Pothead gnomes eli ruukkutontut

Näiden muhkeapartaisten ruukkutonttujen askarteluun tarvitaan pieni saviruukku (esim. kaktusruukku), juuttinarua, puuhelmi ja pala lampaantaljaa. Työvälineiksi riittää sakset ja kuumaliima.

Juuttinarun pätkästä taitetaan sopivan mittainen ripustuslenkki, jonka molemmat päät pujotetaan ruukun pohjan reiästä ruukun sisäpuolelle. Narun pätkät solmitaan ruukun sisällä yhteen niin monella solmulla, ettei solmu mahdu ruukun reiästä ulos. Solmun voi varmistaa liimaamalla se kuumaliimalla ruukun pohjaan.

Seuraavaksi leikataan lampaantaljasta kolmion muotoinen pala. Piirrä kolmio ensin taljan nurjalle puolelle ja varmista, että karvan kasvusuunta on alaspäin, kolmion kärkeä kohti. Kolmion tulisi olla niin leveä, että sen yläreuna yltää melkein ruukun ympäri. Parta liimataan yläreunasta ruukun reunaan.

Jos varastoissa ei satu olemaan lampaantaljaa, parran voi askarrella yhtä hyvin myös tekoturkiksesta, vanusta, villalangasta jne.

Lopuksi parran keskelle, ruukun reunaan liimataan puuhelmi nenäksi. Helmen voi myös ommella muutamalla pistolla taljan yläreunaan, että se pysyy varmasti paikallaan.

Ruukkutonttuja voi askarrella pieniksi joulu- ja pikkujoululahjoiksi. Ruukkutontut sopivat myös koristeiksi puutarhaan, puutarhatontun virkaa toimittamaan. Lisää ideoita löytyy Pinterestistä ja googlaamalla "Pothead gnomes".

 

Read More

3 erilaista hiuspantaa kankaasta ja nahasta

YouTube:sta löytyy paljon tutorial-videoita, joista saa hyviä ideoita ja vinkkejä hiuspantojen askarteluun. Hakusanoina voi käyttää mm. headband/hair band tutorial, diy knotted headband/hair band, scrunchie headband/hair band, ruched ruffle headband/hair band jne.   

Videoista inspiroituneena askartelin kolme maltillisempaa hiuspantaa eri materiaaleista, eri tekniikoilla, ompelemalla ja liimaamalla.

Kaikkien kolmen hiuspannan pohjana on muovinen hiuspanta-aihio, joita saa ostaa askartelutarvikemyymälöistä ja -verkkokaupoista. Käytin kahta eri kokoa, kapeampi on leveimmältä kohdalta 8 mm ja leveämpi 25 mm.

Tämä hiuspanta on ommeltu ohuesta kankaasta, kahdesta yhteen kiedotusta kaitaleesta. Kaitaleet on ommeltu putkiksi, kiedottu ristiin ja liimattu pannan päälle kuumaliimalla. 

Ensin panta-aihion molemmille puolille on liimattu kapea suikale vanua. Liimaaminen kannattaa aloittaa pannan sisäpuolelta niin, että vanu taittuu molempien päiden kohdalla ja jatkuu yhtenäisenä siihen kohtaan pannan sisäpuolella, josta liimaaminen aloitettiin. Silloin pannan päät tulee samalla pehmustettua, eivätkä ne paina korvien takaa pantaa käytettäessä.

Vanun päälle, pannan ympärille, on kierretty ja liimattu suikale kangasta. Suikale piilottaa alleen panta-aihion ja vanukerroksen.

 

Putkiksi ommellut kaitaleet kiedotaan ristiin ja liimataan pannan päälle. Kaitaleet asetellaan niin, että ne peittävät pannan. Kun kaitaleet ovat paikoillaan, ne liimataan kuumaliimalla huomaamattomasti muutamasta kohtaa pantaan.

Kaitaleet saavat jäädä "huivimaisesti" löysälle, liima pitää ne kyllä paikoillaan. Ohut kangas laskeutuu hyvin ja näyttää päähän solmitulta huivilta. Tähän pantaan kaitaleet on kiedottu ristiin molemmilta puolilta pannan ympäri ja lopuksi liimattu pannan päihin.

