Näytetään tekstit, joissa on tunniste huopa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huopa. Näytä kaikki tekstit

6.4.25

Pellavakankaasta ommellut patakintaat, -laput ja keittiöpyyhkeet


Omaan sisustukseen sopivat keittiötekstiilit voi ommella myös itse. Niihin tarvittava kangasmäärä ei ole suuren suuri. Muista ompelutöistä jäljelle jääneet ja kierrätetyt kankaat (tai vaatteet) toimivat erittäin hyvin.

Patakintaiden ja -lappujen sekä keittiöpyyhkeiden ompeluun tarvitaan päällys- ja vuorikangasta, vinonauhaa, ohutta polyesterihuopaa (askarteluhuopaa) ja silittämällä liimautuvaa tukikangasta.



Keittiötekstiilit ovat useimmiten ommeltu puuvillakankaista. Yhdistin näihin kahta materiaalia, valitsin päällyskankaaksi mustaa pellavaa ja vuoriksi hyödynsin vanhan puuvillaisen farkkuhameen.

Uutena ostettu, käyttämätön kangas kannattaa kutistaa pesemällä se ennen ompelua siinä lämpötilassa, missä siitä ommeltua tekstiiliä aikoo jatkossa pestä. Kutistamisen jälkeen sen voi yhdistää muihin materiaaleihin sekä kierrätettyihin kankaisiin.

Käyttämäni vinonauha on itse leikattu pellavakankaasta ja taitettu silitysraudan ja Prymin vinonauhalaitteen avulla.



Keittiöpyyhettä varten kankaasta leikataan 54 x 74 cm kappale. Mitat sisältävät 2 cm saumanvaroja. Pitkät reunat käännetään 1 cm nurjalle ja sitten vielä 1 cm edellisen käänteen päälle. Toisen reunan keskelle kiinnitetään ripustuslenkki.

Ripustuslenkki leikataan n. 5 cm leveäksi ja n. 13 cm pitkäksi. Lenkin pitkä sivu ommellaan 1 cm etäisyydeltä reunasta, käännetään oikein päin ja silitetään. Ripustuslenkki leikataan sopivan pituiseksi ja neulataan pitkän sivun keskelle, käännetyn reunan alle.

Seuraavaksi neulataan lyhyiden sivujen käänteet, silitetään ja ommellaan. Lopputuloksena meillä on 50 x 70 cm keittiöpyyhe valmiina käyttöön.



Patalappuun tarvitaan 2 kpl n. 20 - 25 cm kappaletta. Mittoihin sisällytetään 1 cm saumanvaraa. Kulmat voivat olla terävä- tai pyöreäkulmaiset.



Patalapun reunat huolitellaan valmiilla tai kankaasta itse tehdyllä vinonauhalla. Ripustuslenkki kiinnitetään vinonauhan alle patalapun kulmaan.

Päällyskankaiden väliin leikataan pala polyesterihuopaa. Huopakappale leikataan 1 cm pienemmäksi kuin päällyskappaleet. Tämä siksi, että patalapun reunoista ei tule liian paksut ja vinonauhan kiinnittäminen on helpompaa. Huopakappaleen voi tikata tai liimata muutamasta kohtaa kiinni päällyskankaiden nurjalle puolelle.




Kappaleet asetetaan nurjat puolet vastakkain. Vinonauha neulataan ja ommellaan ensin patalapun toiseen reunaan, jolloin ripustuslenkki kiinnittyy paikalleen. Vinonauha käännetään reunan yli ja ommellaan se päältä patalapun ympäri. Nauhan päät kannattaa jättää pitkiksi niin, että ne on helppo lopuksi ommella yhteen renkaaksi ja leikata sopivan mittaisiksi.




Patakintaan kaavat on piirretty valmiin kintaan mitoilla. Valmiita kaavoja löytyy googlaamalla esim. "sew oven mitten pattern".

Myös patakintaan väliin on leikattu polyesterihuovasta 1 cm päällyskangasta pienemmät kappaleet. Huopa on kiinnitetty päällyskankaan nurjalle puolelle silitettävän tukikankaan avulla. Tukikangas on leikattu samankokoisena kuin päällyskangas.



 
Etukappaleet ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain niin, että ensin yhdistetään peukalot.




Leikkaa saumanvaroihin pieniä hakkeja ennen kääntämistä. Muotoile peukalot ja silitä.
  
