Näytetään tekstit, joissa on tunniste pellava. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pellava. Näytä kaikki tekstit

6.4.25

Pellavakankaasta ommellut patakintaat, -laput ja keittiöpyyhkeet


Omaan sisustukseen sopivat keittiötekstiilit voi ommella myös itse. Niihin tarvittava kangasmäärä ei ole suuren suuri. Muista ompelutöistä jäljelle jääneet ja kierrätetyt kankaat (tai vaatteet) toimivat erittäin hyvin.

Patakintaiden ja -lappujen sekä keittiöpyyhkeiden ompeluun tarvitaan päällys- ja vuorikangasta, vinonauhaa, ohutta polyesterihuopaa (askarteluhuopaa) ja silittämällä liimautuvaa tukikangasta.



Keittiötekstiilit ovat useimmiten ommeltu puuvillakankaista. Yhdistin näihin kahta materiaalia, valitsin päällyskankaaksi mustaa pellavaa ja vuoriksi hyödynsin vanhan puuvillaisen farkkuhameen.

Uutena ostettu, käyttämätön kangas kannattaa kutistaa pesemällä se ennen ompelua siinä lämpötilassa, missä siitä ommeltua tekstiiliä aikoo jatkossa pestä. Kutistamisen jälkeen sen voi yhdistää muihin materiaaleihin sekä kierrätettyihin kankaisiin.

Käyttämäni vinonauha on itse leikattu pellavakankaasta ja taitettu silitysraudan ja Prymin vinonauhalaitteen avulla.



Keittiöpyyhettä varten kankaasta leikataan 54 x 74 cm kappale. Mitat sisältävät 2 cm saumanvaroja. Pitkät reunat käännetään 1 cm nurjalle ja sitten vielä 1 cm edellisen käänteen päälle. Toisen reunan keskelle kiinnitetään ripustuslenkki.

Ripustuslenkki leikataan n. 5 cm leveäksi ja n. 13 cm pitkäksi. Lenkin pitkä sivu ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta, käännetään oikein päin ja silitetään. Ripustuslenkki leikataan sopivan pituiseksi ja neulataan pitkän sivun keskelle, käännetyn reunan alle.

Seuraavaksi neulataan lyhyiden sivujen käänteet, silitetään ja ommellaan. Lopputuloksena meillä on 50 x 70 cm keittiöpyyhe valmiina käyttöön.



Patalappuun tarvitaan 2 kpl n. 20 - 25 cm kappaletta. Mittoihin sisällytetään 1 cm saumanvaraa. Kulmat voivat olla terävä- tai pyöreäkulmaiset.



Patalapun reunat huolitellaan valmiilla tai kankaasta itse tehdyllä vinonauhalla. Ripustuslenkki kiinnitetään vinonauhan alle patalapun kulmaan.

Päällyskankaiden väliin leikataan pala polyesterihuopaa. Huopakappale leikataan 1 cm pienemmäksi kuin päällyskappaleet. Tämä siksi, että patalapun reunoista ei tule liian paksut ja vinonauhan kiinnittäminen on helpompaa. Huopakappaleen voi tikata tai liimata muutamasta kohtaa kiinni päällyskankaiden nurjalle puolelle.




Kappaleet asetetaan nurjat puolet vastakkain. Vinonauha neulataan ja ommellaan ensin patalapun toiseen reunaan, jolloin ripustuslenkki kiinnittyy paikalleen. Vinonauha käännetään reunan yli ja ommellaan se päältä patalapun ympäri. Nauhan päät kannattaa jättää pitkiksi niin, että ne on helppo lopuksi ommella yhteen renkaaksi ja leikata sopivan mittaisiksi.




Patakintaan kaavat on piirretty valmiin kintaan mitoilla. Valmiita kaavoja löytyy googlaamalla esim. "sew oven mitten pattern".

Myös patakintaan väliin on leikattu polyesterihuovasta 1 cm päällyskangasta pienemmät kappaleet. Huopa on kiinnitetty päällyskankaan nurjalle puolelle silitettävän tukikankaan avulla. Tukikangas on leikattu samankokoisena kuin päällyskangas.



 
Etukappaleet ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain niin, että ensin yhdistetään peukalot.




Leikkaa saumanvaroihin pieniä hakkeja ennen kääntämistä. Muotoile peukalot ja silitä.
  