Pannan päät kiinnitetään pantaan liimaamalla. Päistä tulee siistimmät, kun ne huolitellaan kankaasta ommelluilla tupeilla. Myös tupit on kiinnitetty pantaan liimaamalla.

 

Ruutukankainenkin hiuspanta on päällystetty suikaleella ohuetta vanua. Jos pannasta haluaa muhkeamman, päällystämiseen käytetään paksumpaa vanua. Vanua voi liimata myös useamman kerroksen.

Vanulla pehmustetun pannan päälle pujotetaan kapeaksi putkiloksi ommeltu kangassuikale. Suikaleen tulee olla panta-aihion pituutta reilusti pidempi. Mitä pidempi putkilo, sitä enemmän kangas rypyttyy. Ohuempi kangas rypyttyy enemmän kuin paksumpi.

Pannan päälle pujotetun suikaleen päät taitetaan ja liimataan pannan päihin ommeltuihin kankaisiin tuppeihin, kuten värikkäässä pannassa edellä.

Kapein panta-aihio on päällystetty vanhasta nahkatakista kierrätetyllä pehmeällä nahalla. Kapea nahkasuikale on ommeltu aihion päälle käsin.

Rusetin keskiosa on ommeltu renkaaksi ja kiinnitetty muutamalla pistolla pannan sisäpuolelle. Renkaan sisälle, pannan ulkopuolelle on pujotettu pannan leveyttä leveämpi pala nahkaa. Pala rypyttyy kivasti ja pysyy napakasti paikoillaan. Lopuksi pannan sisäpuolelle on liimattu kuumaliimalla kapea nauha, joka piilottaa käsin ommellun sauman.

Read More

Lampaantaljasta käsin ommeltu välly

On aina kiva oppia uusia käsityötekniikoita ja työtapoja, samoin kuin kokeilla erilaisten materiaalien työstämistä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan miten lampaantaljoja ommellaan ja mitä kaikkea niistä voi tehdä. Lammasvällykursseja järjestää täällä Tampereella mm. Ahjolan kansalaisopisto ja kouluttajana toimii Anu Pentti Pajukannan tilalta Nokialta.  

Perinteisiä lampaannahkaisia rekipeittoja ja vällyjä ommellaan Norjassa enemmän kuin meillä Suomessa. Niille, jotka haluavat tutustua perinteisiin norjalaisiin lammasvällyihin, niiden ompeluun ja painamiseen tarkemmin, vinkiksi muutama linkki ja hakusana.

Blogi: https://skinnfell.wordpress.com

Kirja: Britt Solheim; Skinnfeller du kan lage selv

Saueskinn = lampaannahka

Tradisjonell skinnfell = perinteinen lampaantalja

Trykte skinnfeller = painetut lampaantaljat

Tradisjonell saum og trykking = perinteinen ompelu ja painatus

Vaikka ei norjaa osaisikaan, yllä mainitusta kirjasta löytyy helpot ja yksinkertaiset kaavat erilaisiin muihinkin lampaannahkatöihin. Kirjan kaavojen mukaan kurssilla ommeltiin mm. läpällinen karvalakki, useita rukkasia ja tossuja, ranteenlämmittimiä, puuhkia jne.

Lampaantaljat ovat yksilöitä, erikokoisia ja -värisiä, pitkä- tai lyhytkarvaisia. Ihastuin harmaaseen, lyhytkarvaiseen ja kiharaiseen taljaan, jonka nahkapuoli on suklaanruskea ja käsitelty mokkamaisen pehmeäksi.

Aloittelijana valitsin ensimmäiseksi työkseni pienen (55 x 85 cm) lampaannahkaisen vällyn yhdestä taljasta. Pieni välly lämmittää istuinalustana penkillä, nojatuolissa, työtuolissa, pulkassa, retkellä jne.

Isompiin vällyihin tarvitaan 2, 4 tai 8 taljaa. Taljat ommellaan perinteisesti käsin, joten mitä isompi välly, sitä enemmän sen ompeluun kuluu aikaa. Laadukkaat lampaantaljat ovat myös arvokkaita ja ison vällyn materiaaleille tulee hintaa helposti useita satasia.

