Näytetään tekstit, joissa on tunniste retro. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste retro. Näytä kaikki tekstit

20.5.22

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin


Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.



Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.



Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.



Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.


 
Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiinTapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.


16.3.22

Pöytäliina pyöreälle pöydälle


Finlaysonin Coronna-kangasta ommellaan taas. Tällä kertaa tämä keväisen vaaleanvihreä kangaspala löytyi Eurokankaan pakalta. Kankaan värit sopivat keittiön väreihin hyvin, samoin kuin mustavalkoisiin Coronna-keittiötekstiileihin.



Hankin kangasta juuri sen määrän kuin neliönmalliseen pöytäliinaan tarvitsin eli 150 cm. Kuviollisen kankaan reunat oli helppo leikata suoriksi ruutujen reunoja pitkin.

 


Ennen reunojen taittamista ja ompelua leikkasin kankaasta sivureunojen hulpiot pois. Taitoin vastakkaiset reunat 1 cm ja toiseen kertaan 1 cm. Neulasin ja silitin taitteet ennen ompelua. Seuraavana tein saman toisille vastakkaisille reunoille. 



Reunoista ja kulmista tuli siistit, kun viimeistelin ne silittämällä.



Pöytäliina tuo keväistä ilmettä ja väriä sisustukseen. Raikkaan pastellit sävyt mustalla ja valkoisella terästettyinä piristävät arkea kovasti.


13.3.22

Keittiöpyyhkeitä jämäkangaspaloista


Aina välillä on mukava ommella jotain helppoa, nopeaa ja käyttökelpoista. Kaivelin kangasvarastojani ja löysin palan Finlaysonin Coronna-kangasta. Olin ostanut valmiin pöytäliinan ja lyhentänyt sen neliön muotoiseksi, pyöreälle pöydälle sopivaksi. Pöytäliinan kangasta oli jäänyt sen verran yli, että se riitti neljään 50 x 70 cm keittiöpyyhkeeseen.




Valmispöytäliinasta leikatuissa kangaspaloissa oli valmiiksi ommellut taitteet useilla sivuilla, joten kaikkia reunoja ei tarvinnut taittaa ja ommella. Käänsin huolittelemattomat reunat 1 cm nurjalle ja toisen kerran 1 cm taitteen päälle. Silitin ja neulasin taitteet. Lopuksi ompelin käänteet suoralla ompeleella.

En siksakannut tai huolitellut reunoja saumurilla ennen reunojen taittamista. En myöskään ommellut pyyhkeille ripustuslenkkejä, koska ne tulevat roikkumaan tangoilla, kun ovat käytössä.




Otin käyttöön kerralla kaksi keittiöpyyhettä. Nyt on pyyhe aina lähellä, kun tulee tarve kuivata kädet keittiössä kokkaillessa.

Käytännön asioiden lisäksi mustavalkoiset pyyhkeet näyttävät hyvältä ja sopivat Coronna-kankaisten patalappujen ja patakintaan kanssa esillä pidettäviksi.

 


Valmispöytäliinan 100 % puuvillakangas on paksuhkoa ja tukevaa. Ei välttämättä kovin imukykyistä, mutta on toiminut käytössä kuitenkin. Kangas pehmenee varmasti vielä käytössä ja pestäessä.




Parasta oli, että sain hukkapalan kangasta hyötykäyttöön ja se, että ompelu oli helppoa ja nopeaa. Joskus on niin monta kivaa ompelutyötä kesken samaan aikaan, että on mukava saada jotain valmiiksi asti.


23.2.22

Eteisen ja tuulikaapin freesaus

 

Uudessa kodissa on ollut jo puolisen vuotta monta projektia samaan aikaan meneillään. En ole pitänyt kiirettä, vaan laittanut paikkoja oman näköiseksi sitä mukaa kun ideoita on syntynyt, inspiraatio syttynyt ja toteutukseen ollut sopivasti aikaa.

Asunto oli hyväkuntoinen, joten tekemäni muutokset ovat olleet lähinnä toiminnallisia ja kosmeettisia. Tässä taas muutama vinkki, mitä pienillä muutoksilla voi saada aikaan, tällä kertaa eteisessä ja tuulikaapissa.



Ensitöikseni vaihdoin eteisen ja tuulikaapin perinteiset kattoplafondit paremmin valaiseviin valaisimiin ja polttimoihin. Kirkkaampi valaistus toi ikkunattomaan tilaan lisää valoa ja tilantuntua. Eteisen ja tuulikaapin sisäkatto on asunnon muita huoneita matalammalla, joten valaistukseen panostaminen oli enemmän kuin tarpeen.