  


Seuraavaksi patakintaan etu- ja takakappaleet neulataan yhteen oikeat puolet vastakkain. Väliin kiinnitetään ripustuslenkki. Kappaleet ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta.

Leikkaa saumanvaroihin hakkeja ja käännä kinnas oikein päin.




Patakintaan vuori ommellaan samoin kuin päällyskangas. Vuorikankaaksi sopii tukeva puuvillakangas.

Vuorikankaasta ommeltu kinnas asetellaan päällyskankaasta ommellun kintaan sisälle nurjat puolet vastakkain, jolloin saumanvarat jäävät sisäpuolelle.




Lopuksi patakinnas viimeistellään ompelemalla reunaan vinonauhaa. Reunan voi myös kääntää nurjalle ja tikata päältä. Sekä vinonauha että tikattu käänne kiinnittävät vuorin ja päällyskankaan yhteen.




Keittiötekstiilejä voi ommella eri kankaita yhdistelemällä, jolloin pienemmätkin kangaspalat saa hyötykäyttöön.




Sopivia kankaita voi löytää myös omasta vaatekaapista. Käytöstä poistuvien vaatteiden kankaat on mahdollista hyödyntää kaikenlaisissa ompelutöissä.


23.1.24

Pyöreä pöytäliina erikokoisista pellavakangaspaloista


Pellavakangaspaloja on tullut ajan mittaan haalittua sieltä täältä. Osa on jämäpaloja omista ompeluprojekteista, osa löytynyt kangaskauppojen palalaareista, osa kirpputoreilta ja Nextiilistä. Kun yhteensopivia kangaspaloja on kertynyt sopiva määrä, niitä yhdistämällä voi saada aikaan jotain käyttökelpoista.



Tähän pyöreään pöytäliinaan on käytetty kuutta eri pellavakangasta. Kangaspalat on pyritty hyödyntämään mahdollisimman suurina kappaleina. Kankaiden sommittelu on työvaihe, johon kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Loppu onkin sitten enää suunnitelman toteuttamista eli ompelua.




 Pellavakangaspalat kannattaa ensin pestä kutistumisen estämiseksi ja kuivuttuaan levittää lattialle ja sommitella neliön muotoon. Neliön ei tarvitse olla mitoiltaan täydellinen, koska reunat pyöristetään myöhemmin.

Suurimmat kangaspalat on hyvä (mahdollisuuksien mukaan) sommitella keskelle liinaa, pöydän kannen päälle jääviin kohtiin. Silloin pöydän päälle tulee vähemmän saumoja ja saumojen päälle asetettavat maljakot, kynttilänjalat ym. pysyvät paremmin pystyssä. 



Kangaspalat sommitellaan niin, että ne on mahdollista ommella yhteen suorilla saumoilla. Tekniikka on tuttu tilkkutöistä, mutta tällä kertaa suuremmassa mittakaavassa. Kangaspaloista ommellaan ikään kuin yksi iso tilkkutyöblokki.

Tämän sohvapöydän halkaisija on 120 cm. Siinä on pöydän kannen alla alataso, jonka halusin piilottaa pöytäliina helman alle. Pöydän liinasta piti tulla silloin halkaisijaltaan vähintään 193 cm ja neliön muotoisesta blokista vähintään 193 x 193 cm.



Ompelin pellavakangaspalat yhteen saumurilla, jolloin saumanvaroista tulee kapeat ja siistit. Saumanvarat taitetaan samaan suuntaan niin, etteivät ne jää kierteelle. Osa paloista ommellun liinan saumoista jää pöydän kannen päälle. Silloin on hyvä, kapeat saumat asettuvat siististi paikoilleen. 

Taitetut saumanvarat voi myös ommella (=tikata) saumojen päältä. Päälletikkaus on samalla koristetikkaus.



Seuraavaksi neliön muotoisesta blokista leikataan pyöreä taittamalla kangas neljään osaan. Täältä löytyy hyvä ohjevideo taittamiseen, mittaamiseen ja leikkaamiseen.




Pyöreäksi leikatun blokin reunaan ommellaan vinonauha. Se voi olla valmista vinonauhaa tai pyöristämisessä jäljelle jääneistä tilkuista leikattua ja taitettua vinonauhaa. Ohje vinonauhan omasta kankaasta valmistamiseen löytyy täältä.

