20.12.23

Havukranssi


Havun ja eukalyptuksen tuoksuinen kranssi tuo joulun tunnelmaa, sisällä tai ulkona.

Havukranssi on vaihtoehto joulukuuselle. Toisaalta taas joulukuusesta voi sitoa joulun jälkeen havukranssin.


 


Olin mukana paikallisen kukkakaupan ja puutarhaseuran järjestämällä havukranssikurssilla. Opimme kivalla porukalla sitomaan havuista näyttäviä kransseja. 


 


Kranssit sidottiin metsä- ja hopeakuusen havuista sekä eukalyptuksen oksista. Havut kiinnitettiin valmiisiin, halkaisijaltaan 30 cm olkikransseihin vihreällä sidontalangalla. Vihreä, muovitettu rautalanka piiloutui hyvin havujen joukkoon. Koristeet kranssiin liimattiin kuumaliimalla tai kiinnitettiin sidontahakojen avulla.



Kranssin voi koristella mm. kuivatuilla appelsiiniviipaleilla, kanelitangoilla, pähkinöillä, kävyillä, varvuilla, kulkusilla, joulupalloilla, tähdillä, sydämillä, nauhoilla, ruseteilla, helminauhoilla, tai ihan melkein millä vaan, vain mielikuvitus on rajana.



Kranssiin meni havuja yllättävän paljon. Niitä kannattaa varata halkaisijaltaan 30 cm kranssiin noin muovikassillinen.




Valmiin kranssin voi ripustaa rautalangasta väännetyllä, kranssiin kiinnitetyllä ripustuslenkillä pystysuoralle pinnalle. Sen voi myös ripustaa roikkumaan kattoon nauhojen varassa. Kolmas vaihtoehto on käyttää kranssia pöytäkoristeena, jolloin sen keskellä voi polttaa kynttilää. Paloturvallisuuden vuoksi kynttilä on hyvä laittaa palamattomaan astiaan.



 Havukranssia ei tarvitse hoitaa mitenkään, se kestää vihreänä kevääseen asti. Kun kevätaurinko on ruskistanut havut, kranssi puretaan ja sen osat kierrätetään. Olkisen pohjan voi käyttää uudelleen, samoin koristeet ja sidontahaat.


17.12.23

Rottinkinauhasta punotut tähdet


Koreja punottaessa jäljelle jää aina lyhyitä jämänauhoja. Niitä ei kannata heittää pois, koska jämämateriaalia voi käyttää askarteluun. Lyhyistä rottinkinauhanpätkistä voi askarrella vaikkapa tähtikoristeita joulukuuseen.

Nämä rottinkitähdet on punottu samalla hexagon-tekniikalla kuin aiemmin punomani rottinkikori. Tähtiin käytetty rottinkinauha on korin nauhaa kapeampaa (13 mm). Leveämmästä nauhasta punottuna hexagon-kuviosta tulee isompi kuin kapeasta nauhasta punotusta.

Tähdet saa onnistumaan 13 mm leveästä nauhasta, kun pätkät ovat vähintään 12 cm pitkiä. Silloin tähden halkaisija on 12 cm, vastakkaisten sakaroiden kärjistä mitattuna.




Näin kapeaa rottinkinauhaa voi leikata saksilla. Tässä vaiheessa nauhanpätkät voivat olla eripituisia ja pidempiä kuin 12 cm, koska lopuksi ne viimeistellään sopivan mittaisiksi.

Ennen punontaa nauhanpätkät liotetaan vedessä, että niistä tulee taipuisia ja kestävät taivuttamista.




Liotetut nauhat punotaan lomittain hexagon-tähdiksi. Tähtien kärjet voi puristaa yhteen pyykkipojilla, jolloin ne pysyvät paremmin paikoillaan punonnan ajan. Tähdet tiivistetään punottaessa niin, että nauhat pysyvät napakasti toistensa lomassa ja tähdestä tulee symmetrinen.

Kun tähdet on punottu ja muotoiltu, niiden annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen tähtien sakaroiden nauhat liimataan kuumaliimalla päällekkäin kiinni toisiinsa. Kun liima on kuivunut, sakarat siistitään ja leikataan tasapituisiksi. On makuasia, haluaako sakaroiden nauhat leikata tasaisiksi vai jättää nauhaa näkyviin sakaran molemmin puolin.



