Nappisomisteinen koristetyyny tweed-kankaasta

Musta-harmaa kukonaskelkuvioinen villakangaspala (tweed) löytyi edullisesti kirpputorilta. Ompelin kankaasta koristetyynyn sohvalle. 

Tämän tyynyn koko valmiiksi ommeltuna on 40 x 60 cm. Se on ommeltu yhdestä 62 x 82 cm kokoisesta palasta (sis. saumanvarat 1 cm).

Tyynyn voi ommella myös kahdesta palasta ja käyttää kahta erilaista kangasta. 

  Ennen kankaan leikkaamista silitin siihen painuneet taitteet suoriksi. Silitettyä kangasta on helpompi käsitellä ja työn jäljestä tulee siistimpi.

Kuviollista kangas on helppo leikata ja ommella seuraamalla kuviota. Leikkaamisen jälkeen huolittelin kangaspalan reunat kuvion reunoja pitkin saumurilla. 

Taitoin kangaspalan kahtia ja asettelin kankaan oikeat puolet vastakkain, ompelin reunat ja jätin täyttöaukon.

   Ompelun jälkeen leikkasin kulmien saumanvarat pienemmiksi ja käänsin työn oikein päin. Kulmat asettuvat käännettäessä paikoilleen paremmin, kun niiden kohdalla on pienemmät saumanvarat.

Kun tyynypussi on käännetty oikein päin, täytetään se täyttöaukon kautta vanulla. Vaihtoehtoisesti tyynyn sisälle voi pujottaa sisätyynyn.

Käytin tyynyn täyttämiseen Ikean Inner -sisätyynyn vanua.

Täyttöaukon ompelin kiinni käsin piilopistoilla. Mittasin ja merkkasin nahkapäällysteisille kantanapeille paikat ja ompelin ne tyynyn läpi paksulla neulalla ja vahvalla ompelulangalla.

Musta-harmaa villakangastyyny sopii hyvin muuhun sisustukseen ja sohvalle erilaisista sisustuskankaiden paloista ompelemiini alcantara-, keinonahka-, nahka-, pellava-, sametti-, ja villakangastyynyihin (klik, klik ja klik). 

Villakankainen tweed-tyyny on ihanan pehmeä ja lämmin. Sen kanssa kelpaa löhöillä sisällä sohvalla, kun ulkona on pakkasta! 

Read More

Tikattu suojahuppu saumurille

Koska käytettynä ostamassani saumurissa ei ollut mukana suojahuppua, ompelin sille sellaisen itse. Etsin sopivia malleja netistä eri hakusanoilla ja niiden yhdistelmillä (serger, overlocker, cover, case, sewing room, sewing machine cover...). Löysin mm. tämän neliön mallisen sekä tämän, jota muokkasin omaan käyttöön sopivammaksi. 

Halusin, että suojahuppu on pehmeä ja muhkea, mutta pysyy jämäkästi kuosissaan. Päädyin pehmustamaan hupun vanulla ja tukemaan kankaan silitettävällä kovikekankaalla.

Kankaiksi valitsin kolme erilaista mustavalkoruudullista puuvillakangasta. Saumurin huppu sopii hyvin yhteen aiemmin ompelemani mustavalkoruudullisesta Ikean Knalla-kassista ompelukoneen suojapussin kanssa. Molemmat tulevat olemaan esillä ja valmiina käyttöön yläkerran työpisteessä.

Aloitin mittaamalla saumurin ja piirtämällä hupulle kaavat kertakäyttölakanasta. Testasin kaavan koon ompelemalla lakanasta mallihupun. Sovitin mallihuppua saumurin päälle ja tein muutoksia kaavaan, kunnes se oli oiken kokoinen.