Talja on tarkoitus hyödyntää kokonaisuudessaan eli siitä leikataan niin suuri välly kuin mahdollista. Reunat suoristetaan ja aukkopaikkoihin ommellaan paikat. 

Oikeaoppinen tapa on leikata nahkaa, ei karvaa. Saksien terät liikkuvat karvojen tyvessä, jolloin karvat jäävät pitkänä jommallekummalle puolelle leikattua nahkaa, eivätkä katkea. Opin tämän kantapään kautta...

  

Paikat leikataan jäljelle jäävistä paloista. Aukosta piirretään ensin kaava, jonka mukaan paikat on helppo leikata niin, että hukkaa jää mahdollisimman vähän.

Paikka leikataan sellaisesta kohtaa taljaa, jossa karva on yhtä tiheää ja samanväristä kuin paikkauskohdan ympärillä. Myös karvan kasvusuunta tulee huomioida. Paikkauskohdan on tarkoitus piiloutua karvapuolelle mahdollisimman hyvin. Nahkapuolella paikan ompelukohta viimeistellään ompelemalla sauman päälle ohut taljasta leikattu nahkakaitale.

Nahkaa ommellaan yliluottelupistoilla ja ompeluun käytetään vahvaa pellavalankaa sekä nahkaneulaa. Tarvikkeita sai ostaa kurssin ohjaajalta.

 

Käsin ompelu vaati vähän harjoittelua, pistoja oli vaikea ommella tasaisin välein. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti ja huomaamaton.

Jäljelle jääneistä reunapaloista leikattiin ohuita suikaleita, jotka ommeltiin vällyn reunaan nahkapuolelle.

Suikaleet ommeltiin päistään kiinni toisiinsa sitä mukaa, kun reunan ompelu eteni. Kulmissa liian pitkä suikale leikattiin reunan pituiseksi ja seuraava suikale ommeltiin edellisen päähän 90 asteen kulmaan. Reunakaitaleet oli kätevä kiinnittää paikoilleen ompelun ajaksi nipsuilla.

Reunan viimeistelevät kaitaleet ommellaan vällyyn vain toiselta reunalta, jolloin ulkoreuna jää auki.

Kaitale viimeistelee vällyn reunat. Pitkäkarvaisen taljan reunoista tulee erityisen hienot, mutta kivasti kihartuvat nämä lyhyemmätkin vällyn reunan yli. 

Lopuksi vällyn voi koristella painamalla siihen kuvioita, piirtämällä kuvia tai kirjoittamalla tekstiä. Kurssilla painamiseen sai käyttää ohjaajan puisia "painopalikoita" (= trykklosser, trykkblokker). Omaan käyttöön niitä voi tilata norjalaisesta verkkokaupasta.

Read More

Lampaantaljasta leikatut istuintyynyt

Lampaantalja on ihanan lämmin ja pehmeä materiaali sekä sisä- että ulkotiloissa käytettäväksi.  

Sisustuksessa talja sopii pehmusteeksi mm. erilaisille tuoleille, sohville ja penkeille. Lampaantaljaa voi käyttää mattona tai siitä voi ommella tyynyjä.

Leikkasin harmaasta lyhytkarvaisesta taljasta kaksi pyöreää istuintyynyä, työtuolille sekä rottinkirahille. Apuna muodon piirtämiseen käytin pyöreitä tarjottimia.

Taljat ovat yksilöllisiä ja eri kokoisia, mutta yhdestä taljasta saa helposti 2 pyöreää istuintyynyä. Myytävänä on myös valmiita lampaantaljasta leikattuja pyöreitä istuintyynyjä. Itse leikkaamalla tyynyistä saa juuri omaan käyttöön sopivan kokoiset.

Edullisia lampaantaljoja myy mm. Biltema. Erivärisiä taljoja löytyy sekä lyhyt- että pitkäkarvaisina.

