Pyöreä pöytäliina erikokoisista pellavakangaspaloista

Pellavakangaspaloja on tullut ajan mittaan haalittua sieltä täältä. Osa on jämäpaloja omista ompeluprojekteista, osa löytynyt kangaskauppojen palalaareista, osa kirpputoreilta ja Nextiilistä. Kun yhteensopivia kangaspaloja on kertynyt sopiva määrä, niitä yhdistämällä voi saada aikaan jotain käyttökelpoista.

Tähän pyöreään pöytäliinaan on käytetty kuutta eri pellavakangasta. Kangaspalat on pyritty hyödyntämään mahdollisimman suurina kappaleina. Kankaiden sommittelu on työvaihe, johon kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Loppu onkin sitten enää suunnitelman toteuttamista eli ompelua.

 Pellavakangaspalat kannattaa ensin pestä kutistumisen estämiseksi ja kuivuttuaan levittää lattialle ja sommitella neliön muotoon. Neliön ei tarvitse olla mitoiltaan täydellinen, koska reunat pyöristetään myöhemmin.

Suurimmat kangaspalat on hyvä (mahdollisuuksien mukaan) sommitella keskelle liinaa, pöydän kannen päälle jääviin kohtiin. Silloin pöydän päälle tulee vähemmän saumoja ja saumojen päälle asetettavat maljakot, kynttilänjalat ym. pysyvät paremmin pystyssä. 

Kangaspalat sommitellaan niin, että ne on mahdollista ommella yhteen suorilla saumoilla. Tekniikka on tuttu tilkkutöistä, mutta tällä kertaa suuremmassa mittakaavassa. Kangaspaloista ommellaan ikään kuin yksi iso tilkkutyöblokki.

Tämän sohvapöydän halkaisija on 120 cm. Siinä on pöydän kannen alla alataso, jonka halusin piilottaa pöytäliina helman alle. Pöydän liinasta piti tulla silloin halkaisijaltaan vähintään 193 cm ja neliön muotoisesta blokista vähintään 193 x 193 cm.

Ompelin pellavakangaspalat yhteen saumurilla, jolloin saumanvaroista tulee kapeat ja siistit. Saumanvarat taitetaan samaan suuntaan niin, etteivät ne jää kierteelle. Osa paloista ommellun liinan saumoista jää pöydän kannen päälle. Silloin on hyvä, kapeat saumat asettuvat siististi paikoilleen. 

Taitetut saumanvarat voi myös ommella (=tikata) saumojen päältä. Päälletikkaus on samalla koristetikkaus.

Seuraavaksi neliön muotoisesta blokista leikataan pyöreä taittamalla kangas neljään osaan. Täältä löytyy hyvä ohjevideo taittamiseen, mittaamiseen ja leikkaamiseen.

Pyöreäksi leikatun blokin reunaan ommellaan vinonauha. Se voi olla valmista vinonauhaa tai pyöristämisessä jäljelle jääneistä tilkuista leikattua ja taitettua vinonauhaa. Ohje vinonauhan omasta kankaasta valmistamiseen löytyy täältä.

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sain käytettyä jäljelle jääneetkin kangaspalat liinaan. Kangaspalat olivat erivärisiä, joten myös vinonauhasta tuli monivärinen.

Vinonauhan ompelun jälkeen pöytäliina silitetään ja sitten se onkin valmis käyttöön.

  

Read More

Vinonauhalla kantattu villapeitto

Vaikka kesä alkaakin olla jo ohi, terassilla voi vielä nauttia pimenevistä illoista, kunhan ottaa mukaan jotain lämmintä. Se voi olla vaikka tällainen villakankainen vinonauhalla huoliteltu viltti. Isoon, pehmeään ja lämpimään vilttiin on ihana kääriytyä ihailemaan iltavalaistusta.

Villa sopii materiaalina hyvin peittoihin, koska sillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on uusiutuva ja ekologinen  luonnontuote, joka kestää kulutusta. Villa on helppo pitää puhtaana, koska se hylkii luontaisesti likaa. Se tuntuu miellyttävältä iholla, on kylmässä lämmin ja kuumassa viileä. Villa ei hiosta, eikä ole myöskään sähköinen.