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sain käytettyä jäljelle jääneetkin kangaspalat liinaan. Kangaspalat olivat erivärisiä, joten myös vinonauhasta tuli monivärinen.

Vinonauhan ompelun jälkeen pöytäliina silitetään ja sitten se onkin valmis käyttöön.

  

27.8.23

Istuintyynyt tilkuista "kuplatekniikalla"


Kokeilin tilkkutyötekniikkaa, jolle en tiedä suomenkielistä nimeä. Jos joku tietää, saa vinkata. Englannin kielessä tekniikka kutsutaan nimellä puff quilt, bubble quilt tai biscuit quilt. Näillä hakusanoilla voi googlata millaisiin tilkkutöihin tekniikka sopii.



Ompelin tällä, vaikka nyt sitten "kuplatekniikalla", istuintyynyjä erilaisista kankaista. Suurin osa tilkuiksi leikkaamistani kankaista on materiaaliltaan puuvillaa ja pellavaa, mutta joukossa on myös suunnilleen samanpaksuisia sekoitekankaita.

Tilkkutyynyjen värit on sommiteltu olemassa olleiden kankaiden mukaan niin, että niiden sävyt "liukuvat" sini-valko-beige -sävyistä pinkki-vihreä-violetteihin sävyihin. Ei haittaa, vaikka jokainen istuintyyny on vähän erilainen. Silloin niihin voi hyödyntää pienetkin kankaanpalat.



Ompelin istuintyynyjä yhteensä 10 kpl. Yksi istuintyyny on kooltaan 47 x 47 cm ja koostuu 25 päällys- ja 25 aluskankaasta leikatusta tilkusta (yht. 50). Kymmeneen istuintyynyyn leikataan siis jopa 500 tilkkua! Leikkaaminen onnistuu helpoiten pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla.



 Istuintyynyjen tekeminen tällä tilkkutyötekniikalla on aika työlästä ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta toisaalta se on myös erittäin mukavaa hommaa. Onnistunut lopputulos palkitsee ja istuintyynyille löytyy varmasti käyttöä.

Kääritäänpä sitten hihat ja aletaan hommiin!



Ensin valitaan pohjakangas. Se jää päällystilkkujen taustalle, eikä näy päällepäin valmiissa istuintyynyssä. Pohjakankaasta leikataan yhtä tilkkutyynyä varten 25 kpl 11 x 11 cm kokoisia tilkkuja. Päällyskangas on sitten se, joka jää näkyviin. Myös päällyskankaasta leikataan 25 kpl tilkkuja, mutta 14 x 14 cm kokoisina.

Jos käyttää tilkkujen leikkaamiseen saksia, kannattaa ensin leikata kartongista 11 x 11 cm ja 14 x 14 cm kaavat, joiden avulla tilkut on helpompi leikata oikean kokoisiksi. Mittoihin sisältyy saumanvarat. Kartonkisen kaavan voi kiinnittää kankaaseen tilkun leikkaamisen helpottamiseksi kangasklipseillä




Tilkut neulataan vastakkain kuvan osoittamalla tavalla kulmistaan niin, että päällyskankaan oikea puoli tulee päälle päin. Koska alus- ja päällystilkku ovat erikokoisia, päällystilkun keskelle jää enemmän kangasta. Ylimääräinen kangas taitetaan vekille/laskokselle keskeltä niin, että sekä alus- että päällyskankaan sivut ovat yhtä pitkät kaikilta neljältä sivulta.




 Laskoksen voi taittaa kahteen suuntaan, kuten kuvassa tai halutessaan yhteen suuntaan. Pääasia, että taitokset ovat kaikissa tilkuissa samanlaiset. Kummallakin tavalla taitettuina tilkut muodostavat pussin, joka seuraavaksi ommellaan kiinni.



Kaikki ommeltavien istuintyynyjen tilkut kannattaa neulata samaan aikaan, koska työ nopeutuu ja helpottuu huomattavasti, kun ompelu tehdään ns. sarjatyönä.




Päällekkäin neulatut tilkut ommellaan yhteen pussiksi 75 mm etäisyydeltä kankaan reunasta. Ompelu aloitetaan ja lopetetaan kankaan reunaan. Muista edestakaisommel molemmissa päissä.