Toinen muutos, joka myös teki eteisestä neliöitään suuremman, oli kattoon asti ylettyvän peililiukuovikaapiston asentaminen. Teetin ja asennutin kaapiston mittatilaustyönäKaapiston ovien peilit tuplaavat tilan ja luovat illuusion sen jatkumisesta. Ne tuplaavat myös valon määrän tilassa sitä heijastamalla. Liukuovet toimivat käytävämäisessä tilassa hyvin, koska ne eivät vie tilaa avattaessa.



Asunnon ulko-ovi on retrosti sinapinkeltainen. Väri raikastui ja pääsi paremmin esille, kun maalasin sen ympärille valkoisen kehyksen ja viereiset seinät tummanharmaiksi. Sinapinkeltainen näyttää nyt niin hyvältä, että olen innostunut käyttämään sitä jopa vaatetuksessakin!

Tuulikaapin kaikki seinät maalasin Tikkurilan tummanharmaalla sävyllä M499 Mantteli. Tumma seinäväri ei pienennä tilaa, koska siellä ei ole tarkoitus oleskella ja maalattua seinäpintaa on vähän. Valkoinen lämpöpatteri, sähkökaappi ja kaapiston ovet korostuvat tummaa seinää vasten ja näyttävät raikkailta.



Syvennyksessä olevaa ulko-ovea rajaa nyt Tikkurilan Helmi listavalkoisella akrylaattimaalilla maalattu kehys. Syvennys on kehystetty kahdelta sivulta valkoisella 250 mm leveällä kulmasuojalistalla. Muovista kulmasuojalistaa voi leikata saksilla sopivan mittaiseksi ja listassa on valmiiksi teippi liimaamista varten.


Tuulikaapin lattialla oli ennestäänkin pala käytävämattoa. Se oli jo kulunut ja likainen. Hankin rautakaupasta rullalta sopivan mittaisen palan antrasiitin harmaata terassimattoa ja leikkasin siitä vanhan maton mittojen mukaan uuden samanlaisen. Kiinnitin maton pujottamalla sen paikoilleen jalkalistojen alle. Koko tuulikaapin lattian peittävä matto piilottaa alleen edullisesti ei niin kivan lattian.

Hankin vielä irrallisen 50x80 cm Kurakunkku-kuramaton oven eteen kynnysmatoksi. Ovimatto suojaa alla olevaa mattoa lialta ja kulutukselta. Se kerää itseensä enimmät kurat ja on helpompi puhdistaa kuin kiinteästi asennettu matto.



Tuulikaapin syvennys oli hyödynnetty fiksusti kahdella kattoon asti yltävällä kaapilla. Kaapeissa oli ennen vaatetangot, mutta vaihdoin ne hyllyiksi, koska vaatetangoilla säilytettävät vaatteet mahtuvat nyt uuteen liukuovikaapistoon. Tuulikaapin kaapeista vapautuvaan tilaan sijoittuvat muutoksen jälkeen siivousvälineet, työkalut, urheiluvälineet, kaikenlaiset pienet kodintarvikkeet yms. 

Kun eteisessä ja tuulikaapissa säilytettävillä tavaroilla on omat paikkansa, ne tulee helpommin laitettua käytön jälkeen paikoilleen, pois tieltä ja näkyvistä.

Vaihdoin myös tuulikaapin kaappien ovien vetimet samoihin lankavetimiin, jotka vaihdoin asunnon muidenkin kiintokalustekaappien oviin.



 Eteinen tuulikaapista katsottuna näyttää muutosten jälkeen tältä. Eteinen jatkuu vasemmalle liukuovikaapiston takaa olohuoneeseen. Viilupintaisia väliovia eteisessä on yhteensä 6 kpl. Aikamoinen hässäkkä ovia! Tila piti saada rauhoitettua ja tiikinväriset viiluovet sovitettua sisustukseen. Oman haasteensa toi kellertävä mosaiikkiparketti.

Ratkaisin eteisen haasteet korostamalla sitä mitä ei voi piilottaa eli maalaamalla osan sen seinistä harmaalla K499 Graniitti sävyllä. Kylmä sävy tasapainottaa keltaisuutta ja korostaa puunväriä. Koska en halunnut maalata eteistä harmaalla tukkoon, jätin seinistä kolme valkoisiksi. Valkoinen raikastaa harmaata ja puunväriä sekä avartaa kapeaa tilaa.

