Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste verhoilu. Näytä kaikki tekstit

20.5.22

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin


Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.



Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.



Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.



Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.


 
Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiinTapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.


6.2.19

Kehystetty ompelulankateline


Vanhoja taulunkehyksiä voi uusiokäyttää mm. ompelulankarullien säilytyksessä.


Ompelulankatelineen tarvikkeet:

- vanhat taulunkehykset esim. kirpputorilta
- spray-maalia
- pala vaneria tms. levyä
- hiomapaperia
- pitkiä ohuita nauloja
- pala kangasta
- pala vanulevyä
- sakset
- tussi
- viivain tms. mitta
- niittipistooli
- pihdit vanhan kuvan ja niittien irrotukseen


Irrotin kehyksistä niissä olleen kuvan ja sen kiinnitykseen käytetyt niitit pihdeillä. Sen jälkeen maalasin alun perin kullanväriset kehykset kahteen kertaan hopeanvärisellä spray-maalilla.


Kehykseen mahtuu 40 x 50 cm kuva, joten sahautin siihen samankokoisen palan vaneria. Vanerin reunat ja kulmat on hyvä pyöristää kevyesti hiomalla, etteivät tikut revi vanerin päälle tulevaa vanua ja kangasta rikki.


Nidoin vaneripalan päälle palan vanulevyä ja sen päälle pellavakangasta. Tässä vaiheessa mittasin ja merkkasin naulojen paikat tussilla kankaan päälle.

Jos käyttää ruudullista kangasta, naulojen paikat on helppo löytää mittaamatta kankaan ruutujen avulla.


Naulojen tulee olla pitkiä ja ohuita. Pidemmätkin lankarullat pysyvät tukevasti pitkien naulojen varassa, ohuet naulat tiheään naulattuina eivät halkaise vanerilevyä. Naulat kannattaa lyödä kankaan läpi niin, etteivät ne katkaise kankaan lankoja ja tee kankaaseen reikiä. 


Löin naulat vanerin läpi niin pitkälle, että naulankärjet tulivat näkyviin levyn nurjalla puolella. En saanut lyötyä kaikkia 60 naulaa samassa kulmassa suoraan, mutta kun lankarullat tulevat paikoilleen, pientä vinoutta ei huomaa. Toistaalta vähän joka suuntaan vinksallaan olevat naulat näyttävät hauskoilta.

Lopuksi niittasin naulatun ja kankaalla päällystetyn vaneripalan taulun nurjalta puolelta kehyksiin. Ripustuslenkiksi niittasin kehyksen taakse pätkän rautalankaa.


Valmis taulu kiinnitetään ompelupöydän viereen seinälle esim. taulukoukuilla. Langat näyttävät hyvältä telineessään, kun ne järjestää väreittäin. Sopivan värinen ompelulanka löytyy telineestä helposti ja nopeasti, ompelijan käden ulottuvilta.



18.6.17

Tilaustyö: Vetoketjulliset sohvatyynynpäälliset tuolien verhoilukankaasta


Ompelin tilaustyönä kaksi vetoketjullista, 50 x 60 cm kokoista sohvatyynynpäällistä.



Päälliset on ommeltu lisätyynyiksi suurikokoiselle sohvalle ja niihin on käytetty keittiön pöydän tuolien verhoilukangasta. Olohuone ja keittiö ovat samaa huonetilaa. Samojen materiaalien käyttö koko tilassa yhdistää eri toimintojen mukaan jaoteltua huonetta.



Kannattaa aina tekstiilipäällysteisiä huonekaluja ostaessa kysyä, saako verhoilukangasta ostaa metreittäin. Ainakin kotimaisilta valmistajilta saa. Verhoilukankaasta voi ommella sisustustekstiilejä tai sillä voi verhoilla samassa tilassa olevia vanhempia huonekaluja.



Tyynynpäällisten huonekalukangas on Lauritzon's 03U Sakura, väri 543 (metallinharmaa). Kangas on helposti purkautuvaa, joten huolittelin kappaleiden reunat ennen yhteen ompelua.



