10.5.20

Itse tehty vinonauha


Vinonauhalla on helppo huolitella siististi kankaiden reunoja. Koska vinonauha on nimensä mukaisesti leikattu vinoon, se ei purkaudu ja taipuu sekä pyöreisiin että suoriin kulmiin.

Itse tekemällä vinonauhaa saa juuri sellaisista kankaista, joista haluaa. Varsinkin kuviollisista kankaista leikattu vinonauha näyttää hauskalta ja antaa yksilöllisen ja viimeistellyn ilmeen ompelutyölle.

Tässä ohje, kuinka vinonauhaa voi tehdä itse ja kuinka vinonauhaa jatketaan. Apuna olen käyttänyt Prymin vinonauhankääntäjää.


Vinonauhankääntäjiä on erikokoisia. 25 mm kääntäjällä valmiista vinonauhasta tulee 2,5 cm leveää ja kankaan reunaan taitettuna siitä näkyy 1,25 cm kankaan molemmilla puolilla.

Tämän kokoista kääntäjää varten kankaasta leikataan 5 cm leveitä kaitaleita 45 asteen kulmassa langansuuntaan nähden.

Jos mahdollista, kaitaleet kannattaa leikata kankaan keskeltä niin, että niistä tulee mahdollisimman pitkiä. Kaitaleita voi jatkaa huomaamattomasti, kun liitoksen ompelee vinoon.


Liitettävien kaitaleiden päät neulataan päällekkäin 90 asteen kulmaan. Jos kankaassa on selkeästi oikea ja nurja puoli, asettele kaitaleiden oikeat puolet vastakkain.


Kaitaleiden päät ommellaan kankaan nurjalta puolelta yhteen suoralla ompeleella läheltä reunaa. Muista ommella molemmissa päissä edestakaisompeleet!


Silitä sauma auki nurjalta puolelta.


 Painele saumaa silitysraudalla myös oikealta puolelta ja leikkaa kulmat pois.


Kaitaleita jatketaan niin monesta kohtaa, että saadaan yhtenäinen, tarvittavan pitkä kaitale.


Seuraavaksi kaitaleen pää pujotetaan vinonauhan kääntäjän sisälle ja vedetään toisesta päästä esille n. 5 cm.


Vinonauhankääntäjästä ulos tulevaa, vinonauhaksi taittunutta kaitaletta painetaan kuumalla silitysraudalla. Vinonauhankääntäjää vedetään samaan aikaan poispäin silitysraudasta, kun raudalla silitetään ulostulevaa taitettua vinonauhaa. Kääntäjän tekemät taitteet pysyvät nauhassa, kun ne silitetään kankaalle sopivalla lämmöllä.

Vinonauha on nyt valmis ommeltavaksi!

12.4.20

Tilkkumatto


Tämä tilkkumatto tehdään ompelemalla päällekkäisiä tilkkuja pohjakankaalle. Idea on yksinkertainen, toteuttaminen aika työlästä ja aikaa vievää, mutta sitäkin hauskempaa.



Tilkkutekniikalla ommeltuun mattoon saa käytettyä kaikki varastoissa lojuneet, muista ompelutöistä jääneet pienetkin kangaspalat, käytöstä poistetut lakanat, pöytäliinat, verhot, pyyhkeet, vaatteet jne. Käytetyistä tekstiileistä voi leikata ja jättää käyttämättä ne kohdat, joissa on reikiä, tahroja tms.


Tilkkumattoon sopii käytettäväksi kaikenlaiset kankaat, ohuet sekä paksummat. Tilkuiksi leikattavat kankaat voivat olla mm. vaatetus-, verhoilu- ja sisustuskankaita, villa-, puuvilla-, pellava- sekä sekoitekankaita.

Löysin kaapeista sekä sinisävyisiä, että mustia ja harmaita kankaita ja vaatteita. Päädyin ompelemaan samalla kaksi samankokoista mattoa, jotta sain sovitettua löytyneet kankaat väreittäin yhteen.