Tarvikkeet:

3 erilaista ruutukangasta (puuvillaa)

Vanulevyä

Vuorikangasta (lakanakangas)

Liimautuvaa kovikekangasta

Nauhaa kahvaan

Vinonauhaa alareunaan

Kappaleet ruutukankaista:

2 sivukappaletta, (peilikuvat)

2 sivutaskukappaletta, (peilikuvat)

1 takareunasta etureunaan ulottuva saumurin yli ulottuva päällyskappale

Kappaleet vanulevystä:

2 sivukappaletta

2 taskukappaletta

1 päällyskappale

Kappaleet vuorikankaasta:

2 sivukappaletta

1 päällyskappale

Kappaleet kovikekankaasta:

2 sivukappaletta

1 päällyskappale

Kovikekankaaseen ei tarvitse lisätä saumanvaroja.

Piirsin ja leikkasin tarvittavat kappaleet kankaista 1 cm saumanvaroilla. Lisäsin 1 cm saumanvaraa muihin paitsi kovikekankaasta leikattaviin kappaleisiin.

Silitin kovikekankaan ruutukankaasta leikattujen kappaleiden, paitsi taskuosien taakse.

Tikkasin vanun ruutukankaisiin ruutujen mukaisesti.

Seuraavaksi ompelin taskukappaleet ja sen vuorikappaleet yläreunoista yhteen. Käänsin oikein päin, neulasin taskut sivukappaleisiin ja ompelin sivuilta läheltä reunaa. Kun taskut ovat valmiiksi kiinni sivukappaleissa, kappaleiden yhdistäminen helpottuu. Kaikki kerrokset pysyvät paremmin paikoillaan ja tulevat varmasti mukaan.  

Kahvan hupulle ompelin puuvillaisesta nauhasta. Sen voi ommella myös hupussa käytetystä kankaasta. Kahva neulataan paikoilleen ja ommellaan päällyskappaleeseen ennen kaikkien kappaleiden yhdistämistä.  

Seuraava vaihe onkin sitten sivukappaleiden neulaaminen päällyskappaleeseen ja kaikkien kolmen kappaleen yhteen ompeleminen. Pyöristin hupun terävät kulmat ommellessa. Hupun kulmat kääntyvät ja asettuvat paremmin paikoilleen, kun saumanvaroihin leikataan pieniä lovia. 

Ompelin hupun vuorikappaleet pussiksi, käänsin sen nurin ja neulasin hupun sisäpuolelle sen alareunaan. Vuori neulataan ja ommellaan hupun alareunaan vinonauhan avulla. 

Suojahupun etupuolen voi koristella oman maun mukaan. Sivutaskuihin voi ommella pystysaumoja, joilla iso tasku jakautuu pienempiin lokeroihin.

Samoilla kaavoilla pystyy ompelemaan saumurille kantokassin, kun lisää huppuun pohjan. Kantokassin päällyskappaleeseen täytyy ommella vetoketju, napit tms. avattava ja suljettava, saumurin mentävä aukko.  

Saumurin alle voi ommella vielä myös alustan ja pussin, joka kerää kangassilpun.

Sen lisäksi, että suojahuppu näyttää hyvältä ja sopii sisustukseen, se suojaa saumuria pölyltä. Saumuria voi säilyttää esillä ja se on aina valmiina, kun ompeluinspiraatio iskee.

Read More

Ikean kassista suojapussi ompelukoneelle

Leikkasin ja ompelin Ikean mustavalkoruudullisesta Knalla-kassista suojapussin ompelukoneelle. Kassi oli sellaisenaan liian suuri ompelukoneen säilytykseen, mutta pienellä tuunauksella siitä tuli sopivan kokoinen.

Leikkasin kassista pohjan ja alareunan, säästin leikatut kappaleet (pohjan ja reunakaitaleet) ja ompelin ne kassiin uudelleen samalla tavalla kuin ne oli alunperin ommeltu.

Kassin materiaali on 100 % polypropeenia. Liukas muovimainen materiaali ei soveltunut ompelukoneella ommeltavaksi, joten ompelin pohjan ja reunakaitaleet kassiin käsin. Ompeluun käytin vahvaa paksua ompelulankaa.