Lopuksi tähtiin kiinnitetään ripustusnauhat. Näissä rottinkitähdissä nauha on vihreää juuttinarua. Käytetyt materiaalit ovat luonnonmateriaaleja ja tähdet sopivatkin hyvin luonnonläheisesti sisustettuun joulukotiin ja -kuuseen.


23.11.23

Kirjoneulelapaset ja -myssy


Neuletöistä jäljelle jääneet jämälangat saa hyödynnettyä, kun siitä neuloo asusteita, joihin ei kulu paljon lankaa. Jämälangat saa riittämään vieläkin paremmin, kun yhdistelee työhön useita eri värisiä lankoja.

 Neuloin jämälangoista kirjoneulelapaset ja -myssyn. Lanka on samaa Icelandic Wool 100 % villalankaa, josta neuloin aiemmin kaarrokeneuleen.




Lapasten ja myssyn langat ovat luonnonvalkoinen, runko (tummanruskea) ja jyvä (vaaleanruskea). Näiden lisäksi musta, jota löytyi jämäkerä omasta lankakorista. Kirjoneuletta neulottaessa on tärkeää, että langat ovat yhtä paksuja. Silloin neulotusta pinnasta tulee tasainen ja kuvio tulee hyvin esille.




Neuleohjeen lapasiin tilasin Etsystä. Malli on nimeltään Woodland Mitten ja sitä myy Kanadalainen Ways of Wood Folk




Kirjoneulemyssyn ohje on julkaistu Islantilaisia neuleita -kirjassa. Malli on Kambur eli harjanne ja se on oikeasti lasten myssy! :D

Vaikka myssyn ohje oli mitoitettu 2 - 4 -vuotiaalle lapselle, neuloin sen täysin ohjeen mukaan samoilla silmukkamäärillä. Alkuperäinen malli oli suunniteltu neulottavaksi ohuemmasta langasta kuin millä neuloin oman versioni. Paksusta villalangasta neulottu myssy sopii hyvin aikuisen päähän. Puikkojen ja langan paksuus sekä neulojan käsiala vaikuttaa todella paljon siihen, minkä kokoinen samoilla silmukkamäärillä neulotusta myssystä tulee. 

  


Lapaset ja myssyn voi vuorittaa esim. fleece-kankaalla. Vuori pitää tuulta ja lämpöä. Vuorikankaasta ommellaan lapaset ja myssy, jotka käännetään saumat neulepintaa päin. Silloin saumat jäävät lapasten ja myssyn sisäpuolelle. Vuorikankaasta ommellut lapaset ja myssy kiinnitetään ompelemalla käsin lapasten ranteisiin ja myssyn reunaan.


27.10.23

Farkkumatto kahvilaessuista


Tämä tilkkumatto on ommeltu käytöstä poistuneista kahvilaessuista. Farkkuessuja oli yhteensä 16 kpl. Tilkuiksi leikattuina niistä riitti materiaalia kohtalaisen kokoiseen kaksipuoliseen mattoon. Farkkukankaista ommeltu tilkkutyö sopii käytettäväksi myös sohvanpäällisenä, torkkupeittona tai päiväpeittona.




Leikkasin pyöröleikkurilla tumman- ja vaaleansinisistä essuista 25 kpl 32 x 22 cm ja 100 kpl 17 x 12 cm kokoisia tilkkuja. Mitat sisältävät 1 cm saumanvarat.

Maton reuna on kantattu jäljelle jääneistä tilkuista leikatulla vinokaitaleella. Yhdistin 12 cm leveät kaitaleet (sis. 1 cm saumanvarat) toisiinsa, että sain niistä yhtenäisen, maton ympärille yltävän kaitaleen. Reunakaitale on taitettu kaksin kerroin. Valmiin maton koko on 5 cm leveän kanttauksen kanssa on 160 x 215 cm.



