Hankin Tori.fi:n kautta koivuisen (Juvi-Production?) sivupöydän puutarhavajaan työ-/ruukutuspöydäksi. Pöytä on juuri sopivan korkea, että sen ääressä voi työskennellä seisoen. Se on myös riittävän kapea, että se mahtuu hyvin pieneen tilaan.
Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.
Yksivärisenäkin pöytä oli mielestäni jo hieno, mutta koska sen jaloissa oli sopivasti uurteet, keksin korostaa niitä kultamaalilla. Idea "kultaukseen" lähti kahviastiastosta. Maali jolla maalasin, on Tikkurilan Taika kulta vesiohenteinen helmiäismaali.
Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.
"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.
Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.
Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.
Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.
Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.
Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.
"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.
Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.
Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.
Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.
Tekstit
