1.3.15

Irrotettavat päälliset sohvan/nojatuolin istuintyynyille


Kulahtaneen sohvan tai nojatuolin voi uudistaa ompelemalla istuintyynyille uudet päälliset. Vetoketjulliset päälliset on helppo irrottaa pesua varten.




Ompelin istuintyynyjen päälliset yhdistämällä yksiväristä ja kuviollista paksua 100 % puuvillakangasta. Kuviollinen kangas on Almedahlsin Prästliden, jota saa tilattua metreittäin Eurokankaasta. Kahta kangasta yhdistämällä istuintyynyistä tulee käännettävät ja kalliimpaa kangasta tarvitaan vähemmän. 




Irrotin istuintyynyjen jo parhaat päivänsä nähneet päällyskankaat. Alta paljastui vanulla päällystetyt vaahtomuovipalat. Mittasin palat tarkasti ja piirsin mittojen mukaan istuinpäällisille kaavat.   




Yhteen istuintyynyyn tarvittavat kappaleet ovat 2 x istuinosa (toinen kuviollisesta, toinen yksivärisestä kankaasta, 1 x kolmen sivun kappa sekä 2 x vetoketjukappa. Lisäsin kaavoihin 1 cm saumanvarat muihin reunoihin paitsi vetoketjun sivuille jääviin vetoketjukappoihin 1,5 cm.




Kuviollisen kankaan leikkaamisessa kannattaa olla tarkkana, että kuvio tulee leikattua oikein päin. Yläkuvasta huomaa, että opin tämän kantapään kautta. Onneksi kangasta oli reilusti, ompelen tuosta pieleen leikatusta kappaleesta vaikka koristetyynyn...

Kannattaa huomioida myös se, että vetoketju ommellaan kuvion yläreunaan, jolloin se jää piiloon istuintyynyn takareunaan. Selkäosassa se taas ommellaan samasta syystä kuvion alapuolelle.


     

Aloitin ompelun huolittelemalla kappaleiden reunat saumurilla. Käänsin vetoketjukappojen reunat 1,5 cm nurjalle ja silitin päältä. Kiinnitin vetoketjun käännettyjen reunojen alle ja neulasin päältä niin, että kaitaleet tulivat vastakkain ja vetoketjun hampaat jäivät piiloon. Ompelin päältä vetoketjun kiinni kaitaleisiin. 




Neulasin ja ompelin kappakaitaleen toisen pään vetoketjukaitaleeseen. Vetoketjukaitale on lyhyempi kuin istuintyynyn reuna, koska kappakaitale kääntyy muutaman sentin molemmista kulmista reunan yli. Jätin toisen pään vielä ompelematta tässä vaiheessa. Se on helpompi kohdistaa paikoilleen vasta kun kappaa ommellaan istuinosan neljänteen reunaan.

Seuraava vaihe oli juurikin kapan ompelu istuinosan reunaan. Neulasin ja ompelin jokaisen sivun erikseen, jolloin kulmat oli helpompi kääntää. Jätin ensimmäisen sivun alusta ompelematta n. 10 cm pätkän. Ompelin sivun 1 cm päästä reunasta 1 cm päähän kulmasta, leikkasin kappaan halkion, käänsin kulman ja ompelin seuraavan sivun. 

Neljännen eli viimeisen ommeltavan sivun lopussa jätin n. 10 cm ompelematta. Kohdistin kapan reunan vetoketjukapan reunaan, neulasin ja ompelin kapan renkaaksi. Ompelin kapan ompelematta jääneet pätkät istuinosaan. Toinen istuinosakappale ommellaan kappaan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin.




Käänsin ja silitin saumanvarat kapan suuntaan ja tikkasin kapan ja istuinosan saumoihin vahvikkeeksi päälletikkaukset. Istuintyyny istuu pehmusteen päällä ryhdikkäämmin, kun saumanvarat on ommeltu siististi samaan suuntaan.




Vetoketjullisten istuintyynyjen ompelu vaatii jo hieman ompelutaitoa. Haastavinta on kulmien ompelu. Sekin kyllä onnistuu harjoittelemalla.


20.2.15

Tuolin huppu


Opiskeluun liittyvä työ, tuolin hupun kaavoitus ja ompelu on vihdoin suoritettu. En voi sanoa olevani aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensimmäiseksi kaavoitus- ja huputustyöksi ihan ok.




Hupulla voi tuoda väriä tilaan ja sen alle voi piilottaa sisustukseen sopimattoman tuolin. Helposti irrotettavalla ja useita pesukertoja kestävällä hupulla suojattu tuoli pysyy puhtaana ja siistinä kauemmin.  