Maton tilkkuja leikatessani pyrin jättämään essuissa olleet painatukset ja päälle ommellut merkit paikoilleen. Joissain kohti se ei ollut mahdollista, mutta koska halusin hyödyntää merkit, irrotin ne ja ompelin uudelleen sopiviin kohtiin. Ompelin mattoon koristeeksi myös merkkien kokoisia tikkauksia.




Sain tumman- ja vaaleansinisistä essuista kolmen värisiä tilkkuja, kun käänsin osan nurjat puolet päällepäin. Tilkkujen sommittelussa pyrin siihen, ettei kahta samanväristä tilkkua tule vierekkäin. Koska farkkukangasta ja siitä leikattuja tilkkuja oli rajallinen määrä, päädyin lopulta sommittelemaan tilkut oman maun mukaan.


Käytin farkkukankaan ompeluun paksumpaa farkkuneulaa (koko 90) ja vahvempaa ompelulankaa. Pistonpituudeksi säädin 3 - 3,5 ja päälle ompelemiini tikkauksiin 4. Kahvilaessujen kangas ei ollut kovin paksua ja jäykkää farkkua, joten ompelu sujui tavallisella ompelukoneella hyvin.



Maton kulmiin ompelin terävät kulmat. Ohje kulmien ompeluun löytyy täältä

Vinkkinä, että reunakaitale kannattaa leikata pidemmäksi ja lyhentää sopivan mittaiseksi vasta sen jälkeen, kun kulmat on ensin kohdistettu ja ommeltu paikoilleen. Lyhentäminen onnistui huomaamattomasti kohdissa, joissa eriväriset kaitaleet yhdistyvät.



Halusin farkkumatosta rennon rispaantuneen ja jätin siksi tilkkujen reunat huolittelematta. Pesin maton ennen käyttöönottoa ja saumanvarojen reunat rispaantuisivat hyvin jo ensimmäisellä pesukerralla. En usko, että reunat lähtisivät purkautumaan kovin helposti. Olen valmis ottamaan riskin, koska rispaantuneet reunat näyttävät niin hyvältä.

Maton toinen, siistimpi puoli näyttää ehkä vähän liiankin siistiltä. Tulen käyttämään mattoa varmasti enemmän rosoinen puoli päälle päin.
 



Maton tilkkujen kulmiin voi vielä laittaa farkkuniitit (tai sisarniitit) paksuja saumoja vahvistamaan. Samalla ne toimivat koristeina.



3.10.23

Hexagon-kori rottinkinauhasta


Osallistuin Taito Pirkanmaan järjestämälle korinpunonta-kurssille. Materiaalina käytettiin rottinkinauhaa ja punontamallina hexagon-kuviota.



Jos haluat tehdä oman rottinkikorin kotona, valmiita tarvikepakkauksia voi tilata täältä




Kurssilla rottinkinauhaa oli valittavana kahta väriä ja useita eri leveyksiä. Valitsin koriini vaihtoehdoista leveimmän, 26 mm luonnonvaalean rottinkinauhan. Leveämmästä nauhasta tulee isompi kori ja työ etenee nopeammin. Tämän korin halkaisijaksi tuli 37 cm. 




Rottinkinauhaa liotetaan vedessä, että se pehmenee ja taipuu paremmin punottaessa. Kuiva nauha ei kestä käsittelyä. Jos työ keskeytyy ja rottinki ehtii kuivua, sen voi liottaa uudelleen ja jatkaa punontaa. Liottaessa rottingista voi irrota väriä.




Rottinkinauhaa katkotaan saksilla tai terävillä leikkureilla.




Korin punonta aloitettiin pohjasta. Kun pohja oli sopivan kokoinen, reunat käännettiin ylöspäin.




Korin reunoista tulee sitä korkeammat, mitä pidemmäksi punontaan käytetyt rottinkinauhat alussa leikataan.




Pyykkipojat olivat hyvä apuväline pitämään punotut nauhat paikoillaan.




Korin reuna huoliteltiin puolipyöreällä rottinkinauhalla ja pyöreällä paperi- tai meriheinänarulla.




Lopuksi koriin kiinnitettiin nahkanauhat kahvoiksi.




Nahkanauhan voi kiinnittää sisarniiteillä tai käsin ompelemalla.




