21.6.20

Amppelit juutti- ja makramenarusta


Tässä ehkä helpoin tapa solmia amppeli! Tarvitaan vain 20 cm letitystä (eikä sitäkään välttämättä) ja yhteensä 8 solmua. Tämä onnistuu kaikilta!


Amppeleita voi solmia juuttinarun ja makramelangan lisäksi mm. moppilangasta, ontelokuteesta tms. paksusta narusta tai vahvasta punotusta nyöristä. Ohuemmastakin narusta amppeli onnistuu, kun naruja niputtaa useamman yhteen.

Ensin narusta leikataan 3 kpl 3 metriä pitkää pätkää. Pätkät taitetaan keskeltä kahtia niin, että kolmesta pätkästä tulee 6 kpl 1,5 metrin pituista pätkää.

Jos teet amppelin kahdella narulla, leikataan 6 kpl 3 metrisiä pätkiä. Kolmella narulla solmittavaan amppeliin 9 kpl jne. Narut niputetaan yhteen ja niitä solmitaan kuin naruja olisi vain yksi.


Letitys onnistuu paremmin, kun teippaat puolesta välistä taitetut pätkät nippuna pöytään. Letitä teippauskohdasta alkaen kolmella pätkällä 10 cm ensin toiseen suuntaan. Käännä työ (tai käänny itse pöydän toiselle puolelle) ja letitä toiset 10 cm toiseen suuntaan. Solmi letitty 20 cm ripustuslenkiksi.

Letitys ei ole välttämätön, narut voi solmia ripustuslenkiksi suoraan hevosenhäntäsolmulla.


Ripusta työ lenkistä esim. naulakkoon ja aloita narujen solmiminen. Ensimmäiset 3 solmua solmitaan ripustuslenkistä roikkuvien narujen puoleen väliin. Solmi aina kaksi viereistä narua yhteen. Jatka kunnes kaikki 6 narua on solmittu toisiinsa 3 solmulla.


Solmi toiset 3 solmua n. 10 cm alemmas edellisistä niin, että muodostuu verkko. Eli aina kaksi viereistä narua yhteen, kunnes 6 narua on solmittu yhteen.

Lopuksi kaikki 6 narua solmitaan yhteen amppelin pohjaksi ja narujen päät leikataan yhtä pitkiksi.


Nämä juuttinaruamppelit on solmittu 6:lla ja 9:llä yhteen niputetulla 3 metrin pätkällä, jolloin amppeleista tuli vahvempia.

Solmin samalla ohjeella amppeleita myös makramelangasta viime kesänä parvekkeella kesää viettäneille huonekasveille.


Tilan voi käyttää tehokkaammin, kun ottaa amppelien avulla neliöiden lisäksi kuutiot käyttöön. Ruukkukasveja mahtuu pieneen tilaan enemmän, kun ne ripustaa roikkumaan seinille ja kattoon.



24.5.20

Matto chenille-tekniikalla


Chenille-tekniikalla päällekkäisistä kankaista saa paksumpaa, pehmeämpää ja näyttävämpää pintaa. Tekniikalla voi ommella mattoja, tyynynpäällisiä, peittoja yms. Hakusanalla "Faux chenille" googlaamalla löytyy ideoita, mihin kaikkeen chenille-tekniikkaa voi käyttää.



Olen viime aikoina innostunut matoista ja sinisen eri sävyistä, joten teeman mukaan taas mennään tässäkin kokeilussa. 
Tällä kertaa kokeilu ei kylläkään mennyt ihan nappiin. Ompelemani matto on malliesimerkki siitä miten voi käydä, kun ei noudata ohjeita, vaan ottaa "taiteellisia vapauksia". Lupaan kuitenkin, että tällä ohjeella on mahdollista onnistua, kunhan ei tee niin kuin minä tein.



Mattoa varten tarvitaan paksumpi pohjakangas ja 4 - 6 ohuempaa kangasta. Pohjakangas tulee olla valmiin maton kokoinen (tai isompi), muiden kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samankokoisia.


Tämä matto on ommeltu keskenään samankokoisista (56 x 86 cm), erisävyisistä sinisistä kankaista. Kankaat on aseteltu päällekkäin kuvan järjestyksessä, pohjakangas alimpana. 
Maton kankaat ovat eri materiaalia - puuvillaa, pellavaa, ohutta verhokangasta ja villakangasta. Päällimmäinen kangas voi olla kuviollista, jolloin kuviot näkyvät myös valmiissa matossa.



