Pyöreä pitsihelmainen pöytäliina applikoiduilla kuvioilla

Olen ostellut kangaspaloja täällä Tampereella Nextiilistä. Sinne kierrätettäviksi lahjoitetut tekstiilit ja kankaat lajitellaan tarkasti. Myyntiin päätyy uusia, sekalaisen kokoisia kangaspaloja, jotka myydään edullisesti kilohinnalla. Olen tehnyt paljon hyviä kangas- ja ompelutarvikelöytöjä niin kauan kuin Nextiili on ollut täällä olemassa.

Koska kankaat ovat paloja, yhtä kangasta on saatavana vain sen verran kuin sitä sattuu olemaan. Kangaspaloja yhdistelemällä palat saa riittämään suurempiinkin töihin.

Löysin sinivalkoista raitakuvioista puuvillakangasta n. 140 x 140 cm kokoisen palan. Se riitti pöytäliinaan halkaisijaltaan 57 cm pyöreälle rottinkipöydälle. Halusin liinasta kuitenkin pidemmän ja ratkaisin asian ompelemalla sen reunaan leveän pitsinauhan mahdollisimman kapealla saumanvaralla.

Leikkasin kangaspalasta pyöreän ja huolittelin reunat saumurilla. Sen jälkeen neulasin pitsin kankaan reunaan oikealle puolelle. Pitsi näytti samalta molemmin puolin, joten ei ollut väliä, kummin päin sen neulasi.

Pitsinauhan yläreunan neulasin ihan kankaan reunaan kiinni. Oikeasti se pitäisi neulata 1 cm kankaan reunasta ja ommella 1 cm pitsinauhan reunasta, että saumanvaran saa käännettyä kaksin kerroin nurjalle. Silloin saumasta tulee huolitellumpi.

 

Koska nyt kuitenkin päädyin lisäämään liinalle pituutta, ompelin reunapitsin 1 cm etäisyydeltä kankaan ja pitsinauhan reunasta.

Olin mitannut pyöreän kankaan reunan ja pyöristänyt määrän yläkanttiin, että osasin ostaa reunapitsiä oikean määrän. Sitä kuluu yllättävän paljon.

En ommellut pitsinauhaa kerralla ympäri, vaan jätin nauhan molemmista päistä n. 20 cm ompelematta. Mittasin tarvittavan määrän ja leikkasin nauhan toisen pään sopivan mittaiseksi. Sen jälkeen huolittelin nauhojen päät saumurilla ja ompelin ne ompelukoneella yhteen. Sopivan mittaiseksi renkaaksi ommeltu nauha oli nyt helppo ommella kankaan reunaan.

Pitsinauhan kiinnityksen jälkeen käänsin ja silitin reunan niin, että 1 cm saumanvara kääntyi siististi nurjalle puolelle. Sitten ompelin tikkauksen 0,5 cm päähän käännetyn kankaan reunasta pitämään nurjalle käännetyn saumanvaran paikoillaan.

Tässä vaiheessa huomasin, että pöytäliinan kankaassahan on pieni reikä. Piti keksiä keino, millä sen saa paikattua ja piiloon. Siitä lähti idea kuvioiden applikointiin liinan kankaan päälle.

Koska pöytäliina tulee terassin pienelle pöydälle, jonka ääressä on tarkoitus kahvitella, kuvioksi valikoitui luonnollisesti kahvikuppi. Pinterestistä löytyi erilaisia printattavia kahvikuppikuvioita. Niiden avulla leikkasin päälle ommeltavat kuviot yksivärisestä, pilkullisesta ja kukallisesta kankaasta. Kahvikuppikuviot löytyvät täältä.

Kiinnitin silitettävän liimakankaan kuvioiden taustalle, sommittelin yhteensä 10 kuppia liinan reunoja kiertämään ja ompelin ne suoralla ompeleella pöytäliinan kankaaseen. Kuvioiden ääriviivat voi myös ommella tiheällä siksakilla. Lopuksi leikkasin varovasti kuppien korvien sisältä kankaan pois niin, että pohjakangas tuli näkyviin.

Pöytäliinasta tuli kommelluksista huolimatta oikein kiva ja hauska. Se sopii hyvin yhdistettäväksi viime kesänä tilkuista ompelemieni sinisävyisten istuintyynyjen kanssa. Suurin osa istuintyynyjenkin kankaista on löytöjä Nextiilistä. 