Leikkasin kankaasta niin isokokoiset tyynyt, kuin mitä siitä sai. Sohva jolle ne muiden sisustustyynyjen kanssa tulevat, on jättimäinen. Pienet tyynyt näyttäisivät sen päällä pienemmiltä kuin oikeasti ovatkaan, vaikka niitä olisikin useita.


50 x 60 cm -koko valikoitui myös sen takia, että päällisten sisälle on helppo löytää valmiit sisätyynyt. Sisustus- ja nukkumatyynyjen vakiokoot vaihtelevat maittain, Suomessa yleisin nukkumatyynykoko on 50 x 60 cm. 

Sisätyynyt itse ompelemalla voi saada sen kokoisia ja -muotoisia kuin haluaa.



Käytön ja täytön helpottamiseksi ompelin päällisiin vetoketjut. Tyynynpäälliset voidaan irrottaa pesun ajaksi ja niiden sisällä voi käyttää ja säilyttää esim. vähemmän käytössä olevia vierastyynyjä. Tyynynpäällisten sisälle mahtuu kaksikin sisätyynyä. Silloin sohvatyynyistä tulee muhkeammat. 

13.10.16

Värjätyillä pitsiliinoilla somistettu rahi


Tämä pieni kirpputorilta ostettu rahi on kokenut jo monta muodonmuutosta ja nyt sitä on tuunattu taas!


Rahi sai päälleen väliaikaisen irtohupun, kunnes verhoilin sen huonekalukankaalla. En ollut vieläkään täysin tyytyväinen sen ulkonäköön, joten irrotin reunaan ompelemani nauhan ja rusetin. Jotain se jäi yhä kaipaamaan...


Keksin tuunata rahin tällä kertaa liimaamalla (tekstiililiimalla) sen päälliseen mustiksi värjättyjä pitsiliinoja. Pitsiliinat ovat samoja, jotka toimittivat aiemmin yhteen ommeltuina pyötäliinan virkaa


Jos pitsiliinat sopivat sisustukseen, niillä voi tuunata esim. nojatuoleja ja sohvia. Niiden alle piilottuu pahimmat tahrat, rispautumat ja kulumat kankaassa. 


Pitsiliinat voi joko liimata tai ommella pienillä pistoilla kankaan pintaan. Kevyessä käytössä ne pysyvät hyvin liimallakin, mutta kovassa käytössä olevaan esim. sohvaan, ne kannattaa kiinnittää liiman lisäksi ompelemalla.

15.11.15

Koristetyynynpäällinen ja verho + rypytysnauhan ompeluohje


Sisustusalan opiskelu alkaa olla jo loppusuoralla. Nyt on aika tehdä valmistumista varten tarvittavat näyttötyöt arvioitaviksi.

Tänä viikonloppuna urakoin koristetyynynpäällisen sekä suoran verhon. Ompelin ne yläkerran aulaan/työhuoneeseen. 




Samalla uudistin myös rottinkisen rahin päällystämällä sen uudelleen mustalla nahalla.





Koristetyynyn päällisen ompelin kaksipuoliseksi mustavalkoharmaasta 100 % puuvillakankaasta ja mustasta vakosametista. 50 x 50 cm tyynynpäällisessä on vetoketju ja sen voi irrottaa pesua varten.




Suoran verhon ompelin samalla tavalla, kuten tämän verhon aikaisemmin täällä. Alareunaan tuli painoiksi verhopainot ja yläreunaan rypytysnauha. Alla vielä ohje, kuinka rypytysnauha ommellaan verhon yläreunaan niin, että oikealle puolelle jää näkymään vain yksi ommel.




Ensin taitetaan saumanvara (1 cm) kankaan nurjalle puolelle. Rypytysnauha kiinnitetään kankaan oikealle puolelle taitteen reunaan ja ommellaan nauhan reunasta yhden kankaan läpi.




Jos edellistä vaihetta oli vaikea hahmottaa, yllä kuva nurjasta puolesta. Saumanvara käännetty nurjalle ja rypytysnauha ommeltu sen toisesta reunasta kankaaseen.




