9.9.19

Maalia maalin päälle - mutta millaista?


Halusin maalata pihan roskakatoksen uudelleen vanhan maalin päälle. Vastaan tuli kysymys, millaisella maalilla vanhan maalin päälle voi maalata? 

Ensin piti jotenkin selvittää, minkä tyyppisellä maalilla katos oli aikaisemmin maalattu. Maali voi olla joko öljypohjainen, vesiohenteinen tai punamultamaali. Näistä vaihtoehdoista punamultamaalin saattoi sulkea pois jo tässä vaiheessa, jäljelle jäi enää kaksi vaihtoehtoa.



Maalityypin selvittäminen on tärkeää siksi, että uusi maali tarttuu hyvin vanhan pinnalle ja maalipinnasta tulee kestävä. Perussääntö on, että vesiohenteisen maalin päälle voi maalata vain vesiohenteisella maalilla, öljypohjaisen päälle vesiohenteisella tai öljypohjaisella maalilla.

Maalityypin tunnistamiseen löytyy paljonkin ohjeita, mm. Tikkurilan sivuilta.

Ennen maalaustyön aloitusta kannattaa lukea ohjeet ulkomaalaukseen täältä.


Valitsin varmuuden vuoksi vesiohenteisen ulkomaalin, joka sopii sekä vesiohenteisen että öljypohjaisen maalin päälle. Väreiksi valikoituivat Teknoksen ulkomaalien värikartalta harmaa T7032 ja musta T7063.

Ennen maalaamisen aloittamista pesin katoksen hyvin ja annoin kuivua. Maalasin ensin harmaat ja sitten mustat kohdat kahteen kertaan.



Käytin maalaamiseen pensseliä ja väripintojen rajaamiseen maalarinteippiä. Lopuksi korjailin pahimmat roiskeet ja valumat maalaamalla ne tarkemmin pienemmällä pensselillä.



Roskakatos oli alunperin maalattu ruskealla ja mustalla, ilmeisesti vesiohenteisilla maaleilla. Katos sai nyt huoltomaalauksella uuden raikkaamman ilmeen ja ruskea vaihtui samalla harmaaseen.



Vanhan maalin päälle maalaamalla vältyin maalin poistamiselta. Koska vanha maalipinta oli vain haalistunut (ei vielä hilseillyt), pohjatöiksi riitti tällä kertaa huolellinen pesu. Hilseilevä, helposti irtoava maali kannattaa harjata teräsharjalla kevyesti ennen uuden maalipinnan levittämistä.

3.9.19

Pitsiverhosta viirinauha


Pitsisestä valoverhosta saa helposti ja nopeasti ommeltua viirinauhoja, ihan itselle tai lahjaksi. Pitsisen viirinauhan voi ripustaa esim. verhon tilalle ikkunaan, koska se päästää valon kauniisti läpi.



Romanttinen viirinauha sopii tunnelmaa tuomaan esim. kesämökille, leikkimökkiin, kesähuoneeseen, parvekkeelle, terassille, kasvihuoneeseen, lastenhuoneeseen, ompeluhuoneeseen jne.



Tähän viirinauhaan käytetyssä valoverhossa on vaihteleva kuviointi. Verhon eri kohdista leikatut pitsitilkut ovat kaikki erilaisia.



Pitsiverhon lisäksi viirinauhaan tarvitaan vinonauhaa n. 360 cm (tms. nauhaa), kaava, sakset, nuppineuloja, ompelulankaa ja ompelukone.

Piirsin viirin kaavan paperille. Kolmion muotoisen kaavan korkeus keskeltä on 18,5 cm, yläreunan pituus 16 cm ja pitkien sivujen pituus 20 cm. Lisäsin tilkun kaavan yläreunaan 1 cm saumanvaraa ompelua varten.



Tilkut on helppo leikata kankaasta kaavan ääriviivoja pitkin. Tilkut kannattaa leikata värillisen taustan päällä, valkoisen tason päällä valkoisen pitsikankaan reunoja on vaikea hahmottaa.

Leikkasin yhteen viirinauhaan 16 kpl pitsitilkkuja, jotka neulasin peräkkäin yläreunastaan vinonauhaan. Tilkkujen reunoja ei tarvitse huolitella. 



Tilkut ommellaan kahtia taitetun vinonauhan väliin nauhan päältä suoralla ompeleella. Nauha taitetaan kahtia koko matkalta ja ompelu aloitetaan nauhan päästä.