Read More

Sulkakorvikset kierrätysnahasta

Olen säästänyt erikokoisia, vanhoista kierrätysnahkatakeista leikattuja nahkapaloja. Niille löytyy käyttöä, kun tekee mieli tehdä nahkatöitä.

Tällä kertaa askartelin nahasta roikkuvat sulkakorvakorut. 

Piirsin ensin sulan ääriviivat paperille ja käytin piirrosta kaavana. Kaavan avulla kahden samanlaisen muodon leikkaaminen käy helposti. Leikkasin sulat peilikuvina, jotta ne kaareutuvat valmiina vastakkaisiin suuntiin. 

Seuraavaksi leikkasin toisen nahkapalan reunoihin terävillä saksilla pienet lovet. Asettelin palat vastakkain ja leikkasin samalla mallilla lovet myös toiseen palaan.

Lovetut palat muistuttavat nyt jo sulkia. Vielä sulkamaisemmat paloista saa, kun niiden keskelle ompelee suoralla ompeleella, nahan värisellä langalla "ruodin". Langanpäät voi solmia ja leikata lyhyiksi.

Lopuksi sulkien päihin tehdään neulalla reikä korurenkaita ja -koukkuja varten. Renkaita kannattaa kiinnittää kaksin kappalein, jotta sulat kääntyvät valmiina eteenpäin. 

Read More

Nappisomisteinen koristetyyny tweed-kankaasta

Musta-harmaa kukonaskelkuvioinen villakangaspala (tweed) löytyi edullisesti kirpputorilta. Ompelin kankaasta koristetyynyn sohvalle. 

Tämän tyynyn koko valmiiksi ommeltuna on 40 x 60 cm. Se on ommeltu yhdestä 62 x 82 cm kokoisesta palasta (sis. saumanvarat 1 cm).

Tyynyn voi ommella myös kahdesta palasta ja käyttää kahta erilaista kangasta. 

  Ennen kankaan leikkaamista silitin siihen painuneet taitteet suoriksi. Silitettyä kangasta on helpompi käsitellä ja työn jäljestä tulee siistimpi.

Kuviollista kangas on helppo leikata ja ommella seuraamalla kuviota. Leikkaamisen jälkeen huolittelin kangaspalan reunat kuvion reunoja pitkin saumurilla. 

Taitoin kangaspalan kahtia ja asettelin kankaan oikeat puolet vastakkain, ompelin reunat ja jätin täyttöaukon.

   Ompelun jälkeen leikkasin kulmien saumanvarat pienemmiksi ja käänsin työn oikein päin. Kulmat asettuvat käännettäessä paikoilleen paremmin, kun niiden kohdalla on pienemmät saumanvarat.

Kun tyynypussi on käännetty oikein päin, täytetään se täyttöaukon kautta vanulla. Vaihtoehtoisesti tyynyn sisälle voi pujottaa sisätyynyn.

Käytin tyynyn täyttämiseen Ikean Inner -sisätyynyn vanua.

Täyttöaukon ompelin kiinni käsin piilopistoilla. Mittasin ja merkkasin nahkapäällysteisille kantanapeille paikat ja ompelin ne tyynyn läpi paksulla neulalla ja vahvalla ompelulangalla.

Musta-harmaa villakangastyyny sopii hyvin muuhun sisustukseen ja sohvalle erilaisista sisustuskankaiden paloista ompelemiini alcantara-, keinonahka-, nahka-, pellava-, sametti-, ja villakangastyynyihin (klik, klik ja klik). 

Villakankainen tweed-tyyny on ihanan pehmeä ja lämmin. Sen kanssa kelpaa löhöillä sisällä sohvalla, kun ulkona on pakkasta! 

Read More

Koristetyynyt sisustuskankaista

Erilaisten mustien ja harmaiden sisustuskangaspalojen tilkuista sai vielä ommeltua pari sisustustyynyä. Ompelin ja verhoilin näiden sisustuskankaiden isommista paloista ompelurahin.

 Koristetyynyihin on käytetty nahkaa, alcantaraa, villaa, samettia ja erilaisia sekoitekankaita. Keskelle ommellut kantanapit on päällystetty samoilla kankailla. Tyynyjen sisällä on 40 x 40 cm sisätyyny.

