24.5.20

Matto chenille-tekniikalla


Chenille-tekniikalla päällekkäisistä kankaista saa paksumpaa, pehmeämpää ja näyttävämpää pintaa. Tekniikalla voi ommella mattoja, tyynynpäällisiä, peittoja yms. Hakusanalla "Faux chenille" googlaamalla löytyy ideoita, mihin kaikkeen chenille-tekniikkaa voi käyttää.



Olen viime aikoina innostunut matoista ja sinisen eri sävyistä, joten teeman mukaan taas mennään tässäkin kokeilussa. 
Tällä kertaa kokeilu ei kylläkään mennyt ihan nappiin. Ompelemani matto on malliesimerkki siitä miten voi käydä, kun ei noudata ohjeita, vaan ottaa "taiteellisia vapauksia". Lupaan kuitenkin, että tällä ohjeella on mahdollista onnistua, kunhan ei tee niin kuin minä tein.



Mattoa varten tarvitaan paksumpi pohjakangas ja 4 - 6 ohuempaa kangasta. Pohjakangas tulee olla valmiin maton kokoinen (tai isompi), muiden kankaiden ei välttämättä tarvitse olla samankokoisia.


Tämä matto on ommeltu keskenään samankokoisista (56 x 86 cm), erisävyisistä sinisistä kankaista. Kankaat on aseteltu päällekkäin kuvan järjestyksessä, pohjakangas alimpana. 
Maton kankaat ovat eri materiaalia - puuvillaa, pellavaa, ohutta verhokangasta ja villakangasta. Päällimmäinen kangas voi olla kuviollista, jolloin kuviot näkyvät myös valmiissa matossa.



Kankaat kannattaa leikata reilusti valmiin maton kokoa isommiksi, koska ommeltaessa ne voivat liikkua ja mennä vinoon. Se ei haittaa, koska ompelun päätteeksi, ennen reunojen huolittelua, maton voi vielä leikata suoraksi. Täytyy siis vain huomioida, että kun reunat suoristetaan, maton koko pienenee samalla.


Tässä vaiheessa kannattaa päättää myös se, miten huolitella maton reunat. Jos haluaa kääntää pohjakankaan reunat oikealle puolelle, pohjakankaasta pitää leikata reunan leveyden + saumanvaran verran muita kankaita isompi.


Kun nämä tärkeät päätökset on tehty ja kankaat leikattu, ne silitetään ja asetellaan tasaisesti kerroksittain päällekkäin niin, että pohjakangas peittyy.




   Päällimmäiseen tai pohjimmaiseen kankaaseen piirretään tai neulataan raita, jota pitkin ensimmäinen ommel ommellaan. 

Tämä on se vaihe, jossa tämä matto meni pieleen. Eli nyt tarkkana: JOS leikkasit kankaat lankasuoraan, ommel täytyy neulata/piirtää VINOON 45 asteen kulmassa langansuuntaan nähden.


Suora ommel kankaan poikki on yleisin, mutta loiva aaltokuviokin onnistuu, kunhan sen neulaa kankaan kulmasta vastakkaisen sivun kulmaan. Kankaalle voi ommella myös geometrisia kuvioita niin, että ne tulevat aina langansuuntaan nähden vinoon. 



Raitojen ompelu kannattaa aloittaa keskeltä ja edetä reunoja kohti, että päällekkäiset kankaat pysyvät paremmin paikoillaan. 
Seuraava ommel ommellaan aina edellisen viereen 0,75 - 1 m päähän. Paininjalan reuna on hyvä mitta, että ompeleet tulevat samalle etäisyydelle toisistaan.



Muutaman ompeleen ompelun jälkeen valmiit raidat voi jo leikata auki. Avasin raidat teräväkärkisillä saksilla. Tähän tarkoitukseen on olemassa myös oma työkalu, chenilleleikkuri.



Sakset tai leikkuri pujotetaan ommelten väliin niin, että pohjakangas jää alimmaksi. Pohjakangasta ei leikata auki, vaan kaikki sen yläpuolelle jäävät kangaskerrokset. Kannattaa olla varovainen, ettei puhkaise pohjakangasta vahingossa.



Päällekkäiset kankaat eivät vielä tässä vaiheessa tule esiin näkyvästi. Matto on valmis vasta kun se pestään ensimmäisen kerran.




Kun kaikki raidat on ommeltu ja leikattu, maton reunat suoristetaan ja siistitään leikkaamalla pois kohdat, joissa kankaat eivät osu päällekkäin. Kulmat voi halutessaan pyöristää. Huolittelin tämän maton reunat itse päällimmäisestä kankaasta tekemälläni vinonauhalla. Vinonauha on helpompi ommella pyöristettyihin kulmiin ja ne myös sopivat mielestäni hyvin maton aalto-kuvioon.



Vinonauhaa kannattaa leikata pidempi pätkä kuin maton ympäri ylettyy. Vinonauha neulataan maton nurjalle puolelle ja ommellaan reunaan taitetta pitkin melkein maton ympäri. Nauhan molemmat päät kannattaa jättää pitkiksi ja nauhat n. 15 cm päähän toisistaan ompelematta.



Vinonauhan ompelematta jääneet päät leikataan vinoon sopivan pituisiksi ja ommellaan yhteen. Sauma silitetään auki ja kierros maton ympäri ommellaan loppuun.

Tällä menetelmällä ei tarvitse osata mitata maton ympäri ylettyvän vinonauhan tarkkaa pituutta. Eikä tarvitse harmitella, jos sattui leikkaamaan vinonauhasta liian lyhyen pätkän, joka ei sitten yletykään ommeltavan kappaleen ympäri.



Seuraavassa vaiheessa saumanvarat leikataan ohuemmiksi, että vinonauha taittuu paremmin sauman yli. Varo tässä vaiheessa leikkaamasta samalla vinonauhaa.



Nauha käännetään reunan päälle maton oikealle puolelle ja ommellaan läheltä reunaa ympäri.



Lopuksi matto viimeistellään pesemällä se 40 asteessa. Pesussa päällekkäin ommeltujen kankaiden reunat rispaantuvat, nousevat pystyyn ja alemmat kangaskerrokset tulevat värikkäinä raitoina esille.

Langansuuntaan nähden vinoon ommellut raidat eivät pesussa purkaudu, vaan rispaantuvat. Tässä matossa rispaantumisen ja purkautumisen ero näkyy selvästi. Purkaantuneissa kohdissa kankaiden langat ovat pitkät ja sotkeutuneet keskenään pesussa. Chenille-tekniikalla ommellun maton pitäisi näyttää siltä, kuin tämä matto näyttää keskeltä. 



Toisistaan poikkeavan väriset kankaat näkyvät päällimmäisen kankaan alta paremmin kuin nämä sinisen sävyiset. Voisin kuvitella, että kun mattoa käytetään ja pestään useamman kerran, alemmat kankaat tulevat vielä paremmin esille.

Maton purkautuneet langat voisi siistiä ja leikata pois, mutta ehkä annan niiden vaan kulua pois kovassa käytössä. En pistäisi pahakseni, jos matto ajan mittaan kuluisi ja näyttäisi vanhalta vintage-matolta.



Siinä vaiheessa kun tajusin tehneeni peruuttamattoman virheen, olin jo jättää maton ompelun kesken. Olen nyt iloinen, että tulin tehneeksi sen kuitenkin valmiiksi. Eiköhän yhdelle tällaiselle taiteelliselle "sekatekniikalla" toteutetulle matolle aina käyttöä löydy!

0 kommenttia :

Lähetä kommentti