Tällä erää olen tyytyväinen näihin pieniin, edullisiin ja helposti toteutettaviin muutoksiin. Haluan mieluusti säilyttää asunnossa myös jotain alkuperäistä, kuten nuo viilupintaiset väliovet.

29.8.21

Sama keittiö, eri vetimet


Keittiön ilme muuttuu helposti vetimiä vaihtamalla. Kun valitset aikaisempien vetimien ruuvien reikiin sopivat uudet vetimet, et tarvitse vaihtamiseen muita työkaluja kuin ruuvimeisselin.

Vetimien ruuvivälit merkataan cc-tunnuksella esim. cc 96 mm, cc 128 mm jne. Yleisin on tuo cc 96 mm eli väli ruuvien keskeltä keskelle on 96 mm = 9,6 cm.

 


Vanhat vetimet yksinkertaisesti ruuvataan irti ja uudet ruuvataan tilalle. Ovien ja laatikoiden vetimet on helppo vaihtaa, mutta integroidun astianpesukoneen ovi on hieman haastavampi. Etulevy irrotetaan pesukoneen sisäpuolelta avaamalla kannen sivuilla olevat ruuvit. Kalusteovi irrotetaan varovasti astianpesukoneen kannesta, että vedin saadaan ruuvattua irti. Kun olet vaihtanut uuden vetimen, ruuvaa kalusteovi takaisin paikoilleen. Ihan näin helposti se ei heti sujunut, mutta noin niin kuin teoriassa näin se menee ja kuten kuvista näkyy, on ihan tehtävissä kuitenkin.



Vetimet vaikuttavat yllättävän paljon keittiön ilmeeseen ja tyyliin. Näyttävillä vetimillä saa luotua edullisiin, sileisiin ja yksivärisiin oviin luksuksen tuntua. Vetimien vaihtaminen on huomattavasti edullisempi tapa uudistaa kiintokalusteita kuin ovien vaihtaminen tai koko keittiön remontoiminen.




Tässä keittiössä oli aiemmin teräksiset tankovetimet. Ne olivat oikein kivat nekin, mutta halusin keittiön sopivan tyyliltään paremmin muuhun sisustukseen. Vaihdoin siis modernit vetimet retro-tyylisiin lankavetimiin




Samalla vaihdoin lankavetimet myös asunnon muihin kiintokalusteisiin, kuten makuuhuoneen ja eteisen kaappeihin. Näitä samoja niklattuja lankavetimiä on saatanava myös leveämpinä (cc 128 mm). Ei siis haittaa, vaikka ruuvien reikäväli on eripituinen eri huoneissa. Yhtenäinen tyyli säilyy, kun vetimet ovat samaa sarjaa.




Kuvien keittiö on uuden kotini keittiö. Vuoden mittaisen blogitauon aikana elämäntilanteeni on muuttunut. Asustan ja sisustan nyt luhtitalon alakerrassa sijaitsevaa kolmiota. Asunto oli muuttovalmis, mutta se tarvitsee mielestäni kuitenkin pieniä arkea helpottavia ja silmää enemmän miellyttäviä muutoksia. Kerron niistä täällä myöhemmin ja annan tuttuun tapaan ideoita sekä vinkkejä niiden toteuttamiseen.




Teen yhä myös kaikenlaisia käsitöitä ja niitäkin on tänne varmasti pian tulossa.


25.10.19

Design & Second hand -sisustuskirpputori Ratinassa Tampereella 26.10.19


Tervetuloa Ratina DECO -sisustustapahtumaan huomenna la 26.10.19! Olen mukana tapahtumassa Design & Second hand -sisustuskirpputorilla, Ratinan 3. kerroksessa klo 11 - 16.
Myyntipöydälläni on paljon uutta ja vanhaa, itse tehtyä, design-, retro- ja vintage -tavaraa. 

Kuva: Ratina.fi

Katso tapahtumapäivän ohjelma ja tule mukaan! 

Ratinassa nähdään!

31.8.19

Kierrätetyistä osista koottu ja kalustemaaleilla maalattu Lundia-hyllykkö


Ompelunurkkaukseeni piti saada säilytystilaa ompelutarvikkeille, -välineille ja -materiaaleille. Siitäpä lähtikin sitten taas isompi projekti käyntiin!

Suunnittelin nurkkaukseen Lundia Classic -sarjan osista 30 cm syvän, 218 cm korkean, 50 ja 80 cm leveän hyllykön ovineen ja vetolaatikoineen. Käytettyjä 30 cm syviä osia löytyi yllättävän helposti ja edullisesti Tori.fi:n kautta, Kierrätyskeskuksesta sekä SigaMageen Nettikaupan kautta. Hinnaksi koko hyllykölle tuli n. 300 €. Aikaa tarvittavien osien keräämiseen kului puolisen vuotta.



