Paneelista nikkaroidut kukkalaatikot

Nikkaroin paneelilaudanpätkistä kukkalaatikot vajan terassin molemmille puolille.

Kukkalaatikoiden nikkarointiin tarvitaan paneelilautoja, "kakkoskakkosta" eli 48x48 mm rimaa, kapeaa lautaa laatikoiden reunaan, katkaisu-/jiirisaha, rullamitta, laskin, vasara ja nauloja. Jos haluat nikkaroida kukkalaatikkoon köynnöskehikon, tarvitset myös kapeaa rimaa.  

Ennen kuin ryhdyt tuumasta toimeen, kannattaa käyttää aikaa mittailuun ja suunnitteluun. Mieti ainakin sitä, minkä kokoiset laatikot tarvitset ja kuinka pitkiksi laudat sahataan.

Sahasin kaikki paneelilaudat samanmittaisiksi (54 cm). Kakkoskakkoset sahasin neljän paneelin korkuisiksi (35,5 cm). Yhteen laatikkoon tarvitaan 16 kpl paneelilautaa ja 4 kpl tukipuuta sekä 4 kpl kapeaa lautaa laatikon reunoihin. Valmiin laatikon koko näillä mitoilla on 54 cm x 57,5 cm. 

Paneelien pontit kiinnitetään toisiinsa ja laudat naulataan tukipuihin. Yhden laatikon kaksi sivua naulataan samanlaisiksi ja ne voi tehdä kerralla.

Valmiiksi naulatut sivut yhdistetään naulaamalla kolmannen ja neljännen sivun paneelit sivujen väliin.

Paneelilaudat naulataan jokaiselle sivulle samaan suuntaan.

Tässä vaiheessa, kun molempien laatikoiden kehikot oli naulattu valmiiksi, maalasin ne ulkokäyttöön tarkoitetulla talomaalilla.

Maalasin samalla myös köynnöskehikkoa varten valmiiksi sahaamani rimat.

Sahasin köynnöskehikon pystyrimat tarkoituksella erimittaisiksi. Valmis kukkalaatikko ja kehikko tulevat vajan seinän viereen, vinon kattolappeen alle. Rimoitus on viisto katon kanssa samaan suuntaan.

Käytin rimojen välien mittaamiseen apuna metallista säilytyslaatikkoa. Laatikon avulla rimat pysyivät myös hyvin paikoillaan naulaamisen ajan.

Kun itse ristikko oli valmis, naulasin sen laatikon reunaan sisäpuolelle. Ristikko on tukeva, kun sen naulaa laatikon alareunaan asti.

Maalasin kukkalaatikot ja köynnöskehikon rimat mustalla talomaalilla kolmeen kertaan.

Viimeistelin molemmat laatikot reunalaudoilla. Sahasin laudat 45 asteen kulmaan jiiriin ja naulasin ne laatikoiden tukipuihin.
 

Naulasin reunalaudan myös köynnösristikolliseen kukkalaatikkoon, vaikka se olikin haastavampaa saada asettumaan oikealle kohdalle. Mittasin pystyrimojen kohdat ja sahasin lautaan niille kohdille rimojen levyiset lovet.

Näihin kukkalaatikoihin ei tullut pohjia ja niihin istutettavat kasvit voivat kasvattaa juurensa maahan asti. Laatikoihin voi silloin istuttaa monivuotisiakin kasveja kasvamaan ja talvehtimaan.

Laatikoiden pohjalle voi laittaa salaojitukseksi mm. risuja, naatteja, haketta, oksanpätkiä tms. maatuvaa materiaalia.

Read More

Porras terassille kestopuusta

Terassin rakentamisesta jää usein lyhyitä laudanpätkiä. Laudat kannattaa säästää, koska niistä voi nikkaroida kaikenlaista pientä pihalle ja puutarhaan.

"Hukkalaudat" ovat sopivaa materiaalia mm. säilytys- ja kukkalaatikoiden, kasvitukien, portaiden, pitkospuiden yms. nikkaroimiseen.

Nikkaroin puutarhavajan edustalle yksinkertaisen portaan/korokkeen terassille nousua helpottamaan. Portaasta tuli juuri niin pitkä ja leveä, kuin terassilautoja ja kakkosnelosia oli käytettävissä.

Laudat ja kakkosneloset on sahattu sopivan mittaisiksi katkaisu-/jiirisahalla. Käsisahallakin onnistuu, mutta vaatii lihasvoimaa.

Kehikko muodostuu yhteen ruuvatuista kakkosnelosista.