Kaikki yhden istuintyynyn tilkut kannattaa ommella yhteen ensin yhdeltä sivulta katkaisematta ompelulankaa tilkkujen välissä. Sitten leikataan tilkut erilleen toisistaan ja ommellaan taas kaikkien tilkkujen seuraavat sivut yhtenä pötkönä. Neljännelle sivulle jätetään ompelematta n. 3 cm täyttöaukko.




Seuraava vaihe onkin sitten tilkkupussien täyttäminen täyte- ja askarteluvanulla. On makuasia, kuinka täyteen tilkkupussit täyttää. Vanu painuu jonkin verran käytössä. Enemmän vanua = pehmeämpi ja paksumpi istuintyyny.




Kun tilkkupussit on täytetty, ne neulataan peräkkäin riveiksi ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä kankaan reunasta yhteen. 1 cm etäisyydeltä siksi, ettei aiemmin 75 mm etäisyydeltä reunasta ommeltu ommel jää näkyviin.




Rivit ommellaan yhteen ja sittenhän meillä onkin jo istuintyynyn etupuoli valmis.

Leikkasin tässä vaiheessa kulmatilkkujen kulmat pyöreiksi pienen lautasen reunaa apuna käyttämällä. Kulmat voi jättää myös teräviksi.  




Kun tilkut on ommeltu yhteen, niiden tausta näyttää tältä. Saumanvarat kannattaa silittää auki.

Sitten onkin aika leikata istuintyynyille taustakankaat. Taustakankaan tulee olla samankokoinen kuin tilkuista ommeltu kappale. Jos haluat istuintyynyille pyöreät kulmat, pyöristä myös taustakankaiden kulmat.




Istuintyynyjen reunat huolitellaan vinonauhalla kanttaamalla. Huolitteluun voi käyttää valmista vinonauhaa tai tehdä kanttausnauhan itse. Näihin istuintyynyihin olen leikannut vinonauhat (sekä taustakankaat) samoista kankaista, mistä tilkutkin on leikattu. Ohje itse tehdyn vinonauhan leikkaamiseen ja ompeluun löytyy täältä.




Vinonauha neulataan taustakankaan reunaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Pyöristettyjen kulmien hienous tulee esille tässä työvaiheessa. Vinonauha on huomattavasti helpompi ommella pyöreään kuin terävään kulmaan. Pyöristetty kulma myös näyttää siistiltä ja hienolta.




Nyt on päästy vaiheeseen, jossa leikataan vanulevystä istuintyynyn kokoinen pala, pyöristetään sen kulmat (jos niin halutaan), neulataan kappaleet oikeassa järjestyksessä päällekkäin yhteen, ommellaan kaikki kerrokset kiinni toisiinsa 1 cm etäisyydeltä reunasta ja muistetaan jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Alhaalta ylöspäin ensimmäisenä tulee vanulevy. 
Seuraavana taustakangas oikea puoli ylöspäin. Taustakankaaseen aiemmin ommeltu vinonauha asetellaan väliin niin, että sen vielä ompelematon reuna tulee samaan kohtaan kuin kaikkien muiden kerrosten reunat.
Kolmas ja viimeinen kerros on tilkuista ommeltu kappale, oikea puoli alaspäin.

Kerrosten järjestys on tärkeä. Kun työ käännetään, vanu jää keskelle ja istuintyynyn ylä- sekä alapuolen kankaat oikeat puolet ulospäin.



Kun kaikki kerrokset on ommeltu yhteen, kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. Istuintyyny käännetään oikein päin kääntöaukon kautta ja kulmat muotoillaan. Kääntöaukko ommellaan kiinni käsin piilopistoilla.




Jos haluat, istuintyynyt voi viimeistellä pujottamalla langan tilkkujen kulmiin kaikkien kerrosten läpi ja solmimalla sen nurjalle puolelle. Reunoista yhteen ommellut kerrokset pysyvät paremmin kiinni toisissaan esim. pesussa, kun ne kiinnittää myös keskemmältä.


24.5.22

Pellavaverhosta solmittu torkkupeitto


Käyttöä vaille jäänyttä verhoa voi uusiokäyttää esim. torkkupeittona tai pöytäliinana, joko sellaisenaan tai pienesti tuunattuna.

Tämä pellavaverho on tuunattu purkamalla sen ylä- ja alareunasta kudelankoja ja solmimalla loimilangat hapsuiksi.