Osien maalaamisessa olikin sitten aikamoinen työ! Lakattu puupinta piti ensin hioa ja kolot paklata. Sen jälkeen taas hionta ja pölyjen pyyhkiminen ennen tartuntapohjamaalilla käsittelyä. Pohjamaalin kuivuttua taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja kalustemaalin levitys. Sitten taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja uuden maalikerroksen levitys.



Pohjamaalaus on mielestäni tarpeen, että kalustemaali tarttuu lakattuun puupintaan. Välttämättä lakkaa ei pysty hiomaan pois kokonaan. Suosittelen myös kahteen (jopa kolmeen) kertaan maalaamista, että puun keltaisuus ei kuulla maalin läpi.



Käytin maalaamiseen aikaisemmista maalaustöistä jäljelle jääneet kalustemaalien jämät. Muutaman hyllytason jätin alkuperäiselle lakatulle puupinnalle, samoin kuin vetolaatikoiden reunat.



Vaikeinta oli ehkä lasiovien reunojen rajaaminen ja maalaaminen. Yritin saada puiset reunat maalattua siististi niin ettei maali töhri lasipintaa. Rajaus maalarinteipillä ei mielestäni oikein onnistunut, joten maalasin lopulta ihan käsivaralla. Raaputin lasin pintaan kuivuneen maalin varovasti keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetulla lastalla.



Hyllykköön mahtuu todella paljon tavaraa. Lasiovet suojaavat lankoja pölyltä ja koko lankavarasto on heti näkyvillä. Vetolaatikoihin taas uppoaa nauhat, vetoketjut, napit, puikot ja koukut, saumurin lankarullat ym. tarvikkeet.

Hyllykköä voi jatkossa muunnella säilytystarpeen mukaan, lisätä osia tai vaihtaa olemassa olevien paikkaa.


Monivärisenä hyllyköstä tuli mielestäni aika hauska. Neutraalit värit sopivat sisustukseen ja toimivat rauhallisena taustana värikkäille tavaroille. Paahtunut puunvärikin näyttää hyvältä maalattujen pintojen kanssa ja kun sitä on näkyvillä vain vähän.



Työn määrä ei tunnu niin suurelta, kun osia maalaa ja lisää hyllykköön sitä mukaan kun niitä löytyy. Koko hyllykköä ei siis tarvitse maalata kerralla. Alkuun pääse hyllykön perusrungon kokoamisella.


30.3.18

12.2.18

Pöytäliinan ompelu


Pöytäliinojen ompelu on helppoa ja nopeaa. Tarvitsee ommella vain 2 reunaa suoralla ompeleella. Kankaan hulpioreunoja ei huolitella (ellei halua), koska ne eivät purkaudu.


Kangaskaupoista löytyy paljon erilaisia jokaiseen sisustukseen sopivia kankaita, joista pöytäliinan ompelu onnistuu.

Pöytäliina- ym. sisustuskankaita kannattaa katsella myös kirpputoreilta. Myytävänä voi olla uusia kankaita, jotka ovat omistajiltaan jääneet jostain syystä ompelematta. 


Tämä retro siniruutuinen pöytäliinakangas löytyi kirpputorilta. Joku oli ostanut sen joskus kangaskaupasta, muttei koskaan saanut ommeltua valmiiksi pöytäliinaksi.


Uudenkarhea puuvillakangas oli valmiiksi leikattu niin, että siitä tuli saumanvarat käännettynä ja ommeltuna neliön muotoinen.


  Meillä oli kotona maalla joskus aikoinaan samanlainen siniruutuinen pöytäliina. Ennen taisi olla yleisempää, että pöytäliinat ostettiin kankaina ja ommeltiin itse kuin että ne olisi ostettu valmiina.


Hauska retroliinahan tästäkin tuli. Sininen värinä alkaa taas pitkästä aikaa miellyttää silmää. Olen intoillut näistä värikkäistä retroliinoista ennenkin.

30.10.15

Lampun varjostimen uudistaminen perinteisellä menetelmällä [osa 3/3]


Pöytävalaisinten uudet kangasvarjostimet ovat nyt valmiit. 

Ensin varjostinkehikoiden päälle kieputettiin nauhaa (osa 1/3) ja sen jälkeen niiden päälle pingotettiin ja ommeltiin kangas (osa 2/3).




