Näytetään tekstit, joissa on tunniste makuuhuone. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste makuuhuone. Näytä kaikki tekstit

22.1.23

Tuftattu tyynynpäällinen


Kokeilen mielelläni erilaisia käsityötekniikoita. Omin päinkin oppii, mutta tällä kertaa opiskelin tuftausta ohjatulla kurssilla. Välineet ja materiaalit hankin kurssin järjestäjältä.



Tuftauksen aloittamiseen riittää tuftausneula, tuftattava kangas, jonkinlainen kehikko johon kangas pingotetaan ja lankaa. Käyttämäni tuftausneula on Oxford-mallinen, kokoa 8. Koko 8 on hyvä yleiskoko, joka sopii villalangalle. Paksummalle langalle sopii koko 10. Tärkeintä on, että lanka mahtuu kulkemaan vaivattomasti neulan silmän läpi.

Tuftattava kangas on sekoitus pellavaa ja puuvillaa. Se on harvaan kudottua, jolloin neula lävistää sen helposti. Tuftauskankaaksi sopii myös Monks cloth- ja Aida-kangas. Kangas kannattaa valita sen mukaan, aikooko tuftata koko kankaan kokoisen alueen vai jääkö pohjakangasta näkyviin tuftattujen kuvioiden välistä.

Kannattaa huomioida myös, että jos käytät isompaa neulaa ja paksumpaa lankaa, kankaan tulee olla niin harvaa, että neula ja lanka on helppo pujottaa kankaan läpi. Tuftaustekniikassa oleellista on, että kankaan läpi tuftausneulalla pujotettava lanka kulkee vaivattomasti kankaan puolelta toiselle ja jää siististi lenkille kankaan toiselle puolelle.



Käyttämäni tuftauskehys on valmistettu muovista ja sitä on saatavilla kahta kokoa 28 x 28 cm ja 43 x 43 cm. Kehikkoa myy Riikka-Piikka. Kehikon voi irrottaa kesken työn ja siirtää kohtaan, jota tuftaa. Pohjakankaan tulee olla pingotettuna tuftattavan kuvion kohdalta.

Pienet tuftaustyöt voi pingottaa puiseen pyöreään ompelukehykseen (= kirjontakehys). Isompia tuftaustöitä varten kankaan voi nitoa puiseen taulukehikkoon. Sopivan kokoisen kehikon voi nikkaroida myös itse rimoista.




Tuftauslangaksi sopii parhaiten villa- ja sekoitelangat. Jos lanka on ohutta, sitä voi käyttää kaksinkertaisena. Eikä haittaa, vaikka yhtaikaa pujoteltavat ohuemmat langat ovat erivärisiä. Silloin tuftatusta pinnasta tulee mielenkiintoisempi. Tuftaukseen voi siis käyttää myös kaikenlaisia muista töistä jääneitä jämälankoja.




Kun väline- ja materiaalipuoli on kunnossa, aloitetaan tuftattavan kuvion suunnittelu ja piirtäminen kankaalle. Kuvio täytetään tuftaamalla ja sen ääriviivat jäävät tuftatun pinnan alle. Kuvion kankaalle piirtämiseen voi siis käyttää ihan vaikka lyijykynää, joka ei häviä kankaan pinnalta. Kuvioita ei välttämättä tarvitse päättää etukäteen, voi vain aloittaa tuftaamisen ja katsoa mitä tulee.

Lanka pujotetaan tuftausneulaan niin, että se kulkee suoraan kerältä. Lankaa ei tarvitse katkaista ja jatkaa kesken työn. Jos lanka loppuu kesken kuvion täyttämisen, pujotetaan vain uusi lanka neulaan ja jatketaan tuftaamista n. 1 cm ennen sitä kohtaa, mihin lanka loppui, aiempien pistojen päältä.




Tuftaus näyttää erilaiselta kankaan eri puolilla. Tuftasin kangasta sen nurjalta puolelta. Nurja puoli yllä.




Kuvion oikealle puolelle muodostuu tasaisiä tiheitä lenkkejä, kun tuftausneula painetaan langan kanssa kankaan läpi sen puista kahvaa myöten.



