Näytetään tekstit, joissa on tunniste huonekalut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huonekalut. Näytä kaikki tekstit

15.1.23

Peilipiirongin entisöinti


30-luvun peilipiirongin kunnostaminen oli jäädä ikuisuusprojektiksi. Aloitin projektin jo viime kesänä, jolloin yritin poistaa piirongista kellastunutta ja lohkeillutta kermanväristä maalia maalinpoistoaineella. Maalinpoistoaine oli niin voimakkaan tuoksuista, ettei hommaa voinut tehdä kuin pihalla. Vanha maali oli todella tiukassa, turhauduin ja homma jäi odottamaan parempia aikoja.



Aikani keskeneräistä projektia katseltuani sisuunnuin ja ilmoittauduin tammikuun alussa järjestetylle entisöintikurssille. Viikon kestäneellä iltakurssilla (yht. 15 h) sain peilipiirongin vihdoin hiottua loppuun (käsin!), kitattua kolhut, pohja- ja pintamaalattua sekä ruuvattua uudet helat. Suurin osa ajasta kului hiomiseen, vaikkei piironkia tarvinnut hioa puupinnalle asti.



Pohjatöitä helpotti se, että olin jo saanut maalinpoistoaineella suurimman osan pintamaalia poistettua. Kermanvalkoisen maalipinnan alta paljastui vihreänharmaa maali. Se on ollut peilipiirongin alkuperäinen väri.



Kurssilla peilipiirongin entisöinti alkoi helposti irtoavien osien eli ovien, peilin ja peilin pidikkeiden irti ruuvaamisella. Osat olikin helpompi hioa irrallisina. 

Vanhan maalin hionta on erittäin pölyistä hommaa. Suosittelen lämpimästi hengityssuojan ja käsineiden käyttöä. Pöly kuivattaa käsiä, myös käsivoiteelle on käyttöä.



 
Hiominen aloitettiin 150 karkealla hiomapaperilla. Tasaisten pintojen hionnassa käytin hiontatukea, jonka ympärille kiersin hiomapaperiarkista puolitetun hiomapaperin. Koristeelliset urat hioin arkista revityn, kaksin kerroin taitetun pienen hiomapaperipalan avulla.




Koristekuvioista vanha hilseilevä maali lähti parhaiten varovasti puukon kärjellä raaputtamalla.




Peilin reunat suojasin maalarinteipillä ennen hiontaa. Kuvassa peili on hiottu ja pohjamaalattu.

Hionnan jälkeen, ennen pohjamaalausta mahdolliset kolhut ja muut epätasaisuudet kitataan puukitillä sileiksi. Kitin täytyy antaa kuivua rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta, joka on kitattujen kohtien hiominen. Hionta tehdään aiemmin käytettyä hienommalla karkeudella, tässä tapauksessa hiomapaperin karkeus oli 180.




Pohjamaalauksen voi aloittaa, kun pinnat tuntuvat käden alla sileiltä. Kaikkia maalikerroksia ei tarvitse saada hiottua pois, riittää kun helposti irtoava maali saadaan poistettua ja maalattava pinta tasaiseksi. Pohjamaali auttaa uusia maalikerroksia tarttumaan paremmin aikaisemman maalipinnan päälle.

Pölyn poisto hiotuilta pinnoilta kannattaa tehdä huolellisesti imuroimalla ja kostutetulla, nukkaamattomalla rievulla. Pintojen tulee olla pölyttömiä ennen maalaamisen aloittamista. 


(Kuva:Tikkurila)


Käyttämäni pohjamaali oli Tikkurilan Helmi pohjamaalia ja pintamaali puolihimmeää Helmi kalustemaalia. Valitsin maalin sävyn mahdollisimman lähelle alkuperäistä vihreänharmaata maalia. Parhaiten sävyä vastasi Tikkurilan värikartan sävy V487 Valamo. Murretut sävyt sopivat hyvin 30-luvun kalusteisiin.




Pohjamaalin päälle maalatun ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen pinta ei näytä vielä kovin hyvältä ja se kuuluu asiaan. Maalin kuivuttua ja kovetuttua maalattua pintaa voidaan taas käsitellä hiomalla. Maalikerrosten välillä tehtävällä välihionnalla saadaan tasoitettua siveltimen jäljet, maalinroiskeet ja valumat. 

Välihionta tehdään edellistä hiontakertaa hienommalla hiomakarkeudella. Maalauksen edetessä hiomakarkeus ohenee. Käytin kolmea eri hiontakarkeutta, 150, 180 ja lopuksi 240.