Ompelu oli helppoa pistämällä pistot samoista rei'istä, joissa aikaisemmat ompeleet olivat olleet. Käsin ompelua helpotti kätevä apuväline -  neulantarttuja, jonka avulla neulan sai vedettyä paksujenkin kohtien läpi. 

Isosta kassista pienennetty suojapussi piilottaa ompelukoneen näkyviltä ja suojaa sitä pölyltä. Kassissa sitä on helppo siirrellä ja kuljettaa tarvittaessa mukana.

Read More

Pipo ja tuubihuivi trikoosta

Käytöstä poistetut, vielä hyväkuntoiset trikoopaidat voi kierrättää pipoiksi ja tuubihuiveiksi. Kangasta ei tarvita kovin paljon, varsinkaan lasten kokoihin. Mikään ei estä myöskään yhdistelemästä erivärisiä ja -kuosisia kankaita samaan pipoon ja huiviin, kuten esim. täällä on tehty.

Pipoihin ja tuubihuiveihin voi käyttää muista ompelutöistä jääneitä tilkkuja. Pieniä paloja trikookangasta löytyy edullisesti myös kangaskauppojen palalaareista.

Saumurilla pipojen ja tuubihuivien ompelu on helppoa ja nopeaa. Jos saumuria ei ole käytössä, tavallisista ompelukoneistakin löytyy trikoon ompeluun sopivia joustavia ompeleita. 

Ompelukoneeseen kannattaa vaihtaa joustavien kankaiden ompeluun tarkoitettu pyöreäkärkinen jersey-neula (=pallokärkineula), joka ei riko neuloskankaan lankoja ommeltaessa.

Trikoopipon ompeluun löytyy runsaasti kaavoja ja ohjeita netistä. Tässä yksi erittäin selkeä ja havainnollinen, suomenkielinen ohje.

Piirsin omaan päähän sopivan pipon kaavan mainospipon mitoilla. Kaarevan lakiosan pyöreän muodon piirsin ruokalautasen reunan avulla.

Leikkasin trikoosta kaksi kappaletta, jotka ompelin saumurilla oikeat puolet vastakkain yhteen.

Leikkasin yhteen ommeltujen kappaleiden päihin 6 cm syvät halkiot.

Käänsin halkiot yhteen pitkittäin ja ompelin pipon ulkopuolelle jäävän lakiosan saumat yhteen.

Pipon laen saumat tulivat nyt ristiin.

Saumat näyttävät viimeistellyiltä, kun ne yrittää saada osumaan toisiaan kohti.

Kappale käännetään oikein päin ja sisäpuolelle jäävä halkio ommellaan samalla tavalla yhteen, nyt vain kankaan oikealta puolelta. Sen jälkeen pipo on valmis oikein päin käännettäväksi ja käyttöön otettavaksi.

Tuubihuivin mitat ovat valmiista Buff-huivista. Tähän aikuisen kokoiseen huiviin tarvitaan 52 x 75 cm pala trikookangasta. Palasta tulee 75 cm pitkä ja 26 cm leveä tuubi.

Pala taitetaan pituussuunnassa keskeltä ja ommellaan sivusaumasta yhteen. Langat sauman molemmissä päissä kannattaa pujottaa neulalla sauman sisälle purkautumisen estämiseksi. Tuubihuivin ylä- ja alareunaa ei tarvitse välttämättä huolitella. 

  Ompelin samalla useita pipoja ja tuubihuiveja. Näille on nyt näin syksyllä käyttöä ulkoillessa ja urheillessa. Sopivat myös hyvin joululahjoiksi!

Read More

Värjätyillä pitsiliinoilla somistettu rahi

Tämä pieni kirpputorilta ostettu rahi on kokenut jo monta muodonmuutosta ja nyt sitä on tuunattu taas!