  


Seuraavaksi patakintaan etu- ja takakappaleet neulataan yhteen oikeat puolet vastakkain. Väliin kiinnitetään ripustuslenkki. Kappaleet ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta.

Leikkaa saumanvaroihin hakkeja ja käännä kinnas oikein päin.




Patakintaan vuori ommellaan samoin kuin päällyskangas. Vuorikankaaksi sopii tukeva puuvillakangas.

Vuorikankaasta ommeltu kinnas asetellaan päällyskankaasta ommellun kintaan sisälle nurjat puolet vastakkain, jolloin saumanvarat jäävät sisäpuolelle.




Lopuksi patakinnas viimeistellään ompelemalla reunaan vinonauhaa. Reunan voi myös kääntää nurjalle ja tikata päältä. Sekä vinonauha että tikattu käänne kiinnittävät vuorin ja päällyskankaan yhteen.




Keittiötekstiilejä voi ommella eri kankaita yhdistelemällä, jolloin pienemmätkin kangaspalat saa hyötykäyttöön.




Sopivia kankaita voi löytää myös omasta vaatekaapista. Käytöstä poistuvien vaatteiden kankaat on mahdollista hyödyntää kaikenlaisissa ompelutöissä.


20.12.21

Minikuuset huopapaloista


Huopakankaan pienistä tilkuista voi askarrella minikokoisia joulukuusia. Huopakuuset ovat helppoja ja nopeita askarrella, niitä voi tehdä sarjatyönä useita kerralla.



Näihin kuusiin saa käytettyä ne kaikkein pienimmätkin huopakankaan palat, mitä muista huopatöistä on jäänyt jäljelle. Pienimpiin paloihin huopakangasta tarvitaan vain 1,5 x 1,5 cm palat, joten hukkapalat tulevat hyvin hyödynnettyä.



Tee ensin kartongista kaavat, joiden mukaan palat on helppo huovasta leikata. Kaavoja tarvitaan 6 erikokoista:

1,5 x 1,5 cm

2 x 2 cm

2,5 x 2,5 cm

3 x 3 cm

3,5 x 3,5 cm

4 x 4 cm

Yhteen kuuseen leikataan huovasta 5 kpl samankokoisia paloja.



Päällekkäin pinoksi aseteltujen huopapalojen keskeltä pujotetaan parsinneulalla lanka tai naru. Käytin näihin kuusiin hopealankaa. Koska lanka oli ohutta, laitoin 4 lankaa yhteen.

Kuusen jalaksi voi leikata huovasta samankokoisia pyöreitä huopapaloja ja pujottaa ne lankaan. Jalaksi voi pujottaa myös pinon nappeja, puupallon tms. Näihin kuusiin en laittanut jalkaa lainkaan, vaan solmin langan pohjaan kahdella päällekkäisellä hevosenhäntäsolmulla.



Kuusen latvaan voi pujottaa tähdenmuotoisen napin, paljetin, kulkusen tai puupallon. Koristelussa saa käyttää mielikuvitusta ja kaikkea mitä kotoa varastoista sattuu löytymään.

  Kuusen latvassa ylimmän huopapalapinon läpi pujotettu lanka solmitaan hevosenhäntäsolmulla. Lanka jaetaan kahteen säikeeseen ja toiseen pujotetaan esim. kulkunen. Jaetut säikeet solmitaan yhteen ja lopuksi kaikki langat solmitaan yhteen ripustuslenkiksi hevosenhäntäsolmulla.



Lopuksi kuusi viimeistellään kääntämällä lankaan pujotetut palat eri suuntiin niin, että kuusille syntyy "oksat". Kuusia voi muotoilla myös niin, että jättää huopapalojen läpi pujotetun langan vähän löysälle. Silloin huopapalat asettuvat vinoon ja kuusi on hauskasti kenossa.



Ohjeen huopakuusiin löysin täältä.


6.11.17

Neulotut ja huovutetut tossut


Neuloin kirpputorilta löytämästäni Novitan Huopanen -villalangasta tossut, jotka huovutin pesukoneessa muotoonsa.

Tossut ovat todella helpot ja nopeat neuloa. Käytin puikkoja nro 7. Lankaa tossuihin kului yksi kerä eli 100 g. Ohje erikokoisille tossuille löytyy täältä.

Novita Huopanen on poistunut valmistajan valikoimasta, mutta voit neuloa ja huovuttaa vastaavat tossut käyttämällä Novita Jokea. 