Opin kurssilla, että maali kannatta levittää aina mahdollisuuksien mukaan vaakatasossa, ylhäältä alas ja osio kerrallaan, pitkillä vedoilla. Samaan kohtaan ei kannata sivellä maalia useampaan kertaan kerralla. Maali kuivuu nopeasti ja pintaan tulee siveltimen jälkiä, jos samaa kohtaa sutii moneen kertaan.

Maalaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyvä uutinen on se, että välihionnalla maalatun pinnan saa tasoitettua ja seuraava maalikerros on aina uusi mahdollisuus.

  


Maalin kuivumisaikojen, pölyisten välihiontakertojen ja nopean ajankulun vuoksi kotiutin peilipiirongin keskeneräisenä, kahteen kertaan maalattuna. Kolmas kotona maalattu maalikerros peitti (väli)hiotut kohdat ja tasoitti pinnat. Kolmas maalikerros tekee maalipinnasta kovemman ja paremmin kolhuja kestävämmän.




Lopuksi ruuvasin oviin ja vetolaatikoihin uudet Helakaupasta hankitut lenkki- ja riippuvetimet. Uudet vetimet ovat melkein samanlaiset kuin piirongin alkuperäiset, rikki menneet messinkiset vetimet.




Tämän Tori.fi:n kautta hankitun peilipiirongin avaimet olivat sen edelliseltä omistajalta kadonneet. Ovia ja laatikoita ei saa lukkoon, mutta se ei haittaa käyttöä. Piironki tulee toimimaan makuuhuoneessa laskutasona, yöpöytänä, lamppupöytänä, korujen säilytyspaikkana jne. Sen laatikoihin ja kaappeihin mahtuu paljon tavaraa.

Sen lisäksi että peilipiironki on käytännöllinen kaluste, se on myös kaunis ja pikkuisen ylellinen. Muita peilipiirongista käytettyjä nimityksiä ovat mm. peililipasto, peilipöytä, kampauspöytä ja meikkipöytä.




Olen erittäin tyytyväinen, että sain uudistettua vanhan, mutta hyväkuntoisen huonekalun ihan itse. Oli hieno kokemus oppia uutta huonekalujen kunnostamisesta ammattitaitoisen ohjaajan opastuksella.

Kurssilla tapasi muitakin vanhojen huonekalujen kunnostamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kurssilla oli erittäin kannustava ilmapiiri ja opimme kaikki myös muiden töistä. Kurssilla kunnostettiin useita tuoleja, kaappeja, pöytä, penkki, jakkara ja tiinu eri pintakäsittelytekniikoilla.


19.6.22

Puuvalmiiden huonekalujen maalaaminen


Haaveilin pitkään umpipuisesta sohvapöydästä ja vitriinistä. Haave toteutui keväällä, kun Juvin huonekalut kotiutuivat olohuoneeseeni.

Sohvapöytä sekä vitriinikaapisto olivat puuvalmiita, jolloin sain tehdä itse niihin haluamani pintakäsittelyn. Päädyin maalaamaan molemmat Uulan puolihimmeällä iNTO kalustemaalilla.



Maalasin sekä sohvapöydän että vitriinikaapin ensin kertaalleen Uulan iNTO sisäpohjamaalilla ja sen jälkeen kahteen kertaan sävytetyllä kalustemaalilla. 



0,9 litran purkki pohjamaalia riitti molempiin kalusteisiin. Vitriinikaapin sekä sohvapöydän maalaamiseen kului kumpaankin yksi 0,9 litran purkki sävytettyä kalustemaalia. Sohvapöydän maalilla on maalattu myös yläkaappien sisäpuolet. Sohvapöydän sävy on vaaleanharmaa Huurre H1 ja vitriinikaapin siniharmaa Hortensia H2.



Uulan kalustemaali oli itselleni uusi tuttavuus, johon ihastuin välittömästi. Maalia oli helppo levittää, se levittyi tasaisesti, kuivui nopeasti ja oli yllättävän riittoisaa. Maalipinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja sileä. Maali sopii mielestäni hienosti juuri puisiin huonekaluihin, uusiin sekä vanhoihin.



Maalasin huonekalut olohuoneessa. Käyttämäni maalit ovat hajuttomia ja päästöttömiä, joten asuintilassa maalaaminen oli miellyttävää ja turvallista.