Leikkasin kankaista kahdeksan 22 x 22 cm palaa (sis. 1 cm saumanvaraa). Takakappaleita tarvittiin kaksi 42 x 42 cm palaa (sis. saumanvara). Tyynyjen toiset puolet olen ommeltu yhdestä kappaleesta, mustasta vakosametista ja paksusta yksivärisestä puuvillakankaasta.

Ensin ommellaan tilkut yhteen, ensimmäisellä ompeleella kaksi ja toisella kaikki neljä. Seuraavaksi ommellaan etu- ja takakappaleet yhteen. Sisätyynyn pujottamista varten jätetään aukko, joka ommellaan käsin kiinni, kun sisätyyny on aseteltu tyynyn sisälle. Lopuksi ommellaan kankaalla päällystetyt kantanapit tyynyjen keskelle.

Tyynyjen molemmat puolet voi ommella toisiinsa yhteensopivista tilkuista, jolloin niihin saa käytettyä pienetkin kangastilkut.

Read More

Koristetyynynpäällinen ja verho + rypytysnauhan ompeluohje

Sisustusalan opiskelu alkaa olla jo loppusuoralla. Nyt on aika tehdä valmistumista varten tarvittavat näyttötyöt arvioitaviksi.

Tänä viikonloppuna urakoin koristetyynynpäällisen sekä suoran verhon. Ompelin ne yläkerran aulaan/työhuoneeseen. 

Samalla uudistin myös rottinkisen rahin päällystämällä sen uudelleen mustalla nahalla.

Koristetyynyn päällisen ompelin kaksipuoliseksi mustavalkoharmaasta 100 % puuvillakankaasta ja mustasta vakosametista. 50 x 50 cm tyynynpäällisessä on vetoketju ja sen voi irrottaa pesua varten.

Suoran verhon ompelin samalla tavalla, kuten tämän verhon aikaisemmin täällä. Alareunaan tuli painoiksi verhopainot ja yläreunaan rypytysnauha. Alla vielä ohje, kuinka rypytysnauha ommellaan verhon yläreunaan niin, että oikealle puolelle jää näkymään vain yksi ommel.

Ensin taitetaan saumanvara (1 cm) kankaan nurjalle puolelle. Rypytysnauha kiinnitetään kankaan oikealle puolelle taitteen reunaan ja ommellaan nauhan reunasta yhden kankaan läpi.

Jos edellistä vaihetta oli vaikea hahmottaa, yllä kuva nurjasta puolesta. Saumanvara käännetty nurjalle ja rypytysnauha ommeltu sen toisesta reunasta kankaaseen.

Seuraavaksi verhon yläreuna rypytysnauhoineen käännetään kankaan nurjalle puolelle ja ommellaan kolmen kankaan läpi. Sauma tulee nyt kiinnittämään kaksinkertaiseksi käännetyn saumanvaran ja kankaan toisiinsa. 

Verhon yläreuna näyttää oikealta puolelta katsottuna tältä. 

Vielä olisi pari näyttötehtävää ommeltavana ja niiden lisäksi kirjalliset työt. Ehkäpä ne tässä pikkuhiljaa valmistuvat...

Read More

Ompelurahin verhoilu

Sisustusalan perustutkintoon valmistavassa koulutuksessa on tällä hetkellä meneillään verhoilua. Saimme ostaa koululta ompelurahien rungot ja kansilevyt valmiina. Uudelleen verhoiltavaksi sopivia ompelujakkaroita löytyy myös kirpputoreilta.

Verhoiluosuutta vetävällä kouluttajallamme on oma verhoomo, Nooran Verhoomo ja Sisustus. Hän myi meille verhoilutöistä jääneitä sisustus- ja verhoilukangastilkkuja rahien verhoilua varten. Rahin verhoiluun ei tarvita kovin paljon kangasta, tähän meni yhteensä n. 1 m.

Noora myy aina silloin tällöin tilkkuja täällä Tampereella, joten jos sisustus- ja verhoilukankaat kiinnostaa, kannatta seurata Nooran yrityksen Facebook-sivuja.