Normaalipituutta lyhyempi pellavaverho on toiminut edellisessä elämässään oviverhona. Sille ei löytynyt uudesta kodista sopivaa paikkaa, joten se pääsi tuunattuna toimittamaan virkaa kevyenä torkkupeittona työ-/vierashuoneessa. Sen voi ottaa mukaan myös rannalle, piknikille, terassille/parvekkeelle, automatkalle jne.



Siistin verhon huolittelemattomat sivureunat taittamalla ne kahteen kertaan 1 cm verran nurjalle ja ompelemalla suoralla ompeleella. Paras ja siistein lopputulos tulee, kun kankaan reunojen hulpiot leikataan pois ennen taittamista ja ompelua. Suosittelen myös taitteiden silittämistä ennen neulaamista ja ompelua. Silloin ompelu sujuu helpommin ja ompeleesta tulee siisti.

Valmiiksi ommeltujen verhojen sivusaumoille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä välttämättä huolittelemattomillekaan, koska reunoissa on joka tapauksessa hulpio, joka estää kangasta purkautumasta pesussa.



Ratkoin verhon ylä- ja alareunoihin ommellut käänteet ja purin kudelankoja molemmista reunoista n. 9 cm verran, yksi lanka kerrallaan. Kangas koostuu kude- ja loimilangoista. Kudelangat kulkevat kankaassa vaakasuoraan ja loimilangat pystysuoraan. 

Solmin reunoihin hapsut hevosenhäntäsolmuilla. Yhteen solmuun laskin ja solmin n. 15 loimilankaa. Hapsujen pituudeksi tuli solmuineen 8 cm.



Kankaan reunojen purkaminen on hommaa, joka vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hommaa voi tehdä vaikka iltaisin telkkaria katsoessa, ajan kanssa. Mutta sitten kun sekä ylä- että alareuna on solmittu, torkkupeitto on valmis käyttöön! 


22.5.22

Varjostimen tuunaus pellavakankaalla


Tämän pöytävalaisimen varjostimen tuunaukseen olen käyttänyt samaa ideaa, tekniikkaa sekä kangasta, kuin aiemmin kattoplafondin tuunaamiseen.

Tuunattu pöytävalaisin on Sessakin Solange -valaisin valkoisella kangasvarjostimella. Alkuperäinen varjostinkangas on yhä paikoillaan, ompelin ja kiristin sen päälle yksinkertaisesti kuminauhoilla ylä- ja alareunasta rypytetyn pellavakankaan.

  


Mittasin ja leikkasin varjostimen kehikon korkeutta ja ympärysmittaa reilusti suuremman suorakaiteen muotoisen kangaspalan. Varmuuden vuoksi leikkasin ensin liian ison palan, koska rypytettäessä kangas käyttäytyy eri lailla kuin silloin kun siitä ommellaan suoria kappaleita. Liian isoa on aina helpompi pienentää, kuin liian pientä suurentaa.

Kankaan kokoa mitattaessa ja leikattaessa täytyy muistaa huomioida myös 1 cm saumanvarat sekä ylä- ja alareunan kuminauhakujien leveys.



Ompelin ensin kangaspalan ympyräksi ja sovittelin sitä varjostinkehikon päälle. Mitä leveämpi kangas, sitä enemmän rypytystä varjostimeen tulee. Pienikokoiseen varjostimeen sopii mielestäni paremmin vähemmän ryppyjä kuin suurikokoiseen.



Kun varjostinkankaan koko oli mielestäni sopiva, huolittelin sen reunat harkkosaksilla.




Seuraavana vuorossa oli alareunan kuminauhakujan ompelu. Mittasin kuminauhakujan leveyden niin, että siihen mahtui pujottamaan 7 mm leveän kuminauhan. Taitoin kankaan reunan kerran nurjalle ja ompelin kujan. Tässä vaiheessa pitää muistaa jättää ompelematta n. 5 cm aukko, josta kuminauha pujotetaan kujaan.




Pujotin kuminauhan hakaneulan avulla kujaan. Kun kuminauha oli kujassa, kiinnitin sen päät yhteen renkaaksi hakaneulalla. 