6 tunnissa ehti hyvin punoa korin alusta loppuun asti valmiiksi.

Oli kiva kokeilla itselle uutta tekniikkaa ja materiaalia. Saatan innostua askartelemaan jäljelle jääneistä rottinkinauhan pätkistä jotain pientä kivaa vaikkapa jouluksi.


3.9.23

Vinonauhalla kantattu villapeitto


Vaikka kesä alkaakin olla jo ohi, terassilla voi vielä nauttia pimenevistä illoista, kunhan ottaa mukaan jotain lämmintä. Se voi olla vaikka tällainen villakankainen vinonauhalla huoliteltu viltti. Isoon, pehmeään ja lämpimään vilttiin on ihana kääriytyä ihailemaan iltavalaistusta.




Villa sopii materiaalina hyvin peittoihin, koska sillä on paljon hyviä ominaisuuksia. Se on uusiutuva ja ekologinen  luonnontuote, joka kestää kulutusta. Villa on helppo pitää puhtaana, koska se hylkii luontaisesti likaa. Se tuntuu miellyttävältä iholla, on kylmässä lämmin ja kuumassa viileä. Villa ei hiosta, eikä ole myöskään sähköinen.


Tämä villakangaspeitto on kooltaan 150 x 200 cm. Se sopii käytettäväksi torkkupeittona, mutta kokonsa puolesta myös nukkumapeittona. Peitto mahtuu pussilakanan sisälle ja sitä voi käyttää vaikkapa vara- tai vieraspeittona.



Jos ei ole tarvetta uudelle peitolle, jo olemassa olevankin viltin (esim. fleecehuovan) saa uudistettua, kun reunaan ompelee yhteensopivasta kankaasta tehdyn kanttinauhan.



Tämä villakankainen peitto on kantattu puuvillakankaasta leikatulla vinonauhalla. Vinonauhaa voi tehdä itse vinonauhankääntäjän avulla. Kanttaamiseen voi käyttää tietenkin myös valmista, ompelutarvike- ja kangaskaupoissa myytävää vinonauhaa. Yksiväristen lisäksi saatavana on myös kuvioitua vinonauhaa.



Käytin villakankaan kanttaamiseen samaa ruudullista puuvillakangasta, jota on myös tilkuista ommelluissa istuintyynyissä. Kankaat ovat löytyneet täältä Tampereelta Nextiilistä.



Ihan aluksi villakankaan kulmat leikataan pyöreiksi esim. lautasen reunaa apuna käyttämällä. Sitten voidaan aloittaa vinonauhan leikkaaminen.



Puuvillakankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita, 45 asteen kulmassa. Leikkaaminen on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla, mutta saksillakin se onnistuu.




Kaitaleet ommellaan yhteen yhdeksi pitkäksi nauhaksi. Nauha neulataan villakankaan reunaan ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta. 

Nauhan ompelu kannattaa aloittaa vasta n. 10 cm nauhan päästä alkaen. Silloin ompelematta jäänyt nauha on helpompi yhdistää sen toiseen päähän.



Vinonauhan päät sovitetaan ja ommellaan yhteen, kun nauha on melkein ommeltu koko matkalta villakankaaseen. Nauhan ompelu lopetetaan n. 10 cm etäisyydelle nauhan alkupäästä. Nauhan 10 cm pituiset ompelematta jätetyt päät leikataan vinosti, neulataan ja ommellaan yhteen.




Kun vinonauha on ommeltu kankaan reunan mukaisesti renkaaksi, sauma avataan, silitetään ja ylimääräiset saumanvarat leikataan pois. Nyt vinonauhan voi ommella koko reunan pituudelta villakankaan ympäri.



Pyöristettyjen kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä hakkeja, jotta vinonauha kääntyisi kulmissa paremmin.




Seuraavaksi vinonauha käännetään villakankaan toiselle puolelle, neulataan ja ommellaan läheltä reunaa. Vinonauhan ompelu helpottuu, kun sen höyryttää/silittää neulattuna ennen ompelua.




Vinonauhan reunan ommel jää näkyviin ja näyttää tältä.




Peiton toiselta puolelta ommel näyttää tältä. 

Peitto on nyt valmis käyttöön!



