon pientä ompeluun liittyvää, tarpeellista tavaraa. Hupun taskuista ne ovat helposti löydettävissä ja sopivasti käden ulottuvilla.