Kankaat kannattaa leikata reilusti valmiin maton kokoa isommiksi, koska ommeltaessa ne voivat liikkua ja mennä vinoon. Se ei haittaa, koska ompelun päätteeksi, ennen reunojen huolittelua, maton voi vielä leikata suoraksi. Täytyy siis vain huomioida, että kun reunat suoristetaan, maton koko pienenee samalla.


Tässä vaiheessa kannattaa päättää myös se, miten huolitella maton reunat. Jos haluaa kääntää pohjakankaan reunat oikealle puolelle, pohjakankaasta pitää leikata reunan leveyden + saumanvaran verran muita kankaita isompi.


Kun nämä tärkeät päätökset on tehty ja kankaat leikattu, ne silitetään ja asetellaan tasaisesti kerroksittain päällekkäin niin, että pohjakangas peittyy.




   Päällimmäiseen tai pohjimmaiseen kankaaseen piirretään tai neulataan raita, jota pitkin ensimmäinen ommel ommellaan. 

Tämä on se vaihe, jossa tämä matto meni pieleen. Eli nyt tarkkana: JOS leikkasit kankaat lankasuoraan, ommel täytyy neulata/piirtää VINOON 45 asteen kulmassa langansuuntaan nähden.


Suora ommel kankaan poikki on yleisin, mutta loiva aaltokuviokin onnistuu, kunhan sen neulaa kankaan kulmasta vastakkaisen sivun kulmaan. Kankaalle voi ommella myös geometrisia kuvioita niin, että ne tulevat aina langansuuntaan nähden vinoon. 



Raitojen ompelu kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä reunoja kohti, että päällekkäiset kankaat pysyvät paremmin paikoillaan. 
Seuraava ommel ommellaan aina edellisen viereen 0,75 - 1 m päähän. Paininjalan reuna on hyvä mitta, että ompeleet tulevat samalle etäisyydelle toisistaan.



Muutaman ompeleen ompelun jälkeen valmiit raidat voi jo leikata auki. Avasin raidat teräväkärkisillä saksilla. Tähän tarkoitukseen on olemassa myös oma työkalu, chenilleleikkuri.



Sakset tai leikkuri pujotetaan ommelten väliin niin, että pohjakangas jää alimmaksi. Pohjakangasta ei leikata auki, vaan kaikki sen yläpuolelle jäävät kangaskerrokset. Kannattaa olla varovainen, ettei puhkaise pohjakangasta vahingossa.



Päällekkäiset kankaat eivät vielä tässä vaiheessa tule esiin näkyvästi. Matto on valmis vasta kun se pestään ensimmäisen kerran.




Kun kaikki raidat on ommeltu ja leikattu, maton reunat suoristetaan ja siistitään leikkaamalla pois kohdat, joissa kankaat eivät osu päällekkäin. Kulmat voi halutessaan pyöristää. Huolittelin tämän maton reunat itse päällimmäisestä kankaasta tekemälläni vinonauhalla. Vinonauha on helpompi ommella pyöristettyihin kulmiin ja ne myös sopivat mielestäni hyvin maton aalto-kuvioon.



Vinonauhaa kannattaa leikata pidempi pätkä kuin maton ympäri ylettyy. Vinonauha neulataan maton nurjalle puolelle ja ommellaan reunaan taitetta pitkin melkein maton ympäri. Nauhan molemmat päät kannattaa jättää pitkiksi ja nauhat n. 15 cm päähän toisistaan ompelematta.



Vinonauhan ompelematta jääneet päät leikataan vinoon sopivan pituisiksi ja ommellaan yhteen. Sauma silitetään auki ja kierros maton ympäri ommellaan loppuun.

Tällä menetelmällä ei tarvitse osata mitata maton ympäri ylettyvän vinonauhan tarkkaa pituutta. Eikä tarvitse harmitella, jos sattui leikkaamaan vinonauhasta liian lyhyen pätkän, joka ei sitten yletykään ommeltavan kappaleen ympäri.



Seuraavassa vaiheessa saumanvarat leikataan ohuemmiksi, että vinonauha taittuu paremmin sauman yli. Varo tässä vaiheessa leikkaamasta samalla vinonauhaa.



