31.1.16

Punottu huopatyyny


Kapeat huopakankaan palat voi leikkata pitkiksi suikaleiksi ja punoa niistä isomman pinnan korinpohjapunonta -tekniikalla.


Huopa on helppo materiaali käsitellä, koska se ei purkaudu ja sitä ei tarvitse huolitella.


Tähän tyynyyn käytetty huopa on Eurokankaasta ostettua 100 % polyesterihuopakangasta. 


40 x 40 cm sisätyynyä varten tarvitaan 20 kpl 4 x 42 cm huopasuikaleita (sis. 1 cm saumanvaran).


Huopasuikalepunoksen saa pysymään nuppineuloilla paikoillaan punonnan ajan. Punotun kappaleen reunoihin voi ommella apuompeleen ennen etu- ja takakappaleen yhdistämistä. Apuommel pitää suikaleet paikoillaan, kun etu- ja takakappaletta ommellaan yhteen.


Tyynyn takakappale on leikattu yhtenäisestä huopakangaspalasta.


Kun suikaleet on punottu, kappaleet yhdistetään ompelemalla ne yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Täyttöaukko täytyy muistaa jättää ompelematta!

Sisätyyny pujotetaan päällisen sisälle ja täyttöaukko ommellaan kiinni 1 cm etäisyydeltä reunasta.


Valmista tuli!

28.1.16

Helpot liehukereunaiset sohvatyynyt


Sohvatyynyjä ei voi olla koskaan liikaa ja jos kangasta riittää, niitä pitää ommella LISÄÄ!


Keskellä olevien sisustuskankaista ommeltujen nappityynyjen ohje löytyy täältä, mustan keinonahkaisen tyynynpäällisen taas täältä. Reunimmaiset yksiväriset ovat ne liehukereunaiset, joiden ohje alla.


Liehukereunaiset sohvatyynynpäälliset on ommeltu sopimaan 50 x 50 cm sisätyynyjen päälle. Kangasta tarvitaan kahteen 52,5 x 52,5 cm -kokoiseen kappaleeseen. Kappaleiden mitat sisältävät 1 cm saumanvaran sekä 1,5 cm leveän liehukkeen.

Tyynynpäälliset voi tehdä myös yhdestä kappaleesta. Silloin kappaleen koko on 52,5 cm x 103 cm. Taite tulee kolmannelle sivulle, eikä siihen tarvita saumanvaroja. 


Kappaleen reunat huolitellaan siksakilla tai saumurilla.

Oikeat puolet käännetään vastakkain ja kappaleet ommellaan yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Keskelle jätetään täyttöaukko.

Jos päällisen tekee yhdestä kappaleesta, taitettua reunaa ei tarvitse ommella.


Ompelun jälkeen päällinen käännetään oikein päin ja saumat silitetään auki. Liehukkeet ommellaan oikealta puolelta 1,5 cm etäisyydeltä reunasta kaikille neljälle sivulle.


Täyttöaukko jätetään samaan kohtaan kuin edellä.


Sisätyyny pujotetaan täyttöaukosta päällisen sisälle.


Täyttöaukko ommellaan kiinni koneella 1,5 cm etäisyydeltä reunasta.


Lopuksi liehukkeen reuna ommellaan kiinni käsin piilo-ompeleella.


Sohvan tyynyihin ja tyynynpäällisiin on käytetty samoja sisustuskankaita ja erilaisia paksuja puuvillakankaita, kuin ompelurahissa ja tuolien päällisissä. Pöytä ja tuolit on uusien kangaspäällysteiden vaihtamisen jälkeen maalattu kalkkimaaleilla.

26.1.16

Omat näyttötutkintotyöt


Näyttötöiden tekemisen kanssa tuli loppumetreillä kiire ja tarvitsin vähän lisäaikaa...Ne ovat nyt vihdoin kaikki tehty ja valmiita arvosteltaviksi!

TEAK Oy:n järjestämän, monimuoto-opiskeluna toteutettavan ja näyttötutkintona suoritettavan sisustusalan peruskoulutuksen tutkinnon suorittamiseen tarvittavat näyttötyöt olivat tuolin irtopäällinen, lampun varjostin, torkkupeitto/päiväpeitto, koristetyynyn päällinen sekä verho(t).

Esittelin ryhmän muiden opiskelijoiden näyttöön tekemiä töitä täällä, tässä ovat nyt myös omani. Linkkien kautta pääsee tutustumaan töihin ja niiden työvaiheisiin tarkemmin.




Yllä olevassa kuvassa erilaisista mustavalkoharmaista tilkuista ja mustasta vakosametista ompelemani paksu torkkupeitto.