Tuolin hupun tulisi olla istuva, mutta ei kuitenkaan liian kireä. Sen kuuluu antaa vähän periksi, ettei se repeä saumoistaan tuoliin istuttaessa




 Huppu on helpointa ommella yksinkertaiselle ja suoralinjaiselle tuolille. Tähän kaarevaselkäiseen Ikean Norvald-tuoliin olisi ollut parempi ommella erillinen selkänojahuppu ja istuinpäällinen. 




Tuolin hupun kaavoitus on työlästä, mutta kun on kaava on sopiva, saa sillä  helposti tehtyä monta huppua esim. kaikille ruokapöydän tuoleille. Peruskaavalla voi ommella eri kankaista eri tyylisiin sisustuksiin sopivia huppuja. Hupun voi kiinnittää tuoliin esim. ompelemalla siihen napit, nyörit, nauhat, tarrat jne.


8.2.15

Aulatilan sisustaminen


Olemme asuneet uudessa kodissamme vuoden verran. Joidenkin huoneiden sisustus on valmistunut nopeammin kuin toisten. Paljon on tuunattu tai tehty itse, ja paljon on vielä suunnitelmissa tehdä. :)

Sisustuksessa on käytetty jo olemassa olevia kalusteita ja tavaroita sekä hankittu uutta ja käytettyä niitä täydentämään. Kahden omillaan asuneen eriparisia ja sekalaisia kalusteita ja tavaroita on pyritty yhdistämään niin, että niistä syntyy yhteensopiva kokonaisuus.




Yläkerran aula on oli tilana haastava sisustaa. Aulasta on kulku makuuhuoneeseen sekä parvekkeelle, katto on viisto ja huoneen muoto epäsäännöllinen. Tilan sisustus on vieläkin kesken, mutta siitä alkaa jo hahmottua, miltä se tulee valmiina näyttämään ja miten sinne suunnitellut toiminnot tulevat sijoittumaan.

Aulaan tulee talon molemmille asukkaille työpöydät ja säilytystilaa sekä viihdenurkkaus. Säilytyskalusteet ja työpöydät sijoitetaan viistojen kattojen alle seinien viereen, keskelle tulee istuinryhmä.




Koska taloudessa on nyt tuplamäärä tv:itä ym. viihde-elektroniikkalaitteita, niistä saatiin rakennettua toinen viihdepiste yläkertaan. Yläkerran viihdepiste on enemmän "retro", siellä voi katsella yhä myös VHS-kasetteja ja kuunnella vinyyleitä. 

Jo olemassa olleet tummanruskeat Ratian Palaset lokerikot saatiin sopimaan sisustukseen hankkimalla Tori.fi:n kautta mustanruskea tv-taso sekä kaapisto viereiselle seinustalle. Mustanruskeaa keventää kalusteiden huurretut lasiovet ja metallinväriset yksityiskohdat. Mustanruskea on myös työpöydän alla oleva tuunattu laatikosto.




Etteivät mustanruskeat kalusteet hallitsisi liikaa ja tekisi tilasta tummaa ja synkkää, tehosteväreiksi valikoitui pinkki ja vaaleanpunainen. 

Toisella seinustalla, tv-tasoa vastapäätä sijaitsee vielä hieman vaiheessa oleva toinen työpiste. Sen kalusteet ovat tammea. Ne yhdistyvät muuhun sisustukseen samansävyisten korikalusteiden avulla. 


  

Istuinryhmän alle on vielä tarkoitus hankkia suuri vaaleanharmaa karvamatto. Mustan työtuolin kankainen huppu on työn alla. Korituoleihin aion ommella istuintyynyt samasta pinkistä Ikean Minna-puuvillakankaasta jolla olen päällystänyt jo rottinkisen rahin.

 Sisustusta saa rakentaa ajan kanssa, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla valmiiksi tai ostaa uutena. Jo olemassa olevaa tuunaamalla ja täydentämällä, tilan mahdollisuuksia ja omia tarpeita miettimällä, itse tekemällä sekä mielikuvitusta käyttämällä saa paljon aikaan. 


7.2.15

Mielensäpahoittajan karvalakki tekoturkiksesta ja maastokankaasta


Karvalakkiin tarvitaan 25 cm tekoturkista sekä 25 cm maastokuvioista tai jotain muuta paksua kangasta. Tämän lakin kaavat on jäljennetty Tee itse - 100 ideaa -lehdestä 1/1978. Vastaava kaava löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 11-12/2013. Karvalakin kaavan voi tilata myös Nordic Patterns -kaavojen verkkokaupasta.  




 Jäljensin karvalakin kaavat kaava-arkilta voipaperille. Kaavoja tarvitaan 3 kpl, lippa, kupu ja sivukappale. 