Nauha käännetään reunan päälle maton oikealle puolelle ja ommellaan läheltä reunaa ympäri.



Lopuksi matto viimeistellään pesemällä se 40 asteessa. Pesussa päällekkäin ommeltujen kankaiden reunat rispaantuvat, nousevat pystyyn ja alemmat kangaskerrokset tulevat värikkäinä raitoina esille.

Langansuuntaan nähden vinoon ommellut raidat eivät pesussa purkaudu, vaan rispaantuvat. Tässä matossa rispaantumisen ja purkautumisen ero näkyy selvästi. Purkaantuneissa kohdissa kankaiden langat ovat pitkät ja sotkeutuneet keskenään pesussa. Chenille-tekniikalla ommellun maton pitäisi näyttää siltä, kuin tämä matto näyttää keskeltä. 



Toisistaan poikkeavan väriset kankaat näkyvät päällimmäisen kankaan alta paremmin kuin nämä sinisen sävyiset. Voisin kuvitella, että kun mattoa käytetään ja pestään useamman kerran, alemmat kankaat tulevat vielä paremmin esille.

Maton purkautuneet langat voisi siistiä ja leikata pois, mutta ehkä annan niiden vaan kulua pois kovassa käytössä. En pistäisi pahakseni, jos matto ajan mittaan kuluisi ja näyttäisi vanhalta vintage-matolta.



Siinä vaiheessa kun tajusin tehneeni peruuttamattoman virheen, olin jo jättää maton ompelun kesken. Olen nyt iloinen, että tulin tehneeksi sen kuitenkin valmiiksi. Eiköhän yhdelle tällaiselle taiteelliselle "sekatekniikalla" toteutetulle matolle aina käyttöä löydy!

10.5.20

Itse tehty vinonauha


Vinonauhalla on helppo huolitella siististi kankaiden reunoja. Koska vinonauha on nimensä mukaisesti leikattu vinoon, se ei purkaudu ja taipuu sekä pyöreisiin että suoriin kulmiin.

Itse tekemällä vinonauhaa saa juuri sellaisista kankaista, joista haluaa. Varsinkin kuviollisista kankaista leikattu vinonauha näyttää hauskalta ja antaa yksilöllisen ja viimeistellyn ilmeen ompelutyölle.

Tässä ohje, kuinka vinonauhaa voi tehdä itse ja kuinka vinonauhaa jatketaan. Apuna olen käyttänyt Prymin vinonauhankääntäjää.


Vinonauhankääntäjiä on erikokoisia. 25 mm kääntäjällä valmiista vinonauhasta tulee 2,5 cm leveää ja kankaan reunaan taitettuna siitä näkyy 1,25 cm kankaan molemmilla puolilla.

Tämän kokoista kääntäjää varten kankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita 45 asteen kulmassa langansuuntaan nähden.

Jos mahdollista, kaitaleet kannattaa leikata kankaan keskeltä niin, että niistä tulee mahdollisimman pitkiä. Kaitaleita voi jatkaa huomaamattomasti, kun liitoksen ompelee vinoon.


Liitettävien kaitaleiden päät neulataan päällekkäin 90 asteen kulmaan. Jos kankaassa on selkeästi oikea ja nurja puoli, asettele kaitaleiden oikeat puolet vastakkain.


Kaitaleiden päät ommellaan kankaan nurjalta puolelta yhteen suoralla ompeleella läheltä reunaa. Muista ommella molemmissa päissä edestakaisompeleet!


Silitä sauma auki nurjalta puolelta.


 Painele saumaa silitysraudalla myös oikealta puolelta ja leikkaa kulmat pois.


Kaitaleita jatketaan niin monesta kohtaa, että saadaan yhtenäinen, tarvittavan pitkä kaitale.


Seuraavaksi kaitaleen pää pujotetaan vinonauhan kääntäjän sisälle ja vedetään toisesta päästä esille n. 5 cm.


Vinonauhankääntäjästä ulos tulevaa, vinonauhaksi taittunutta kaitaletta painetaan kuumalla silitysraudalla. Vinonauhankääntäjää vedetään samaan aikaan poispäin silitysraudasta, kun raudalla silitetään ulostulevaa taitettua vinonauhaa. Kääntäjän tekemät taitteet pysyvät nauhassa, kun ne silitetään kankaalle sopivalla lämmöllä.