Read More

Talvenkestäviä ja ekologisia koristeita luonnonmateriaaleista

Talvi asettaa omat rajoituksensa lasitetun terassin ja parvekkeen sisustamiselle. Kaiken pitäisi kestää pakkasta ja jäätymistä. Koska lasitettu terassi on ulko- ja sisätilan välimuoto, sinne sopii erityisen hyvin luonnonmateriaaleista tehty sisustus. Materiaalit löytyvät luonnosta ja niitä voi kerätä talteen pitkin vuotta.

Tässä muutama talvenkestävä idea, jotka olen toteuttanut erilaisista luonnonmateriaaleista omalle terassilleni.

 

Sammalmätäs savivadilla

Savivatiin laitetaan multaa, joka tiivistetään ja muotoillaan kummuksi. Mullan päälle asetellaan sammallevyjä tiiviisti kiinni toisiinsa. Sammalmättään voi koristella esim. koristesienillä tai rakentaa sen päälle kokonaisen minimaailman.

Ennen pakkasia sumuttelin sammalta silloin tällöin vedellä, että sain sen juurtumaan uuteen kasvualustaansa ja pysymään vihreänä. Pakkasten alettua mätäs kohmettui ja jäätyi, mutta on yhä vihreä.

Tarkkaan katsoessa voi huomata, että muutamassa sammallevyssä kasvaa luontaisesti ketunleipää/käenkaalia. Mukana on myös lehtiroskaa ja neulasia. Ne tekevät mättäästä varsin luonnonmukaisen.

Sammalmättään voi istuttaa korkeampaankin astiaan, vaikkapa emalivatiin kuten täällä.

Sammalpallo punasaviruukussa

Kieputin läpinäkyvän siiman avulla sammallevyjä metallisen koristepallon ympärille. Ohut läpinäkyvä siima häviää näkymättömiin sammalpallon pinnalla. Sitomiseen voi käyttää myös vaikkapa juuttinarua, kimallelankaa, ohutta rautalankaa tms. Sammalpallon pohjaksi käyvät hyvin esim. lasten lelupallot tai askartelumyymälöissä myytävät isot styrox-pallot.

Punasaviruukun pohjalla on pienempi saviruukku, jonka päälle sammalpallo on asetettu. Sammalpallo ei silloin uppoa liian syvälle ruukkuun, vaan nousee paremmin esille. Pallon pohjalle ei tarvitse sitoa sammalta, riittää että sitä on esille jäävässä osassa pallon pintaa.

Oksat, kepit, risut yms.

Puiden oksat, rungon kappaleet, risut yms. ovat hyvää koristemateriaalia. Puun oksia ja runkoja voi ripustaa kattoon tai asetella hyllyille. Risuista saa askarreltua kranssien lisäksi monenlaisia koristeita, mutta risut näyttävät hyvältä myös ihan kimppuna (lattia)maljakossa.

Isot kävyt

Isoja käpyjä saa ostaa kukkakaupoista tai poimia puiden alta ulkomailla. Auenneet kävyt pysyvät pystyssä ja ovat koristeellisia ihan sellaisenaan.

Kuusenkävyt saviruukussa

Kotimaiset kuusenkävyt ovat myös koristeellisia. Niitäkin voi ihan yksinkertaisesti vaan laittaa saviruukkuun esille, ikään kuin kasvaisivat ruukussa.

Männynkävyt lasipurkissa 

Koriste voi olla näinkin yksinkertainen, kuivattuja männynkäpyjä lasipurkissa. Kosteita käpyjä ei kannata laittaa lasipurkkiin, koska jos niistä valuu vettä purkin pohjalle, purkki voi haljeta veden jäätyessä. Kävyt kuivuvat hyvin huoneilmassa, aukeavat kuivuessaan ja pysyvät kuivina auki.

Kääpä lasikuvun alla

Kääpä löytyi metsälenkillä polulta. Otin sen mukaan ja nyt se on ollut koristeena lasikuvun alla.

Kranssi/helminauha hevoskastanjan siemenistä

Suomessa kasvavan hevoskastanjan siemenet eivät kelpaa syötäviksi, mutta koristeiksi oikein hyvin. Syksyllä maasta kerättyihin hevoskastanjan siemeniin porataan reiät ja pujotetaan (juutti)naruun tai rautalangasta muotoiltuun renkaaseen. Huomasin, että reiän saa paremmin porattua samana vuonna kerättyihin kastanjoihin. Edellisen vuoden kastanjat olivat kuivuneet liian koviksi ja hajosivat porattaessa. 

