23.1.24

Pyöreä pöytäliina erikokoisista pellavakangaspaloista


Pellavakangaspaloja on tullut ajan mittaan haalittua sieltä täältä. Osa on jämäpaloja omista ompeluprojekteista, osa löytynyt kangaskauppojen palalaareista, osa kirpputoreilta ja Nextiilistä. Kun yhteensopivia kangaspaloja on kertynyt sopiva määrä, niitä yhdistämällä voi saada aikaan jotain käyttökelpoista.



Tähän pyöreään pöytäliinaan on käytetty kuutta eri pellavakangasta. Kangaspalat on pyritty hyödyntämään mahdollisimman suurina kappaleina. Kankaiden sommittelu on työvaihe, johon kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Loppu onkin sitten enää suunnitelman toteuttamista eli ompelua.




 Pellavakangaspalat kannattaa ensin pestä kutistumisen estämiseksi ja kuivuttuaan levittää lattialle ja sommitella neliön muotoon. Neliön ei tarvitse olla mitoiltaan täydellinen, koska reunat pyöristetään myöhemmin.

Suurimmat kangaspalat on hyvä (mahdollisuuksien mukaan) sommitella keskelle liinaa, pöydän kannen päälle jääviin kohtiin. Silloin pöydän päälle tulee vähemmän saumoja ja saumojen päälle asetettavat maljakot, kynttilänjalat ym. pysyvät paremmin pystyssä. 



Kangaspalat sommitellaan niin, että ne on mahdollista ommella yhteen suorilla saumoilla. Tekniikka on tuttu tilkkutöistä, mutta tällä kertaa suuremmassa mittakaavassa. Kangaspaloista ommellaan ikään kuin yksi iso tilkkutyöblokki.

Tämän sohvapöydän halkaisija on 120 cm. Siinä on pöydän kannen alla alataso, jonka halusin piilottaa pöytäliina helman alle. Pöydän liinasta piti tulla silloin halkaisijaltaan vähintään 193 cm ja neliön muotoisesta blokista vähintään 193 x 193 cm.



Ompelin pellavakangaspalat yhteen saumurilla, jolloin saumanvaroista tulee kapeat ja siistit. Saumanvarat taitetaan samaan suuntaan niin, etteivät ne jää kierteelle. Osa paloista ommellun liinan saumoista jää pöydän kannen päälle. Silloin on hyvä, kapeat saumat asettuvat siististi paikoilleen. 

Taitetut saumanvarat voi myös ommella (=tikata) saumojen päältä. Päälletikkaus on samalla koristetikkaus.



Seuraavaksi neliön muotoisesta blokista leikataan pyöreä taittamalla kangas neljään osaan. Täältä löytyy hyvä ohjevideo taittamiseen, mittaamiseen ja leikkaamiseen.




Pyöreäksi leikatun blokin reunaan ommellaan vinonauha. Se voi olla valmista vinonauhaa tai pyöristämisessä jäljelle jääneistä tilkuista leikattua ja taitettua vinonauhaa. Ohje vinonauhan omasta kankaasta valmistamiseen löytyy täältä.

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sain käytettyä jäljelle jääneetkin kangaspalat liinaan. Kangaspalat olivat erivärisiä, joten myös vinonauhasta tuli monivärinen.

Vinonauhan ompelun jälkeen pöytäliina silitetään ja sitten se onkin valmis käyttöön.

  

15.1.24

Lampaantaljasta käsin ommeltu välly


On aina kiva oppia uusia käsityötekniikoita ja työtapoja, samoin kuin kokeilla erilaisten materiaalien työstämistä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan miten lampaantaljoja ommellaan ja mitä kaikkea niistä voi tehdä. Lammasvällykursseja järjestää täällä Tampereella mm. Ahjolan kansalaisopisto ja kouluttajana toimii Anu Pentti Pajukannan tilalta Nokialta.  



Perinteisiä lampaannahkaisia rekipeittoja ja vällyjä ommellaan Norjassa enemmän kuin meillä Suomessa. Niille, jotka haluavat tutustua perinteisiin norjalaisiin lammasvällyihin, niiden ompeluun ja painamiseen tarkemmin, vinkiksi muutama linkki ja hakusana.



Saueskinn = lampaannahka

Tradisjonell skinnfell = perinteinen lampaantalja

Trykte skinnfeller = painetut lampaantaljat

Tradisjonell saum og trykking = perinteinen ompelu ja painatus


Vaikka ei norjaa osaisikaan, yllä mainitusta kirjasta löytyy helpot ja yksinkertaiset kaavat erilaisiin muihinkin lampaannahkatöihin. Kirjan kaavojen mukaan kurssilla ommeltiin mm. läpällinen karvalakki, useita rukkasia ja tossuja, ranteenlämmittimiä, puuhkia jne.



Lampaantaljat ovat yksilöitä, erikokoisia ja -värisiä, pitkä- tai lyhytkarvaisia. Ihastuin harmaaseen, lyhytkarvaiseen ja kiharaiseen taljaan, jonka nahkapuoli on suklaanruskea ja käsitelty mokkamaisen pehmeäksi.