 
Kankaaseen piirretyt kuviot täytetään tuftaamalla. Kuviot voivat olla kiinni toisissaan tai niiden väliin voi jättää pohjakangasta näkyviin.



 
Kun kuvio on valmis, työ irrotetaan varovasti kehyksistä. Tuftatut lenkit purkautuvat herkästi, mutta ne voi aina ommella uudelleen. Työ viimeistellään ompelemalla langanpäät tuftatun kuvion sisälle.

Jos työ on seinätekstiili, sen nurjaa puolta ei tarvitse välttämättä vahvistaa lankojen purkautumisen estämiseksi. Tämän tyynynpäällisen tulee kestää käyttöä ja siksi vahvistin sen kuviot vesi-liimaseoksella nurjalta puolelta. Vahvistamiseen suositellaan käyttämään maitoliimaa, mutta myös vesi ja EriKeeper-liima sopivat samaan tarkoitukseen.




Sivelin vesi-liimaseosta kankaan nurjalle puolelle tuftattujen kuvioiden päälle. Annoin liiman kuivua hyvin ennen kankaiden yhteen ompelua.




Tyynynpäällisen molemmat puolet ovat samaa kangasta. Tuftasin kuvion päälliseen ainoastaan sen toiselle puolelle. Tyynynpäällisen puolet voi olla myös eri kangasta.




Lopuksi tuftatun kuvion lenkit avataan terävillä saksilla leikkaamalla. Pinnan voi jättää myös lenkeille. Ylemmässä kuvassa sekä leikattu että leikkaamaton pinta.

Tuftauksessa erilaisilla pinnoilla voi leikitellä. Osan kuvioista voi tuftata oikealta puolelta, jolloin oikealla puolella näkyy pistoja sekä lenkkejä.




Tuftaus on todella koukuttava ja kiva tekniikka, jolla on mahdollista ommella monenlaisia tekstiilejä. Pinterestistä löytyy valtavasti inspiroivia tuftausideoita hakusanoilla "punch needle".

    

15.1.23

Peilipiirongin entisöinti


30-luvun peilipiirongin kunnostaminen oli jäädä ikuisuusprojektiksi. Aloitin projektin jo viime kesänä, jolloin yritin poistaa piirongista kellastunutta ja lohkeillutta kermanväristä maalia maalinpoistoaineella. Maalinpoistoaine oli niin voimakkaan tuoksuista, ettei hommaa voinut tehdä kuin pihalla. Vanha maali oli todella tiukassa, turhauduin ja homma jäi odottamaan parempia aikoja.



Aikani keskeneräistä projektia katseltuani sisuunnuin ja ilmoittauduin tammikuun alussa järjestetylle entisöintikurssille. Viikon kestäneellä iltakurssilla (yht. 15 h) sain peilipiirongin vihdoin hiottua loppuun (käsin!), kitattua kolhut, pohja- ja pintamaalattua sekä ruuvattua uudet helat. Suurin osa ajasta kului hiomiseen, vaikkei piironkia tarvinnut hioa puupinnalle asti.



Pohjatöitä helpotti se, että olin jo saanut maalinpoistoaineella suurimman osan pintamaalia poistettua. Kermanvalkoisen maalipinnan alta paljastui vihreänharmaa maali. Se on ollut peilipiirongin alkuperäinen väri.



Kurssilla peilipiirongin entisöinti alkoi helposti irtoavien osien eli ovien, peilin ja peilin pidikkeiden irti ruuvaamisella. Osat olikin helpompi hioa irrallisina. 

Vanhan maalin hionta on erittäin pölyistä hommaa. Suosittelen lämpimästi hengityssuojan ja käsineiden käyttöä. Pöly kuivattaa käsiä, myös käsivoiteelle on käyttöä.



 
Hiominen aloitettiin 150 karkealla hiomapaperilla. Tasaisten pintojen hionnassa käytin hiontatukea, jonka ympärille kiersin hiomapaperiarkista puolitetun hiomapaperin. Koristeelliset urat hioin arkista revityn, kaksin kerroin taitetun pienen hiomapaperipalan avulla.