Hevoskastajan siemeniä voi käyttää sellaisenaan koristeena lasipurkeissa tai -kulhoissa ja erilaisissa asetelmissa. Niistä voi tehdä myös kransseja kuumaliimalla kranssipohjaan kiinnittämällä.

Ruukkuun istutetut havupuut ja -pensaat

Talvenkestävien kanervien lisäksi ruukkuihin voi istuttaa havupuita ja pensaita. Ne säilyvät vihreinä talvellakin. Ruukkukuusi terassilla ei varista neulasia, kuten joulukuusi sisällä. Terassilla ruukussa kasvavan kuusen voi siis jouluna koristella joulukuuseksi ja ihailla sitä sisältä käsin.

Kastelin syksyllä saviruukkuun istuttamaani kartiovalkokuusta reilusti pakkasten tuloon asti, että se ehtisi juurtua ennen talven tuloa. Keväällä se tulee suojata kuivattavalta kevätauringolta. Ruukun multa on silloin vielä jäässä, eivätkä jäätyneet juuret pysty imemään vettä. Jos ruukkukuusi selviää keväästä, sen voi istuttaa isompaan ruukkuun tai roudan sulamisen jälkeen maahan.

Kivet, sora ja hiekka

Laakeaan astiaan voi tehdä kauniista kivistä, koristesorasta ja hiekasta pienen aavikon tai japanilaisen hiekkapuutarhan. Hiekalle voi asetella vaikkapa simpukankuoria.

Jääkukat laseissa

Laseihin jäätyvät kuurankukat ovat luonnon oma tapa koristella talvista maisemaa ja luoda tunnelmaa. Enää ei tarvitakaan kuin kynttilöitä, lyhtyjä, kausivaloja, lämpimiä taljoja, jalan alla pehmeä huopamatto, villasukat ja kuppi kuumaa juomaa!

Hyvää alkanutta uutta vuotta ja talvisia pakkaspäiviä!

Read More

Farkkumatto kahvilaessuista

Tämä tilkkumatto on ommeltu käytöstä poistuneista kahvilaessuista. Farkkuessuja oli yhteensä 16 kpl. Tilkuiksi leikattuina niistä riitti materiaalia kohtalaisen kokoiseen kaksipuoliseen mattoon. Farkkukankaista ommeltu tilkkutyö sopii käytettäväksi myös sohvanpäällisenä, torkkupeittona tai päiväpeittona.

Leikkasin pyöröleikkurilla tumman- ja vaaleansinisistä essuista 25 kpl 32 x 22 cm ja 100 kpl 17 x 12 cm kokoisia tilkkuja. Mitat sisältävät 1 cm saumanvarat.

Maton reuna on kantattu jäljelle jääneistä tilkuista leikatulla vinokaitaleella. Yhdistin 12 cm leveät kaitaleet (sis. 1 cm saumanvarat) toisiinsa, että sain niistä yhtenäisen, maton ympärille yltävän kaitaleen. Reunakaitale on taitettu kaksin kerroin. Valmiin maton koko on 5 cm leveän kanttauksen kanssa on 160 x 215 cm.

Maton tilkkuja leikatessani pyrin jättämään essuissa olleet painatukset ja päälle ommellut merkit paikoilleen. Joissain kohti se ei ollut mahdollista, mutta koska halusin hyödyntää merkit, irrotin ne ja ompelin uudelleen sopiviin kohtiin. Ompelin mattoon koristeeksi myös merkkien kokoisia tikkauksia.

Sain tumman- ja vaaleansinisistä essuista kolmen värisiä tilkkuja, kun käänsin osan nurjat puolet päällepäin. Tilkkujen sommittelussa pyrin siihen, ettei kahta samanväristä tilkkua tule vierekkäin. Koska farkkukangasta ja siitä leikattuja tilkkuja oli rajallinen määrä, päädyin lopulta sommittelemaan tilkut oman maun mukaan.

Käytin farkkukankaan ompeluun paksumpaa farkkuneulaa (koko 90) ja vahvempaa ompelulankaa. Pistonpituudeksi säädin 3 - 3,5 ja päälle ompelemiini tikkauksiin 4. Kahvilaessujen kangas ei ollut kovin paksua ja jäykkää farkkua, joten ompelu sujui tavallisella ompelukoneella hyvin.