Kankaat voi leikata tilkuiksi käsin saksillakin, mutta nopeammin leikkaaminen onnistuu kangas-/pyöröleikkurilla. Tilkuista tulee helpommin samanlevyisiä, kun käyttää leikkaamiseen apuna leveää läpinäkyvää viivainta. Leikkurilla leikkaamiseen tarvitaan myös leikkuualusta.

Kankaat leikataan leikkurilla viivainta pitkin 45 asteen kulmassa vinoon. Kulma löytyy helposti viivaimen ja leikkuualustan viivojen avulla. Vinoon leikatut tilkut eivät purkaudu.


Leikkasin kankaat kangasleikkurilla ensin 3 cm leveiksi suikaleiksi ja sen jälkeen pätkin suikaleet saksilla 7 cm mittaisiksi. Pätkiminen helpottuu, kun käyttää mallina 7 x 7 cm kokoista pahvin palaa.



Pohjakankaiksi mattoihin valitsin paksun farkkukankaan ja huonekalukankaan. Leikkasin kankaista kaksi 55 x 85 cm kokoista palaa, joiden reunat huolittelin saumurilla.

Kankaiden sivureunoihin ompelin 1,5 cm ja päihin 4 cm käänteet. Taitoin käänteet kertaalleen kankaan nurjalle puolelle, ettei reunoista tule liian paksut.



Kun tilkut on leikattu, ne voi sommitella väreittäin ja neulata päällekkäin kolmen tilkun nippuihin. Valitsin jokaiseen tilkkunippuun kolme erilaista kangasta.

Päällimmäisten tilkkujen värit sommittelin niin, että niistä syntyy mattoon raitoja. Valmiissa matossa raidat eivät kuitenkaan erotu kovin selkeästi. Jos haluaa selkeitä raitoja tai kuvioita, kannattaa päällekkäiset tilkut valita niin, että ne ovat kaikki samaa/samanväristä kangasta.


Kun sommitelma on valmis, aloitetaan tilkkupinojen ompelu pohjakankaaseen. Ompelu kannattaa aloittaa keskeltä kankaan leveyssuuntaan.



Mittasin pohjakankaaseen keskikohdan ja piirsin sen viivaimen avulla merkkauskynällä kankaaseen. Viiva häviää pian itsestään, mutta kestää niin kauan, että tilkut ehtii neulata vierekkäin viivan päälle.



Tilkkuniput kiinnittyvät pohjakankaaseen, kun niiden päälle ommellaan kankaan pohjakankaan poikki menevä suora ommel. Kummassakin päässä tilkun reuna kohdistetaan samalle kohdalle pohjakankaan reunan kanssa. Reunat vahvistetaan ompelemalla edestakaisin molemmissa päissä.



Näiden mattojen leveyteen (52 cm) neulasin 16 nippua 3 cm leveitä tilkkunippuja. Laskennallisesti tilkkuja olisi mahtunut 52 cm:lle 17 nippua. Käytännössä tilkkuja ei voi ommella ihan vieri viereen, vaan niiden väliin täytyy jättää rako.

Koska kangas on elävä materiaali ja tilkut käsin leikattuja, tilkut eivät ole ihan täsmälleen saman levyisiä. Se ei näy lopputuloksessa, joten täydellisyyteen ei tässä työssä tarvitse pyrkiä.


Seuraavat tilkkurivit mitataan ja piirretään edellisten rivien viereen 2 cm päähän. Tätä jatketaan, kunnes pohjakangas on ommeltu täyteen tilkkurivejä.

Tilkkurivien ei tarvitse olla täsmälleen 2 cm päässä toisistaan. Rivejä voi vaikka vähän harventaa, tiivistää ja suoristaa kesken työn niin, että maton päihin tulevat viimeiset tilkkurivit jäävät n. 1,5 cm etäisyydelle pohjakankaan reunasta. Silloin pohjakangas ei näy tilkkujen alta.
  

Näinkin pieniin (52 x 77 cm) mattoihin tarvitaan todella paljon tilkkuja. Yhteen tilkkuriviin menee (16 x 3) 48 tilkkua ja tilkkurivejä on yhteensä 31. Yhteensä yhteen mattoon tilkkuja tarvitaan (48 x 31) 1488 kpl.