Koristekuvioista vanha hilseilevä maali lähti parhaiten varovasti puukon kärjellä raaputtamalla.




Peilin reunat suojasin maalarinteipillä ennen hiontaa. Kuvassa peili on hiottu ja pohjamaalattu.

Hionnan jälkeen, ennen pohjamaalausta mahdolliset kolhut ja muut epätasaisuudet kitataan puukitillä sileiksi. Kitin täytyy antaa kuivua rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta, joka on kitattujen kohtien hiominen. Hionta tehdään aiemmin käytettyä hienommalla karkeudella, tässä tapauksessa hiomapaperin karkeus oli 180.




Pohjamaalauksen voi aloittaa, kun pinnat tuntuvat käden alla sileiltä. Kaikkia maalikerroksia ei tarvitse saada hiottua pois, riittää kun helposti irtoava maali saadaan poistettua ja maalattava pinta tasaiseksi. Pohjamaali auttaa uusia maalikerroksia tarttumaan paremmin aikaisemman maalipinnan päälle.

Pölyn poisto hiotuilta pinnoilta kannattaa tehdä huolellisesti imuroimalla ja kostutetulla, nukkaamattomalla rievulla. Pintojen tulee olla pölyttömiä ennen maalaamisen aloittamista. 


(Kuva:Tikkurila)


Käyttämäni pohjamaali oli Tikkurilan Helmi pohjamaalia ja pintamaali puolihimmeää Helmi kalustemaalia. Valitsin maalin sävyn mahdollisimman lähelle alkuperäistä vihreänharmaata maalia. Parhaiten sävyä vastasi Tikkurilan värikartan sävy V487 Valamo. Murretut sävyt sopivat hyvin 30-luvun kalusteisiin.




Pohjamaalin päälle maalatun ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen pinta ei näytä vielä kovin hyvältä ja se kuuluu asiaan. Maalin kuivuttua ja kovetuttua maalattua pintaa voidaan taas käsitellä hiomalla. Maalikerrosten välillä tehtävällä välihionnalla saadaan tasoitettua siveltimen jäljet, maalinroiskeet ja valumat. 

Välihionta tehdään edellistä hiontakertaa hienommalla hiomakarkeudella. Maalauksen edetessä hiomakarkeus ohenee. Käytin kolmea eri hiontakarkeutta, 150, 180 ja lopuksi 240.




Opin kurssilla, että maali kannatta levittää aina mahdollisuuksien mukaan vaakatasossa, ylhäältä alas ja osio kerrallaan, pitkillä vedoilla. Samaan kohtaan ei kannata sivellä maalia useampaan kertaan kerralla. Maali kuivuu nopeasti ja pintaan tulee siveltimen jälkiä, jos samaa kohtaa sutii moneen kertaan.

Maalaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyvä uutinen on se, että välihionnalla maalatun pinnan saa tasoitettua ja seuraava maalikerros on aina uusi mahdollisuus.

  


Maalin kuivumisaikojen, pölyisten välihiontakertojen ja nopean ajankulun vuoksi kotiutin peilipiirongin keskeneräisenä, kahteen kertaan maalattuna. Kolmas kotona maalattu maalikerros peitti (väli)hiotut kohdat ja tasoitti pinnat. Kolmas maalikerros tekee maalipinnasta kovemman ja paremmin kolhuja kestävämmän.




Lopuksi ruuvasin oviin ja vetolaatikoihin uudet Helakaupasta hankitut lenkki- ja riippuvetimet. Uudet vetimet ovat melkein samanlaiset kuin piirongin alkuperäiset, rikki menneet messinkiset vetimet.




Tämän Tori.fi:n kautta hankitun peilipiirongin avaimet olivat sen edelliseltä omistajalta kadonneet. Ovia ja laatikoita ei saa lukkoon, mutta se ei haittaa käyttöä. Piironki tulee toimimaan makuuhuoneessa laskutasona, yöpöytänä, lamppupöytänä, korujen säilytyspaikkana jne. Sen laatikoihin ja kaappeihin mahtuu paljon tavaraa.