Maton kulmiin ompelin terävät kulmat. Ohje kulmien ompeluun löytyy täältä. 

Vinkkinä, että reunakaitale kannattaa leikata pidemmäksi ja lyhentää sopivan mittaiseksi vasta sen jälkeen, kun kulmat on ensin kohdistettu ja ommeltu paikoilleen. Lyhentäminen onnistui huomaamattomasti kohdissa, joissa eriväriset kaitaleet yhdistyvät.

Halusin farkkumatosta rennon rispaantuneen ja jätin siksi tilkkujen reunat huolittelematta. Pesin maton ennen käyttöönottoa ja saumanvarojen reunat rispaantuisivat hyvin jo ensimmäisellä pesukerralla. En usko, että reunat lähtisivät purkautumaan kovin helposti. Olen valmis ottamaan riskin, koska rispaantuneet reunat näyttävät niin hyvältä.

Maton toinen, siistimpi puoli näyttää ehkä vähän liiankin siistiltä. Tulen käyttämään mattoa varmasti enemmän rosoinen puoli päälle päin.

 

Maton tilkkujen kulmiin voi vielä laittaa farkkuniitit (tai sisarniitit) paksuja saumoja vahvistamaan. Samalla ne toimivat koristeina.

Read More

Vinonauhalla kantattu villapeitto

Vaikka kesä alkaakin olla jo ohi, terassilla voi vielä nauttia pimenevistä illoista, kunhan ottaa mukaan jotain lämmintä. Se voi olla vaikka tällainen villakankainen vinonauhalla huoliteltu viltti. Isoon, pehmeään ja lämpimään vilttiin on ihana kääriytyä ihailemaan iltavalaistusta.

Villa sopii materiaalina hyvin peittoihin, koska sillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on uusiutuva ja ekologinen  luonnontuote, joka kestää kulutusta. Villa on helppo pitää puhtaana, koska se hylkii luontaisesti likaa. Se tuntuu miellyttävältä iholla, on kylmässä lämmin ja kuumassa viileä. Villa ei hiosta, eikä ole myöskään sähköinen.

Tämä villakangaspeitto on kooltaan 150 x 200 cm. Se sopii käytettäväksi torkkupeittona, mutta kokonsa puolesta myös nukkumapeittona. Peitto mahtuu pussilakanan sisälle ja sitä voi käyttää vaikkapa vara- tai vieraspeittona.

Jos ei ole tarvetta uudelle peitolle, jo olemassa olevankin viltin (esim. fleecehuovan) saa uudistettua, kun reunaan ompelee yhteensopivasta kankaasta tehdyn kanttinauhan.

Tämä villakankainen peitto on kantattu puuvillakankaasta leikatulla vinonauhalla. Vinonauhaa voi tehdä itse vinonauhankääntäjän avulla. Kanttaamiseen voi käyttää tietenkin myös valmista, ompelutarvike- ja kangaskaupoissa myytävää vinonauhaa. Yksiväristen lisäksi saatavana on myös kuvioitua vinonauhaa.

Käytin villakankaan kanttaamiseen samaa ruudullista puuvillakangasta, jota on myös tilkuista ommelluissa istuintyynyissä. Kankaat ovat löytyneet täältä Tampereelta Nextiilistä.

Ihan aluksi villakankaan kulmat leikataan pyöreiksi esim. lautasen reunaa apuna käyttämällä. Sitten voidaan aloittaa vinonauhan leikkaaminen.

Puuvillakankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita, 45 asteen kulmassa. Leikkaaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla, mutta saksillakin se onnistuu.

Kaitaleet ommellaan yhteen yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Nauha neulataan villakankaan reunaan ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta. 

Nauhan ompelu kannattaa aloittaa vasta n. 10 cm nauhan päästä alkaen. Silloin ompelematta jäänyt nauha on helpompi yhdistää sen toiseen päähän.

Vinonauhan päät sovitetaan ja ommellaan yhteen, kun nauha on melkein ommeltu koko matkalta villakankaaseen. Nauhan ompelu lopetetaan n. 10 cm etäisyydelle nauhan alkupäästä. Nauhan 10 cm pituiset ompelematta jätetyt päät leikataan vinosti, neulataan ja ommellaan yhteen.

