19.6.22

Puuvalmiiden huonekalujen maalaaminen


Haaveilin pitkään umpipuisesta sohvapöydästä ja vitriinistä. Haave toteutui keväällä, kun Juvin huonekalut kotiutuivat olohuoneeseeni.

Sohvapöytä sekä vitriinikaapisto olivat puuvalmiita, jolloin sain tehdä itse niihin haluamani pintakäsittelyn. Päädyin maalaamaan molemmat Uulan puolihimmeällä iNTO kalustemaalilla.



Maalasin sekä sohvapöydän että vitriinikaapin ensin kertaalleen Uulan iNTO sisäpohjamaalilla ja sen jälkeen kahteen kertaan sävytetyllä kalustemaalilla. 



0,9 litran purkki pohjamaalia riitti molempiin kalusteisiin. Vitriinikaapin sekä sohvapöydän maalaamiseen kului kumpaankin yksi 0,9 litran purkki sävytettyä kalustemaalia. Sohvapöydän maalilla on maalattu myös yläkaappien sisäpuolet. Sohvapöydän sävy on vaaleanharmaa Huurre H1 ja vitriinikaapin siniharmaa Hortensia H2.



Uulan kalustemaali oli itselleni uusi tuttavuus, johon ihastuin välittömästi. Maalia oli helppo levittää, se levittyi tasaisesti, kuivui nopeasti ja oli yllättävän riittoisaa. Maalipinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja sileä. Maali sopii mielestäni hienosti juuri puisiin huonekaluihin, uusiin sekä vanhoihin.



Maalasin huonekalut olohuoneessa. Käyttämäni maalit ovat hajuttomia ja päästöttömiä, joten asuintilassa maalaaminen oli miellyttävää ja turvallista.

Sisätiloissa maalaaminen onnistui senkin vuoksi hyvin, ettei maali roiskunut levitettäessä ympäriinsä, vaan pysyi hyvin siveltimessä, levittyi ja imeytyi tasaisesti maalattavaan puupintaan. Lattian suojasin kalusteiden alta pahvilla, mutta muuten pyyhin aina roiskeet kostealla rätillä tuoreeltaan. Kuivuneet maalitipat irtosivat raaputtamalla. 




Sohvapöydän maalaaminen yhdellä värisävyllä oli helppo ja nopeaa, mutta vitriinikaapin maalaamiseen kului yllättävän paljon aikaa.




Vitriinikaappi toimitettiin kolmessa osassa, alaosa on yhtenäinen ja lasiovelliset vitriinikaapit erillisiä. Painavan umpipuisen kaapin erillisiä osia oli helpompi käsitellä ja siirrellä työn edetessä. Työn helpottamiseksi irrotin vitriinikaapista hyllyt, vetolaatikot, ovien lasit sekä ristikot ennen maalausta. Maalattavaa pintaa ja erillisiä osia oli paljon. Myös se, että maalasin yläkaappien sisäpuolet eri sävyllä (Huurre H1) kuin ulkopuolet, vei aikaa. Vetolaatikoiden ja alakaappien sisäpuolet jätin maalaamatta.



Maalasin kaappia iltaisin töitten jälkeen aina pari tuntia kerrallaan. Pääsiäisen pyhinä työ eteni huomattavasti nopeammin, kun oli koko päivä aikaa maalata. Maali kuivui nopeasti ja uuden kerroksen saattoi levittää jo parin tunnin kuluttua edellisestä.



Maalikerrosten välissä suosittelen tekemään aina välihionnan ja sen jälkeen pyyhkimään hiontapölyt huolellisesti pois ennen seuraavaa maalauskertaa. Silloin valmiista pinnasta tulee erityisen siisti ja sileä.




Tilasin vitriinikaapin ilman vetimiä, koska halusin siihen samantyyliset puiset nuppivetimet kuin sitä vastapäätä ruokailutilassa olevassa tupakaapissa

Vitriinikaappiin hankkimani vetimet ovat Habon George 32 mm nuppivetimet. Maalasin ne pohjamaalilla ja kahteen kertaan kalustemaalilla kuten itse kaapinkin. Kehitin pahvilaatikosta tuollaisen hienon "telineen" vetimille helpottamaan niiden maalaamista ja maalin kuivumista.