Suoran verhon ja koristetyynynpäällisen toteutin mustavalkoharmaasta autokuvioisesta puuvillakankaasta. Vetoketjullisen tyynynpäällisen toinen puoli on mustaa vakosamettia kuten torkkupeitossakin.




Innostuin tekemään erilaisia yhteensopivia koristetyynyjä ja niiden päällisiä enemmänkin kuin mitä näyttöön vaadittiin...




Näytön päätyö oli tuolin irtopäällinen. Sen sai toteuttaa kovaan tai pehmustettuun tuoliin. Suunnittelin ja ompelin vintage-nojatuolille irtopäällisen samasta tukevasta puuvillakankaasta, kuin verhon ja koristetyynynpäällisen.

Käytin irtopäälliseen samoja kaavoja, jotka olin kaavoittanut ja joilla olin ommellut tuolille ylemmissä kuvissakin näkyvän harjoituspäällisen.




Lampun varjostimen ompelin pellavakankaasta perinteisellä menetelmällä. Uudistin molemmat kierrätyskeskuksesta löytämäni pöytävalaisimet maalaamalla puiset jalat ja ompelemalla uudet kankaat varjostinkehikoihin.


- - - - - -


Teuvan aikuiskoulutuskeskuksen ensimmäistä kertaa Tampereella järjestämä koulutus kesti 1,5 v. Koulutus sisälsi sisustustekstiilien suunnittelun ja toteutuksen (käytännössä ja teoriassa) lisäksi sisustussuunnittelua, stailausta, verhoilua sekä varjostinkurssin. Lähiopiskelua oli kahtena iltana viikossa, maanantaisin ja tiistaisin klo 17 - 21. Lähiopiskelun lisäksi teimme paljon etätehtäviä. 

Koulutus valmistaa ammattitutkintoon. Varsinaista tutkintonimikettä ei ole, mutta sisustustekstiilien valmistaja on aika lähellä. 

Koulutus oli opiskelijoille maksutonta. Maksoimme jokainen 100 € materiaalimaksun, jolla saimme käyttää koulun kankaita, lankoja, kaavapaperia yms. materiaalia. Saimme ostaa koululta tarvikkeita edullisesti (mm. levyvanua,  tukikangasta, metrivetoketjua, laskosverhotarvikkeita...). Muuten hankimme käyttämämme materiaalit itse oman maun mukaan. 

Lisätietoa TEAKin koulutuksista http://www.teakoy.fi/.


24.1.16

Nojatuolin irtopäällinen


Tässä näyttötutkintoon tarvittava näyttötyö, tuolin irtopäällinen. Ompelin sen samaan 40 - 50 -luvun nojatuoliin ja samoilla kaavoilla, kuin aiemmin ompelemaani harjoitustyöhön. Tällä kertaa ompelin päällisen yhdestä kankaasta mustilla tereillä. Uskalsin tehdä irtohupusta myös napakamman ja istuvamman kuin edellisestä.

Kangas, josta päällisen ompelin, on paksumpaa 100 % puuvillaa.




Aloitin päällisen tekemisen istuin- ja selkänojatyynyn päällystämisestä. Täällä tarkempi ohje, kuinka istuin- ja selkänojatyynyt päällystetään. Tein tyynyistä irrotettavat ompelemalla istuinpäällisen takareunaan ja selkänojapäällisen alareunaan vetoketjun. 




Istuin- ja selkänojatyynyjen näkyville jääville reunoille ompelin tereet. 
Käytin terenauhana mustaa vinonauhaa ja muovista terepilliä. Vinonauhaa ja pilliä kului tähän työhön n. 12 m. Tereen sisälle voi ommella myös nyöriä/nauhaa. Ohje tereen ompeluun täällä.




Piirsin ja leikkasin tarvittavat kappaleet kaavojen mukaan. Lisäsin reunoihin 1,5 cm saumanvaraa. Kuvasta näkyy, mitä kappaleita käsinojallisen nojatuolin irtopäälliseen tarvitaan.   




Tarvittavia kappaleita ovat:

- 2 kpl käsinojan sisäsivukappaleita
- 2 kpl käsinojan ulkosivukappaleita
- 2 kpl käsinojan päällyskappaleita
- 2 kpl takakappaleita (vetoketju keskelle)
- 1 kpl selkänoja- ja istuinosakappale




Lisäksi tarvitaan vetoketju, joka ommellaan takakappaleiden väliin. Se helpottaa irtopäällisen irrottamista ja pukemista.




Vetoketjun ompelussa hyvä apuväline on Prymin taitteen silitysmalline. Mallineen avulla on helppo taittaa ja silittää sopivan mittaiset saumanvarat (tässä tapauksessa 1,5 cm). Malline on paperimaista materiaalia, mutta kestää hyvin silitysraudan lämpöä. 