Seuraavaksi piirsin kappaleet kaavojen ääriviivoja pitkin kankaalle ja leikkasin irti 1 cm etäisyydeltä reunasta (=saumanvarat). Leikkasin kummastakin kankaasta kappaleet 1 x lippaa, 1 x sivukappaleita ja 4 x kupua varten. Kun kaikki tarvittavat kappaleet oli leikattu, huolittelin niiden reunat saumurilla. 




Kappaleet ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden reunat, jotka jäävät lakin reunaa vasten, jätetään ompelematta vielä tässä vaiheessa. Yhteen ommeltujen kappaleiden kulmiin leikataan pieniä halkioita kääntämisen helpottamiseksi. Kappaleet käännetään oikein päin ja silitetään muotoonsa tarvittaessa.




Ompelin lipan ja sivukappaleen lakin maastokankaasta ommellun kuvun reunaan. Kun lippa ja sivukappale olivat paikoillaan, kohdistin kuvut vastakkain niin, että lippa ja sivukappale jäivät kupujen sisälle. Ompelin kuvut yhteen, mutta jätin n. 10 cm pituisen kääntöaukon. Käänsin lakin oikein päin ja ompelin kääntöaukon käsin kiinni.




Karvalakki on käännettävä ja sitä voi käyttää molemmin puolin. Korvaläppiin voi ommella nauhat tai kaitaleet ja soljet, joilla läpät sidotaan yhteen pään päälle.


25.1.15

Tuolin hupun kaavoitus


Saimme kotitehtäväksi mitata ja kaavoittaa tuolille huppu. 




Ideana oli, että tuolin mittaamisen jälkeen piirrämme kuitukankaasta hupun kaavan, sovitamme sen tuolin päälle ja ompelemme siitä mallin. Kuitukankaasta tehtyyn malliin voi tarvittaessa tehdä korjauksia. 

 Kun kuitukankainen malli on sopiva ja istuva, se puretaan osiin. Osia käytetään varsinaisen kankaasta tehdyn hupun kaavoina.  




Huppuun tarvittiin neljä kappaletta: Kappa (kaksinkertainen kappale kuvassa alhaalla vinottain), takaselkä eli selkäkappale (oikealla kynän ja kolmioviivaimen alla), istuinosa (vasemmalla) sekä etuselkä (ylimpänä oikealla).




 Kaavoitin hupun Ikeasta ostetulle mustalle Norvald-puutuolille. Tuoli toimii työpöytäni tuolina yläkerran aulassa.




Kaavoitin tuolin huppuun laskokset taakse ja kulmiin. Kappaosa olisi voinut olla pidempi, että saisin ommeltua siitä laskokset myös tuolin takareunoihin. Myös selkäkappaleen laskosten taitteet saisivat olla leveämmät. Tuolin selän kohdalta huppu on vähän turhan kireä. Että pientä viilausta vielä tarvitaan...




Huomioin edellä mainitut korjaukset, kun piirrän ja leikkaan tuolin hupun  Ikean Minna-puuvillakankaasta. Tuolin hupun ompelu varsinaisesta kankaasta onkin seuraavan viikon kotitehtävä.


18.1.15

A4-kokoinen lomakelaatikko huovasta


Paksusta huopakankaasta voi ommella erikokoisia koreja erilaisiin säilytystarpeisiin. Ompelin villahuovasta työpöydälleni hiirimaton sekä kännykkäkotelon lisäksi matalan lomakelaatikon.


Käytin laatikon pohjan mallina A4-kokoista paperiarkkia. Lisäsin arkin reunoihin 1 cm saumanvarat. Reunojen korkeus on 8 cm saumanvaroineen. Reunojen pituus on sama, kuin pohjakappaleen vastaavien reunojen.


Ensin ompelin reunat 0,5 cm etäisyydeltä reunasta renkaaksi. Yläreuna ommellaan ylös asti, alareunassa sauma päättyy 0,5 cm etäisyydelle reunasta.

Seuraavaksi neulasin ja ompelin reuna- ja pohjakappaleet yhteen. Jätin ompelematta n. 5 cm matkan kulmia ennen ja niiden jälkeen.


Kohdensin saumat ja taittelin kulman paikoilleen. Ompelin ompelematta jääneet aukot kiinni niin, että ommel päättyi 0,5 cm reunasta samaan kohtaan, johon reunakappaleita yhdistävä ommelkin päättyi.


Jokainen kulma asetellaan ja ommellaan erikseen molemmilta puolilta 0,5 cm päähän reunasta. Valmista työtä ei käännetä, vaan saumat jäävät laatikon ulkopuolelle. 

Materiaalin paksuudesta johtuu, että laatikon reunat pyrkivät kääntymään sisäänpäin. Reunoja voi auttaa suoristumaan ja asettumaan paremmin leikkaamalla näkymättömiin jäävään pohjakappaleeseen kulmien saumanvaroihin pieniä halkoita tai kolmionmuotoiset palat kulmista kokonaan pois.