Koko 38: 

Luo 32 silmukkaa, neulo oikealla puolella oikeita ja nurjalla puolella nurjia silmukoita 32 kierrosta (=sileä neule).

Jaa silmukat neljälle sukkapuikolla (8 silmukkaa/puikko) ja neulo suljettua neuletta 25 kierrosta.

Kavenna kärki jokaisen puikon lopussa, jokaisella kierroksella.

Ompele kantapää kiinni ja päättele langanpätkät.


Huovutus ja muotoilu:

Laita muovipussit tossujen sisälle, etteivät ne huovutu kiinni. Pese pesukoneessa 40 asteessa ilman pesuainetta esim. pyyhkeen kanssa.

Muotoile tossut heti kun otat ne koneesta. Huopa venyy ja muotoutuu kosteana yllättävän paljon. Eri pesuohjelmissa huopa venyy eri lailla. Nämäkin tossut olivat ensin vauvakokoa, mutta venyttämällä muotoutuivat kokoon 38.

Koristele tossut oman tyylin mukaan esim. napeilla, helmillä, paljeteilla, nauhoilla, ruseteilla, pitsillä, huopapalloilla, virkatuilla kukilla jne.



20.2.16

Huopasuikaleista punottu kori


Huopasuikaleista ja niiden punomisesta innostuneena kokeilin huopakorin punomista. Käytin kokeiluuni samaa ohutta polyesterihuopakangasta josta punoin ja ompelin koristetyynyn.

Korin punomiseen sopii paremmin paksumpi huopa. Ohuesta huovasta punotusta korista ei tullut ihan niin jämäkkä kuin olisin toivonut, vaikka korin reunat onkin punottu kaksinkertaisiksi. Kori soveltuu kuitenkin hyvin esim. lankakerien ja -vyyhtien säilyttämiseen.   


Ihan aluksi mittasin ja piirsin huopaan suikaleiden ääriviivat. Tähän koriin käytetyt huopasuikaleet ovat 4 cm leveitä. 


Piirsin ja leikkasin korin pohjaan tarvittavat suikaleet 90 cm pitkiksi.


Asettelin korin pohjan huopasuikaleet (6 + 6 kpl) ristikkäin ja punoin ne yhteen korinpohjatekniikalla. Korin pohjan kooksi tuli 24 x 24 cm.


 Reunoja varten leikkasin 6 kpl (=6 kerrosta) 2 m pitkää suikaletta. Punoin pitkät suikaleet pohjan suikaleiden väliin pohjan ympäri. 2 m pitkät suikaleet riittivät kahteen kierrokseen. Samalla reunoista tuli kaksinkertaiset.
  

Punotut suikaleet pysyvät paremmin paikoillaan, kun ne kiinnittää toisiinsa nuppineuloilla. Käytin isompikokoisia nuppineuloja, normaalikokoisetkin käy.

Suikaleiden päät pujotetaan piiloon punoksen väliin. Punosta voi kiristää, jos se tuntuu liian löysältä ja suikaleiden väliin jää liian suuret raot.

Jos leikatut huopasuikaleet ovat liian lyhyitä, niitä voi jatkaa. Jatkettu kohta piilotetaan punoksen sisälle.


Reunojen punontaa jatketaan, kunnes kaikki 6 suikaletta on kierretty kahdesti limittäin pohjan suikaleisiin. Korin reunojen korkeudeksi tulee kuudella 4 cm leveällä suikaleella 24 cm.


Lopuksi pujottelin korin yläreunan suikaleiden päät punoksen väliin ja liimasin päät tekstiililiimalla. Myös muut punoksen väliin piilotetut suikaleiden päät voi kiinnittää liimaamalla. 

Huopakorin voi viimeistellä esim. kiinnittämällä sen kahdelle sivulle huovata tai nahasta leikatut kahvat.

Samalla idealla voi tehdä eri kokoisia huopakoreja. Ohje punottuun huopakoriin löytyy myös täältä ja täältä.

31.1.16

Punottu huopatyyny


Kapeat huopakankaan palat voi leikkata pitkiksi suikaleiksi ja punoa niistä isomman pinnan korinpohjapunonta -tekniikalla.


Huopa on helppo materiaali käsitellä, koska se ei purkaudu ja sitä ei tarvitse huolitella.


Tähän tyynyyn käytetty huopa on Eurokankaasta ostettua 100 % polyesterihuopakangasta. 