Aloittelijana valitsin ensimmäiseksi työkseni pienen (55 x 85 cm) lampaannahkaisen vällyn yhdestä taljasta. Pieni välly lämmittää istuinalustana penkillä, nojatuolissa, työtuolissa, pulkassa, retkellä jne.

Isompiin vällyihin tarvitaan 2, 4 tai 8 taljaa. Taljat ommellaan perinteisesti käsin, joten mitä isompi välly, sitä enemmän sen ompeluun kuluu aikaa. Laadukkaat lampaantaljat ovat myös arvokkaita ja ison vällyn materiaaleille tulee hintaa helposti useita satasia.



Talja on tarkoitus hyödyntää kokonaisuudessaan eli siitä leikataan niin suuri välly kuin mahdollista. Reunat suoristetaan ja aukkopaikkoihin ommellaan paikat. 

Oikeaoppinen tapa on leikata nahkaa, ei karvaa. Saksien terät liikkuvat karvojen tyvessä, jolloin karvat jäävät pitkänä jommallekummalle puolelle leikattua nahkaa, eivätkä katkea. Opin tämän kantapään kautta...

  

Paikat leikataan jäljelle jäävistä paloista. Aukosta piirretään ensin kaava, jonka mukaan paikat on helppo leikata niin, että hukkaa jää mahdollisimman vähän.

Paikka leikataan sellaisesta kohtaa taljaa, jossa karva on yhtä tiheää ja samanväristä kuin paikkauskohdan ympärillä. Myös karvan kasvusuunta tulee huomioida. Paikkauskohdan on tarkoitus piiloutua karvapuolelle mahdollisimman hyvin. Nahkapuolella paikan ompelukohta viimeistellään ompelemalla sauman päälle ohut taljasta leikattu nahkakaitale.



Nahkaa ommellaan yliluottelupistoilla ja ompeluun käytetään vahvaa pellavalankaa sekä nahkaneulaa. Tarvikkeita sai ostaa kurssin ohjaajalta.



 
Käsin ompelu vaati vähän harjoittelua, pistoja oli vaikea ommella tasaisin välein. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti ja huomaamaton.




Jäljelle jääneistä reunapaloista leikattiin ohuita suikaleita, jotka ommeltiin vällyn reunaan nahkapuolelle.




Suikaleet ommeltiin päistään kiinni toisiinsa sitä mukaa, kun reunan ompelu eteni. Kulmissa liian pitkä suikale leikattiin reunan pituiseksi ja seuraava suikale ommeltiin edellisen päähän 90 asteen kulmaan. Reunakaitaleet oli kätevä kiinnittää paikoilleen ompelun ajaksi nipsuilla.




Reunan viimeistelevät kaitaleet ommellaan vällyyn vain toiselta reunalta, jolloin ulkoreuna jää auki.




Kaitale viimeistelee vällyn reunat. Pitkäkarvaisen taljan reunoista tulee erityisen hienot, mutta kivasti kihartuvat nämä lyhyemmätkin vällyn reunan yli. 




Lopuksi vällyn voi koristella painamalla siihen kuvioita, piirtämällä kuvia tai kirjoittamalla tekstiä. Kurssilla painamiseen sai käyttää ohjaajan puisia "painopalikoita" (= trykklosser, trykkblokker). Omaan käyttöön niitä voi tilata norjalaisesta verkkokaupasta.


7.1.24

Talvenkestäviä ja ekologisia koristeita luonnonmateriaaleista


Talvi asettaa omat rajoituksensa lasitetun terassin ja parvekkeen sisustamiselle. Kaiken pitäisi kestää pakkasta ja jäätymistä. Koska lasitettu terassi on ulko- ja sisätilan välimuoto, sinne sopii erityisen hyvin luonnonmateriaaleista tehty sisustus. Materiaalit löytyvät luonnosta ja niitä voi kerätä talteen pitkin vuotta.

Tässä muutama talvenkestävä idea, jotka olen toteuttanut erilaisista luonnonmateriaaleista omalle terassilleni.


 

Sammalmätäs savivadilla

Savivatiin laitetaan multaa, joka tiivistetään ja muotoillaan kummuksi. Mullan päälle asetellaan sammallevyjä tiiviisti kiinni toisiinsa. Sammalmättään voi koristella esim. koristesienillä tai rakentaa sen päälle kokonaisen minimaailman.

Ennen pakkasia sumuttelin sammalta silloin tällöin vedellä, että sain sen juurtumaan uuteen kasvualustaansa ja pysymään vihreänä. Pakkasten alettua mätäs kohmettui ja jäätyi, mutta on yhä vihreä.



Tarkkaan katsoessa voi huomata, että muutamassa sammallevyssä kasvaa luontaisesti ketunleipää/käenkaalia. Mukana on myös lehtiroskaa ja neulasia. Ne tekevät mättäästä varsin luonnonmukaisen.