Pitsitilkuista tuli 256 cm pitkä ketju. Viirinauhan molemmissa päissä on n. 50 cm nauhaa kiinnittämistä/solmimista varten.

31.8.19

Kierrätetyistä osista koottu ja kalustemaaleilla maalattu Lundia-hyllykkö


Ompelunurkkaukseeni piti saada säilytystilaa ompelutarvikkeille, -välineille ja -materiaaleille. Siitäpä lähtikin sitten taas isompi projekti käyntiin!

Suunnittelin nurkkaukseen Lundia Classic -sarjan osista 30 cm syvän, 218 cm korkean, 50 ja 80 cm leveän hyllykön ovineen ja vetolaatikoineen. Käytettyjä 30 cm syviä osia löytyi yllättävän helposti ja edullisesti Tori.fi:n kautta, Kierrätyskeskuksesta sekä SigaMageen Nettikaupan kautta. Hinnaksi koko hyllykölle tuli n. 300 €. Aikaa tarvittavien osien keräämiseen kului puolisen vuotta.



Osien maalaamisessa olikin sitten aikamoinen työ! Lakattu puupinta piti ensin hioa ja kolot paklata. Sen jälkeen taas hionta ja pölyjen pyyhkiminen ennen tartuntapohjamaalilla käsittelyä. Pohjamaalin kuivuttua taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja kalustemaalin levitys. Sitten taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja uuden maalikerroksen levitys.



Pohjamaalaus on mielestäni tarpeen, että kalustemaali tarttuu lakattuun puupintaan. Välttämättä lakkaa ei pysty hiomaan pois kokonaan. Suosittelen myös kahteen (jopa kolmeen) kertaan maalaamista, että puun keltaisuus ei kuulla maalin läpi.



Käytin maalaamiseen aikaisemmista maalaustöistä jäljelle jääneet kalustemaalien jämät. Muutaman hyllytason jätin alkuperäiselle lakatulle puupinnalle, samoin kuin vetolaatikoiden reunat.



Vaikeinta oli ehkä lasiovien reunojen rajaaminen ja maalaaminen. Yritin saada puiset reunat maalattua siististi niin ettei maali töhri lasipintaa. Rajaus maalarinteipillä ei mielestäni oikein onnistunut, joten maalasin lopulta ihan käsivaralla. Raaputin lasin pintaan kuivuneen maalin varovasti keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetulla lastalla.



Hyllykköön mahtuu todella paljon tavaraa. Lasiovet suojaavat lankoja pölyltä ja koko lankavarasto on heti näkyvillä. Vetolaatikoihin taas uppoaa nauhat, vetoketjut, napit, puikot ja koukut, saumurin lankarullat ym. tarvikkeet.

Hyllykköä voi jatkossa muunnella säilytystarpeen mukaan, lisätä osia tai vaihtaa olemassa olevien paikkaa.


Monivärisenä hyllyköstä tuli mielestäni aika hauska. Neutraalit värit sopivat sisustukseen ja toimivat rauhallisena taustana värikkäille tavaroille. Paahtunut puunvärikin näyttää hyvältä maalattujen pintojen kanssa ja kun sitä on näkyvillä vain vähän.



Työn määrä ei tunnu niin suurelta, kun osia maalaa ja lisää hyllykköön sitä mukaan kun niitä löytyy. Koko hyllykköä ei siis tarvitse maalata kerralla. Alkuun pääse hyllykön perusrungon kokoamisella.


26.7.19

Kolmella eri värillä maalaaminen


Tarvitsimme tuulikaappiin uuden kenkähyllyn. Sellaisen, jossa on säilytystilaa myös koiran talutushihnalle, kakkapusseille yms. tarvikkeille.

Aiemmin tuulikaapissa kenkähyllynä toimi vanha kirjahylly. Huonosta kunnostaan huolimatta, sekin virkistyi vielä maalaamalla ja toimitti kenkähyllyn virkaa monta vuotta. Nyt se sai uuden tehtävän autotallissa työkaluhyllynä.


Mitoiltaan tuulikaappiin sopiva uusi kenkähylly löytyi Tori.fi:n kautta. Kokopuinen hyllykkö on vanha lasiliukuovilla varustettu kirjakaappi. Lasit olivat hajonneet jo aikaa sitten ja kaappi oli muutenkin "elämää nähnyt".