Sen lisäksi että peilipiironki on käytännöllinen kaluste, se on myös kaunis ja pikkuisen ylellinen. Muita peilipiirongista käytettyjä nimityksiä ovat mm. peililipasto, peilipöytä, kampauspöytä ja meikkipöytä.




Olen erittäin tyytyväinen, että sain uudistettua vanhan, mutta hyväkuntoisen huonekalun ihan itse. Oli hieno kokemus oppia uutta huonekalujen kunnostamisesta ammattitaitoisen ohjaajan opastuksella.

Kurssilla tapasi muitakin vanhojen huonekalujen kunnostamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kurssilla oli erittäin kannustava ilmapiiri ja opimme kaikki myös muiden töistä. Kurssilla kunnostettiin useita tuoleja, kaappeja, pöytä, penkki, jakkara ja tiinu eri pintakäsittelytekniikoilla.


22.5.22

Varjostimen tuunaus pellavakankaalla


Tämän pöytävalaisimen varjostimen tuunaukseen olen käyttänyt samaa ideaa, tekniikkaa sekä kangasta, kuin aiemmin kattoplafondin tuunaamiseen.

Tuunattu pöytävalaisin on Sessakin Solange -valaisin valkoisella kangasvarjostimella. Alkuperäinen varjostinkangas on yhä paikoillaan, ompelin ja kiristin sen päälle yksinkertaisesti kuminauhoilla ylä- ja alareunasta rypytetyn pellavakankaan.

  


Mittasin ja leikkasin varjostimen kehikon korkeutta ja ympärysmittaa reilusti suuremman suorakaiteen muotoisen kangaspalan. Varmuuden vuoksi leikkasin ensin liian ison palan, koska rypytettäessä kangas käyttäytyy eri lailla kuin silloin kun siitä ommellaan suoria kappaleita. Liian isoa on aina helpompi pienentää, kuin liian pientä suurentaa.

Kankaan kokoa mitattaessa ja leikattaessa täytyy muistaa huomioida myös 1 cm saumanvarat sekä ylä- ja alareunan kuminauhakujien leveys.



Ompelin ensin kangaspalan ympyräksi ja sovittelin sitä varjostinkehikon päälle. Mitä leveämpi kangas, sitä enemmän rypytystä varjostimeen tulee. Pienikokoiseen varjostimeen sopii mielestäni paremmin vähemmän ryppyjä kuin suurikokoiseen.



Kun varjostinkankaan koko oli mielestäni sopiva, huolittelin sen reunat harkkosaksilla.




Seuraavana vuorossa oli alareunan kuminauhakujan ompelu. Mittasin kuminauhakujan leveyden niin, että siihen mahtui pujottamaan 7 mm leveän kuminauhan. Taitoin kankaan reunan kerran nurjalle ja ompelin kujan. Tässä vaiheessa pitää muistaa jättää ompelematta n. 5 cm aukko, josta kuminauha pujotetaan kujaan.




Pujotin kuminauhan hakaneulan avulla kujaan. Kun kuminauha oli kujassa, kiinnitin sen päät yhteen renkaaksi hakaneulalla. 




Ompelin varjostimen yläreunan samalla tavalla kuin alareunan. Kun molempien reunojen kuminauhat oli pujotettu, pujotin varjostinkankaan kehikon päälle. Tässä vaiheessa pystyy vielä kiristämään tai löysäämään kummankin reunan kuminauhoja ja sovittamaan kankaan kehikkoon sopivaksi.

Kun kuminauhojen kireys on sopiva, kangas rypyttyy tasaisesti ja pysyy napakasti kehikon päällä, on aika ommella kuminauhojen päät kiinni toisiinsa ja kuminaujojen kujat kiinni.

 


Valkoinen kehikko ja alkuperäinen kangas eivät näy uuden varjostinkankaan alta, vaikka valaisimessa on valo. Kaksi kangasta saman kehikon päällä vaikuttaa valaisimen valaistustehoon jonkin verran, mutta tunnelmavalaisimessa se ei haittaa.