Lopuksi viimeistelin vitriinikaapin mittaamalla paikat nuppivetimille ja poraamalla niille reiät. Sen jälkeen sitten vaan enää ruuvasin nupit paikoilleen ja kaappi oli valmis.




Tämän postauksen idea on vinkata, että uusia huonekaluja on mahdollista hankkia viimeisteltyjä edullisemmin myös puolivalmiina, jos on valmis tekemään viimeistelyn itse. Vanhojen lisäksi uusiakin huonekaluja voi tuunata mieleisikseen. 

Omalle työlle ja ajalle on tietenkin vaikea laskea hintaa, joten rahallinen säästö ei ole kovin helposti laskettavissa. Mutta jos itse tekeminen on itselle mielekästä ja mukavaa hommaa, niin miksei sitä käyttäisi tilaisuutta hyväksi tehdäkseen jotain sellaista, mistä tykkää. :)


26.5.22

Virkatut lasinaluset


Innostuin pitkästä aikaa virkkaamisesta ja muistin, että sehän onkin kiva kesäkäsityötekniikka! Pienen alkukankeuden jälkeen aloin taas päästä jyvälle ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti sujumaan.

Virkkasin Nextiilistä löytämästäni Novitan Kotiväki Huvila -puuvillalangasta pieniä pyöreitä lasinalusia. Yhdestä yksittäisestä 100 g kerästä riitti lankaa jopa 17 aluseen.



Koska lasinalusiin riittää pienempikin määrä lankaa, niiden virkkaamiseen saa käytettyä muista töistä jääneet jämälangat. Ei myöskään haittaa, vaikka lasinaluset olisivat erivärisiä. Silloin jokainen käyttäjä muistaa oman värinsä ja tunnistaa paremmin lasinsa.

Kun pääsee vauhtiin, lasinalusia on helppo ja nopea virkata. Niitä voi antaa lahjaksi ja viedä vaikka mökkituliaisiksi.



Löysin googlaamalla useita ohjeita virkattuihin lasinalusiin. Muutaman prototyypin virkkaamisen jälkeen päädyin soveltamaan ohjeita omien mittojen mukaan. Halusin, että aluset ovat halkaisijaltaan niin reilut, että korkeajalkaiset lasit pysyvät keikkumatta niiden päällä.



Käytin virkkaamiseen koukkua nro 2. Valmiiden alusien halkaisija on 9,5 - 10,5 cm, vaikka ne on virkattu samalla ohjeella ja silmukkamäärällä. Virkkauskäsiala vaihtelee ilmeisesti päivän ja fiiliksen mukaan aika paljon. Se ei tietenkään haittaa, koska "käsityön leima" saakin näkyä.


  


Tässä ohje, jonka mukaan lasinaluset virkkasin:


Aloitusympyrä eli taikasilmukka

1. krs: 13 pylvästä ympyrään, yhdistä kiinteällä silmukalla

Kiristä aloitusympyrä vetämällä langan päästä

2. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan

Toista 13 kertaa = 13 lenkkiä

3. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

4. krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

5. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

6. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs, yhdistä kiinteällä silmukalla

7 krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

8 krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

9 krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

10 krs: 1 kjs, 3 pylvästä yhteen silmukkaan, 1 kjs, 1 väliin, kiinteä silmukka, yhdistä kiinteällä silmukalla


Päättele langat pujottelemalla ne aluseen. Viimeistele valmiit lasinaluset höyryttämällä ne silitysraudalla ohuen kostutetun kankaan läpi sileämmiksi.


24.5.22

Pellavaverhosta solmittu torkkupeitto


Käyttöä vaille jäänyttä verhoa voi uusiokäyttää esim. torkkupeittona tai pöytäliinana, joko sellaisenaan tai pienesti tuunattuna.

Tämä pellavaverho on tuunattu purkamalla sen ylä- ja alareunasta kudelankoja ja solmimalla loimilangat hapsuiksi.



Normaalipituutta lyhyempi pellavaverho on toiminut edellisessä elämässään oviverhona. Sille ei löytynyt uudesta kodista sopivaa paikkaa, joten se pääsi tuunattuna toimittamaan virkaa kevyenä torkkupeittona työ-/vierashuoneessa. Sen voi ottaa mukaan myös rannalle, piknikille, terassille/parvekkeelle, automatkalle jne.



