27.3.22

Tilkuista ommeltu viskoosipusero


Sain käsiini 7 kpl 34 x 57 cm kokoista näytepalaa samanlaatuisista ja -sävyistä viskoosikankaista. Kankaat sopivat yhteen hyvin ja niistä lähti idea tilkkupuseron ompeluun.

Haastavinta oli saada kangaspalat riittämään. Pusero onnistui kuitenkin niin hyvin, että innostun tästä varmasti ompelemaan vielä lisääkin vaatteita.




Kankaiden kuviot liittyvät villiin länteen, hevosiin ja ratsastamiseen. Niissä on stetsoneita, bootseja, sheriffin tähtiä, hevosenkenkiä, lassoja, jalustimia ja kuolaimia.

Malliltaan rento pusero sopii hyvin käytettäväksi esim. farkkujen ja saappaiden kanssa.




Piirsin puseron kaavan toisen itselle sopivan mallisen puseron mukaan. Myös valmis puseron peruskaava käy hyvin. Koska kangasta oli erittäin rajoitettu määrä, leikkasin tilkut kankaasta sen kokoisina mihin kangas riitti.




Leikkasin ensin isot palat etu- ja takakappaleeseen. Jäljelle jääneistä pienemmistä tilkuista sommittelin puserolle hihat.




Hihoista oli pakko tehdä erilaiset, koska kangasta oli niin vähän. Toisaalta eriparihihat ovat hauskat ja kankaathan ovat niin hyvin yhteensopivia, ettei eroa välttämättä heti huomaa. Hihoista tuli 3/4 hihat, koska pidempiin kangaspalat eivät riittäneet.




Käytin viskoosikankaan ompeluun ohutta ompeluneulaa nro 70. Sillä ohuen kankaan ompelu sujui hyvin. Tilkkujen reunat huolittelin ennen ompelua ompelukoneen siksakilla.




Ompelin ensin etu- ja takakappaleen ja hihojen tilkut yhteen. Jätin takakappaleen keskisaumaan 10 cm pitkän halkion, että pusero olisi helpompi pukea.

Kun tilkuista ommellut kappaleet ovat valmiit, ne ommellaan yhteen samassa järjestyksessä kuin yhdestä kankaastakin leikatut kappaleet. Etu- ja takakappale ommellaan yhteen olka- ja sivusaumoista oikeat puolet vastakkain. Hihat ommellaan putkiksi ja istutetaan paikoilleen.




Hihansuiden tilkut ommellaan yhteen kahdeksi kaitaleeksi. Tässä vaiheessa kaitaleisiin leikataan ja silitetään palat liimattavaa tukikangasta. Liimakangas (kovikekangas) pitää hihansuiden kaitaleet ryhdikkäinä.

Hihansuukaitaleet taitetaan oikeat puolet vastakkain ja lyhyet sivut ommellaan yhteen. Kaitaleet käännetään oikein päin, neulataan ja ommellaan hihansuihin niin, että halkio tulee keskelle.




Seuraavaksi ompelin kaula-aukkoon satiininauhan. Käänsin nauhan kaksinkerroin, neulasin ja ompelin sen ensin kaula-aukon nurjalle puolelle.



  
Käänsin nauhan toisen reunan kankaan oikealle puolelle, niin että edellinen ommel jäi taitteen sisälle. Neulasin ja ompelin läheltä reunaa nauhan päältä, nauhan koko pituudelta, halkion yli.




Suklaanruskea satiininauha sopii kankaiden sävyyn ja korostaa kaula-aukkoa. Selän puolelle solmittava rusetti näyttää hyvältä. Koska kangas ei ole joustavaa, halkion ja rusetin ansiosta kaula-aukko voi olla pienempi ja pusero on silti helposti puettavissa.

Satiininauhan päät huolitellaan polttamalla eli sulattamalla ne kynttilän tai sytkärin liekillä purkautumattomiksi.




Lopuksi huolitellaan puseron helma. Myös helman sivusaumoihin voi jättää halkiot, kuten kaula-aukkoonkin. Halkiot huolitellaan kääntämällä saumanvarat yhden kerran nurjalle ja ompelemalla reunat suoralla ompeleella halkion molemmin puolin. Halkion voi vahvistaa kankaiden saumakohdasta ompelemalla muutaman piston edestakaisin.

Tässä puserossa ei ole helmahalkioita. Helma on ommeltu kääntämällä saumanvarat nurjalle kertaalleen ja ompelemalla päältä suoralla ompeleella helman ympäri.


22.3.22

Avaimet magneettikoukuilla sulakekaapin oveen


Kotiin tullessa kotiavaimet pitäisi saada käsistä johonkin sopivaan paikkaan heti eteisessä. Mielellään avainnippu saisi löytyä aina samasta paikasta, ettei sitä tarvitse etsiä, kun lähtee taas ulos.

Ratkaisin usein tarvittavien avainten säilytyksen hankkimalla Granitista muutaman magneettikoukun ja magneettiklipsin ja ripustamalla avaimet koukuilla tuulikaapin metallisen sulaketaulun oveen.



Avaimet ovat nyt helposti saatavilla. Ne voi napata mukaansa koukuistaan mennen tullen. Avainten lisäksi sulaketauluun voi ripustaa klipseillä muistilappuja, kortteja tai muuta kivaa ja tarpeellista. 



Kiinnitin sulaketauluun magneettiklipsillä asunnon pohjapiirroksen. Tuulikaapin kohdalla pohjapiirroskuvassa on pieni magneetti. Tämä "olet tässä" -opastus tiedoksi niille, jotka tulevat kyläilemään ensimmäistä kertaa.😉


20.3.22

Palmikkosukat ja -lapaset Isoveli-langasta


Neulominen on vähän kausittaista ja alkaa jo tältä talvelta jäädä. Kevään alkaessa ja auringon lämmittäessä tilalle tulee muita ajankohtaisempia projekteja.