Seuraavaksi verhon yläreuna rypytysnauhoineen käännetään kankaan nurjalle puolelle ja ommellaan kolmen kankaan läpi. Sauma tulee nyt kiinnittämään kaksinkertaiseksi käännetyn saumanvaran ja kankaan toisiinsa. 




Verhon yläreuna näyttää oikealta puolelta katsottuna tältä. 


Vielä olisi pari näyttötehtävää ommeltavana ja niiden lisäksi kirjalliset työt. Ehkäpä ne tässä pikkuhiljaa valmistuvat...


25.10.15

Uudelleen verhoiltu rahi ja tereen ompelu


Verhoilin pienen jalallisen rahin harmaalla verhoilukankaalla. Päällys- ja kappakappaleen väliin ompelin mustasta vinonauhasta tereen.

Rahin alkuperäinen kangas oli violetti ja jalkakehikko tiikkiä. Verhoilua odotellessa rahin oli saanut päälleen väliaikaisen hupun.  





Aloitin verhoilun irrottamalla rahista puisen jalkakehikon ja rahin alkuperäisen päällyskankaan. Kankaan alta löytyi vaahtomuovi. Se oli jo jonkin verran alkanut murentua, mutta kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että jätin sen paikoilleen. Niittasin vaahtomuovin päälle sopivan kokoisen palan levyvanua. Vanukerros kankaan ja vaahtomuovin välissä suojaa vaahtomuovia hankautumasta kangasta vasten ja estää vaahtomuovia murentumasta.





Pienikokoisen rahin kannen koko on 36 x 36 cm ja reunan korkeus 12,5 cm. Leikkasin harmaasta verhoilukankaasta päällyskappaleen sekä sivukappaleen eli kapan. Kappakappaleen pituuteen kannattaa varata muutama sentti ylimääräistä, ettei se jää liian lyhyeksi. Mittasin kappaleille 1,5 cm saumanvarat. 

Pyöristin rahin päällyskappaleen kulmat, että ne olisivat helpompi ommella ja asettuisivat paremmin rahin päälle. Myös tere on helpompi ommella, kun ommeltavissa kappaleissa ei ole teräviä kulmia. 





Ompelin rahin tereen mustasta vinonauhasta. Se kestää kevyttä käyttöä, mutta jos haluaa tereestä vahvemman, se kannattaa leikata paksummasta kankaasta. Tereen sisälle ostin koululta ohutta muovista tereen ompelua varten tarkoitettua putkea/pilliä. Tereen sisälle voi ommella myös nauhaa, esim. nyöriä tai edullista muurarin saumalankaa.


Tereen ompelussa on kolme vaihetta:

1. Terenauha ommellaan ensin putkeksi niin, että terelanka tai -pilli jää putken sisään. Ommellessa kannattaa käyttää vetoketjupaininjalkaa, että pääse ompelemaan tereen lähelle. Tämä ensimmäinen ommel ommellaan kauimmaiseksi tereestä. 

2. Seuraavaksi putkeksi ommeltu terenauha ommellaan päällyskappaleen reunaan. Päät taitellaan jatkokohdassa siististi päällekkäin ja terelanka/pilli katkaistaan jatkumaan siitä mihin toinen pää jää. Terenauha ommellaan nyt lähempää terettä kuin edellinen ommel. Kulmiin kannattaa leikata pieniä lovia, että terenauha kääntyy niissä paremmin.





3. Tereen ompelun kolmannessa vaiheessa tere ommellaan päällyskappaleen ja kapan väliin. Ommel yhdistää kappaleet ja tere jää niiden väliin. Tämä ommel ommellaan niin läheltä terettä kuin mahdollista, että se jää tiukasti kappaleiden väliin. Edelliset kaksi ommelta jäävät sauman sisään, eivätkä näy päällepäin.





Nyt meillä on niittaamista vaille valmis päällys rahille. Päällys asetellaan rahin päälle niin, että saumanvarat jäävät siististi kapan puolelle alaspäin. 





Päällys vedetään tiukasti rahin päälle ja niitataan niittipistoolilla kiinni. Kapan alareunan voi kääntää siististi piiloon. Kappakappaleen voi jo alun perin leikata niin, että alareunaan jää hulpio, silloin reunaa ei tarvitse huolitella eikä kääntää.