Mukavia ja tunnelmallisia syyspäiviä ja -iltoja itse ommeltujen tekstiilien lämmössä!


27.8.23

Istuintyynyt tilkuista "kuplatekniikalla"


Kokeilin tilkkutyötekniikkaa, jolle en tiedä suomenkielistä nimeä. Jos joku tietää, saa vinkata. Englannin kielessä tekniikka kutsutaan nimellä puff quilt, bubble quilt tai biscuit quilt. Näillä hakusanoilla voi googlata millaisiin tilkkutöihin tekniikka sopii.



Ompelin tällä, vaikka nyt sitten "kuplatekniikalla", istuintyynyjä erilaisista kankaista. Suurin osa tilkuiksi leikkaamistani kankaista on materiaaliltaan puuvillaa ja pellavaa, mutta joukossa on myös suunnilleen samanpaksuisia sekoitekankaita.

Tilkkutyynyjen värit on sommiteltu olemassa olleiden kankaiden mukaan niin, että niiden sävyt "liukuvat" sini-valko-beige -sävyistä pinkki-vihreä-violetteihin sävyihin. Ei haittaa, vaikka jokainen istuintyyny on vähän erilainen. Silloin niihin voi hyödyntää pienetkin kankaanpalat.



Ompelin istuintyynyjä yhteensä 10 kpl. Yksi istuintyyny on kooltaan 47 x 47 cm ja koostuu 25 päällys- ja 25 aluskankaasta leikatusta tilkusta (yht. 50). Kymmeneen istuintyynyyn leikataan siis jopa 500 tilkkua! Leikkaaminen onnistuu helpoiten pyöröleikkurin ja leikkausalustan avulla.



 Istuintyynyjen tekeminen tällä tilkkutyötekniikalla on aika työlästä ja vaatii pitkäjänteisyyttä, mutta toisaalta se on myös erittäin mukavaa hommaa. Onnistunut lopputulos palkitsee ja istuintyynyille löytyy varmasti käyttöä.

Kääritäänpä sitten hihat ja aletaan hommiin!



Ensin valitaan pohjakangas. Se jää päällystilkkujen taustalle, eikä näy päällepäin valmiissa istuintyynyssä. Pohjakankaasta leikataan yhtä tilkkutyynyä varten 25 kpl 11 x 11 cm kokoisia tilkkuja. Päällyskangas on sitten se, joka jää näkyviin. Myös päällyskankaasta leikataan 25 kpl tilkkuja, mutta 14 x 14 cm kokoisina.

Jos käyttää tilkkujen leikkaamiseen saksia, kannattaa ensin leikata kartongista 11 x 11 cm ja 14 x 14 cm kaavat, joiden avulla tilkut on helpompi leikata oikean kokoisiksi. Mittoihin sisältyy saumanvarat. Kartonkisen kaavan voi kiinnittää kankaaseen tilkun leikkaamisen helpottamiseksi kangasklipseillä




Tilkut neulataan vastakkain kuvan osoittamalla tavalla kulmistaan niin, että päällyskankaan oikea puoli tulee päälle päin. Koska alus- ja päällystilkku ovat erikokoisia, päällystilkun keskelle jää enemmän kangasta. Ylimääräinen kangas taitetaan vekille/laskokselle keskeltä niin, että sekä alus- että päällyskankaan sivut ovat yhtä pitkät kaikilta neljältä sivulta.




 Laskoksen voi taittaa kahteen suuntaan, kuten kuvassa tai halutessaan yhteen suuntaan. Pääasia, että taitokset ovat kaikissa tilkuissa samanlaiset. Kummallakin tavalla taitettuina tilkut muodostavat pussin, joka seuraavaksi ommellaan kiinni.



Kaikki ommeltavien istuintyynyjen tilkut kannattaa neulata samaan aikaan, koska työ nopeutuu ja helpottuu huomattavasti, kun ompelu tehdään ns. sarjatyönä.




Päällekkäin neulatut tilkut ommellaan yhteen pussiksi 75 mm etäisyydeltä kankaan reunasta. Ompelu aloitetaan ja lopetetaan kankaan reunaan. Muista edestakaisommel molemmissa päissä.