Siistin verhon huolittelemattomat sivureunat taittamalla ne kahteen kertaan 1 cm verran nurjalle ja ompelemalla suoralla ompeleella. Paras ja siistein lopputulos tulee, kun kankaan reunojen hulpiot leikataan pois ennen taittamista ja ompelua. Suosittelen myös taitteiden silittämistä ennen neulaamista ja ompelua. Silloin ompelu sujuu helpommin ja ompeleesta tulee siisti.

Valmiiksi ommeltujen verhojen sivusaumoille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä välttämättä huolittelemattomillekaan, koska reunoissa on joka tapauksessa hulpio, joka estää kangasta purkautumasta pesussa.



Ratkoin verhon ylä- ja alareunoihin ommellut käänteet ja purin kudelankoja molemmista reunoista n. 9 cm verran, yksi lanka kerrallaan. Kangas koostuu kude- ja loimilangoista. Kudelangat kulkevat kankaassa vaakasuoraan ja loimilangat pystysuoraan. 

Solmin reunoihin hapsut hevosenhäntäsolmuilla. Yhteen solmuun laskin ja solmin n. 15 loimilankaa. Hapsujen pituudeksi tuli solmuineen 8 cm.



Kankaan reunojen purkaminen on hommaa, joka vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hommaa voi tehdä vaikka iltaisin telkkaria katsoessa, ajan kanssa. Mutta sitten kun sekä ylä- että alareuna on solmittu, torkkupeitto on valmis käyttöön! 


22.5.22

Varjostimen tuunaus pellavakankaalla


Tämän pöytävalaisimen varjostimen tuunaukseen olen käyttänyt samaa ideaa, tekniikkaa sekä kangasta, kuin aiemmin kattoplafondin tuunaamiseen.

Tuunattu pöytävalaisin on Sessakin Solange -valaisin valkoisella kangasvarjostimella. Alkuperäinen varjostinkangas on yhä paikoillaan, ompelin ja kiristin sen päälle yksinkertaisesti kuminauhoilla ylä- ja alareunasta rypytetyn pellavakankaan.

  


Mittasin ja leikkasin varjostimen kehikon korkeutta ja ympärysmittaa reilusti suuremman suorakaiteen muotoisen kangaspalan. Varmuuden vuoksi leikkasin ensin liian ison palan, koska rypytettäessä kangas käyttäytyy eri lailla kuin silloin kun siitä ommellaan suoria kappaleita. Liian isoa on aina helpompi pienentää, kuin liian pientä suurentaa.

Kankaan kokoa mitattaessa ja leikattaessa täytyy muistaa huomioida myös 1 cm saumanvarat sekä ylä- ja alareunan kuminauhakujien leveys.



Ompelin ensin kangaspalan ympyräksi ja sovittelin sitä varjostinkehikon päälle. Mitä leveämpi kangas, sitä enemmän rypytystä varjostimeen tulee. Pienikokoiseen varjostimeen sopii mielestäni paremmin vähemmän ryppyjä kuin suurikokoiseen.



Kun varjostinkankaan koko oli mielestäni sopiva, huolittelin sen reunat harkkosaksilla.




Seuraavana vuorossa oli alareunan kuminauhakujan ompelu. Mittasin kuminauhakujan leveyden niin, että siihen mahtui pujottamaan 7 mm leveän kuminauhan. Taitoin kankaan reunan kerran nurjalle ja ompelin kujan. Tässä vaiheessa pitää muistaa jättää ompelematta n. 5 cm aukko, josta kuminauha pujotetaan kujaan.




Pujotin kuminauhan hakaneulan avulla kujaan. Kun kuminauha oli kujassa, kiinnitin sen päät yhteen renkaaksi hakaneulalla. 




Ompelin varjostimen yläreunan samalla tavalla kuin alareunan. Kun molempien reunojen kuminauhat oli pujotettu, pujotin varjostinkankaan kehikon päälle. Tässä vaiheessa pystyy vielä kiristämään tai löysäämään kummankin reunan kuminauhoja ja sovittamaan kankaan kehikkoon sopivaksi.

Kun kuminauhojen kireys on sopiva, kangas rypyttyy tasaisesti ja pysyy napakasti kehikon päällä, on aika ommella kuminauhojen päät kiinni toisiinsa ja kuminaujojen kujat kiinni.