Tämä villakangaspeitto on kooltaan 150 x 200 cm. Se sopii käytettäväksi torkkupeittona, mutta kokonsa puolesta myös nukkumapeittona. Peitto mahtuu pussilakanan sisälle ja sitä voi käyttää vaikkapa vara- tai vieraspeittona.

Jos ei ole tarvetta uudelle peitolle, jo olemassa olevankin viltin (esim. fleecehuovan) saa uudistettua, kun reunaan ompelee yhteensopivasta kankaasta tehdyn kanttinauhan.

Tämä villakankainen peitto on kantattu puuvillakankaasta leikatulla vinonauhalla. Vinonauhaa voi tehdä itse vinonauhankääntäjän avulla. Kanttaamiseen voi käyttää tietenkin myös valmista, ompelutarvike- ja kangaskaupoissa myytävää vinonauhaa. Yksiväristen lisäksi saatavana on myös kuvioitua vinonauhaa.

Käytin villakankaan kanttaamiseen samaa ruudullista puuvillakangasta, jota on myös tilkuista ommelluissa istuintyynyissä. Kankaat ovat löytyneet täältä Tampereelta Nextiilistä.

Ihan aluksi villakankaan kulmat leikataan pyöreiksi esim. lautasen reunaa apuna käyttämällä. Sitten voidaan aloittaa vinonauhan leikkaaminen.

Puuvillakankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita, 45 asteen kulmassa. Leikkaaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla, mutta saksillakin se onnistuu.

Kaitaleet ommellaan yhteen yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Nauha neulataan villakankaan reunaan ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta. 

Nauhan ompelu kannattaa aloittaa vasta n. 10 cm nauhan päästä alkaen. Silloin ompelematta jäänyt nauha on helpompi yhdistää sen toiseen päähän.

Vinonauhan päät sovitetaan ja ommellaan yhteen, kun nauha on melkein ommeltu koko matkalta villakankaaseen. Nauhan ompelu lopetetaan n. 10 cm etäisyydelle nauhan alkupäästä. Nauhan 10 cm pituiset ompelematta jätetyt päät leikataan vinosti, neulataan ja ommellaan yhteen.

Kun vinonauha on ommeltu kankaan reunan mukaisesti renkaaksi, sauma avataan, silitetään ja ylimääräiset saumanvarat leikataan pois. Nyt vinonauhan voi ommella koko reunan pituudelta villakankaan ympäri.

Pyöristettyjen kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä hakkeja, jotta vinonauha kääntyisi kulmissa paremmin.

Seuraavaksi vinonauha käännetään villakankaan toiselle puolelle, neulataan ja ommellaan läheltä reunaa. Vinonauhan ompelu helpottuu, kun sen höyryttää/silittää neulattuna ennen ompelua.

Vinonauhan reunan ommel jää näkyviin ja näyttää tältä.

Peiton toiselta puolelta ommel näyttää tältä. 

Peitto on nyt valmis käyttöön!

Mukavia ja tunnelmallisia syyspäiviä ja -iltoja itse ommeltujen tekstiilien lämmössä!

Read More

Erilaisia joulusukkia erilaisista kankaista

Joulukoristeet voivat olla myös vähän vähemmän "jouluisia". Niitä voi askarrella ja ommella muistakin kuin perinteisistä joulunvärisistä materiaaleista.

Sain käyttööni hieman naisellisemmin muotoillun joulusukan kaavan ja ompelin sitä muokkaamalla useita erilaisia sukkia. Käytin sukkiin muista ompeluprojekteista jäljelle jääneitä sekä Nextiilistä hankittuja kangaspaloja, nauhoja, nappeja yms. Päästin oikein luovuuden kukkimaan ja tässä tulos!

Osa joulusukista on osittain vuoritettu, mutta vuori ei ole välttämätön. Vuorin ja päällyskankaan väliin voi laittaa täytteeksi vähän vanua. Silloin sukan kärki ja kanta ovat pehmeämpiä ja pulleampia. Näistä sukista vuoritettuja ovat kaikki muut paitsi harmaasta huovasta ommeltu.