Maalasin rahin puisen jalkakehikon mustalla kalustemaalilla. Jalkakehikko ruuvataan takaisin paikoilleen. 





Viimeistelin rahin ompelemalla sen alareunaan kaksinkerroin taitetun vinonauhakaitaleen. Liimasin nauhan tekstiililiimalla ja ompelin käsin parilla pistolla muutamasta kohdasta rahin päälliseen. 





Jotta rahista tulisi vähän tyttömäisempi, solmin ja ompelin alareunan nauhan päälle vinonauhasta rusetin. Rusetin teko-ohje pahvimallin avulla löytyi täältä.   


11.10.15

Verhoilukurssin satoa


Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka ompelurahi verhoillaan ja kuinka omani valmistui. Tässä esimerkkejä, kuinka hienoja, erilaisia ja erityylisiä opiskeluryhmämme verhoilemista raheista tulikaan!  




Tämä ompelurahi on verhoiltu mustalla keinonahalla sekä mustavalkoisella kettukankaalla. Kanteen on applikoitu kankaasta leikattu ketun pää ja kannen keskelle ketun nenäksi kiinnitetty keinonahkainen kantanappi.




Tähän ompelurahiin on käytetty harmaata sekä erilaisia violetteja verhoilukankaita. Rahi on koristeltu strassinauhalla sekä "timanttinapilla".




Tämä aito vintage-ompelurahi on valmiita kehikoita hieman pienempi ja muodoltaan sirompi. Rahista on poistettu alkuperäinen verhoilu ja se on päällystetty uudelleen beigen ja siniharmaan sävyisillä, hienosti yhteen sopivilla verhoilukankailla.




Tässä antiikkirahissa on upeat puiset jalat. Rahi on verhoiltu beigen sävyisellä verhoilukankaalla ja reunaan on ommeltu käsin koristenauha.




Tässä beigellä ja ruskealla verhoilukankaalla verhoillussa rahissa on meneillään koristenauhan ompeluvaihe.




Tämä ajaton rahi on verhoiltu luonnonvärisellä pellavakankaalla.




Tähän ompelurahiin on käytetty erikuvioisia ja -sävyisiä ylellisiä violetteja verhoilukankaita. Rahi on viittä vaille valmis, vain "timanttinappi" odottaa vielä paikoilleen ompelua.




Tämä ompelurahi taas on verhoiltu valkoisella tekoturkiskankaalla.




Ja muutama rahi valmistuu vielä ihan lähiaikoina... 


Kurssi oli todella inspiroiva ja raheja oli kiva verhoilla. Rahien suunnittelussa ja toteutuksessa pääsi käyttämään luovuutta ja mielikuvitusta. Pieni verhoilutyö oli helppo ja nopea tehdä. Verhoilun idea tuli selväksi ja kaikki onnistuivat hyvin, vaikka joukossa oli sellaisiakin, jotka eivät olleet koskaan aikaisemmin kokeilleet verhoilua.


Lisää juttua kurssistamme ja sen tuotoksista löytyy verhoilukurssimme kouluttajan blogista.  


10.10.15

Ompelurahin verhoilu


Sisustusalan perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa on tällä hetkellä meneillään verhoilua. Saimme ostaa koululta ompelurahien rungot ja kansilevyt valmiina. Uudelleen verhoiltavaksi sopivia ompelujakkaroita löytyy myös kirpputoreilta.




Verhoiluosuutta vetävällä kouluttajallamme on oma verhoomo, Nooran Verhoomo ja Sisustus. Hän myi meille verhoilutöistä jääneitä sisustus- ja verhoilukangastilkkuja rahien verhoilua varten. Rahin verhoiluun ei tarvita kovin paljon kangasta, tähän meni yhteensä n. 1 m.





Noora myy aina silloin tällöin tilkkuja täällä Tampereella, joten jos sisustus- ja verhoilukankaat kiinnostaa, kannatta seurata Nooran yrityksen Facebook-sivuja.