Tilkut voi leikata myös leveämmiksi ja taitaa kolminkertaisiksi. Mielestäni yksittäisistä päällekkäisistä tilkuista ommeltuna maton pinnasta tulee elävämpi, nukkaisempi ja runsaampi.

Eri värien ja materiaalien yhdistäminen tekee matosta mielenkiintoisen. Samansävyisistä tilkuista ommeltu matto on rauhallinen, vaikka tilkut olisivatkin erilaisia.


Tilkkutekniikalla ommeltu matto on ekologinen, koska siihen voi kierrättää käytöstä poistetut tekstiilit, jotka muuten päätyisivät tekstiilijätteeksi.

Tulen ainakin itse jatkossa katselemaan vaatteita ja kodin tekstiilejä uusin silmin. Tilkkuja voi leikata valmiiksi aina kun sopivaa materiaalia löytyy ja ommella niistä sitten kerralla isompi matto, kun tilkkuja on kertynyt riittävästi.

5.4.20

Farkkukuteesta neulottu kynnysmatto


Olen kyllä paljonkin virkannut mattoja matonkuteesta, mutta koskaan en vielä neulonut. Pitihän sitä sitten sitäkin kokeilla!


Neuloin 58 x 88 cm kynnysmaton Lankavan Venla-kuteesta. Valitsin mattoon puuvillasta ja elastaanista kudotun farkkukuteen.

Yhdessä rullassa on kudetta 0,7 kg (n. 120 m). Tämän kokoiseen mattoon kudetta kului tasan 2 rullaa.


Käytin maton neulomiseen paksuja nro 8 puikkoja. Puikot kannatta valita käsialan mukaan, isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee löysempi. Isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee myös vähän suurempi.

Kannattaa pyrkiä pitämään käsiala yhtä löysänä tai tiukkana koko neulomisen ajan, että matosta tulee symmetrinen ja reunoista siistit. 



Aloitin maton neulomisen luomalla 38 silmukkaa. Puikolle mahtuu enintään 40 silmukkaa, joten tämän isompaa mattoa ei neulomalla kannata lähteä toteuttamaan.



Jokainen puikollinen aloitetaan kiertämällä ja nostamalla ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle. Näin maton reunoista tulee siistit ja sileät.

Ensimmäiset kerrokset (10 cm) neulotaan 1 o 1 n helmineuleella. Näistä kerroksista muodostuu maton reuna. Helmineule pitää maton reunat suorina.



Seuraavilla kerroksilla puikon 7 ensimmäistä ja 7 viimeistä silmukkaa neulotaan 1 0 1 n helmineuleella. Keskelle jäävät 24 silmukkaa neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla puolella nurin.



Näin jatketaan, kunnes maton pituus on 78 cm. Loput 10 cm neulotaan taas 1 o 1 n helmineuleella. Lopuksi silmukat päätellään ja langanpätkät pujotellaan maton sisälle.


Farkkukuteesta neulottu matto saattaa olla aluksi jäykkä, mutta asettuu kyllä käytössä. Mattoa voi muotoilla kostuttamalla ja venyttämällä reunoja.


25.3.20

Neulottu mummo-myssy


Tässäpä ohje, kuinka neulotaan mummon villamyssy.


Lanka: Novita Hygge Wool, 100 % villalanka

Langan menekki: n. 170 g (100 g/kerä)

Puikot: Pyörö- tai sukkapuikot, nro 7 - 10 käsialan mukaan


Tämä myssy on neulottu pyöröpuikoilla nro 7. Lanka on Hygge Wool harmaa (sumu).


Luo 60 silmukkaa.
Neulo ribbineulosta 2 o 2 n suljettuna neuleena.
Kun työn korkeus on n. 26 cm tai 40 krs, aloita kavennukset.

1.kavennuskrs: Neulo 2 s oikein yhteen, 2 s nurin yhteen. Toista koko krs:n ajan = 30 s.

Neulo koko krs 1 o 1 n -joustinneuletta.

2. kavennus-krs: Neulo koko krs:n ajan 2 s oikein yhteen = 15 s.

Neulo 1 krs oikein.

3. kavennus-krs: Neulo koko krs:n ajan 2 s oikein yhteen ja lopuksi 1 oikein = 8 s.