40 x 40 cm sisätyynyä varten tarvitaan 20 kpl 4 x 42 cm huopasuikaleita (sis. 1 cm saumanvaran).


Huopasuikalepunoksen saa pysymään nuppineuloilla paikoillaan punonnan ajan. Punotun kappaleen reunoihin voi ommella apuompeleen ennen etu- ja takakappaleen yhdistämistä. Apuommel pitää suikaleet paikoillaan, kun etu- ja takakappaletta ommellaan yhteen.


Tyynyn takakappale on leikattu yhtenäisestä huopakangaspalasta.


Kun suikaleet on punottu, kappaleet yhdistetään ompelemalla ne yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Täyttöaukko täytyy muistaa jättää ompelematta!

Sisätyyny pujotetaan päällisen sisälle ja täyttöaukko ommellaan kiinni 1 cm etäisyydeltä reunasta.


Valmista tuli!

18.1.15

A4-kokoinen lomakelaatikko huovasta


Paksusta huopakankaasta voi ommella erikokoisia koreja erilaisiin säilytystarpeisiin. Ompelin villahuovasta työpöydälleni hiirimaton sekä kännykkäkotelon lisäksi matalan lomakelaatikon.


Käytin laatikon pohjan mallina A4-kokoista paperiarkkia. Lisäsin arkin reunoihin 1 cm saumanvarat. Reunojen korkeus on 8 cm saumanvaroineen. Reunojen pituus on sama, kuin pohjakappaleen vastaavien reunojen.


Ensin ompelin reunat 0,5 cm etäisyydeltä reunasta renkaaksi. Yläreuna ommellaan ylös asti, alareunassa sauma päättyy 0,5 cm etäisyydelle reunasta.

Seuraavaksi neulasin ja ompelin reuna- ja pohjakappaleet yhteen. Jätin ompelematta n. 5 cm matkan kulmia ennen ja niiden jälkeen.


Kohdensin saumat ja taittelin kulman paikoilleen. Ompelin ompelematta jääneet aukot kiinni niin, että ommel päättyi 0,5 cm reunasta samaan kohtaan, johon reunakappaleita yhdistävä ommelkin päättyi.


Jokainen kulma asetellaan ja ommellaan erikseen molemmilta puolilta 0,5 cm päähän reunasta. Valmista työtä ei käännetä, vaan saumat jäävät laatikon ulkopuolelle. 

Materiaalin paksuudesta johtuu, että laatikon reunat pyrkivät kääntymään sisäänpäin. Reunoja voi auttaa suoristumaan ja asettumaan paremmin leikkaamalla näkymättömiin jäävään pohjakappaleeseen kulmien saumanvaroihin pieniä halkoita tai kolmionmuotoiset palat kulmista kokonaan pois.

Toinen vaihtoehto yrittää taivuttaa reunoja on säilyttää laatikossa aluksi sitä hieman suurempia aikakauslehtiä, jotka toivottavasti ajan myötä painavat laatikon muotoonsa.

16.1.15

Huovasta ommeltu kännykkäkotelo


Yksinkertainen, helposti ja nopeasti paksusta huovasta leikattu sekä ommeltu kännykkäkotelo. Tämä on niin helppo, ettei ohjettakaan varmasti tarvita.


Ainoa ongelma kotelossa on, että koska paksu villahuopa eristää niin hyvin ääntä, puhelimen ääniä ei tahdo kuulla. Soittoääniä sitten vaan lujemmalle!

14.1.15

Tohvelit paksusta huopakankaasta


Nyt on sitten kokeiltu, onnistuuko paksun villahuovan (100 % villaa) ompelu kotikoneella ja onnistuihan se! Huopatohvelit voi ommella myös käsin, jos kaksinkertaisen paksun huovan ompelu koneella tuottaa hankaluuksia.

Piirsin huopatohveleiden pohjan ääriviivat varvassandaalien pohjien mukaan ja lisäsin reunoihin 1 cm saumanvaraa. Päällyskappaleiden kaava löytyi täältä.


Neulasin kappaleet päällekkäin ja ompelin ääriviivoja pitkin 1 cm etäisyydeltä reunasta. Reilumpi saumanvara helpottaa paksun materiaalin ompelua. Ompelukoneen paininjalka pysyy paremmin kankaiden päällä, eikä luiskahda kankaiden reunalta. Siistin ja leikkasin saumanvarat 0,5 cm etäisyydeltä ompeleesta ompelun jälkeen.