Sisätiloissa maalaaminen onnistui senkin vuoksi hyvin, ettei maali roiskunut levitettäessä ympäriinsä, vaan pysyi hyvin siveltimessä, levittyi ja imeytyi tasaisesti maalattavaan puupintaan. Lattian suojasin kalusteiden alta pahvilla, mutta muuten pyyhin aina roiskeet kostealla rätillä tuoreeltaan. Kuivuneet maalitipat irtosivat raaputtamalla. 




Sohvapöydän maalaaminen yhdellä värisävyllä oli helppo ja nopeaa, mutta vitriinikaapin maalaamiseen kului yllättävän paljon aikaa.




Vitriinikaappi toimitettiin kolmessa osassa, alaosa on yhtenäinen ja lasiovelliset vitriinikaapit erillisiä. Painavan umpipuisen kaapin erillisiä osia oli helpompi käsitellä ja siirrellä työn edetessä. Työn helpottamiseksi irrotin vitriinikaapista hyllyt, vetolaatikot, ovien lasit sekä ristikot ennen maalausta. Maalattavaa pintaa ja erillisiä osia oli paljon. Myös se, että maalasin yläkaappien sisäpuolet eri sävyllä (Huurre H1) kuin ulkopuolet, vei aikaa. Vetolaatikoiden ja alakaappien sisäpuolet jätin maalaamatta.



Maalasin kaappia iltaisin töitten jälkeen aina pari tuntia kerrallaan. Pääsiäisen pyhinä työ eteni huomattavasti nopeammin, kun oli koko päivä aikaa maalata. Maali kuivui nopeasti ja uuden kerroksen saattoi levittää jo parin tunnin kuluttua edellisestä.



Maalikerrosten välissä suosittelen tekemään aina välihionnan ja sen jälkeen pyyhkimään hiontapölyt huolellisesti pois ennen seuraavaa maalauskertaa. Silloin valmiista pinnasta tulee erityisen siisti ja sileä.




Tilasin vitriinikaapin ilman vetimiä, koska halusin siihen samantyyliset puiset nuppivetimet kuin sitä vastapäätä ruokailutilassa olevassa tupakaapissa

Vitriinikaappiin hankkimani vetimet ovat Habon George 32 mm nuppivetimet. Maalasin ne pohjamaalilla ja kahteen kertaan kalustemaalilla kuten itse kaapinkin. Kehitin pahvilaatikosta tuollaisen hienon "telineen" vetimille helpottamaan niiden maalaamista ja maalin kuivumista.





Lopuksi viimeistelin vitriinikaapin mittaamalla paikat nuppivetimille ja poraamalla niille reiät. Sen jälkeen sitten vaan enää ruuvasin nupit paikoilleen ja kaappi oli valmis.




Tämän postauksen idea on vinkata, että uusia huonekaluja on mahdollista hankkia viimeisteltyjä edullisemmin myös puolivalmiina, jos on valmis tekemään viimeistelyn itse. Vanhojen lisäksi uusiakin huonekaluja voi tuunata mieleisikseen. 

Omalle työlle ja ajalle on tietenkin vaikea laskea hintaa, joten rahallinen säästö ei ole kovin helposti laskettavissa. Mutta jos itse tekeminen on itselle mielekästä ja mukavaa hommaa, niin miksei sitä käyttäisi tilaisuutta hyväksi tehdäkseen jotain sellaista, mistä tykkää. :)


20.5.22

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin


Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.



Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.



Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.



Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.


 
Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiinTapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.


5.12.21

Kalkkimaalin päälle kalustemaalia


Kalkkimaalilla pystyy maalaamaan melkein mitä tahansa pintaa poistamatta alla olevaa käsittelyä. Se sopii siis maalattavaksi kalustemaalin päälle, mutta siitä ei ollut varmaa tietoa, voiko kalkkimaalin päälle maalata kalustemaalilla.

Olin maalannut tämän emännänkaapin jo kahteen eri kertaan, ensin kalustemaalilla ja sitten päälle kalkkimaalilla. Alkuperäisen maalin olin hionut pois ennen ensimmäistä maalausta. 

Koska tiesin, että käyttämäni kalkkimaali sekä kalustemaali olivat vesiohenteisia, uskalsin lähteä kokeilemaan kolmatta maalikerrosta vesiohenteisella kalustemaalilla.



Kalkkimaalin pinnassa oli kalustevaha. Ehkä juuri vahan ansiosta kalkkimaalipinta oli hyvässä kunnossa. Hioin vahatun pinnan kevyesti ennen maalaamista. Samalla irtosi myös huokoiseen kalkkimaalipintaan kiinnittynyt lika. Maali kuin maali tarttuu paremmin karhennettuun, puhtaaseen pintaan.