Katkaise lanka.
Pujota lanka jäljellä olevien silmukoiden (8 kpl) läpi.
Pujota lanka nurjalle puolelle.
Päättele aloitus- ja lopetuslanka pujottelemalla ne neuleen sisälle myssyn nurjalle puolelle.


Valmiiseen myssyyn voi halutessaan askarrella tupsun jäljelle jääneestä langasta. Koristeeksi myssyn käänteeseen voi ommella pätkän nahkanauhaa tai puisen napin.

21.3.20

Tikattu vanupeitto pellavakankaasta


Tummansininen pellavakangas ei sopinutkaan olohuoneeseen verhoiksi, niin kuin olin sen suunnitellut. Tumma kangas pimensi huonetta mielestäni liikaa. Ettei kangas jäisi käyttämättä, ompelin siitä peiton.



Koska kangasta oli hankittu kahteen pitkään verhoon, ompelin peitosta reilun kokoisen. Valmis peitto on 210 x 143 cm. Kokonsa puolesta peittoa voi käyttää moneen eri tarkoitukseen, torkku- ja päiväpeittona, kesä- tai varapeittona tai esim. nojatuolin suojapeittona.

Ennen ompelun aloittamista kutistin kankaan pesemällä 60 asteessa. Silitin pellavakankaan kosteana. Valmiiksi kosteaa kangasta ei tarvitse silittäessä kostuttaa. Silitettyä kangasta on helpompi mitata, leikata ja ommella.



Leikkasin pellavakankaasta kaksi 213 cm pitkää kappaletta. Asettelin kappaleet päällekkäin, oikeat puolet vastakkain. Kolmanneksi kerrokseksi pellavakankaiden päälle tuli ohut 213 cm vanulevyKerrokset neulataan reunoistaan kiinni toisiinsa, ylimääräinen kangas leikataan pois. Kulmien ompelun helpottamiseksi pyöristin kankaiden kulmat.

Kankaat ommellaan kiinni toisiinsa 1,5 cm päästä reunasta. Yhdelle sivulle jätetään aukko, josta yhteen ommellut kappaleet saadaan käännettyä oikein päin. Kääntäminen tehdään niin, että vanulevy jää kankaiden väliin ja kankaiden oikeat puolet kääntyvät esille.



Tikkasin käännetyn peiton reunat 1 cm etäisyydeltä reunasta ja toiseen kertaan paininjalan etäisyydeltä aiemman ompeleen reunasta. Käytin ompeluun kankaan väristä tummansinistä ompelulankaa ja pidempää piston pituutta (3). 

Reunan tikkaukset pitävät reunan siistinä ja saumanvarat kankaan sisällä paikoillaan. Reunoja ei tarvinnut huolitella, koska ne eivät tikkauksen ansiosta purkaudu. 

Tuplatikkaukset ja kankaan väri korostavat mielestäni kivasti peiton rentoa "farkkumaista" ilmettä.



Lopuksi peitto tikataan niin, että kerrokset pysyvät kiinni toisissaan. Halusin jotain muuta kuin tavanomaiset ruututikkaukset, mutta kuitenkin jotain helposti toteutettavaa ja peiton pyöristettyjen kulmien kanssa sopivaa. Keksin piirtää kankaaseen erikokoisia ympyröitä pyöreiden astioiden reunojen avulla.



Piirsin ympyröitä vapaamuotoisesti vierekkäin, sisäkkäin ja limittäin valkoisella merkkauskynällä. Merkkauskynän jälki ikävä kyllä häviää kankaalta nopeasti, joten harsin kankaat käsin yhteen piirrettyjä viivoja pitkin.



Tikkasin kankaat yhteen harsittuja ympyröitä pitkin ompelemalla. Käytin tikkaukseen pitempää piston pituutta (3). Vaikeimpia ommeltavia olivat pienimmät ympyrät, samoin kuin peiton keskellä olevat ympyrät. Ison peiton kangasta piti käännellä pois tieltä ompelun aikana. Ompelu onnistui kuitenkin ihan hyvin, koska peitto ei ole kovin paksu.



Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, pellavapeitolle löytyy varmasti käyttöä. Pellava on ihanan kevyt ja rento materiaali, joka näyttää hyvältä ryppyisenäkin. Pellava kestää käyttöä ja pesua. Se on miellyttävän viileä iholla ja pehmenee entisestään jokaisessa pesussa.

Vanupeittoja voi ommella myös puuvillakankaista ja tikkaukset vaikka kankaan kuvioiden ääriviivojen mukaan. Peitto on kaksipuolinen, sitä voi käyttää molemmin puolin. Peittoon voi valita erilaiset kankaat kummallekin puolelle.

26.1.20

Sammalmätäs vatiin parvekkeelle


Oman sammalmättään voi tehdä vatiin tai laakeaan astiaan. Tarvitaan vain sopiva astia (vati, kulho, tarjotin, kattila...), kevytsoraa, sukkahousut, kukkamultaa ja sammalta.


Koska sammal ei vaadi kasvaakseen multaa, vadin pohjan voi täyttää kevytsoralla. Kevytsora on nimensä mukaisesti kevyttä ja sillä täytettyä suurikokoisempaakin istutusastiaa on tarvittaessa helppo siirtää.

Kevytsora kannattaa pakata sukkahousujen lahkeisiin ja solmia ne makkaroiksi, ettei sora sekoitu sen päälle tulevaan multakerrokseen. Kevytsoramakkaroilla saa jo muotoiltua vatiin kummun. Kummun pyöreä muoto viimeistellään kukkamullalla. Multaa kannattaa kostuttaa hieman suihkepullolla, että se on helpommin muotoiltavissa.


Kummun päälle levitetään matto sammalta. Jos mahdollista, kummun päälle levitettävä sammal saa olla yhtenäisenä mattona. Silloin siitä tulee heti tiivis ja yhtenäinen. Omalta pihalta sammalta saa ottaa vapaasti, muualta maanomistajan luvalla.

Sammalmätäs ei tarvitse juuri hoitoa, mutta liian aurinkoisella paikalla se kuivuu ja ruskistuu nopeasti. Mätästä kastellaan silloin tällöin suihkepullolla sumuttamalla. Mätäs kannattaa sijoittaa mieluiten katon alle suojaan sateelta, varsinkin jos astiassa ei ole reikää pohjassa.


Sammalmättään voi koristella oman maun mukaan esim. oksilla, kävyillä jne.

24.11.19

Syklaaminpunaiseksi maalattu laatikosto


Kirpputorilta löytyi puutarhavajaan juuri sopivan kokoinen säilytyskaluste. Arvokkaan antiikkisen näköinen laatikosto oli jo sen verran käytössä kulunut, että siitä raaski tuunata "jotain ihan muuta".


Hioin pikkulipaston karheaksi, että kalustemaali tarttuu sen kiiltävään pintaan paremmin. Varmuuden vuoksi maalasin ensimmäisen kerroksen vielä tartuntapohjamaalilla.

Pinkki maali on Tikkurilan vesiohenteista Helmi 30 -kalustemaalia. Värin koodi on S338 Syklaami. Maali tarttui laatikoston pintaan hyvin. Levitin kalustemaalia kolme kerrosta, että pinnasta tuli peittävä ja väristä sähäkkä.
  

Kun kalustemaali oli kuivunut, maalasin laatikoston metalliset rusetit ja vetimet kullanvärisiksi Tikkurilan Taika Helmiäismaalilla.


Levitin kultamaalia vesivärisiveltimellä myös lipaston kannen reunassa olevaan uraan. Lopuksi viimeistelin laatikoston kuluneen näköiseksi hiomalla sen pintaa ja kulmia kevyesti hiomapaperilla.


Tarkoitukseni on kerätä puutarhavajaan eriparisia käytettyjä (säilytys)kalusteita ja tuunata niistä hauskoja ja värikkäitä. 

Puiset kalusteet sopivat parhaiten tuunattaviksi, koska niitä voi maalata, öljytä, petsata, vahata, lakata, tapetoida, päällystää ja pinnoittaa eli käsitellä mielensä mukaan. Jos mieli muuttuu, pinnan voi käsitellä taas uudelleen.