Tummansinisestä satiinikankaasta ommeltu sukka on tehty peruskaavan mukaan. Varteen on ommeltu karvakangasta, jonka alapuolella on samaa satiinikangasta kuin itse sukassa. Sukan koron yläpuolelle asti yltävä vuoripussi on ommeltu ohuesta puuvillakankaasta ja varren ripustuslenkki satiinikankaasta. Strassinauha on ommeltu käsin sukan varren ympärille pujotettuun satiinikangassuikaleeseen.

Myös farkkukankaasta ommeltu sukka on peruskaavan mukainen. Kankaasta leikataan kaavan mukaan 2 kappaletta peilikuvina, koska kankaalla on selvästi erilainen oikea ja nurja puoli. Sukan toinen puoli voi tietenkin olla myös eri kankaasta.

Kappaleet asetetaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan reunoista yhteen. Varren suu jätetään ompelematta, sitä kautta sukka käännetään oikein päin ja sukan varteen ommellaan kaitale sekä ripustuslenkki.

Tämän sukan varteen on ommeltu kaitale ohuesta brodyyrikankaasta. Kankaan taakse on silitetty valkoinen kovikekangas ja ommeltu valkoista puuvillakangasta. Kukallisen brodyyrikankaan ja valkoisen puuvillakankaan väliin on rypytetty brodyyrinauhaa. 

Koristenauha ja ruusuke on ommeltu käsin sukan päälle.

Brodyyrikankaasta ommeltuun sukkaan on silitetty valkoinen kovikekangas sekä etu- että takakappaleen taakse ja vuorina on valkoinen puuvillakangas. Varressa oleva leveä brodyyrinauha on ommeltu yksinkertaisena eli sen alla ei ole toista kangasta.

Ripustuslenkki on brodyyrikankaasta ja nyörit satiininauhaa. Nyöritys on toteutettu ompelemalla kiinnikkeiksi pieniä kirkkaita muovisia renkaita, joihin satiininauha on pujotettu. Renkaita saa esim. verhotarvikkeita myyvistä kaupoista.

Harmaa huopasukka on ommeltu peruskaavan mukaisesta etu- ja takakappaleesta. Ennen kappaleiden ompelua etukappaleen päälle on leikattu ja tikattu erilliset muotoillut huopakappaleet. Muotoillut kappaleet piirretään kaavaan ja leikataan huopakankaasta. Saumanvarat kappaleisiin piirretään sukan yhteen ommeltavien reunojen kohdalle. Huopakangas ei purkaudu, joten päälle ommeltavia kappaleita ei tarvitse huolitella. Päälle ommeltuja huopakappaleita (3 kpl) ovat sukan kärki, varren nappilista ja kantapää + korko.

Erillisten päälle ommeltujen kappaleiden tikkaamisen jälkeen etu- ja takakappale ommellaan yhteen. Ompelun jälkeen sukka käännetään oikein päin. Sukka kääntyy paremmin ja asettuu muotoonsa, kun nurjalle puolelle saumanvaroihin on leikattu hakkeja ja lovia. Näitä kannattaa leikata varsinkin kohtiin, joissa on sisä- ja ulkokurveja. Hakit ja lovet eivät saa yltää ompeleeseen asti, ettei sukkaan tule reikiä.

Viides sukka on ommeltu ohuista villakankaista, mustasta ja ruudullisesta. Tässä sukassa kaavaa on muokattu niin, että nappilista, avokkaan muotoinen pohja ja varsi ovat erillisiä kappaleita. Villakangas on purkautuvaa, joten kappaleisiin varataan saumanvarat jokaiselle sivulle.

Erilliset palat ommellaan yhteen ja saumanvaroihin leikataan hakit ja lovet. Kappaleiden väliin jäävä rypytetty pitsinauha ommellaan etukappaleen päälle ennen etu- ja takakappaleen yhteen ompelua. Lopuksi ommellaan vuori ja ripustuslenkki sukan varren suulle. Ompelin sukan varteen, nappilistan sisäpuolelle palan mustasta villakankaasta. Sen avulla muotoiltu varsi kääntyy siististi.