Sammalmättään voi istuttaa korkeampaankin astiaan, vaikkapa emalivatiin kuten täällä.


Sammalpallo punasaviruukussa

Kieputin läpinäkyvän siiman avulla sammallevyjä metallisen koristepallon ympärille. Ohut läpinäkyvä siima häviää näkymättömiin sammalpallon pinnalla. Sitomiseen voi käyttää myös vaikkapa juuttinarua, kimallelankaa, ohutta rautalankaa tms. Sammalpallon pohjaksi käyvät hyvin esim. lasten lelupallot tai askartelumyymälöissä myytävät isot styrox-pallot.



Punasaviruukun pohjalla on pienempi saviruukku, jonka päälle sammalpallo on asetettu. Sammalpallo ei silloin uppoa liian syvälle ruukkuun, vaan nousee paremmin esille. Pallon pohjalle ei tarvitse sitoa sammalta, riittää että sitä on esille jäävässä osassa pallon pintaa.



Oksat, kepit, risut yms.

Puiden oksat, rungon kappaleet, risut yms. ovat hyvää koristemateriaalia. Puun oksia ja runkoja voi ripustaa kattoon tai asetella hyllyille. Risuista saa askarreltua kranssien lisäksi monenlaisia koristeita, mutta risut näyttävät hyvältä myös ihan kimppuna (lattia)maljakossa.



Isot kävyt

Isoja käpyjä saa ostaa kukkakaupoista tai poimia puiden alta ulkomailla. Auenneet kävyt pysyvät pystyssä ja ovat koristeellisia ihan sellaisenaan.




Kuusenkävyt saviruukussa

Kotimaiset kuusenkävyt ovat myös koristeellisia. Niitäkin voi ihan yksinkertaisesti vaan laittaa saviruukkuun esille, ikään kuin kasvaisivat ruukussa.



Männynkävyt lasipurkissa 

Koriste voi olla näinkin yksinkertainen, kuivattuja männynkäpyjä lasipurkissa. Kosteita käpyjä ei kannata laittaa lasipurkkiin, koska jos niistä valuu vettä purkin pohjalle, purkki voi haljeta veden jäätyessä. Kävyt kuivuvat hyvin huoneilmassa, aukeavat kuivuessaan ja pysyvät kuivina auki.



Kääpä lasikuvun alla

Kääpä löytyi metsälenkillä polulta. Otin sen mukaan ja nyt se on ollut koristeena lasikuvun alla.



Kranssi/helminauha hevoskastanjan siemenistä

Suomessa kasvavan hevoskastanjan siemenet eivät kelpaa syötäviksi, mutta koristeiksi oikein hyvin. Syksyllä maasta kerättyihin hevoskastanjan siemeniin porataan reiät ja pujotetaan (juutti)naruun tai rautalangasta muotoiltuun renkaaseen. Huomasin, että reiän saa paremmin porattua samana vuonna kerättyihin kastanjoihin. Edellisen vuoden kastanjat olivat kuivuneet liian koviksi ja hajosivat porattaessa. 

Hevoskastajan siemeniä voi käyttää sellaisenaan koristeena lasipurkeissa tai -kulhoissa ja erilaisissa asetelmissa. Niistä voi tehdä myös kransseja kuumaliimalla kranssipohjaan kiinnittämällä.



Ruukkuun istutetut havupuut ja -pensaat

Talvenkestävien kanervien lisäksi ruukkuihin voi istuttaa havupuita ja pensaita. Ne säilyvät vihreinä talvellakin. Ruukkukuusi terassilla ei varista neulasia, kuten joulukuusi sisällä. Terassilla ruukussa kasvavan kuusen voi siis jouluna koristella joulukuuseksi ja ihailla sitä sisältä käsin.

Kastelin syksyllä saviruukkuun istuttamaani kartiovalkokuusta reilusti pakkasten tuloon asti, että se ehtisi juurtua ennen talven tuloa. Keväällä se tulee suojata kuivattavalta kevätauringolta. Ruukun multa on silloin vielä jäässä, eivätkä jäätyneet juuret pysty imemään vettä. Jos ruukkukuusi selviää keväästä, sen voi istuttaa isompaan ruukkuun tai roudan sulamisen jälkeen maahan.



Kivet, sora ja hiekka

Laakeaan astiaan voi tehdä kauniista kivistä, koristesorasta ja hiekasta pienen aavikon tai japanilaisen hiekkapuutarhan. Hiekalle voi asetella vaikkapa simpukankuoria.



Jääkukat laseissa

Laseihin jäätyvät kuurankukat ovat luonnon oma tapa koristella talvista maisemaa ja luoda tunnelmaa. Enää ei tarvitakaan kuin kynttilöitä, lyhtyjä, kausivaloja, lämpimiä taljoja, jalan alla pehmeä huopamatto, villasukat ja kuppi kuumaa juomaa!



Hyvää alkanutta uutta vuotta ja talvisia pakkaspäiviä!