Kun vinonauha on ommeltu kankaan reunan mukaisesti renkaaksi, sauma avataan, silitetään ja ylimääräiset saumanvarat leikataan pois. Nyt vinonauhan voi ommella koko reunan pituudelta villakankaan ympäri.

Pyöristettyjen kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä hakkeja, jotta vinonauha kääntyisi kulmissa paremmin.

Seuraavaksi vinonauha käännetään villakankaan toiselle puolelle, neulataan ja ommellaan läheltä reunaa. Vinonauhan ompelu helpottuu, kun sen höyryttää/silittää neulattuna ennen ompelua.

Vinonauhan reunan ommel jää näkyviin ja näyttää tältä.

Peiton toiselta puolelta ommel näyttää tältä. 

Peitto on nyt valmis käyttöön!

Mukavia ja tunnelmallisia syyspäiviä ja -iltoja itse ommeltujen tekstiilien lämmössä!

Read More

Istuintyynyt tilkuista "kuplatekniikalla"

Kokeilin tilkkutyötekniikkaa, jolle en tiedä suomenkielistä nimeä. Jos joku tietää, saa vinkata. Englannin kielessä tekniikka kutsutaan nimellä puff quilt, bubble quilt tai biscuit quilt. Näillä hakusanoilla voi googlata millaisiin tilkkutöihin tekniikka sopii.

Ompelin tällä, vaikka nyt sitten "kuplatekniikalla", istuintyynyjä erilaisista kankaista. Suurin osa tilkuiksi leikkaamistani kankaista on materiaaliltaan puuvillaa ja pellavaa, mutta joukossa on myös suunnilleen samanpaksuisia sekoitekankaita.

Tilkkutyynyjen värit on sommiteltu olemassa olleiden kankaiden mukaan niin, että niiden sävyt "liukuvat" sini-valko-beige -sävyistä pinkki-vihreä-violetteihin sävyihin. Ei haittaa, vaikka jokainen istuintyyny on vähän erilainen. Silloin niihin voi hyödyntää pienetkin kankaanpalat.

Ompelin istuintyynyjä yhteensä 10 kpl. Yksi istuintyyny on kooltaan 47 x 47 cm ja koostuu 25 päällys- ja 25 aluskankaasta leikatusta tilkusta (yht. 50). Kymmeneen istuintyynyyn leikataan siis jopa 500 tilkkua! Leikkaaminen onnistuu helpoiten pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla.

 Istuintyynyjen tekeminen tällä tilkkutyötekniikalla on aika työlästä ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta toisaalta se on myös erittäin mukavaa hommaa. Onnistunut lopputulos palkitsee ja istuintyynyille löytyy varmasti käyttöä.

Kääritäänpä sitten hihat ja aletaan hommiin!

Ensin valitaan pohjakangas. Se jää päällystilkkujen taustalle, eikä näy päällepäin valmiissa istuintyynyssä. Pohjakankaasta leikataan yhtä tilkkutyynyä varten 25 kpl 11 x 11 cm kokoisia tilkkuja. Päällyskangas on sitten se, joka jää näkyviin. Myös päällyskankaasta leikataan 25 kpl tilkkuja, mutta 14 x 14 cm kokoisina.

Jos käyttää tilkkujen leikkaamiseen saksia, kannattaa ensin leikata kartongista 11 x 11 cm ja 14 x 14 cm kaavat, joiden avulla tilkut on helpompi leikata oikean kokoisiksi. Mittoihin sisältyy saumanvarat. Kartonkisen kaavan voi kiinnittää kankaaseen tilkun leikkaamisen helpottamiseksi kangasklipseillä. 

Tilkut neulataan vastakkain kuvan osoittamalla tavalla kulmistaan niin, että päällyskankaan oikea puoli tulee päälle päin. Koska alus- ja päällystilkku ovat erikokoisia, päällystilkun keskelle jää enemmän kangasta. Ylimääräinen kangas taitetaan vekille/laskokselle keskeltä niin, että sekä alus- että päällyskankaan sivut ovat yhtä pitkät kaikilta neljältä sivulta.

 Laskoksen voi taittaa kahteen suuntaan, kuten kuvassa tai halutessaan yhteen suuntaan. Pääasia, että taitokset ovat kaikissa tilkuissa samanlaiset. Kummallakin tavalla taitettuina tilkut muodostavat pussin, joka seuraavaksi ommellaan kiinni.

