30-luvun peilipiirongin kunnostaminen oli jäädä ikuisuusprojektiksi. Aloitin projektin jo viime kesänä, jolloin yritin poistaa piirongista kellastunutta ja lohkeillutta kermanväristä maalia maalinpoistoaineella. Maalinpoistoaine oli niin voimakkaan tuoksuista, ettei hommaa voinut tehdä kuin pihalla. Vanha maali oli todella tiukassa, turhauduin ja homma jäi odottamaan parempia aikoja.
Aikani keskeneräistä projektia katseltuani sisuunnuin ja ilmoittauduin tammikuun alussa järjestetylle entisöintikurssille. Viikon kestäneellä iltakurssilla (yht. 15 h) sain peilipiirongin vihdoin hiottua loppuun (käsin!), kitattua kolhut, pohja- ja pintamaalattua sekä ruuvattua uudet helat. Suurin osa ajasta kului hiomiseen, vaikkei piironkia tarvinnut hioa puupinnalle asti.
Pohjatöitä helpotti se, että olin jo saanut maalinpoistoaineella suurimman osan pintamaalia poistettua. Kermanvalkoisen maalipinnan alta paljastui vihreänharmaa maali. Se on ollut peilipiirongin alkuperäinen väri.
Kurssilla peilipiirongin entisöinti alkoi helposti irtoavien osien eli ovien, peilin ja peilin pidikkeiden irti ruuvaamisella. Osat olikin helpompi hioa irrallisina.
Vanhan maalin hionta on erittäin pölyistä hommaa. Suosittelen lämpimästi hengityssuojan ja käsineiden käyttöä. Pöly kuivattaa käsiä, myös käsivoiteelle on käyttöä.
Hiominen aloitettiin 150 karkealla hiomapaperilla. Tasaisten pintojen hionnassa käytin hiontatukea, jonka ympärille kiersin hiomapaperiarkista puolitetun hiomapaperin. Koristeelliset urat hioin arkista revityn, kaksin kerroin taitetun pienen hiomapaperipalan avulla.
Koristekuvioista vanha hilseilevä maali lähti parhaiten varovasti puukon kärjellä raaputtamalla.
Peilin reunat suojasin maalarinteipillä ennen hiontaa. Kuvassa peili on hiottu ja pohjamaalattu.
Hionnan jälkeen, ennen pohjamaalausta mahdolliset kolhut ja muut epätasaisuudet kitataan puukitillä sileiksi. Kitin täytyy antaa kuivua rauhassa ennen seuraavaa työvaihetta, joka on kitattujen kohtien hiominen. Hionta tehdään aiemmin käytettyä hienommalla karkeudella, tässä tapauksessa hiomapaperin karkeus oli 180.
Pohjamaalauksen voi aloittaa, kun pinnat tuntuvat käden alla sileiltä. Kaikkia maalikerroksia ei tarvitse saada hiottua pois, riittää kun helposti irtoava maali saadaan poistettua ja maalattava pinta tasaiseksi. Pohjamaali auttaa uusia maalikerroksia tarttumaan paremmin aikaisemman maalipinnan päälle.
Pölyn poisto hiotuilta pinnoilta kannattaa tehdä huolellisesti imuroimalla ja kostutetulla, nukkaamattomalla rievulla. Pintojen tulee olla pölyttömiä ennen maalaamisen aloittamista.
(Kuva:Tikkurila)
Käyttämäni pohjamaali oli Tikkurilan Helmi pohjamaalia ja pintamaali puolihimmeää Helmi kalustemaalia. Valitsin maalin sävyn mahdollisimman lähelle alkuperäistä vihreänharmaata maalia. Parhaiten sävyä vastasi Tikkurilan värikartan sävy V487 Valamo. Murretut sävyt sopivat hyvin 30-luvun kalusteisiin.
Pohjamaalin päälle maalatun ensimmäisen pintamaalikerroksen jälkeen pinta ei näytä vielä kovin hyvältä ja se kuuluu asiaan. Maalin kuivuttua ja kovetuttua maalattua pintaa voidaan taas käsitellä hiomalla. Maalikerrosten välillä tehtävällä välihionnalla saadaan tasoitettua siveltimen jäljet, maalinroiskeet ja valumat.
Välihionta tehdään edellistä hiontakertaa hienommalla hiomakarkeudella. Maalauksen edetessä hiomakarkeus ohenee. Käytin kolmea eri hiontakarkeutta, 150, 180 ja lopuksi 240.
Opin kurssilla, että maali kannatta levittää aina mahdollisuuksien mukaan vaakatasossa, ylhäältä alas ja osio kerrallaan, pitkillä vedoilla. Samaan kohtaan ei kannata sivellä maalia useampaan kertaan kerralla. Maali kuivuu nopeasti ja pintaan tulee siveltimen jälkiä, jos samaa kohtaa sutii moneen kertaan.
Maalaaminen ei ole ihan niin helppoa kuin miltä se saattaa kuulostaa. Hyvä uutinen on se, että välihionnalla maalatun pinnan saa tasoitettua ja seuraava maalikerros on aina uusi mahdollisuus.
Maalin kuivumisaikojen, pölyisten välihiontakertojen ja nopean ajankulun vuoksi kotiutin peilipiirongin keskeneräisenä, kahteen kertaan maalattuna. Kolmas kotona maalattu maalikerros peitti (väli)hiotut kohdat ja tasoitti pinnat. Kolmas maalikerros tekee maalipinnasta kovemman ja paremmin kolhuja kestävämmän.
Lopuksi ruuvasin oviin ja vetolaatikoihin uudet Helakaupasta hankitut lenkki- ja riippuvetimet. Uudet vetimet ovat melkein samanlaiset kuin piirongin alkuperäiset, rikki menneet messinkiset vetimet.
Tämän Tori.fi:n kautta hankitun peilipiirongin avaimet olivat sen edelliseltä omistajalta kadonneet. Ovia ja laatikoita ei saa lukkoon, mutta se ei haittaa käyttöä. Piironki tulee toimimaan makuuhuoneessa laskutasona, yöpöytänä, lamppupöytänä, korujen säilytyspaikkana jne. Sen laatikoihin ja kaappeihin mahtuu paljon tavaraa.
Sen lisäksi että peilipiironki on käytännöllinen kaluste, se on myös kaunis ja pikkuisen ylellinen. Muita peilipiirongista käytettyjä nimityksiä ovat mm. peililipasto, peilipöytä, kampauspöytä ja meikkipöytä.
Olen erittäin tyytyväinen, että sain uudistettua vanhan, mutta hyväkuntoisen huonekalun ihan itse. Oli hieno kokemus oppia uutta huonekalujen kunnostamisesta ammattitaitoisen ohjaajan opastuksella.
Kurssilla tapasi muitakin vanhojen huonekalujen kunnostamisesta kiinnostuneita ihmisiä. Kurssilla oli erittäin kannustava ilmapiiri ja opimme kaikki myös muiden töistä. Kurssilla kunnostettiin useita tuoleja, kaappeja, pöytä, penkki, jakkara ja tiinu eri pintakäsittelytekniikoilla.
Tekstit