Varjostimet viimeisteltiin liimaamalla kankaan saumojen päälle koristenauhaa. Nauhat peittävät käsin ommellut saumat ja ne tekevät varjostimesta viimeistellyn näköisen. Koristenauhat liimattiin kankaaseen puuseppien käyttämällä perinteisellä puuliimalla. 




Ensin liimataan pystysaumojen päälle tulevat koristenauhat. Nauhan päitä ei käännetä varjostimen sisäpuolelle, vaan ne leikataan poikki kehikon reunan kohdalta. Seuraavaksi liimataan ylä- ja alaosan ympärille tulevat nauhat. Ne liimataan pystysuoraan liimattujen nauhojen päälle kehikon ympäri. Alareunaan liimataan ensin hapsunauha ja sen päälle koristenauha.




  Alareunan hapsunauha liimataan ihan kehikon alareunaan. Näihin varjostimiin hapsunauha on liimattu puolisen senttiä korkeammalle. Tarkoitus oli, että nauha peittää varjostimen kankaan alareunaan tulleet tahrat. Kankaan tahroja voi yrittää häivyttää myös värittämällä tahran kohtaa värikynällä.




Jos taas varjostimen kangas jää löysäksi, sitä voi kutistaa suihkuttamalla kevyesti vettä. Vesi kutistaa kangasta ja se pingottuu kuivuessaan kireäksi. Pieniä virheitä ei siis tarvitse pelätä, niihin löytyy keinoja, joilla ne voidaan korjata.  




Perinteisellä menetelmällä varjostimien uudistaminen oli ainakin näin ensimmäistä kertaa kokeiltaessa jonkin verran aikaa vievää, mutta mukavaa puuhaa. Samalla menetelmällä voi uudistaa myös katto- ja lattiavalaisinten sekä pienten seinälampettien kangasvarjostimia. 

Kankaan valinta vaikuttaa paljon siihen, minkä tyylisiä varjostimista tulee. Itse tekemällä saa persoonallisia valaisimia, joita ei kaupasta löydy. Varjostinten suunnittelussa, toteutuksessa, viimeistelyssä ja koristelussa saa todellakin käyttää mielikuvitusta!


27.9.15

Lampun varjostimen uudistaminen perinteisellä menetelmällä [osa 2/3]


Pöytälampun varjostimen uudistaminen on edennyt siihen vaiheeseen, että pellavakangas on ommeltu neljästä eri kappaleesta varjostinkehikon ympärille. 




Koska tarkoitus oli uudistaa kaksi pöytävalaisinta varjostimineen ja jalkoineen, työstin molempia yhtä aikaa. Maalasin valaisimien alunperin punaiset puiset jalat mustalla ja valkoisella kalkkimaalilla. Levitin maalia kolme kerrosta, että punainen väri peittyi uuden maalin alle, eikä kuultanut enää läpi.




Pellavakangas ommeltiin käsin lukkopistoilla ja venytettiin ommeltaessa tiukasta kehikon päälle. Täysvinoon aseteltu kangas venyi hyvin kehikon muotojen mukaan ja asettui napakasti paikalleen.




Kun yksi kappale oli ommeltu, liika kangas leikattiin läheltä ompelureunaa lampun muotojen mukaisesti. Varjostimen kankaan ylä- ja alareuna leikattiin n. 3 cm etäisyydeltä ompeleen reunasta, että siihen jäi kääntövaraa ja kangas saatiin taitettua siististi reunojen alle.




Seuraavat kolme kappaletta venytettiin ja ommeltiin samalla tavalla. Uusi kappale ommeltiin viereisen kappaleen reunojen päälle.




Ylä- ja alareunan kääntövara leikattiin sopivan levyisiksi, että ne taittuivat helposti piiloon kehikon ylä- ja alareunan alle. Kääntövarat liimattiin kehikkoon kieputettuun nauhaan puuliimalla. Puuliima on tähän tarkoitukseen sopiva liima, koska se on kirkasta, ei näy kankaan läpi eikä kellastu ajan myötä.

Kaadoin puuliimaa kertakäyttölautaselle ja levitin sitä siitä muovisella tikulla. Tikulla liimaa on helpompi annostella ja levittää siististi.




Liimattu reuna kannattaa kiinnittää paikoilleen kuivumisen ajaksi verhonipsuilla. Kun liima on kuivunut, nipistimet voi irrottaa ja kangas on kiinnittynyt tiukasti reunan alle. 

Seuraavaksi vuorossa on varjostimen viimeistely ja koristelu erilaisilla nauhoilla.