Hioin kirjakaapin pinnat kevyesti, pyyhin hiomapölyt, irrotin vetimet ja pohjamaalasin valkoisella tartuntapohjamaalilla. Jo pelkkä hionta sai kaapin näyttämään paremmalta.

Koska halusin hommaan vähän haastetta, päädyin maalaamaan kaapin kolmella erivärisellä kalustemaalilla, jotka olivat jääneet aikaisemmista projekteista.



Apuna eriväristen pintojen rajaamisessa käytin maalarinteippiä. Vapaalla kädellä siveltimellä varovasti vetäenkin rajaaminen onnistuu, tarvitaan vain keskittymiskykyä ja vakaata kättä.

Rajaukset onnistuvat paremmin, jos esim. taustalevyn irrottaa ja maalaa erikseen. Olin tässä kohtaa laiska, enkä viitsinyt irrotella osia enempää kuin mitkä olivat jo valmiiksi irrallaan tai helposti irroitettavissa.



Maalattujen pintojen täytyy antaa kuivua ennen kuin viereen voi maalata toisella värillä. Kuivumisaikojen odottelu vie aikaa ja maalaustyö etenee hitaammin kuin yhdellä värillä maalattaessa.

Kesällä maalaushommat voi tehdä säiden suosiessa ulkona. Suojaukseksi riittää pressu alle. Työ voi jäädä kuivumaan ulos ilman että se on tiellä tai vastamaalattua pintaa tarvitsee varoa.



Maalauskertojen välillä pinnoille voi tehdä välihionnan. Hionta tasoittaa maalin valumajäljet, jos sellaisia sattui maalatessa tulemaan. 

Jos rajauksia ei saa tehtyä ihan niin tarkasti kuin haluaisi, hionta auttaa tähänkin. Lopuksi rajauksia voi vielä korjailla eli mitään peruuttamatonta ei tule tehtyä, vaikka homma ei menisikään heti ihan putkeen.



Viimeistelin maalatut pinnat, rajaukset, reunat ja kulmat kevyesti hiomalla, että kaapista tulee vähän kuluneen ja vanhan näköinen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kenkähylly on mielestäni kolmivärisenä hauska ja siinä on sopivasti säilytystilaa käytössä oleville kengille ja muille tarpeellisille tavaroille. Toimii! :)

13.7.19

Sisustustikkaat harjanvarsista


Neljästä puisesta katuharjanvarresta saa nikkaroitua sisustustikkaat vaikkapa parvekkeelle. Näiden koivuisten harjanvarsien paksuus on 24 mm ja pituus 150 cm. Tikkaista tuli kevyet ja sirot, mutta kuitenkin tukevat.

Katuharjanvarsien sijaan tikkaat voi nikkaroida myös paksummasta ja tukevammasta pyörölistasta, jota myy mm. K-Rauta. Mitä painavampaa tavaraa tikkailla säilytetään, sitä tukevammat niiden tulee olla.


Kaksi varsista toimii sivupuina, puolapuiksi tarkoitetut sahasin 40 cm pitkiksi. Tikkaista tulee tukevammat, kun niissä on vähintään kolme puolapuuta. Näissä tikkaissa puolapuita on viisi.

Mittasin puolapuut tasavälein ja naulasin pitkillä ohuilla nauloilla sivupuiden päälle. Naulasin jokaisen puolapuun varmuuden vuoksi kahdella naulalla tikkaiden molemmilta puolilta.



Lopuksi öljysin valmiit tikkaat terassin öljyämiseen tarkoitetulla Tikkurilan mustalla Valtti terassiöljyllä. Olen käyttänyt sitä kasvulavojenlinnunpöntön ja marjapensastukien suojaamiseen.

Somistin tikkaat kiertämällä liitoskohtien ympärille juuttinarua. Tikkaat näyttävät nyt siltä, että ne on sidottu yhteen narulla. Samalla naru peittää naulankannat.


Tikkaiden puolapuihin voi laittaa S-koukkuja. Silloin niihin voi ripustaa kaikenlaista pientä roikkumaan esim. yrttiruukkuja pusseissa.

Tikkaita voi käyttää parvekkeen lisäksi myös sisällä esim. kylpyhuoneessa pyyhetelineenä, makuuhuoneessa vaatteiden tai päiväpeiton/torkkupeittojen säilytykseen, koru- tai tuuletustelineenä. Tikkaat toimivat myös köynnöstukena tai niihin voi ripustaa valosarjan.