Toinen vaihtoehto yrittää taivuttaa reunoja on säilyttää laatikossa aluksi sitä hieman suurempia aikakauslehtiä, jotka toivottavasti ajan myötä painavat laatikon muotoonsa.

16.1.15

Huovasta ommeltu kännykkäkotelo


Yksinkertainen, helposti ja nopeasti paksusta huovasta leikattu sekä ommeltu kännykkäkotelo. Tämä on niin helppo, ettei ohjettakaan varmasti tarvita.


Ainoa ongelma kotelossa on, että koska paksu villahuopa eristää niin hyvin ääntä, puhelimen ääniä ei tahdo kuulla. Soittoääniä sitten vaan lujemmalle!

14.1.15

Tohvelit paksusta huopakankaasta


Nyt on sitten kokeiltu, onnistuuko paksun villahuovan (100 % villaa) ompelu kotikoneella ja onnistuihan se! Huopatohvelit voi ommella myös käsin, jos kaksinkertaisen paksun huovan ompelu koneella tuottaa hankaluuksia.

Piirsin huopatohveleiden pohjan ääriviivat varvassandaalien pohjien mukaan ja lisäsin reunoihin 1 cm saumanvaraa. Päällyskappaleiden kaava löytyi täältä.


Neulasin kappaleet päällekkäin ja ompelin ääriviivoja pitkin 1 cm etäisyydeltä reunasta. Reilumpi saumanvara helpottaa paksun materiaalin ompelua. Ompelukoneen paininjalka pysyy paremmin kankaiden päällä, eikä luiskahda kankaiden reunalta. Siistin ja leikkasin saumanvarat 0,5 cm etäisyydeltä ompeleesta ompelun jälkeen.

Ompelin tohvelit ympäri kahteen kertaan, että sain lyijykynällä piirtämäni ääriviivat piiloon ja mustat ompeleet näkymään paremmin.

Kannattaa muistaa, että tarkoitus on tehdä 1 kpl vasempaan ja 1 kpl oikeaan jalkaan, ettei tee tohveleista keskenään täsmälleen samanlaisia. ;)



Tohveleita voi koristella monin tavoin. Päällisosaan voi ommella pyöreät tupsut, rusetit, nappeja, niittejä, koristenauhaa, pitsiä, pieniä pitsiliinoja jne.

13.1.15

Neulottu pitsihuivi


Pitsineuleen neulominen ei ollut sittenkään niin vaikeaa, kuin olin aina kuvitellut. Helppo ja selkeä pitsihuivin ohje löytyi Verkkoneulelehti Ullasta.

Neuloin pitsihuivin petroolin sinisestä (väri 8962) Lauri Neulelangasta (75 % villaa, 25 % polyamidia). Kerässä on 100 g lankaa eli n. 200 m. Lankaa kului n. 150 g ja huivista tuli n. 160 cm pitkä. 
 

 Lankaa suositellaan neulomaan puikoilla 3,5 tai 4. Neuloin puikoilla nro 8, koska neulekäsialani on aika tiukkaa. Halusin huivista löysän, jolloin pitsikuvio tulee paremmin esille. Pitsihuivin alkuun ja loppuun neuloin muutaman kerroksen aina oikein -neuletta puikoilla nro 4,5.

Neuloin huivin ohjeen mukaan. Ohjeessa oleva termi "lk" eli langan kierto oli minulle uusi asia. Havainnollistava kuva langan kierrosta puikolle ennen oikeaa silmukkaa löytyi täältä.

Viimeistelin pitsihuivin päättelemällä langan päät ja venyttämällä huivin kosteana muotoonsa. Kastelin huivin ja neulasin sen vaaka-asentoon pyyhkeiden päälle. Kuivuttuaan huivi oli valmis käyttöön.

1.1.15

Huopa-askartelua - Kengänpohjalliset


Viime aikoina olen innostunut askartelemaan ja ompelemaan huovasta kaikenlaista. Ostin kahdenlaista huopakangasta, paksumpaa 100 % villaa sekä ohuempaa askarteluhuovan nimellä myytävää 100 % polyesteria.

Ohuemman askarteluhuovan ompeleminen onnistuu hyvin kotikoneella. Vielä en ole kokeillut, kuinka paksun villahuovan ompelu mahtaa sujua. Ilman ompelukonettakin huovasta voi askarrella monenlaista. Olen leikannut paksusta huopalevystä mm. hiirimaton ja nämä kengänpohjalliset. Pohjalliset on piirretty ja leikattu olemassa olleiden vanhojen pohjallisten ääriviivojen mukaan.


Kenkiin sujautetut villapohjalliset pitävät jalat lämpiminä ja kuivina sekä pehmentävät askelia.