Ompelin tohvelit ympäri kahteen kertaan, että sain lyijykynällä piirtämäni ääriviivat piiloon ja mustat ompeleet näkymään paremmin.

Kannattaa muistaa, että tarkoitus on tehdä 1 kpl vasempaan ja 1 kpl oikeaan jalkaan, ettei tee tohveleista keskenään täsmälleen samanlaisia. ;)



Tohveleita voi koristella monin tavoin. Päällisosaan voi ommella pyöreät tupsut, rusetit, nappeja, niittejä, koristenauhaa, pitsiä, pieniä pitsiliinoja jne.

1.1.15

Huopa-askartelua - Kengänpohjalliset


Viime aikoina olen innostunut askartelemaan ja ompelemaan huovasta kaikenlaista. Ostin kahdenlaista huopakangasta, paksumpaa 100 % villaa sekä ohuempaa askarteluhuovan nimellä myytävää 100 % polyesteria.

Ohuemman askarteluhuovan ompeleminen onnistuu hyvin kotikoneella. Vielä en ole kokeillut, kuinka paksun villahuovan ompelu mahtaa sujua. Ilman ompelukonettakin huovasta voi askarrella monenlaista. Olen leikannut paksusta huopalevystä mm. hiirimaton ja nämä kengänpohjalliset. Pohjalliset on piirretty ja leikattu olemassa olleiden vanhojen pohjallisten ääriviivojen mukaan.


Kenkiin sujautetut villapohjalliset pitävät jalat lämpiminä ja kuivina sekä pehmentävät askelia.

25.12.14

Kattolampun kehikosta huopakori


Sain blogini lukijalta Minnalta hänelle tarpeettomaksi jääneen valtavan kokoisen kattolampun varjostimen. Hän ei ollut keksinyt sille käyttöä ja halusi lahjoittaa sen minulle, jos keksisin tuunata siitä jotain käyttökelpoista. 

Lampun kehikko on odottanut ideaa jo jonkin aikaa. Monenlaista ideaa on käynyt mielessä, osa toteutuskelpoisia, osa ei niinkään. Loppujen lopuksi lampun kehikosta tuli askarteluhuovalla päällystettynä säilytyskori.


Lampun kehikosta tuli korille tukeva runko, joka pitää sen ryhdikkäänä. Sahasin rautasahalla metallisen kehikon keskimmäiset kiinnikkeet irti, koska ilman niitä kehikko soveltuu paremmin tukevaan käyttötarkoitukseensa.


Ostin Euronkankaasta metreittäin myytävää askarteluhuopaa (100 % polyesteri). Tein kehikosta kaavat, joiden mukaan piirsin tarvittavat kappaleet kankaalle. Ompelin huovan kehikon ympärille kaksinkertaisena, joten piirsin ja leikkasin kappaleitakin tuplasti. Lisäsin kappaleisiin 1 cm saumanvarat.
 
Korin pohjaan tarvittiin 2 kpl, lyhyemmille sivuille 4 kpl ja pidemmille sivuille samoin 4 kappaletta. Lisäksi leikkasin huovasta 4 kpl ohuita kaistaleita kahvoiksi sekä yhden kappaleen taskuksi korin sisäpuolelle.


Aloitin ompelemalla kahvat korille kaksinkertaisina ulkopuolen lyhyemmille sivuille sekä taskun sisäpuolen sivukappaleeseen. Muiden kappaleiden ompelujärjestyksen tuotti vähän päänvaivaa. Päädyin ompelemaan sekä sisä- että ulkopuolen kappaleet yhteen niin, muodostuu kaksi erillistä "koria", joiden yläreunat jäivät ommeltaviksi viimeisenä. Kehikko jäi siis kahden erillisen "korin" väliin, jotka ompelin yläreunoista kiinni toisiinsa.



Kappaleiden yhteen ompelussa oleellista oli, ettei kappaleiden reunoja ommella yhteen loppuun asti, vaan 1 cm (saumanvarojen verran) päähän kankaan reunoista. Kappaleiden reunat on silloin helpompi kääntää ja saada kulmat ommeltua siististi.


Viimeistelin lehtikorin ompelemalla sisä- sekä ulkopuolen kappaleiden yläreunat yhteen käsin.


Kiitos Minna lampunvarjostimesta! Siinä säilyvät nyt olohuoneen sohvatyynyt ja torkkupeitot, lehdet sekä sivutaskussa kaukosäätimet.