 


Valkoinen kehikko ja alkuperäinen kangas eivät näy uuden varjostinkankaan alta, vaikka valaisimessa on valo. Kaksi kangasta saman kehikon päällä vaikuttaa valaisimen valaistustehoon jonkin verran, mutta tunnelmavalaisimessa se ei haittaa.


20.5.22

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin


Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.



Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.



Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.



Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.


 
Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiinTapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.


18.5.22

Pyykkipussi pellavakankaasta ja juuttinarusta


Kahdesta pellavakangaspalasta ja juuttinarusta ompelee helposti ja nopeasti rouhean pyykkipussin. Pussia voi käyttää myös kaikenlaisen pikkutavaran säilyttämiseen ja kuljettamiseen.

Pussin voi ommella omiin säilytystarpeisiin sopivan kokoisena tai sitten niin kuin tämä pussi, eli niin suurena kuin pellavakangasta sattui olemaan. Pellavakangasta oli sen verran, että siitä sai leikattua kaksi 48 x 57 cm kokoista palaa.




Ennen ompelun aloittamista kangaspalojen reunat huolitellaan joko saumurilla tai siksakilla. Palat ommellaan yhteen kolmelta sivulta (molemmat sivut sekä pohja) nurjat puolet vastakkain. 

Ompelun jälkeen silitetään saumat auki ja käännetään pussi oikein päin. Kaikenlainen ompelu muuten helpottuu huomattavasti, kun silittää taitteet ennen ompelua ja saumat auki aina ompelun jälkeen.




Seuraavaksi ommellaan pussin suulle kuja naruja varten. Ensin taitetaan 1 cm saumanvara nurjalle puolelle ja silitetään taite. Seuraavaksi taitetaan sama reuna 5 cm nurjalle, silitetään taite ja kiinnitetään nuppineulat ompelua varten.

Ensimmäinen ommel ommellaan pussin suun ympäri saumanvaran päälle, paininjalan etäisyydelle reunasta. Toinen ommel ommellaan 2 cm päähän ensimmäisestä ompeleesta. 2 cm leveä kuja syntyy näiden kahden ompeleen väliin. 




Nyt kun pussi on ommeltu kahdesta kangaskappaleesta ja sen molemmille sivuille on ommeltu sauma, voidaan saumat avata varovasti kujien kohdalta ratkojalla. Aukot avataan pussin molemmille puolille narujen pujottamista varten. 

Jos haluaa varmistaa, etteivät aukot lähde purkautumaan suuremmiksi, voi aukkoja reunustavat ompeleet vahvistaa saumojen kohdilta.




Tässä vaiheessa pujotetaan juuttinarusta leikatut pätkät kujaan. 

Narujen tulee olla niin pitkät, että ne yltävät pussin suun ympäri kerran ja ne saa solmittua yhteen pussin suun molemmin puolin. Narun pujottamisessa kujaan voi käyttää apuvälineenä esim. hakaneulaa tai Prymin pujotus-/kääntöneulaa.




Narut pujotetaan niin, että molemmat menevät kummankin reunan kujan läpi ja palaavat samalle samalle puolelle pussia. Lenkiksi kujien läpi pujotettujen narujen päät solmitaan yhteen pussin toisella puolella.

Pujotus on onnistunut, kun vedät yhtaikaa pussin molemmilla puolilla lenkeillä olevista naruista, pussi sulkeutuu.




Pussi on valmis jo näin, mutta jos haluat ommella sen pohjaan kulmat, ohje löytyy alta.



 
Pohjan kulmat kohdistetaan sivusaumojen suuntaisesti.




Ommelten paikat mitataan tarkasti.




Kulmat ommellaan 90 asteen kulmaan sivusaumoihin nähden. 




Terävä kulma leikataan pois 1 cm etäisyydeltä ompeleesta ja huolitellaan saumurilla tai siksakilla.




Pussi käännetään oikein päin ja pohjan kulma silitetään auki.


27.3.22

Tilkuista ommeltu viskoosipusero


Sain käsiini 7 kpl 34 x 57 cm kokoista näytepalaa samanlaatuisista ja -sävyistä viskoosikankaista. Kankaat sopivat yhteen hyvin ja niistä lähti idea tilkkupuseron ompeluun.