Kaikki yhden istuintyynyn tilkut kannattaa ommella yhteen ensin yhdeltä sivulta katkaisematta ompelulankaa tilkkujen välissä. Sitten leikataan tilkut erilleen toisistaan ja ommellaan taas kaikkien tilkkujen seuraavat sivut yhtenä pötkönä. Neljännelle sivulle jätetään ompelematta n. 3 cm täyttöaukko.




Seuraava vaihe onkin sitten tilkkupussien täyttäminen täyte- ja askarteluvanulla. On makuasia, kuinka täyteen tilkkupussit täyttää. Vanu painuu jonkin verran käytössä. Enemmän vanua = pehmeämpi ja paksumpi istuintyyny.




Kun tilkkupussit on täytetty, ne neulataan peräkkäin riveiksi ja ommellaan 1 cm etäisyydeltä kankaan reunasta yhteen. 1 cm etäisyydeltä siksi, ettei aiemmin 75 mm etäisyydeltä reunasta ommeltu ommel jää näkyviin.




Rivit ommellaan yhteen ja sittenhän meillä onkin jo istuintyynyn etupuoli valmis.

Leikkasin tässä vaiheessa kulmatilkkujen kulmat pyöreiksi pienen lautasen reunaa apuna käyttämällä. Kulmat voi jättää myös teräviksi.  




Kun tilkut on ommeltu yhteen, niiden tausta näyttää tältä. Saumanvarat kannattaa silittää auki.

Sitten onkin aika leikata istuintyynyille taustakankaat. Taustakankaan tulee olla samankokoinen kuin tilkuista ommeltu kappale. Jos haluat istuintyynyille pyöreät kulmat, pyöristä myös taustakankaiden kulmat.




Istuintyynyjen reunat huolitellaan vinonauhalla kanttaamalla. Huolitteluun voi käyttää valmista vinonauhaa tai tehdä kanttausnauhan itse. Näihin istuintyynyihin olen leikannut vinonauhat (sekä taustakankaat) samoista kankaista, mistä tilkutkin on leikattu. Ohje itse tehdyn vinonauhan leikkaamiseen ja ompeluun löytyy täältä.




Vinonauha neulataan taustakankaan reunaan oikeat puolet vastakkain ja ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Pyöristettyjen kulmien hienous tulee esille tässä työvaiheessa. Vinonauha on huomattavasti helpompi ommella pyöreään kuin terävään kulmaan. Pyöristetty kulma myös näyttää siistiltä ja hienolta.




Nyt on päästy vaiheeseen, jossa leikataan vanulevystä istuintyynyn kokoinen pala, pyöristetään sen kulmat (jos niin halutaan), neulataan kappaleet oikeassa järjestyksessä päällekkäin yhteen, ommellaan kaikki kerrokset kiinni toisiinsa 1 cm etäisyydeltä reunasta ja muistetaan jättää sopivan kokoinen kääntöaukko.

Alhaalta ylöspäin ensimmäisenä tulee vanulevy. 
Seuraavana taustakangas oikea puoli ylöspäin. Taustakankaaseen aiemmin ommeltu vinonauha asetellaan väliin niin, että sen vielä ompelematon reuna tulee samaan kohtaan kuin kaikkien muiden kerrosten reunat.
Kolmas ja viimeinen kerros on tilkuista ommeltu kappale, oikea puoli alaspäin.

Kerrosten järjestys on tärkeä. Kun työ käännetään, vanu jää keskelle ja istuintyynyn ylä- sekä alapuolen kankaat oikeat puolet ulospäin.



Kun kaikki kerrokset on ommeltu yhteen, kulmien saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. Istuintyyny käännetään oikein päin kääntöaukon kautta ja kulmat muotoillaan. Kääntöaukko ommellaan kiinni käsin piilopistoilla.




Jos haluat, istuintyynyt voi viimeistellä pujottamalla langan tilkkujen kulmiin kaikkien kerrosten läpi ja solmimalla sen nurjalle puolelle. Reunoista yhteen ommellut kerrokset pysyvät paremmin kiinni toisissaan esim. pesussa, kun ne kiinnittää myös keskemmältä.