Maalasin tupakaapin kahteen kertaan vesiohenteisella Helmi-kalustemaalilla. Käytin maalaamiseen sivellintä. Siveltimen jäljet näkyvät maalipinnassa, vaikka hioin maalatun pinnan ensimmäisen maalauskerran jälkeen. Kauempaa katsottuna siveltimen jäljet eivät näy. Käsin maalatussa pinnassa käden jälki saakin näkyä.




Maalatun kaapin väri ei ehkä tule kuvissa esille ihan sellaisena kuin se oikeasti on, mutta väri on Tikkurilan värikartan V447 Serpentiini. Aiemmin emännänkaappi oli vaaleanharmaa. Harmaa peittyi kahdella maalauskerralla kalustemaalin alle. Värit ovat sävyiltään lähellä toisiaan ja suurin piirtein yhtä vaaleita.

Jos tumman sävyn päälle haluaa vaaleampaa, kannattaa pinta maalata ensin valkoisella tartuntapohjamaalilla. Silloin tumma sävy ei kuulla vaalean läpi.


Kuva: Tikkurila

Kalustemaali tarttui hyvin kalkkimaalilla maalattuun pintaan ja levittyi hyvin. Jos siveltimen jälkiä ei lasketa, maalatusta pinnasta tuli tasainen. Maalit eivät reagoineet toisiinsa mitenkään, joten kokeilu onnistui.

Puolihimmeä kalustemaali on kiiltävämpää (ja kestävämpää) kuin kalkkimaali. Sen pinta hylkii paremmin likaa ja on helpompi puhdistaa pyyhkimällä. Toisaalta harmaassa kalkkimaalilla maalatussa pinnassa lika ei niinkään näkynyt.




Maalasin tupakaapin sisällä. Maali kuivui nopeasti ja oli hajutonta. Lattian suojasin sanomalehdillä, paperin ylittäneet maaliroiskeet pyyhin pois tuoreeltaan.

Kaiken kaikkiaan kaapin maalaamiseen kului muutama päivä. Maalin piti antaa kuivua ennen seuraavaa maalikerrosta. Hionnasta tuli jonkin verran pölyä. Hiomapöly kannattaa pyyhkiä ja imuroida heti pois, ettei se leviä ympäriinsä.



Kun kaappi oli maalattu, tapetoin sen taakse jäävän seinän kaapin väriin sopivalla tapetilla. Tapetti on Midbecin Apelviken Anemone, väri 33000. Maali ja tapetti muuttivat tilan ilmettä todella paljon. Tila näyttää nyt kodikkaammalta ja raikkaammalta, kaappi ja seinä kuin uusilta. Kokeilu oli onnistunut kaikin puolin.


24.11.19

Syklaaminpunaiseksi maalattu laatikosto


Kirpputorilta löytyi puutarhavajaan juuri sopivan kokoinen säilytyskaluste. Arvokkaan antiikkisen näköinen laatikosto oli jo sen verran käytössä kulunut, että siitä raaski tuunata "jotain ihan muuta".


Hioin pikkulipaston karheaksi, että kalustemaali tarttuu sen kiiltävään pintaan paremmin. Varmuuden vuoksi maalasin ensimmäisen kerroksen vielä tartuntapohjamaalilla.

Pinkki maali on Tikkurilan vesiohenteista Helmi 30 -kalustemaalia. Värin koodi on S338 Syklaami. Maali tarttui laatikoston pintaan hyvin. Levitin kalustemaalia kolme kerrosta, että pinnasta tuli peittävä ja väristä sähäkkä.
  

Kun kalustemaali oli kuivunut, maalasin laatikoston metalliset rusetit ja vetimet kullanvärisiksi Tikkurilan Taika Helmiäismaalilla.


Levitin kultamaalia vesivärisiveltimellä myös lipaston kannen reunassa olevaan uraan. Lopuksi viimeistelin laatikoston kuluneen näköiseksi hiomalla sen pintaa ja kulmia kevyesti hiomapaperilla.


Tarkoitukseni on kerätä puutarhavajaan eriparisia käytettyjä (säilytys)kalusteita ja tuunata niistä hauskoja ja värikkäitä. 

Puiset kalusteet sopivat parhaiten tuunattaviksi, koska niitä voi maalata, öljytä, petsata, vahata, lakata, tapetoida, päällystää ja pinnoittaa eli käsitellä mielensä mukaan. Jos mieli muuttuu, pinnan voi käsitellä taas uudelleen.