Vinonauha on nyt valmis ommeltavaksi!

12.4.20

Tilkkumatto


Tämä tilkkumatto tehdään ompelemalla päällekkäisiä tilkkuja pohjakankaalle. Idea on yksinkertainen, toteuttaminen aika työlästä ja aikaa vievää, mutta sitäkin hauskempaa.



Tilkkutekniikalla ommeltuun mattoon saa käytettyä kaikki varastoissa lojuneet, muista ompelutöistä jääneet pienetkin kangaspalat, käytöstä poistetut lakanat, pöytäliinat, verhot, pyyhkeet, vaatteet jne. Käytetyistä tekstiileistä voi leikata ja jättää käyttämättä ne kohdat, joissa on reikiä, tahroja tms.


Tilkkumattoon sopii käytettäväksi kaikenlaiset kankaat, ohuet sekä paksummat. Tilkuiksi leikattavat kankaat voivat olla mm. vaatetus-, verhoilu- ja sisustuskankaita, villa-, puuvilla-, pellava- sekä sekoitekankaita.

Löysin kaapeista sekä sinisävyisiä, että mustia ja harmaita kankaita ja vaatteita. Päädyin ompelemaan samalla kaksi samankokoista mattoa, jotta sain sovitettua löytyneet kankaat väreittäin yhteen.



Kankaat voi leikata tilkuiksi käsin saksillakin, mutta nopeammin leikkaaminen onnistuu kangas-/pyöröleikkurilla. Tilkuista tulee helpommin samanlevyisiä, kun käyttää leikkaamiseen apuna leveää läpinäkyvää viivainta. Leikkurilla leikkaamiseen tarvitaan myös leikkuualusta.

Kankaat leikataan leikkurilla viivainta pitkin 45 asteen kulmassa vinoon. Kulma löytyy helposti viivaimen ja leikkuualustan viivojen avulla. Vinoon leikatut tilkut eivät purkaudu.


Leikkasin kankaat kangasleikkurilla ensin 3 cm leveiksi suikaleiksi ja sen jälkeen pätkin suikaleet saksilla 7 cm mittaisiksi. Pätkiminen helpottuu, kun käyttää mallina 7 x 7 cm kokoista pahvin palaa.



Pohjakankaiksi mattoihin valitsin paksun farkkukankaan ja huonekalukankaan. Leikkasin kankaista kaksi 55 x 85 cm kokoista palaa, joiden reunat huolittelin saumurilla.

Kankaiden sivureunoihin ompelin 1,5 cm ja päihin 4 cm käänteet. Taitoin käänteet kertaalleen kankaan nurjalle puolelle, ettei reunoista tule liian paksut.



Kun tilkut on leikattu, ne voi sommitella väreittäin ja neulata päällekkäin kolmen tilkun nippuihin. Valitsin jokaiseen tilkkunippuun kolme erilaista kangasta.

Päällimmäisten tilkkujen värit sommittelin niin, että niistä syntyy mattoon raitoja. Valmiissa matossa raidat eivät kuitenkaan erotu kovin selkeästi. Jos haluaa selkeitä raitoja tai kuvioita, kannattaa päällekkäiset tilkut valita niin, että ne ovat kaikki samaa/samanväristä kangasta.


Kun sommitelma on valmis, aloitetaan tilkkupinojen ompelu pohjakankaaseen. Ompelu kannattaa aloittaa keskeltä kankaan leveyssuuntaan.



Mittasin pohjakankaaseen keskikohdan ja piirsin sen viivaimen avulla merkkauskynällä kankaaseen. Viiva häviää pian itsestään, mutta kestää niin kauan, että tilkut ehtii neulata vierekkäin viivan päälle.



Tilkkuniput kiinnittyvät pohjakankaaseen, kun niiden päälle ommellaan kankaan pohjakankaan poikki menevä suora ommel. Kummassakin päässä tilkun reuna kohdistetaan samalle kohdalle pohjakankaan reunan kanssa. Reunat vahvistetaan ompelemalla edestakaisin molemmissa päissä.



Näiden mattojen leveyteen (52 cm) neulasin 16 nippua 3 cm leveitä tilkkunippuja. Laskennallisesti tilkkuja olisi mahtunut 52 cm:lle 17 nippua. Käytännössä tilkkuja ei voi ommella ihan vieri viereen, vaan niiden väliin täytyy jättää rako.