Haastavinta oli saada kangaspalat riittämään. Pusero onnistui kuitenkin niin hyvin, että innostun tästä varmasti ompelemaan vielä lisääkin vaatteita.




Kankaiden kuviot liittyvät villiin länteen, hevosiin ja ratsastamiseen. Niissä on stetsoneita, bootseja, sheriffin tähtiä, hevosenkenkiä, lassoja, jalustimia ja kuolaimia.

Malliltaan rento pusero sopii hyvin käytettäväksi esim. farkkujen ja saappaiden kanssa.




Piirsin puseron kaavan toisen itselle sopivan mallisen puseron mukaan. Myös valmis puseron peruskaava käy hyvin. Koska kangasta oli erittäin rajoitettu määrä, leikkasin tilkut kankaasta sen kokoisina mihin kangas riitti.




Leikkasin ensin isot palat etu- ja takakappaleeseen. Jäljelle jääneistä pienemmistä tilkuista sommittelin puserolle hihat.




Hihoista oli pakko tehdä erilaiset, koska kangasta oli niin vähän. Toisaalta eriparihihat ovat hauskat ja kankaathan ovat niin hyvin yhteensopivia, ettei eroa välttämättä heti huomaa. Hihoista tuli 3/4 hihat, koska pidempiin kangaspalat eivät riittäneet.




Käytin viskoosikankaan ompeluun ohutta ompeluneulaa nro 70. Sillä ohuen kankaan ompelu sujui hyvin. Tilkkujen reunat huolittelin ennen ompelua ompelukoneen siksakilla.




Ompelin ensin etu- ja takakappaleen ja hihojen tilkut yhteen. Jätin takakappaleen keskisaumaan 10 cm pitkän halkion, että pusero olisi helpompi pukea.

Kun tilkuista ommellut kappaleet ovat valmiit, ne ommellaan yhteen samassa järjestyksessä kuin yhdestä kankaastakin leikatut kappaleet. Etu- ja takakappale ommellaan yhteen olka- ja sivusaumoista oikeat puolet vastakkain. Hihat ommellaan putkiksi ja istutetaan paikoilleen.




Hihansuiden tilkut ommellaan yhteen kahdeksi kaitaleeksi. Tässä vaiheessa kaitaleisiin leikataan ja silitetään palat liimattavaa tukikangasta. Liimakangas (kovikekangas) pitää hihansuiden kaitaleet ryhdikkäinä.

Hihansuukaitaleet taitetaan oikeat puolet vastakkain ja lyhyet sivut ommellaan yhteen. Kaitaleet käännetään oikein päin, neulataan ja ommellaan hihansuihin niin, että halkio tulee keskelle.




Seuraavaksi ompelin kaula-aukkoon satiininauhan. Käänsin nauhan kaksinkerroin, neulasin ja ompelin sen ensin kaula-aukon nurjalle puolelle.



  
Käänsin nauhan toisen reunan kankaan oikealle puolelle, niin että edellinen ommel jäi taitteen sisälle. Neulasin ja ompelin läheltä reunaa nauhan päältä, nauhan koko pituudelta, halkion yli.




Suklaanruskea satiininauha sopii kankaiden sävyyn ja korostaa kaula-aukkoa. Selän puolelle solmittava rusetti näyttää hyvältä. Koska kangas ei ole joustavaa, halkion ja rusetin ansiosta kaula-aukko voi olla pienempi ja pusero on silti helposti puettavissa.

Satiininauhan päät huolitellaan polttamalla eli sulattamalla ne kynttilän tai sytkärin liekillä purkautumattomiksi.




Lopuksi huolitellaan puseron helma. Myös helman sivusaumoihin voi jättää halkiot, kuten kaula-aukkoonkin. Halkiot huolitellaan kääntämällä saumanvarat yhden kerran nurjalle ja ompelemalla reunat suoralla ompeleella halkion molemmin puolin. Halkion voi vahvistaa kankaiden saumakohdasta ompelemalla muutaman piston edestakaisin.

Tässä puserossa ei ole helmahalkioita. Helma on ommeltu kääntämällä saumanvarat nurjalle kertaalleen ja ompelemalla päältä suoralla ompeleella helman ympäri.