  Kehikon päälle ruuvataan pitkän sivun mittaisia terassilautoja. Väliin jätetään raot, joista vesi ja lumi pääsee valumaan laudan pinnalta.

Tämä porras on nikkaroitu kestopuusta, jonka pinta on käsitelty kertaalleen mustalla terassiöljyllä. Kestopuinen porras kestää hyvin vaihtelevia sääolosuhteita ympäri vuoden.

Read More

Amppelit juutti- ja makramenarusta

Tässä ehkä helpoin tapa solmia amppeli! Tarvitaan vain 20 cm letitystä (eikä sitäkään välttämättä) ja yhteensä 8 solmua. Tämä onnistuu kaikilta!

Amppeleita voi solmia juuttinarun ja makramelangan lisäksi mm. moppilangasta, ontelokuteesta tms. paksusta narusta tai vahvasta punotusta nyöristä. Ohuemmastakin narusta amppeli onnistuu, kun naruja niputtaa useamman yhteen.

Ensin narusta leikataan 3 kpl 3 metriä pitkää pätkää. Pätkät taitetaan keskeltä kahtia niin, että kolmesta pätkästä tulee 6 kpl 1,5 metrin pituista pätkää.

Jos teet amppelin kahdella narulla, leikataan 6 kpl 3 metrisiä pätkiä. Kolmella narulla solmittavaan amppeliin 9 kpl jne. Narut niputetaan yhteen ja niitä solmitaan kuin naruja olisi vain yksi.

Letitys onnistuu paremmin, kun teippaat puolesta välistä taitetut pätkät nippuna pöytään. Letitä teippauskohdasta alkaen kolmella pätkällä 10 cm ensin toiseen suuntaan. Käännä työ (tai käänny itse pöydän toiselle puolelle) ja letitä toiset 10 cm toiseen suuntaan. Solmi letitty 20 cm ripustuslenkiksi.

Letitys ei ole välttämätön, narut voi solmia ripustuslenkiksi suoraan hevosenhäntäsolmulla.

Ripusta työ lenkistä esim. naulakkoon ja aloita narujen solmiminen. Ensimmäiset 3 solmua solmitaan ripustuslenkistä roikkuvien narujen puoleen väliin. Solmi aina kaksi viereistä narua yhteen. Jatka kunnes kaikki 6 narua on solmittu toisiinsa 3 solmulla.

Solmi toiset 3 solmua n. 10 cm alemmas edellisistä niin, että muodostuu verkko. Eli aina kaksi viereistä narua yhteen, kunnes 6 narua on solmittu yhteen.

Lopuksi kaikki 6 narua solmitaan yhteen amppelin pohjaksi ja narujen päät leikataan yhtä pitkiksi.

Nämä juuttinaruamppelit on solmittu 6:lla ja 9:llä yhteen niputetulla 3 metrin pätkällä, jolloin amppeleista tuli vahvempia.

Solmin samalla ohjeella amppeleita myös makramelangasta viime kesänä parvekkeella kesää viettäneille huonekasveille.

Tilan voi käyttää tehokkaammin, kun ottaa amppelien avulla neliöiden lisäksi kuutiot käyttöön. Ruukkukasveja mahtuu pieneen tilaan enemmän, kun ne ripustaa roikkumaan seinille ja kattoon.

Read More

Matto chenille-tekniikalla

Chenille-tekniikalla päällekkäisistä kankaista saa paksumpaa, pehmeämpää ja näyttävämpää pintaa. Tekniikalla voi ommella mattoja, tyynynpäällisiä, peittoja yms. Hakusanalla "Faux chenille" googlaamalla löytyy ideoita, mihin kaikkeen chenille-tekniikkaa voi käyttää.

Olen viime aikoina innostunut matoista ja sinisen eri sävyistä, joten teeman mukaan taas mennään tässäkin kokeilussa. Tällä kertaa kokeilu ei kylläkään mennyt ihan nappiin. Ompelemani matto on malliesimerkki siitä miten voi käydä, kun ei noudata ohjeita, vaan ottaa "taiteellisia vapauksia". Lupaan kuitenkin, että tällä ohjeella on mahdollista onnistua, kunhan ei tee niin kuin minä tein.

Mattoa varten tarvitaan paksumpi pohjakangas ja 4 - 6 ohuempaa kangasta. Pohjakangas tulee olla valmiin maton kokoinen (tai isompi), muiden kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samankokoisia.