Koska kangas on elävä materiaali ja tilkut käsin leikattuja, tilkut eivät ole ihan täsmälleen saman levyisiä. Se ei näy lopputuloksessa, joten täydellisyyteen ei tässä työssä tarvitse pyrkiä.


Seuraavat tilkkurivit mitataan ja piirretään edellisten rivien viereen 2 cm päähän. Tätä jatketaan, kunnes pohjakangas on ommeltu täyteen tilkkurivejä.

Tilkkurivien ei tarvitse olla täsmälleen 2 cm päässä toisistaan. Rivejä voi vaikka vähän harventaa, tiivistää ja suoristaa kesken työn niin, että maton päihin tulevat viimeiset tilkkurivit jäävät n. 1,5 cm etäisyydelle pohjakankaan reunasta. Silloin pohjakangas ei näy tilkkujen alta.
  

Näinkin pieniin (52 x 77 cm) mattoihin tarvitaan todella paljon tilkkuja. Yhteen tilkkuriviin menee (16 x 3) 48 tilkkua ja tilkkurivejä on yhteensä 31. Yhteensä yhteen mattoon tilkkuja tarvitaan (48 x 31) 1488 kpl.



Tilkut voi leikata myös leveämmiksi ja taitaa kolminkertaisiksi. Mielestäni yksittäisistä päällekkäisistä tilkuista ommeltuna maton pinnasta tulee elävämpi, nukkaisempi ja runsaampi.

Eri värien ja materiaalien yhdistäminen tekee matosta mielenkiintoisen. Samansävyisistä tilkuista ommeltu matto on rauhallinen, vaikka tilkut olisivatkin erilaisia.


Tilkkutekniikalla ommeltu matto on ekologinen, koska siihen voi kierrättää käytöstä poistetut tekstiilit, jotka muuten päätyisivät tekstiilijätteeksi.

Tulen ainakin itse jatkossa katselemaan vaatteita ja kodin tekstiilejä uusin silmin. Tilkkuja voi leikata valmiiksi aina kun sopivaa materiaalia löytyy ja ommella niistä sitten kerralla isompi matto, kun tilkkuja on kertynyt riittävästi.

5.4.20

Farkkukuteesta neulottu kynnysmatto


Olen kyllä paljonkin virkannut mattoja matonkuteesta, mutta koskaan en vielä neulonut. Pitihän sitä sitten sitäkin kokeilla!


Neuloin 58 x 88 cm kynnysmaton Lankavan Venla-kuteesta. Valitsin mattoon puuvillasta ja elastaanista kudotun farkkukuteen.

Yhdessä rullassa on kudetta 0,7 kg (n. 120 m). Tämän kokoiseen mattoon kudetta kului tasan 2 rullaa.


Käytin maton neulomiseen paksuja nro 8 puikkoja. Puikot kannatta valita käsialan mukaan, isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee löysempi. Isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee myös vähän suurempi.

Kannattaa pyrkiä pitämään käsiala yhtä löysänä tai tiukkana koko neulomisen ajan, että matosta tulee symmetrinen ja reunoista siistit. 



Aloitin maton neulomisen luomalla 38 silmukkaa. Puikolle mahtuu enintään 40 silmukkaa, joten tämän isompaa mattoa ei neulomalla kannata lähteä toteuttamaan.



Jokainen puikollinen aloitetaan kiertämällä ja nostamalla ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle. Näin maton reunoista tulee siistit ja sileät.

Ensimmäiset kerrokset (10 cm) neulotaan 1 o 1 n helmineuleella. Näistä kerroksista muodostuu maton reuna. Helmineule pitää maton reunat suorina.



Seuraavilla kerroksilla puikon 7 ensimmäistä ja 7 viimeistä silmukkaa neulotaan 1 0 1 n helmineuleella. Keskelle jäävät 24 silmukkaa neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla puolella nurin.



Näin jatketaan, kunnes maton pituus on 78 cm. Loput 10 cm neulotaan taas 1 o 1 n helmineuleella. Lopuksi silmukat päätellään ja langanpätkät pujotellaan maton sisälle.


Farkkukuteesta neulottu matto saattaa olla aluksi jäykkä, mutta asettuu kyllä käytössä. Mattoa voi muotoilla kostuttamalla ja venyttämällä reunoja.