21.11.21

Pellavakankaalla päällystetty plafondi


Suoraan kaupan hyllystä ei välttämättä löydy ihan juuri sellaista, kuin on mielessään kuvitellut. Mutta ei hätää, melkein sopivaa voi aina tuunata juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. ;)

Makuuhuoneeseen hankkimani plafondi oli mielestäni kivan muotoinen ja sopivan kokoinen, mutta varjostimen kangas meni vaihtoon. Irrotin alkuperäisen kankaan ja ompelin tilalle uuden luonnonvalkoisesta pellavakankaasta.



Alkuperäinen kangas oli joustavaa ja se oli pingotettu istumaan kehikon ympärillä tiukasti. Halusin päästä kankaan vaihtamisessa helpolla, joten uudesta varjostimesta tuli vähän erilainen kuin alkuperäinen.




Leikkasin ja ompelin uuden varjostinkankaan suorakaiteen muotoiseksi. Ylä- ja alareunoihin ompelin kujat kuminauhalle. Kiristin varjostimen kehikon ympärille kuminauhoilla, jolloin kangas asettui kehikon päälle pussimaisesti.

Tällaisen pussimaisen varjostimen voi ommella ilman tarkkoja mittoja. Kannattaa varata reilusti enemmän kangasta kuin mitä lopulta tarvitaan. Isompaa voi aina pienentää, mutta päinvastoin sama ei onnistu, ainakaan ihan yhtä helposti.




Sain kehikon ympärysmitan selville, kun kiersin kankaan kehikon ympärille ja nipistin ommeltavan reunat kehikon leveimmässä kohti yhteen. Neulasin kankaat yhteen ja ompelin kankaan reunat tältä etäisyydeltä yhteen. 




Seuraavaksi leikkasin saumanvarat kapeammiksi harkkosaksilla, ettei reuna purkaudu. Leveät saumanvarat näkyisivät kankaan läpi, kun valaisimessa on valo.




Saumanvaroja ei tarvitse siksakata, kun ne on leikattu harkkosaksilla. Harkkosaksilla huolittelu sopii hyvin tällaisiin ompelutöihin, joita ei pestä usein ja ne eivät joudu kovalle kulutukselle.



Seuraavaksi silitin sivusauman saumanvarat auki ja leikkasin harkkosaksilla varjostinkankaan alareunan. Käänsin, neulasin ja ompelin kankaan alareunan. Ratkoin saumanvaraan aukon kuminauhan pujottamista varten.

Pujotin kuminauhan kujaan hakaneulaa apuna käyttämällä. Kiristin kuminauhan niin, että kangas peitti varjostinkehikon. Sen jälkeen ompelin kuminauhan päät yhteen ja rypytin kankaan tasaisesti kuminauhan ympärille.

Käytin valkoista 7 mm paksuista kuminauhaa. Valkoista siksi, ettei se se kuulla kankaan läpi, kun valaisimessa on valo.

 

Kun alareuna oli valmis, sovitin varjostinpussin kehikon ympärille, mittasin, taitoin ja ompelin yläreunan sopivalta kohtaa kuten alareunankin. Myös yläreuna kiristetään kuminauhalla. Ennen kiristämistä kehikko pujotetaan varjostinkankaan sisälle.




Lopuksi valaisimeen kiinnitetään kattokiinnitysosat. Kiristin kankaan yläreunan niin, että osat mahtuvat kiristetyn aukon sisäpuolelle.

Sitten valaisimeen tarvittiin enää polttimo ja se oli valmis kattoon kiinnitettäväksi.




Uusi pussimainen muoto sopii mielestäni kehikkoon hyvin. Valaisin on nyt tyyliltään rennompi ja pellavakankaan ansiosta rouheampi. Vaalea pellavakangas siivilöi valon pehmeästi lävitseen. Valaisin sopii hyvin makuuhuoneeseen yleis- ja tunnelmavalaisimeksi.

26.9.21

Vaatetangot kahdessa tasossa


Tavallisen standardimittaisen vaatekaapin saa järjestettyä toimivammaksi hyllyjä, koreja, laatikoita, koukkuja, naulakoita ja tankoja lisäämällä. Säilytystilaa ei välttämättä saa mistään lisää, mutta olemassa olevan tilan voi aina järjestää tehokkaammaksi ja omiin tarpeisiin sopivammaksi.