Tässä ja harmaassa huopasukassa on nappilistaan ommeltu koristeeksi pyöreitä kantanappeja. Koristeet kaikissa sukissa on ommeltu vain sukan toiselle, esillä pidettävälle puolelle.

Itse tehty joulusukka on hyvä lahjaidea. Pitkään sukanvarteen voi piilottaa esim. glögi- tai viinipullon. Sukasta voi suunnitella ja toteuttaa persoonallisen, lahjan saajan tyyliin sopivan. 

Myös jokaiselle perheenjäsenelle voi ommella oman näköisen joulusukan. Erilaiset sukat riviin takan reunalle perinteisesti ripustettuina näyttävät hauskoilta. Joulusukkiin voi piilottaa pieniä herkkuja vaikka joka päivä ennen joulua, jolloin sukka toimii joulukalenterina.

Joulusukkia on oikeasti todella hauskaa ommella! Luovuus on sallittu ja hassuimmat ideatkin voivat olla oikein toteuttamiskelpoisia. Luulenpa, että ompelen vielä yhden sukan, joka on tyyliltään ROCK. Sukkaan tulee tietysti mm. hakaneuloja, niittejä, ketjua ja nahkaa!

Toivotan tämän postauksen myötä iloista ja hauskaa joulua kaikille lukijoille!

  

Read More

Puuvalmiiden huonekalujen maalaaminen

Haaveilin pitkään umpipuisesta sohvapöydästä ja vitriinistä. Haave toteutui keväällä, kun Juvin huonekalut kotiutuivat olohuoneeseeni.

Sohvapöytä sekä vitriinikaapisto olivat puuvalmiita, jolloin sain tehdä itse niihin haluamani pintakäsittelyn. Päädyin maalaamaan molemmat Uulan puolihimmeällä iNTO kalustemaalilla.

Maalasin sekä sohvapöydän että vitriinikaapin ensin kertaalleen Uulan iNTO sisäpohjamaalilla ja sen jälkeen kahteen kertaan sävytetyllä kalustemaalilla. 

0,9 litran purkki pohjamaalia riitti molempiin kalusteisiin. Vitriinikaapin sekä sohvapöydän maalaamiseen kului kumpaankin yksi 0,9 litran purkki sävytettyä kalustemaalia. Sohvapöydän maalilla on maalattu myös yläkaappien sisäpuolet. Sohvapöydän sävy on vaaleanharmaa Huurre H1 ja vitriinikaapin siniharmaa Hortensia H2.

Uulan kalustemaali oli itselleni uusi tuttavuus, johon ihastuin välittömästi. Maalia oli helppo levittää, se levittyi tasaisesti, kuivui nopeasti ja oli yllättävän riittoisaa. Maalipinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja sileä. Maali sopii mielestäni hienosti juuri puisiin huonekaluihin, uusiin sekä vanhoihin.

Maalasin huonekalut olohuoneessa. Käyttämäni maalit ovat hajuttomia ja päästöttömiä, joten asuintilassa maalaaminen oli miellyttävää ja turvallista.

Sisätiloissa maalaaminen onnistui senkin vuoksi hyvin, ettei maali roiskunut levitettäessä ympäriinsä, vaan pysyi hyvin siveltimessä, levittyi ja imeytyi tasaisesti maalattavaan puupintaan. Lattian suojasin kalusteiden alta pahvilla, mutta muuten pyyhin aina roiskeet kostealla rätillä tuoreeltaan. Kuivuneet maalitipat irtosivat raaputtamalla. 

Sohvapöydän maalaaminen yhdellä värisävyllä oli helppo ja nopeaa, mutta vitriinikaapin maalaamiseen kului yllättävän paljon aikaa.

Vitriinikaappi toimitettiin kolmessa osassa, alaosa on yhtenäinen ja lasiovelliset vitriinikaapit erillisiä. Painavan umpipuisen kaapin erillisiä osia oli helpompi käsitellä ja siirrellä työn edetessä. Työn helpottamiseksi irrotin vitriinikaapista hyllyt, vetolaatikot, ovien lasit sekä ristikot ennen maalausta. Maalattavaa pintaa ja erillisiä osia oli paljon. Myös se, että maalasin yläkaappien sisäpuolet eri sävyllä (Huurre H1) kuin ulkopuolet, vei aikaa. Vetolaatikoiden ja alakaappien sisäpuolet jätin maalaamatta.