Ompelin varjostimen yläreunan samalla tavalla kuin alareunan. Kun molempien reunojen kuminauhat oli pujotettu, pujotin varjostinkankaan kehikon päälle. Tässä vaiheessa pystyy vielä kiristämään tai löysäämään kummankin reunan kuminauhoja ja sovittamaan kankaan kehikkoon sopivaksi.

Kun kuminauhojen kireys on sopiva, kangas rypyttyy tasaisesti ja pysyy napakasti kehikon päällä, on aika ommella kuminauhojen päät kiinni toisiinsa ja kuminaujojen kujat kiinni.

 


Valkoinen kehikko ja alkuperäinen kangas eivät näy uuden varjostinkankaan alta, vaikka valaisimessa on valo. Kaksi kangasta saman kehikon päällä vaikuttaa valaisimen valaistustehoon jonkin verran, mutta tunnelmavalaisimessa se ei haittaa.


18.5.22

Pyykkipussi pellavakankaasta ja juuttinarusta


Kahdesta pellavakangaspalasta ja juuttinarusta ompelee helposti ja nopeasti rouhean pyykkipussin. Pussia voi käyttää myös kaikenlaisen pikkutavaran säilyttämiseen ja kuljettamiseen.

Pussin voi ommella omiin säilytystarpeisiin sopivan kokoisena tai sitten niin kuin tämä pussi, eli niin suurena kuin pellavakangasta sattui olemaan. Pellavakangasta oli sen verran, että siitä sai leikattua kaksi 48 x 57 cm kokoista palaa.




Ennen ompelun aloittamista kangaspalojen reunat huolitellaan joko saumurilla tai siksakilla. Palat ommellaan yhteen kolmelta sivulta (molemmat sivut sekä pohja) nurjat puolet vastakkain. 

Ompelun jälkeen silitetään saumat auki ja käännetään pussi oikein päin. Kaikenlainen ompelu muuten helpottuu huomattavasti, kun silittää taitteet ennen ompelua ja saumat auki aina ompelun jälkeen.




Seuraavaksi ommellaan pussin suulle kuja naruja varten. Ensin taitetaan 1 cm saumanvara nurjalle puolelle ja silitetään taite. Seuraavaksi taitetaan sama reuna 5 cm nurjalle, silitetään taite ja kiinnitetään nuppineulat ompelua varten.

Ensimmäinen ommel ommellaan pussin suun ympäri saumanvaran päälle, paininjalan etäisyydelle reunasta. Toinen ommel ommellaan 2 cm päähän ensimmäisestä ompeleesta. 2 cm leveä kuja syntyy näiden kahden ompeleen väliin. 




Nyt kun pussi on ommeltu kahdesta kangaskappaleesta ja sen molemmille sivuille on ommeltu sauma, voidaan saumat avata varovasti kujien kohdalta ratkojalla. Aukot avataan pussin molemmille puolille narujen pujottamista varten. 

Jos haluaa varmistaa, etteivät aukot lähde purkautumaan suuremmiksi, voi aukkoja reunustavat ompeleet vahvistaa saumojen kohdilta.




Tässä vaiheessa pujotetaan juuttinarusta leikatut pätkät kujaan. 

Narujen tulee olla niin pitkät, että ne yltävät pussin suun ympäri kerran ja ne saa solmittua yhteen pussin suun molemmin puolin. Narun pujottamisessa kujaan voi käyttää apuvälineenä esim. hakaneulaa tai Prymin pujotus-/kääntöneulaa.




Narut pujotetaan niin, että molemmat menevät kummankin reunan kujan läpi ja palaavat samalle samalle puolelle pussia. Lenkiksi kujien läpi pujotettujen narujen päät solmitaan yhteen pussin toisella puolella.

Pujotus on onnistunut, kun vedät yhtaikaa pussin molemmilla puolilla lenkeillä olevista naruista, pussi sulkeutuu.




Pussi on valmis jo näin, mutta jos haluat ommella sen pohjaan kulmat, ohje löytyy alta.



 
Pohjan kulmat kohdistetaan sivusaumojen suuntaisesti.




Ommelten paikat mitataan tarkasti.




Kulmat ommellaan 90 asteen kulmaan sivusaumoihin nähden. 




Terävä kulma leikataan pois 1 cm etäisyydeltä ompeleesta ja huolitellaan saumurilla tai siksakilla.




Pussi käännetään oikein päin ja pohjan kulma silitetään auki.