Vetoketjua ei tarvitse ommella takaselkänojan yläreunaan asti. Kannattaa muistaa, että vetoketju ommellaan avautumaan alhaalta ylöspäin.




Vetoketjun ja takakappaleen ompelun jälkeen ommellaan tereet käsinojakappaleiden reunoihin ja käsinojien kappaleet yhdistetään toisiinsa.




Seuraavaksi vetoketjullinen takakappale yhdistetään yläreunasta selkänoja- ja istuinosakappaleeseen. Sen jälkeen ommellaan käsinojakappaleet yhtenäiseen taka-, selkänoja- ja istuinkappaleeseen.




Nyt kaikki kappaleet on yhdistetty yhdeksi irtohupuksi.




Lopuksi irtopäällisen alareuna leikataan sopivan mittaiseksi ja huolitellaan. Huolittelin päälliseni alareunan ompelemalla siihen mustaa 3 cm leveää puuvillanauhaa. 




Lopuksi vielä kollaasi irtopäällisen yksityiskohdista, jotka toivottavasti havainnollistavat, miten päällinen on tehty.




Vanhat tuolit ovat yksilöitä, jokaiseen pitää tehdä omat kaavat. Voi myös olla, ettei tuolin molemmat puolet ole keskenään symmetrisiä. Mutta kun tuoliin sopivan, hyvin istuvan kaavan on kerran tehnyt, sen avulla voi ommella useita erityylisiä irtopäällisiä tai verhoilla tuolin uudelleen.


18.1.16

Levitettävä laverisänky vuodevaatelaatikolla


Tori.fi:n kautta löytyi hyväkuntoinen laverisänky. 


Levitettävä laverisänky on puuta ja vaneria. Siihen kuuluu pyörillä varustettu vuodevaatelaatikko.


Pohjamaalasin sängyn kertaalleen Teknoksen tartuntapohjamaalilla. Seuraavat kaksi kerrosta maalasin valkoisella Teknoksen Futura Aqua 20 puolihimmeällä kalustemaalilla.


Sängyn maalaustyö piti tehdä eteisessä, vuodevaatelaatikon maalasin kylpyhuoneessa. Annoin maalikerrosten kuivua n. 12 h maalauskertojen välillä. Muutama päivä tähän urakkaan meni ja vähän kärsivällisyyttähän se normaalin arjen eläminen siinä sivussa vaati...


Nyt on sänky maalattu ja siirretty uuteen paikkaansa 14-vuotiaan tytön huoneeseen. Sängylle tulee taittopatja, jonka voi avata kun sängyn levittää ja petaa kahdelle. Yhdelle nukkujalle patja toimii yhteen taitettuna paksumpana patjana, eikä varapatjaa tarvitse säilytellä muualla.


Kun sängylle levittää päiväpeiton ja paljon tyynyjä, se toimii sohvana. Vuodevaatelaatikossa voi säilyttää lehtiä, kirjoja yms. Näppärä ja monikäyttöinen huonekalu pieneen tilaan. Valkoisena sopii nyt paremmin huoneen sisustukseenkin.

16.1.16

Koristetyynyt sisustuskankaista


Erilaisten mustien ja harmaiden sisustuskangaspalojen tilkuista sai vielä ommeltua pari sisustustyynyä. Ompelin ja verhoilin näiden sisustuskankaiden isommista paloista ompelurahin.

 Koristetyynyihin on käytetty nahkaa, alcantaraa, villaa, samettia ja erilaisia sekoitekankaita. Keskelle ommellut kantanapit on päällystetty samoilla kankailla. Tyynyjen sisällä on 40 x 40 cm sisätyyny.


Leikkasin kankaista kahdeksan 22 x 22 cm palaa (sis. 1 cm saumanvaraa). Takakappaleita tarvittiin kaksi 42 x 42 cm palaa (sis. saumanvara). Tyynyjen toiset puolet olen ommeltu yhdestä kappaleesta, mustasta vakosametista ja paksusta yksivärisestä puuvillakankaasta.


Ensin ommellaan tilkut yhteen, ensimmäisellä ompeleella kaksi ja toisella kaikki neljä. Seuraavaksi ommellaan etu- ja takakappaleet yhteen. Sisätyynyn pujottamista varten jätetään aukko, joka ommellaan käsin kiinni, kun sisätyyny on aseteltu tyynyn sisälle. Lopuksi ommellaan kankaalla päällystetyt kantanapit tyynyjen keskelle.

Tyynyjen molemmat puolet voi ommella toisiinsa yhteensopivista tilkuista, jolloin niihin saa käytettyä pienetkin kangastilkut.