Alun perin lipasto näytti tältä. Arvokkaasta tyylihuonekalusta tuli tuunauksen jälkeen aika "kitsch", jopa tyylitön ja mauton.

Sisätilojen sisustuksessa suosin ajattomia, neutraaleja värejä ja selkeitä linjoja. On vapauttavaa päästä välillä poikkeamaan tyylistä, rikkomaan rajoja ja käyttämään värejä. Suosittelen!

3.11.19

Kestopeitteestä suojaverho mittojen mukaan


Tuunasimme valmisvajaa ja rakensimme sen toiselle sivulle avoimen säilytystilan polttopuille. Puut ovat suojassa vajan katon alla, kolmen seinän tukemana, mutta pinon etupuoli on täysin avoin. Jos sattuu satamaan vinosti, pinotut puut voivat kastua.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan keksin leikata ja ommella valmiista vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon kokoisen suojaverhon.

Puuilosta hankittiin viidellä eurolla 2 x 3 m kestopeite. Kestopeite on kevytpeitettä (tavallinen pressu) kestävämpää, paksumpaa ja jämäkämpää. Molemmat ovat 100% polyeteenia.


Mittasin suojaverhon (166 x 205 cm) aukkoa muutaman sentin suuremmaksi, että sen saa kiinnitettyä aukkoa ympäröiviin tukipalkkeihin. 

Lisäsin sivuille 6 cm, 1 cm saumanvaraa ja 5 cm käänteitä varten. Alareunaan lisäsin 10 cm (1 cm saumanvara + 9 cm käänne). Valmispeiton yläreunan käytin sellaisenaan.

Kestopeitteen reunoissa on kiinnitystä varten valmiiksi purjerenkaita/rengasniittejä n. 50 cm välein. Kohdistin ne verhon yläreunaan keskelle niin, että uusia rengasniittejä tarvitsi laittaa vain sivuille.


Jäykän kestopeitteen ompelu onnistui yllättävän hyvin tavallisella kotiompelukoneella. Säädin ompelukoneen pistonpituuden normaalia pidemmäksi (kolme) ja käytin ompeluun tavallista ompelulankaa.

Välttämättä reunoja ei olisi tarvinnut ommella, saumat olisi varmasti voinut myös liimata. Reunat eivät purkaudu, mutta ovat kuitenkin siistimmät kun ne on huoliteltu.


 Alareunan painoksi sahasin verhon levyisen riman. Pujotin riman alareunan kujan sisälle. Rima painaa kevyttä peittoa alas ja pitää sen suorassa.


Lopuksi kiinnitin verhon sivureunoihin purjerenkaat/rengasniitit. Ostin pussillisen samankokoisia kuin kestopeitteessä jo oli ennestään. Yläreunassa jo olleiden rengasniittien lisäksi kiinnitin reunoihin 3 + 3 rengasta 50 cm välein, pussin ohjeen mukaan. 

Mukana pussissa on aina myös työkalu, jolla purjerenkaiden kiinnittäminen käy helposti. Lisäksi tarvitaan vielä vasara ja alusta, jota vasten purjerenkaat hakataan kiinni. Käytin alustana kakkosnelosen pätkää.


Ruuvasin vajan tukipuihin ruuvikoukut suojaverhon purjerenkaiden paikkoja vastaaville kohdille. Verho on helppo kiinnittää nostamalla se renkaistaan roikkumaan koukkuihin. Kesällä, kun talven polttopuut on poltettu, verhon voi helposti irrottaa nostamalla se koukuista.


Kun säilytystilassa ei ole polttopuita, siinä voi säilyttää jotain muuta. Takaseinään voi ruuvata koukut, joihin ripustaa esim. puutarhatyövälineitä. Tilaan voi nikkaroida myös irrotettavat lautahyllyt sivuseinien väliin.


Puu-/puutarhavaja valmistui loppukesällä. Vajan ulkopuolen siistiminen, viimeistely ja maisemointi jää ensi kevääseen. Ennen lumien tuloa aion kuitenkin vielä maalata tuon alareunan käänteestä pilkistävän riman pään mustaksi. :D