Useimmiten vierekkäisistä kaapeista toinen on varustettu hyllyillä ja toinen vaatetangolla sekä hyllyillä. Syvät hyllyt eivät ole kovin käytännöllisiä, koska kaikkia vaatteita ei näe kerralla. Takana olevat vaatteet jäävät helposti unohduksiin ja käyttämättä. Lisäksi vaatteet rypistyvät helposti hyllyillä, varsinkin jos ei satu olemaan kovin innokas viikkaaja. Siististikin viikatut vaatepinot kaatuvat, kun yrittää ottaa sen toiseksi alimman vaatteen pinosta. 




Ratkaisin vaatesäilytysongelman siirtämällä kaappien hyllyjä sekä tankoja ja vaihtamalla niitä keskenään huoneesta ja kaapista toiseen. Toisen makuuhuoneen vaatekaapeista järjestin kokonaan lyhyille henkarivaatteille kiinnittämällä kaappiin vaatetangot kahteen tasoon. 

60 cm leveän kaapin yhdelle vaatetangolle mahtuu n. 35 ripustinta ja vaatetta väljästi. Kaikki tangoille ripustetut vaatteet ovat heti näkyvissä, helposti saatavilla ja löydettävissä. Vaateripustimissa ne säilyvät siisteinä, sileinä ja käyttövalmiina.

Vaatteen voi ripustaa henkariin jo siinä vaiheessa kun sen ottaa pesukoneesta ja siirtää kuivana ripustimessaan vaatekaappiin tangolle. Kosteana henkariin ripustettu vaate siliää kuin itsestään.



Vaatekaapista siirretyt hyllyt löysivät paikkansa eteisen ja toisen makuuhuoneen kaapeista. Järjestin kaappien hyllyvälit niissä säilytettävien tavaroiden koon mukaan. Pienille tavaroille hankin läpinäkyviä muovilaatikoita Ikeasta. Läpinäkyvät laatikot kaappien hyllyillä ovat käteviä, koska niistä näkee helposti mitä ne sisältävät.


17.6.18

Oviverho ja lyhennetty verhokisko


Aurinko paistaa kesäaamuisin suoraan makuuhuoneen ikkunasta ja herättää aikaisin niinäkin aamuina, kun saisi nukkua pitkään.


Ikkunat saa pimennettyä paksusta puuvillakankaasta ompelemillani laskosverhoilla, mutta koska huoneiden välillä ei ole ovea, valoa tulee myös toisen huoneen puolelta.

Ratkaisin tämän ongelman kiinnittämällä oviaukkoon verhokiskon ja aukon eteen yöksi vedettävän verhon.



Metallinen kattokisko on valkoiseksi maalattu, 150 cm Kirschin U-kisko. Se oli 125 cm leveään aukkoon liian pitkä, joten sahasin sen rautasahalla sopivan mittaiseksi.

Ruuvasin ensin kiskon toisesta päästä päätystopparin irti. Sahauksen jälkeen ruuvasin sen takaisin lyhennettyyn päähän. Stoppari kiskon päässä peittää sahauspinnan, jos ei siitä sattunut tulemaan kovin siisti.



Lyhennetyssä kiskossa oli enää 3 reikää kiinnitystä varten. Porasin lyhennettyyn päähän yhden reiän kiinnitystä varten, että kisko pysyy tukevasti katossa, eikä kiskon toinen pää jää roikkumaan painavammankaan verhon painosta.


 Ompelin oviaukkoon suoran verhon harmaasta 150 cm leveästä pellavakankaasta. Jätin kankaan sivut huolittelematta ja rypistin valmiin verhon, että se näyttäisi rennolta.

Pellavaverho on kevyt, läpikuultava ja päästää valoa läpi. Se ei pimennä makuuhuonetta, mutta siivilöi huoneeseen tulevan valon pehmeämpänä.

Jos haluaa pimentävämmän verhon, kannattaa se ommella paksummasta ja tummemmasta kankaasta. 



Kiireisinä aamuina verhon taakse on helppo piilottaa myös petaamaton sänky.