Tämä matto on ommeltu keskenään samankokoisista (56 x 86 cm), erisävyisistä sinisistä kankaista. Kankaat on aseteltu päällekkäin kuvan järjestyksessä, pohjakangas alimpana. Maton kankaat ovat eri materiaalia - puuvillaa, pellavaa, ohutta verhokangasta ja villakangasta. Päällimmäinen kangas voi olla kuviollista, jolloin kuviot näkyvät myös valmiissa matossa.

Kankaat kannattaa leikata reilusti valmiin maton kokoa isommiksi, koska ommeltaessa ne voivat liikkua ja mennä vinoon. Se ei haittaa, koska ompelun päätteeksi, ennen reunojen huolittelua, maton voi vielä leikata suoraksi. Täytyy siis vain huomioida, että kun reunat suoristetaan, maton koko pienenee samalla.

Tässä vaiheessa kannattaa päättää myös se, miten huolitella maton reunat. Jos haluaa kääntää pohjakankaan reunat oikealle puolelle, pohjakankaasta pitää leikata reunan leveyden + saumanvaran verran muita kankaita isompi.

Kun nämä tärkeät päätökset on tehty ja kankaat leikattu, ne silitetään ja asetellaan tasaisesti kerroksittain päällekkäin niin, että pohjakangas peittyy.

   Päällimmäiseen tai pohjimmaiseen kankaaseen piirretään tai neulataan raita, jota pitkin ensimmäinen ommel ommellaan. 

Tämä on se vaihe, jossa tämä matto meni pieleen. Eli nyt tarkkana: JOS leikkasit kankaat lankasuoraan, ommel täytyy neulata/piirtää VINOON 45 asteen kulmassa langansuuntaan nähden.

Suora ommel kankaan poikki on yleisin, mutta loiva aaltokuviokin onnistuu, kunhan sen neulaa kankaan kulmasta vastakkaisen sivun kulmaan. Kankaalle voi ommella myös geometrisia kuvioita niin, että ne tulevat aina langansuuntaan nähden vinoon. 

Raitojen ompelu kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä reunoja kohti, että päällekkäiset kankaat pysyvät paremmin paikoillaan. Seuraava ommel ommellaan aina edellisen viereen 0,75 - 1 m päähän. Paininjalan reuna on hyvä mitta, että ompeleet tulevat samalle etäisyydelle toisistaan.

Muutaman ompeleen ompelun jälkeen valmiit raidat voi jo leikata auki. Avasin raidat teräväkärkisillä saksilla. Tähän tarkoitukseen on olemassa myös oma työkalu, chenilleleikkuri.

Sakset tai leikkuri pujotetaan ommelten väliin niin, että pohjakangas jää alimmaksi. Pohjakangasta ei leikata auki, vaan kaikki sen yläpuolelle jäävät kangaskerrokset. Kannattaa olla varovainen, ettei puhkaise pohjakangasta vahingossa.

Päällekkäiset kankaat eivät vielä tässä vaiheessa tule esiin näkyvästi. Matto on valmis vasta kun se pestään ensimmäisen kerran.

Kun kaikki raidat on ommeltu ja leikattu, maton reunat suoristetaan ja siistitään leikkaamalla pois kohdat, joissa kankaat eivät osu päällekkäin. Kulmat voi halutessaan pyöristää. Huolittelin tämän maton reunat itse päällimmäisestä kankaasta tekemälläni vinonauhalla. Vinonauha on helpompi ommella pyöristettyihin kulmiin ja ne myös sopivat mielestäni hyvin maton aalto-kuvioon.

Vinonauhaa kannattaa leikata pidempi pätkä kuin maton ympäri ylettyy. Vinonauha neulataan maton nurjalle puolelle ja ommellaan reunaan taitetta pitkin melkein maton ympäri. Nauhan molemmat päät kannattaa jättää pitkiksi ja nauhat n. 15 cm päähän toisistaan ompelematta.

Vinonauhan ompelematta jääneet päät leikataan vinoon sopivan pituisiksi ja ommellaan yhteen. Sauma silitetään auki ja kierros maton ympäri ommellaan loppuun.

Tällä menetelmällä ei tarvitse osata mitata maton ympäri ylettyvän vinonauhan tarkkaa pituutta. Eikä tarvitse harmitella, jos sattui leikkaamaan vinonauhasta liian lyhyen pätkän, joka ei sitten yletykään ommeltavan kappaleen ympäri.

Seuraavassa vaiheessa saumanvarat leikataan ohuemmiksi, että vinonauha taittuu paremmin sauman yli. Varo tässä vaiheessa leikkaamasta samalla vinonauhaa.

Nauha käännetään reunan päälle maton oikealle puolelle ja ommellaan läheltä reunaa ympäri.