12.7.19

Laudeliinan kulmien ompelu


Kesämökkituliaisia voi ommella itsekin. Helppoja ja nopeita ommeltavia ovat mm. keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja laudeliinat.

Pyyhkeiden, pöytäliinojen ja laudeliinojen voi reunat voi huolitella ompelemalla niihin käänteet, mutta kannattaa opetella myös tämä vinosaumaisten kulmien ompelutekniikka. Kun ideasta pääsee jyvälle, kulmien ompelu onnistuu helposti ja yksinkertaisempikin malli näyttää taidokkaasti viimeistellyltä.


Tämän laudeliinan koko on valmiina 50 x 150 cm. Kangasta tarvittiin 57 cm x 157 cm pala. Kangas on tukevaa 100 % puuvillaa, myös pellava sopii erinomaisesti laudeliinamateriaaliksi.


Ohje kulman ompeluun:

1. Silitä kangas.

2. Leikkaa kankaasta neliön (tai suorakaiteen) mallinen kappale lankasuoraan. Samalla kankaan reunat suoristuvat, jos ne olivat alunperin leikattu vinoon. Saumanvaroja varten jokaiselle sivulle lisätään 3,5 cm.

3. Käännä jokaiselle sivulle kaksinkertainen taite. Ensin 1 cm ja sen jälkeen 2,5 cm nurjalle puolelle. Silitä taitteet.



4. Käännä kulman taitteet auki. Huomaat kankaan kulmassa nurjalla puolella taitoksista muodostuneen neliön muotoisen alueen.



5. Taita kulma oikeat puolet vastakkain niin, että neliö puolittuu. Piirrä ompeluviiva neliön viereen. Taitteet ja ompeluviiva muodostavat peilikuvan taitetulle neliölle. Ompeluviiva on kuvassa neulan alla.



6. Ompele kankaan kulma piirtämääsi viivaa pitkin, oikeat puolet vastakkain. Ompelu aloitetaan 1 cm etäisyydeltä (saumanvara) kankaan reunasta.



7. Leikkaa kulmasta ompeleen vierestä kolmion muotoinen pala pois, että kulma kääntyy ja asettuu paikoilleen paremmin.


8. Käännä kulma oikein päin, avaa ja silitä.

9. Silitä ja neulaa kulmat ja sivut.

10. Ompele ympäri läheltä reunaa.


11. Viimeistele silittämällä.



Jos kulman ompelu ei vielä näillä ohjeilla avautunut, katso video täältä.


16.6.19

Säilytyspussit pimennysrullaverhosta


Testasin kuinka hyvin paksua pimennysverhokangasta pystyy ompelemaan ja mitä käyttökelpoista siitä voisi saada aikaan. Kokeilun tuloksena yhdestä 97 cm leveästä, 170 cm pitkästä pimennysrullaverhosta tuli kaksi kohtalaisen kokoista säilytyspussia.

Pussit on siis ommeltu tavallisesta helmiketjulla rullattavasta pimennysverhosta, jonka mekanismi meni rikki. Irrotin verhosta kiskot sekä mekanismin ja säästin ehjän kankaan, kunnes keksin mitä siitä teen.



Rullaverhon kangas on jämäkkää 100 % polyesteria. Jämäkkä kangas sopii isompiinkin säilytyssäkkeihin, ne pysyvät tukevasti pystyssä ja säilyttävät muotonsa.

Kankaan toinen puoli on musta, toinen hopeanvärinen. Siististi ommeltuja kaksipuolisia säkkejä voi käyttää kumpi tahansa puoli päällä päin.



Leikkasin verhokankaasta 50 cm korkeat ja 97 cm leveät kappaleet. Kangas ei purkaannu, joten sen reunoja ei tarvinnut huolitella ennen ompelua.

Verhon alareunassa oli jo valmis 3,5 cm yksinkertainen käänne. Leikkasin kappaleen niin, että reunasta tuli säkin yläreuna. Ompelin toisen pussin yläreunaan samanlaisen käänteen.


Halusin pussin pohjasta pyöreän. Pohjan koko tulee olla sellainen, että suorakaiteen muotoinen kappale yltää sen ympärille, 1 cm saumanvaroilla ommeltuna.