Laitan näiden palmikkosukkien ja -lapasten ohjeet kuitenkin tänne, että löydän ne taas itsekin ensi syksynä. Silloin iltojen pimetessä alkaa varmasti taas tehdä mieli neuloa jotain lämmintä talveksi.




Palmikkolapasten (Huurre, Ronja Hakalehto) ohje löytyy Novita 1/2022 kevät -lehdestä.




Lapasten ohjetta ei löydy nettiversiona, mutta samalla palmikkokuviolla neulotun Huurre-pipon ohje löytyy täältä.




Palmikkosukkien (Vaahtokarkki, Riikka Hytönen) ohje on Novitan Sukkalehdessä v. 2015 sekä nettiversiona täällä.




Palmikkolapaset sekä -sukat on neulottu harmaalla (043 Kivi) Isoveli-langalla, puikoilla nro 4.


16.3.22

Pöytäliina pyöreälle pöydälle


Finlaysonin Coronna-kangasta ommellaan taas. Tällä kertaa tämä keväisen vaaleanvihreä kangaspala löytyi Eurokankaan pakalta. Kankaan värit sopivat keittiön väreihin hyvin, samoin kuin mustavalkoisiin Coronna-keittiötekstiileihin.



Hankin kangasta juuri sen määrän kuin neliönmalliseen pöytäliinaan tarvitsin eli 150 cm. Kuviollisen kankaan reunat oli helppo leikata suoriksi ruutujen reunoja pitkin.

 


Ennen reunojen taittamista ja ompelua leikkasin kankaasta sivureunojen hulpiot pois. Taitoin vastakkaiset reunat 1 cm ja toiseen kertaan 1 cm. Neulasin ja silitin taitteet ennen ompelua. Seuraavana tein saman toisille vastakkaisille reunoille. 



Reunoista ja kulmista tuli siistit, kun viimeistelin ne silittämällä.



Pöytäliina tuo keväistä ilmettä ja väriä sisustukseen. Raikkaan pastellit sävyt mustalla ja valkoisella terästettyinä piristävät arkea kovasti.


13.3.22

Keittiöpyyhkeitä jämäkangaspaloista


Aina välillä on mukava ommella jotain helppoa, nopeaa ja käyttökelpoista. Kaivelin kangasvarastojani ja löysin palan Finlaysonin Coronna-kangasta. Olin ostanut valmiin pöytäliinan ja lyhentänyt sen neliön muotoiseksi, pyöreälle pöydälle sopivaksi. Pöytäliinan kangasta oli jäänyt sen verran yli, että se riitti neljään 50 x 70 cm keittiöpyyhkeeseen.




Valmispöytäliinasta leikatuissa kangaspaloissa oli valmiiksi ommellut taitteet useilla sivuilla, joten kaikkia reunoja ei tarvinnut taittaa ja ommella. Käänsin huolittelemattomat reunat 1 cm nurjalle ja toisen kerran 1 cm taitteen päälle. Silitin ja neulasin taitteet. Lopuksi ompelin käänteet suoralla ompeleella.

En siksakannut tai huolitellut reunoja saumurilla ennen reunojen taittamista. En myöskään ommellut pyyhkeille ripustuslenkkejä, koska ne tulevat roikkumaan tangoilla, kun ovat käytössä.




Otin käyttöön kerralla kaksi keittiöpyyhettä. Nyt on pyyhe aina lähellä, kun tulee tarve kuivata kädet keittiössä kokkaillessa.

Käytännön asioiden lisäksi mustavalkoiset pyyhkeet näyttävät hyvältä ja sopivat Coronna-kankaisten patalappujen ja patakintaan kanssa esillä pidettäviksi.

 


Valmispöytäliinan 100 % puuvillakangas on paksuhkoa ja tukevaa. Ei välttämättä kovin imukykyistä, mutta on toiminut käytössä kuitenkin. Kangas pehmenee varmasti vielä käytössä ja pestäessä.




Parasta oli, että sain hukkapalan kangasta hyötykäyttöön ja se, että ompelu oli helppoa ja nopeaa. Joskus on niin monta kivaa ompelutyötä kesken samaan aikaan, että on mukava saada jotain valmiiksi asti.


5.3.22

Neulotut palmikkopipot


Neuloin kaksi samanlaista palmikkopipoa samalla ohjeella, mutta eri langoilla. Ohje pipoihin löytyy täältäSen verran muokkasin valmista ohjetta, että jatkoin palmikkokuviota pipon lakeen asti ja jätin tupsun pois. Pipo näyttää hyvältä myös ilman tupsua beanie-mallisena.



 
Sinapinkeltainen pipo on neulottu paksummalla Novita Isoveli -langalla. Valmiista piposta tuli paksu ja lämmin.



 
Käytin molempien pipojen neulomiseen pyöröpuikkoja nro 4. Lankaa yhteen pipoon kului vajaa 100 g (=1 kerä). Kerästä riittää lankaa myös tupsuun, jos sellaisen haluaa pipoon askarrella.



Metsänvihreä pipo on neulottu metallinhohtoisesta Novita Kuura -langasta. Kuura-lanka on Isoveljeä ohuempaa, mutta ilmeisesti neuloin ohuemman pipon löysemmällä käsialalla, koska pipot ovat melkein samankokoiset.




Pipoon menee yllättävän vähän lankaa ja se valmistuu nopeasti. Pipoja neuloo helposti useita, vaikka jämälangoista.