Maalasin kaappia iltaisin töitten jälkeen aina pari tuntia kerrallaan. Pääsiäisen pyhinä työ eteni huomattavasti nopeammin, kun oli koko päivä aikaa maalata. Maali kuivui nopeasti ja uuden kerroksen saattoi levittää jo parin tunnin kuluttua edellisestä.

Maalikerrosten välissä suosittelen tekemään aina välihionnan ja sen jälkeen pyyhkimään hiontapölyt huolellisesti pois ennen seuraavaa maalauskertaa. Silloin valmiista pinnasta tulee erityisen siisti ja sileä.

Tilasin vitriinikaapin ilman vetimiä, koska halusin siihen samantyyliset puiset nuppivetimet kuin sitä vastapäätä ruokailutilassa olevassa tupakaapissa. 

Vitriinikaappiin hankkimani vetimet ovat Habon George 32 mm nuppivetimet. Maalasin ne pohjamaalilla ja kahteen kertaan kalustemaalilla kuten itse kaapinkin. Kehitin pahvilaatikosta tuollaisen hienon "telineen" vetimille helpottamaan niiden maalaamista ja maalin kuivumista.

Lopuksi viimeistelin vitriinikaapin mittaamalla paikat nuppivetimille ja poraamalla niille reiät. Sen jälkeen sitten vaan enää ruuvasin nupit paikoilleen ja kaappi oli valmis.

Tämän postauksen idea on vinkata, että uusia huonekaluja on mahdollista hankkia viimeisteltyjä edullisemmin myös puolivalmiina, jos on valmis tekemään viimeistelyn itse. Vanhojen lisäksi uusiakin huonekaluja voi tuunata mieleisikseen. 

Omalle työlle ja ajalle on tietenkin vaikea laskea hintaa, joten rahallinen säästö ei ole kovin helposti laskettavissa. Mutta jos itse tekeminen on itselle mielekästä ja mukavaa hommaa, niin miksei sitä käyttäisi tilaisuutta hyväksi tehdäkseen jotain sellaista, mistä tykkää. :)

Read More

Virkatut lasinaluset

Innostuin pitkästä aikaa virkkaamisesta ja muistin, että sehän onkin kiva kesäkäsityötekniikka! Pienen alkukankeuden jälkeen aloin taas päästä jyvälle ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti sujumaan.

Virkkasin Nextiilistä löytämästäni Novitan Kotiväki Huvila -puuvillalangasta pieniä pyöreitä lasinalusia. Yhdestä yksittäisestä 100 g kerästä riitti lankaa jopa 17 aluseen.

Koska lasinalusiin riittää pienempikin määrä lankaa, niiden virkkaamiseen saa käytettyä muista töistä jääneet jämälangat. Ei myöskään haittaa, vaikka lasinaluset olisivat erivärisiä. Silloin jokainen käyttäjä muistaa oman värinsä ja tunnistaa paremmin lasinsa.

Kun pääsee vauhtiin, lasinalusia on helppo ja nopea virkata. Niitä voi antaa lahjaksi ja viedä vaikka mökkituliaisiksi.

Löysin googlaamalla useita ohjeita virkattuihin lasinalusiin. Muutaman prototyypin virkkaamisen jälkeen päädyin soveltamaan ohjeita omien mittojen mukaan. Halusin, että aluset ovat halkaisijaltaan niin reilut, että korkeajalkaiset lasit pysyvät keikkumatta niiden päällä.

Käytin virkkaamiseen koukkua nro 2. Valmiiden alusien halkaisija on 9,5 - 10,5 cm, vaikka ne on virkattu samalla ohjeella ja silmukkamäärällä. Virkkauskäsiala vaihtelee ilmeisesti päivän ja fiiliksen mukaan aika paljon. Se ei tietenkään haittaa, koska "käsityön leima" saakin näkyä.