Rahin verhoilu aloitettiin leikkaamalla rungon sivuiksi neljä kappaletta paksusta pahvista. Pahvit nidottiin runkoon ensin viistoon ammutuilla apuniiteillä. Viistot niitit on helppo tarvittaessa irrottaa, jos palat eivät mene kerralla oikeille paikoilleen.

Kun palat olivat löytäneet paikkansa, ne nidottiin kiinni tiheästi läheltä reunaa. Jos niitit eivät osuneet puiseen kehikkoon ja jäivät näkymään rahin sisäpuolelle, ne saattoi vielä tässä vaiheessa irrottaa ja kiinnittää uudelleen.

Pahvisten kappaleiden reunoja voi hioa hiekkapaperilla rungon reunojen kanssa samaan tasoon, jos ne eivät ole ihan täsmälleen sopivat runkoon.

Ompelurahin kanteen porattiin tässä vaiheessa reikä nappia varten. Kuvassa olevat reiät olivat kannessa jo valmiina. Niihin laitettiin lopuksi puutapit, jotta kansi pysyy paremmin paikoillaan rungon suuaukon päällä.  

Kannen muotoa sai muokattu pyöreämmäksi, kun sen päälle liimattiin kaksi vaahtomuovilevyä. Alempi, kanteen liimattava pyöreä vaahtomuovikappale leikattiin pienemmäksi kuin sen päälle spray-liimalla liimattava kappale. Reunat pyöristettiin ennen liimausta.

Rungon päälle tuli kerros vanua, joka kiinnitettiin liimaamalla. Vanua tuli myös rahin kanteen, johon se kiinnitettiin niittaamalla. Kannen vanua venytettiin voimakkaasti, että se asettui tiukasti vaahtomuovikerrosten päälle ja antoi samalla kannelle sen pyöreän muodon.  

Valitsin ompelurahiini erilaisia ja erisävyisiä harmaita ja mustia kankaita. Käytin rahiin Nooralta ostamiani sisustus- ja verhoilukangastilkkuja sekä aikaisemmin hankittuja muista ompelutöistä jääneitä kangastilkkuja. Verhoilukankaat kestävät kovaakin käyttöä, mutta rahin verhoiluun voi käyttää myös muita paksumpia kankaita.    

Muokkasin samaa kaavaa, jonka avulla leikkasin pahvista kappaleet rahin runkoon. Piirsin ja leikkasin kaavan avulla kangastilkuista kahdeksan kappaletta ja ompelin ne renkaaksi. Jätin sekä ylä- että alareunaan reilut 5 cm:n saumanvarat, että ne yltävät varmasti kääntymään yli rungon ylä- ja alareunan.  

Suoran sauman ompeleminen sujuu kätevästi ompelukoneen pistolevyyn kiinnitettävän magneettiohjaimen avulla. Magneetti ohjaa kankaan reunaa ja ompelu sopivalta etäisyydeltä reunasta onnistuu helposti. Ommeltavien kappaleiden saumanvaroista tulee joka kohdasta aina saman levyiset. Pikkujuttu, mutta todella kätevä!

Piirsin kantta 5 cm suuremman pyöreän kaavan ja leikkasin sen kahdeksaan osaan. Kaavan avulla leikkasin kappaleet kankaista. Ulkoreunaan jäi 5 cm varaa kääntämistä ja nitomista varten.

Ennen kannen kankaan niittaamista pujotin paksun langan kanteen poratusta reiästä ja kiinnitin nahkaisen kantanapin nitomalla kannen sisäpuolelle. Kun kankaat oli nidottu ja nappi kiinnitetty, ompelurahi oli valmis. Vuoripussia ei rahien sisäpuolelle nyt tehty, mutta sekin on mahdollista. Vuoriin voi ommella taskuja, joissa säilyttää pikkutavaraa. 

Viimeistelin ompelurahin maalaamalla sen jalat mustiksi. Maalaamisen olisi voinut tehdä heti aluksi, jolloin kankaita ei olisi tarvinnut varoa sotkemasta maalilla, mutta onnistui näinkin.

Read More