Lopuksi matto viimeistellään pesemällä se 40 asteessa. Pesussa päällekkäin ommeltujen kankaiden reunat rispaantuvat, nousevat pystyyn ja alemmat kangaskerrokset tulevat värikkäinä raitoina esille.

Langansuuntaan nähden vinoon ommellut raidat eivät pesussa purkaudu, vaan rispaantuvat. Tässä matossa rispaantumisen ja purkautumisen ero näkyy selvästi. Purkaantuneissa kohdissa kankaiden langat ovat pitkät ja sotkeutuneet keskenään pesussa. Chenille-tekniikalla ommellun maton pitäisi näyttää siltä, kuin tämä matto näyttää keskeltä. 

Toisistaan poikkeavan väriset kankaat näkyvät päällimmäisen kankaan alta paremmin kuin nämä sinisen sävyiset. Voisin kuvitella, että kun mattoa käytetään ja pestään useamman kerran, alemmat kankaat tulevat vielä paremmin esille.

Maton purkautuneet langat voisi siistiä ja leikata pois, mutta ehkä annan niiden vaan kulua pois kovassa käytössä. En pistäisi pahakseni, jos matto ajan mittaan kuluisi ja näyttäisi vanhalta vintage-matolta.

Siinä vaiheessa kun tajusin tehneeni peruuttamattoman virheen, olin jo jättää maton ompelun kesken. Olen nyt iloinen, että tulin tehneeksi sen kuitenkin valmiiksi. Eiköhän yhdelle tällaiselle taiteelliselle "sekatekniikalla" toteutetulle matolle aina käyttöä löydy!

Read More

Syklaaminpunaiseksi maalattu laatikosto

Kirpputorilta löytyi puutarhavajaan juuri sopivan kokoinen säilytyskaluste. Arvokkaan antiikkisen näköinen laatikosto oli jo sen verran käytössä kulunut, että siitä raaski tuunata "jotain ihan muuta".

Hioin pikkulipaston karheaksi, että kalustemaali tarttuu sen kiiltävään pintaan paremmin. Varmuuden vuoksi maalasin ensimmäisen kerroksen vielä tartuntapohjamaalilla.

Pinkki maali on Tikkurilan vesiohenteista Helmi 30 -kalustemaalia. Värin koodi on S338 Syklaami. Maali tarttui laatikoston pintaan hyvin. Levitin kalustemaalia kolme kerrosta, että pinnasta tuli peittävä ja väristä sähäkkä.

  

Kun kalustemaali oli kuivunut, maalasin laatikoston metalliset rusetit ja vetimet kullanvärisiksi Tikkurilan Taika Helmiäismaalilla.

Levitin kultamaalia vesivärisiveltimellä myös lipaston kannen reunassa olevaan uraan. Lopuksi viimeistelin laatikoston kuluneen näköiseksi hiomalla sen pintaa ja kulmia kevyesti hiomapaperilla.

Tarkoitukseni on kerätä puutarhavajaan eriparisia käytettyjä (säilytys)kalusteita ja tuunata niistä hauskoja ja värikkäitä. 

Puiset kalusteet sopivat parhaiten tuunattaviksi, koska niitä voi maalata, öljytä, petsata, vahata, lakata, tapetoida, päällystää ja pinnoittaa eli käsitellä mielensä mukaan. Jos mieli muuttuu, pinnan voi käsitellä taas uudelleen.

Alun perin lipasto näytti tältä. Arvokkaasta tyylihuonekalusta tuli tuunauksen jälkeen aika "kitsch", jopa tyylitön ja mauton.

Sisätilojen sisustuksessa suosin ajattomia, neutraaleja värejä ja selkeitä linjoja. On vapauttavaa päästä välillä poikkeamaan tyylistä, rikkomaan rajoja ja käyttämään värejä. Suosittelen!

Read More

Kultamaalilla antiikkiseksi tuunattu pöytä

Hankin Tori.fi:n kautta koivuisen (Juvi-Production?) sivupöydän puutarhavajaan työ-/ruukutuspöydäksi. Pöytä on juuri sopivan korkea, että sen ääressä voi työskennellä seisoen. Se on myös riittävän kapea, että se mahtuu hyvin pieneen tilaan.

Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.

Yksivärisenäkin pöytä oli mielestäni jo hieno, mutta koska sen jaloissa oli sopivasti uurteet, keksin korostaa niitä kultamaalilla. Idea "kultaukseen" lähti kahviastiastosta. Maali jolla maalasin, on Tikkurilan Taika kulta vesiohenteinen helmiäismaali.

Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.

"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.

  Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.

Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.

Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.

Read More