  

Tässä ohje, jonka mukaan lasinaluset virkkasin:

Aloitusympyrä eli taikasilmukka

1. krs: 13 pylvästä ympyrään, yhdistä kiinteällä silmukalla

Kiristä aloitusympyrä vetämällä langan päästä

2. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan

Toista 13 kertaa = 13 lenkkiä

3. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

4. krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

5. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

6. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs, yhdistä kiinteällä silmukalla

7 krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

8 krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

9 krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

10 krs: 1 kjs, 3 pylvästä yhteen silmukkaan, 1 kjs, 1 väliin, kiinteä silmukka, yhdistä kiinteällä silmukalla

Päättele langat pujottelemalla ne aluseen. Viimeistele valmiit lasinaluset höyryttämällä ne silitysraudalla ohuen kostutetun kankaan läpi sileämmiksi.

Read More

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin

Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.

Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.

Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.

Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.

 

Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiin. Tapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.

Read More

Huonekasvien hengissä pitäminen pimeään vuodenaikaan

Talvi on huonekasveille haasteellinen lämpimän ja kuivan huoneilman sekä vähäisen valon vuoksi. Huonekasvit viihtyvät paremmin yhdessä kuin erikseen sijoiteltuna. Kun ne ovat ryhmässä, hoito helpottuu ja niille on helpompi järjestää otollisemmat oltavat. Lisävaloa kasveille voi tuoda kasvilampuilla ja -valaisimilla.

Olen saanut huonekasvit selviämään paremmin pimeistä talvikuukausista siirtämällä ne lähelle ikkunoita ja ripustamalla kasvien lähelle LED-valaisinlistan. Pitkän listan alle mahtuu paljon kasveja, kun sijoittaa pienimmät lähelle ja suurimmat kauemmas valaisimesta, ikkunan ja valaisinlistan mittaiselle kapealle tasolle.

Käytössäni on ollut jo pari vuotta 85 cm pitkä LED-valaisinlista. Tänä syksynä liitin siihen yhtä pitkän jatko-osan. Yhteen liitetyt valaisinlistat ripustin roikkumaan siiman varassa verholaudan alla olevaan verhokiskoon. Läpinäkyvä siima on huomaamaton ja näyttää siltä, että valaisinlistat leijuvat ikkunan edessä ilmassa. Valaisinlistojen kiinnitykseen on myytävänä ikkunaan kiinnitettäviä imukuppiripustimia, mutta siimaripustus toimii mielestäni myös hyvin.

LED-lamput voi sijoittaa lähelle kasveja, koska ne eivät kuumene, vaikka olisivat pitkään päällä. Pimeään aikaan kasvit tarvitsevat valoa vähintään 12 tuntia päivässä. LED-lamput ovat energiatehokkaita, joten ne eivät tee näkyvää lisää sähkölaskuunkaan.

Kasvilampun voi vaihtaa myös tavalliseen valaisimeen ja siirtää huonekasvit valaisimen alle. Jos kasveja on hankala siirtää, niiden lähelle voi tuoda vaikka siirrettävän pöytävalaisimen, johon on vaihdettu kasvilamppu.

Kasvivalaisimeni on ajastettu syttymään tiettyyn aikaan aamulla ja sammumaan illalla. Valo korostaa huonekasvien värejä ja muotoja sekä valaisee iltaisin olohuonetta. Valaisinlistojen valo on kirkasta, mutta ei häiritsevää.

Lisävalon lisäksi hoidan huonekasveja talvella kastelemalla niitä kasteluveteen sekoitetulla merileväuutteella, vähentämällä kastelukertoja ja sumuttamalla aina välillä kevyesti. Näillä keinoilla olen saanut huonekasvit selviämään talvesta paremmin. Kaikki eivät selviä näilläkään keinoilla, mutta sille ei voi sitten oikein mitään, niin harmillista kuin se onkin. 

Kesällä lannoitan huonekasveja nestemäisellä ravinneliuoksella ja vien kasvit parvekkeelle/terassille "kesälomalle". Siellä moni kasvi on toipunut, vaikka onkin kokenut kovia pimeään vuodenaikaan.

Read More