Kaikki ommeltavien istuintyynyjen tilkut kannattaa neulata samaan aikaan, koska työ nopeutuu ja helpottuu huomattavasti, kun ompelu tehdään ns. sarjatyönä.

Päällekkäin neulatut tilkut ommellaan yhteen pussiksi 75 mm etäisyydeltä kankaan reunasta. Ompelu aloitetaan ja lopetetaan kankaan reunaan. Muista edestakaisommel molemmissa päissä.

Kaikki yhden istuintyynyn tilkut kannattaa ommella yhteen ensin yhdeltä sivulta katkaisematta ompelulankaa tilkkujen välissä. Sitten leikataan tilkut erilleen toisistaan ja ommellaan taas kaikkien tilkkujen seuraavat sivut yhtenä pötkönä. Neljännelle sivulle jätetään ompelematta n. 3 cm täyttöaukko.

Seuraava vaihe onkin sitten tilkkupussien täyttäminen täyte- ja askarteluvanulla. On makuasia, kuinka täyteen tilkkupussit täyttää. Vanu painuu jonkin verran käytössä. Enemmän vanua = pehmeämpi ja paksumpi istuintyyny.

Kun tilkkupussit on täytetty, ne neulataan peräkkäin riveiksi ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä kankaan reunasta yhteen. 1 cm etäisyydeltä siksi, ettei aiemmin 75 mm etäisyydeltä reunasta ommeltu ommel jää näkyviin.

Rivit ommellaan yhteen ja sittenhän meillä onkin jo istuintyynyn etupuoli valmis.

Leikkasin tässä vaiheessa kulmatilkkujen kulmat pyöreiksi pienen lautasen reunaa apuna käyttämällä. Kulmat voi jättää myös teräviksi.  

Kun tilkut on ommeltu yhteen, niiden tausta näyttää tältä. Saumanvarat kannattaa silittää auki.

Sitten onkin aika leikata istuintyynyille taustakankaat. Taustakankaan tulee olla samankokoinen kuin tilkuista ommeltu kappale. Jos haluat istuintyynyille pyöreät kulmat, pyöristä myös taustakankaiden kulmat.

Istuintyynyjen reunat huolitellaan vinonauhalla kanttaamalla. Huolitteluun voi käyttää valmista vinonauhaa tai tehdä kanttausnauhan itse. Näihin istuintyynyihin olen leikannut vinonauhat (sekä taustakankaat) samoista kankaista, mistä tilkutkin on leikattu. Ohje itse tehdyn vinonauhan leikkaamiseen ja ompeluun löytyy täältä.

Vinonauha neulataan taustakankaan reunaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Pyöristettyjen kulmien hienous tulee esille tässä työvaiheessa. Vinonauha on huomattavasti helpompi ommella pyöreään kuin terävään kulmaan. Pyöristetty kulma myös näyttää siistiltä ja hienolta.

Nyt on päästy vaiheeseen, jossa leikataan vanulevystä istuintyynyn kokoinen pala, pyöristetään sen kulmat (jos niin halutaan), neulataan kappaleet oikeassa järjestyksessä päällekkäin yhteen, ommellaan kaikki kerrokset kiinni toisiinsa 1 cm etäisyydeltä reunasta ja muistetaan jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Alhaalta ylöspäin ensimmäisenä tulee vanulevy. 

Seuraavana taustakangas oikea puoli ylöspäin. Taustakankaaseen aiemmin ommeltu vinonauha asetellaan väliin niin, että sen vielä ompelematon reuna tulee samaan kohtaan kuin kaikkien muiden kerrosten reunat.

Kolmas ja viimeinen kerros on tilkuista ommeltu kappale, oikea puoli alaspäin.

Kerrosten järjestys on tärkeä. Kun työ käännetään, vanu jää keskelle ja istuintyynyn ylä- sekä alapuolen kankaat oikeat puolet ulospäin.

Kun kaikki kerrokset on ommeltu yhteen, kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. Istuintyyny käännetään oikein päin kääntöaukon kautta ja kulmat muotoillaan. Kääntöaukko ommellaan kiinni käsin piilopistoilla.

Jos haluat, istuintyynyt voi viimeistellä pujottamalla langan tilkkujen kulmiin kaikkien kerrosten läpi ja solmimalla sen nurjalle puolelle. Reunoista yhteen ommellut kerrokset pysyvät paremmin kiinni toisissaan esim. pesussa, kun ne kiinnittää myös keskemmältä.

Read More