Rahin verhoilu aloitettiin leikkaamalla rungon sivuiksi neljä kappaletta paksusta pahvista. Pahvit nidottiin runkoon ensin viistoon ammutuilla apuniiteillä. Viistot niitit on helppo tarvittaessa irrottaa, jos palat eivät mene kerralla oikeille paikoilleen.




Kun palat olivat löytäneet paikkansa, ne nidottiin kiinni tiheästi läheltä reunaa. Jos niitit eivät osuneet puiseen kehikkoon ja jäivät näkymään rahin sisäpuolelle, ne saattoi vielä tässä vaiheessa irrottaa ja kiinnittää uudelleen.

Pahvisten kappaleiden reunoja voi hioa hiekkapaperilla rungon reunojen kanssa samaan tasoon, jos ne eivät ole ihan täsmälleen sopivat runkoon.




Ompelurahin kanteen porattiin tässä vaiheessa reikä nappia varten. Kuvassa olevat reiät olivat kannessa jo valmiina. Niihin laitettiin lopuksi puutapit, jotta kansi pysyy paremmin paikoillaan rungon suuaukon päällä.  




Kannen muotoa sai muokattu pyöreämmäksi, kun sen päälle liimattiin kaksi vaahtomuovilevyä. Alempi, kanteen liimattava pyöreä vaahtomuovikappale leikattiin pienemmäksi kuin sen päälle spray-liimalla liimattava kappale. Reunat pyöristettiin ennen liimausta.




Rungon päälle tuli kerros vanua, joka kiinnitettiin liimaamalla. Vanua tuli myös rahin kanteen, johon se kiinnitettiin niittaamalla. Kannen vanua venytettiin voimakkaasti, että se asettui tiukasti vaahtomuovikerrosten päälle ja antoi samalla kannelle sen pyöreän muodon.  




Valitsin ompelurahiini erilaisia ja erisävyisiä harmaita ja mustia kankaita. Käytin rahiin Nooralta ostamiani sisustus- ja verhoilukangastilkkuja sekä aikaisemmin hankittuja muista ompelutöistä jääneitä kangastilkkuja. Verhoilukankaat kestävät kovaakin käyttöä, mutta rahin verhoiluun voi käyttää myös muita paksumpia kankaita.    

Muokkasin samaa kaavaa, jonka avulla leikkasin pahvista kappaleet rahin runkoon. Piirsin ja leikkasin kaavan avulla kangastilkuista kahdeksan kappaletta ja ompelin ne renkaaksi. Jätin sekä ylä- että alareunaan reilut 5 cm:n saumanvarat, että ne yltävät varmasti kääntymään yli rungon ylä- ja alareunan.  




Suoran sauman ompeleminen sujuu kätevästi ompelukoneen pistolevyyn kiinnitettävän magneettiohjaimen avulla. Magneetti ohjaa kankaan reunaa ja ompelu sopivalta etäisyydeltä reunasta onnistuu helposti. Ommeltavien kappaleiden saumanvaroista tulee joka kohdasta aina saman levyiset. Pikkujuttu, mutta todella kätevä!




Piirsin kantta 5 cm suuremman pyöreän kaavan ja leikkasin sen kahdeksaan osaan. Kaavan avulla leikkasin kappaleet kankaista. Ulkoreunaan jäi 5 cm varaa kääntämistä ja nitomista varten.




Ennen kannen kankaan niittaamista pujotin paksun langan kanteen poratusta reiästä ja kiinnitin nahkaisen kantanapin nitomalla kannen sisäpuolelle. Kun kankaat oli nidottu ja nappi kiinnitetty, ompelurahi oli valmis. Vuoripussia ei rahien sisäpuolelle nyt tehty, mutta sekin on mahdollista. Vuoriin voi ommella taskuja, joissa säilyttää pikkutavaraa. 





Viimeistelin ompelurahin maalaamalla sen jalat mustiksi. Maalaamisen olisi voinut tehdä heti aluksi, jolloin kankaita ei olisi tarvinnut varoa sotkemasta maalilla, mutta onnistui näinkin.