Alun perin lipasto näytti tältä. Arvokkaasta tyylihuonekalusta tuli tuunauksen jälkeen aika "kitsch", jopa tyylitön ja mauton.

Sisätilojen sisustuksessa suosin ajattomia, neutraaleja värejä ja selkeitä linjoja. On vapauttavaa päästä välillä poikkeamaan tyylistä, rikkomaan rajoja ja käyttämään värejä. Suosittelen!

20.10.19

Kultamaalilla antiikkiseksi tuunattu pöytä


Hankin Tori.fi:n kautta koivuisen (Juvi-Production?) sivupöydän puutarhavajaan työ-/ruukutuspöydäksi. Pöytä on juuri sopivan korkea, että sen ääressä voi työskennellä seisoen. Se on myös riittävän kapea, että se mahtuu hyvin pieneen tilaan.



Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.



Yksivärisenäkin pöytä oli mielestäni jo hieno, mutta koska sen jaloissa oli sopivasti uurteet, keksin korostaa niitä kultamaalilla. Idea "kultaukseen" lähti kahviastiastosta. Maali jolla maalasin, on Tikkurilan Taika kulta vesiohenteinen helmiäismaali.



Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.

"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.



  Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.

Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.



Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.

31.8.19

Kierrätetyistä osista koottu ja kalustemaaleilla maalattu Lundia-hyllykkö


Ompelunurkkaukseeni piti saada säilytystilaa ompelutarvikkeille, -välineille ja -materiaaleille. Siitäpä lähtikin sitten taas isompi projekti käyntiin!

Suunnittelin nurkkaukseen Lundia Classic -sarjan osista 30 cm syvän, 218 cm korkean, 50 ja 80 cm leveän hyllykön ovineen ja vetolaatikoineen. Käytettyjä 30 cm syviä osia löytyi yllättävän helposti ja edullisesti Tori.fi:n kautta, Kierrätyskeskuksesta sekä SigaMageen Nettikaupan kautta. Hinnaksi koko hyllykölle tuli n. 300 €. Aikaa tarvittavien osien keräämiseen kului puolisen vuotta.



Osien maalaamisessa olikin sitten aikamoinen työ! Lakattu puupinta piti ensin hioa ja kolot paklata. Sen jälkeen taas hionta ja pölyjen pyyhkiminen ennen tartuntapohjamaalilla käsittelyä. Pohjamaalin kuivuttua taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja kalustemaalin levitys. Sitten taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja uuden maalikerroksen levitys.



Pohjamaalaus on mielestäni tarpeen, että kalustemaali tarttuu lakattuun puupintaan. Välttämättä lakkaa ei pysty hiomaan pois kokonaan. Suosittelen myös kahteen (jopa kolmeen) kertaan maalaamista, että puun keltaisuus ei kuulla maalin läpi.



Käytin maalaamiseen aikaisemmista maalaustöistä jäljelle jääneet kalustemaalien jämät. Muutaman hyllytason jätin alkuperäiselle lakatulle puupinnalle, samoin kuin vetolaatikoiden reunat.



Vaikeinta oli ehkä lasiovien reunojen rajaaminen ja maalaaminen. Yritin saada puiset reunat maalattua siististi niin ettei maali töhri lasipintaa. Rajaus maalarinteipillä ei mielestäni oikein onnistunut, joten maalasin lopulta ihan käsivaralla. Raaputin lasin pintaan kuivuneen maalin varovasti keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetulla lastalla.



Hyllykköön mahtuu todella paljon tavaraa. Lasiovet suojaavat lankoja pölyltä ja koko lankavarasto on heti näkyvillä. Vetolaatikoihin taas uppoaa nauhat, vetoketjut, napit, puikot ja koukut, saumurin lankarullat ym. tarvikkeet.

Hyllykköä voi jatkossa muunnella säilytystarpeen mukaan, lisätä osia tai vaihtaa olemassa olevien paikkaa.


Monivärisenä hyllyköstä tuli mielestäni aika hauska. Neutraalit värit sopivat sisustukseen ja toimivat rauhallisena taustana värikkäille tavaroille. Paahtunut puunvärikin näyttää hyvältä maalattujen pintojen kanssa ja kun sitä on näkyvillä vain vähän.



Työn määrä ei tunnu niin suurelta, kun osia maalaa ja lisää hyllykköön sitä mukaan kun niitä löytyy. Koko hyllykköä ei siis tarvitse maalata kerralla. Alkuun pääse hyllykön perusrungon kokoamisella.