Testasin ensin, voiko säkin pohja olla Marimekon Fokus-tarjottimen kokoinen, halkaisijaltaan 46 cm. Ei yltänyt, joten pienensin pohjan halkaisijaa 28 cm:iin. Pyöreän kappaleen piirtäminen onnistui Ikean metallisen Blanda-tarjoilukulhon avulla.

Suorakaiteen muotoisen kappaleen voi ommella ensin renkaaksi ja sitten renkaan yhteen pohjakappaleen kanssa. Aiemmin ommeltu taite jää yläreunaan tai sen voi ommella viimeisenä, kun säkki on muuten valmis.



Jos suorakaitaleen pituuden arviointi on hankalaa (että se yltää varmasti pohjakappaleen ympäri), voi säkin sivun ommella vasta sen jälkeen kun pohja on ommeltu lähes kiinni. Lähes kiinni tarkoittaa tässä lähelle sivuja.

Seuraavaksi neulataan sivut yhteen sopivalta etäisyydeltä reunasta (niin että rengas on pohjaan nähden sopivan kokoinen) ja ommellaan yhteen. Lopuksi pohjaan sivusauman kohdalle jäänyt aukko ommellaan kiinni.

Jäykän polyesterikankaan ompelu onnistui hyvin, vaikka kangasta joutui ohjaamaan ja syöttämään koneelle tavallista enemmän.



Säkkien polyesterikangas on kiiltävää, likaa hylkivää ja kosteutta kestävää. Säilytyspussit sopivat kankaan ominaisuuksien puolesta hyvin esim. pyykki-, lelu- tai istutussäkeiksi.

6.6.19

Huonekasvit kesäksi parvekkeelle ja muita parvekeideoita


Huonekasvitkin nauttivat mielellään kesästä esim. suojaisella parvekkeella. Huonekasvit saavat ulkona enemmän valoa kuin sisätiloissa ja ilmankosteuskin on niille huoneilmaa suotuisampi. Ne kasvavat kesän aikana silmissä ja vahvistuvat niin, että selviävät taas paremmiin sisällä talven yli.


Paahdetta eivät huonekasvitkaan kestä. Ne kannattaa sijoittaa mielummin puolivarjoon kuin suoraan aurinkoon. Parvekkeen on hyvä olla katettu, etteivät ne saa liikaa sadevettä.


Ruukut voi sijoitella kesäkukkien ja yrttien joukkoon hyllyille tai pöydille. Samaan paikkaan kootut kasvit muistaa kastella samalla kertaa.


Jotta yksittäisiä pieniä ruukkuja olisi helpompi tarvittaessa siirrellä (esim. pölyjen pyyhkimisen ajaksi), ne kannattaa koota samalle aluslautaselle tai tarjottimelle.


Jos tilaa on vähän, kasveja voi ripustaa amppeleihin kattorakenteisiin tai seinälle naulakkoon.


Amppeleita voi solmia itse matonkuteesta, moppilangasta tai juuttinarusta.


Jos huonekasvien ruukut eivät sovi parvekkeen muuhun sisustukseen, ne voi piilottaa valmiisiin istutuspusseihin. Suojapusseja voi ommella itsekin esim. paksusta säkkikankaasta tai pellavasta. Pussien somisteeksi sopii hyvin juuttinaru.


Istutussäkkeihin voi tietenkin myös kylvää kesäkukkien siemeniä ja istuttaa taimia.


Parvekkelle lentäneet roskat ja muut sotkut on kätevä siivota, kun siivousvälineet löytyvät läheltä. Pölyriepu, rikkalapio ja -harja ovat käden ulottuvilla, kun ne ripustaa parvekepöydän päätyyn koukuilla.


Pöydän alle vaijerilla kiinnitettyjen verhojen taakse voi piilottaa kaikenlaista sekalaista tavaraa.


Laudoista nikkaroitu maalattu puulaatikko toimii säilytystilana ja istuimena.


Parvekkelle voi tuoda kasveja kesän ajaksi myös puutarhasta. Tässä kattomehitähteä kaktusmultaan ja laakeaan punasaviastiaan istutettuna.


Kesän aikana kattomehitähti valtaa koko astian. Syksyllä sen voi istuttaa takaisin puutarhaan.


Kolhuiset saviruukut voi hyödyntää kynttilöinä, kun niihin valaa vanhoista kynttilänpätkistä rouhittua kynttilämassaa.


Kasvien joukkoon sijoitellut ihmis- ja eläinhahmot ovat hauskoja!