Rahi sai päälleen väliaikaisen irtohupun, kunnes verhoilin sen huonekalukankaalla. En ollut vieläkään täysin tyytyväinen sen ulkonäköön, joten irrotin reunaan ompelemani nauhan ja rusetin. Jotain se jäi yhä kaipaamaan...

Keksin tuunata rahin tällä kertaa liimaamalla (tekstiililiimalla) sen päälliseen mustiksi värjättyjä pitsiliinoja. Pitsiliinat ovat samoja, jotka toimittivat aiemmin yhteen ommeltuina pyötäliinan virkaa. 

Jos pitsiliinat sopivat sisustukseen, niillä voi tuunata esim. nojatuoleja ja sohvia. Niiden alle piilottuu pahimmat tahrat, rispautumat ja kulumat kankaassa. 

Pitsiliinat voi joko liimata tai ommella pienillä pistoilla kankaan pintaan. Kevyessä käytössä ne pysyvät hyvin liimallakin, mutta kovassa käytössä olevaan esim. sohvaan, ne kannattaa kiinnittää liiman lisäksi ompelemalla.

Read More

Pyörät lokerikon alle

Vanha seinälokerikko, jonka löysin hylättynä edellisen asuntoni varaston käytävältä, sai pienellä tuunauksella uuden elämän kaapin alla säilytyslaatikkona. 

Lokerikko mahtuu kokonsa puolesta hyvin olohuoneen kaapin alle. Kaappi ja lokerikko ovat samaa materiaalia, lastulevyä tms. painavaa kalustelevyä. Ne ovat ehkä peräisin samalta vuosikymmeneltä.

Kaappi oli maalattu mustavalkoiseksi, kun ostin sen käytettynä Tori.fi:n kautta. Se on sopinut meille sellaisenaan, vaikka maalipinta onkin jo vähän kulunut. Maalasin valkoisen lokerikon kalustemaalilla sisältä mustaksi. Nyt ne sopiva kaapin kanssa vieläkin paremmin yhteen.

Ruuvasin lokerikon vaneriseen pohjaan rautakaupasta ostetut kalustepyörät (25 mm). Pyörät on tarkoitettu vuodevaate-/sängynaluslaatikkoon kiinnitettäviksi ja kestävät 15 kg painoa. Sopivat siis oikein hyvin tähän tarkoitukseen.

Ruuvin kantojen alle tuli aluslaatat (=prikat), ettei ruuvit tule läpi pohjasta.

Pyörillä kaapin alla liikkuvassa lokerikossa voi säilyttää esim. kirjoja, lehtiä, leluja yms. tavaraa. Laatikon etureunaan voi ruuvata vielä tyyliin sopivat vetimet tai kahvan, joista sitä on helpompi vetää ja työntää.

Read More

Neulottu siksak-torkkupeitto

Neuloin Seitsemän Veljestä -langasta siksak-kuvioisen torkkupeiton Novitan ohjeella. Neuleohje peittoon löytyy täältä.

En ollut aikaisemmin neulonut siksak-kuviota, mutta ohjeen ruutupiirroksen avulla se onnistui hyvin aloittelijaltakin.

Käytin peittoon kuutta ei väriä; Mustaa, valkoista, hunajaa ja kolmea eri sävyä harmaata. Lankaa kului alle 150 g (=yksi kerä) jokaista väriä. Yhteensä peittoon meni lankaa n. 900 g.

Neuloin peiton yksinkertaisella langalla, puikoilla nro 8.

Peittoon tuli neljä (12 kierroksen mittaista) raitaa jokaisella värillä. 

Parin ensimmäisen väriraidan jälkeen näytti siltä, ettei ohjeella saa siksak-kuviota aikaan. Kuvio ei hahmottunut valmiista neuleesta vasta kun muutaman raidan jälkeen. Eli ei kannata luovuttaa alussa, kuvio ja peiton muoto tulevat esiin vasta kun on valmista neuletta on parinkymmenen sentin verran neulottuna.

Kun kuvion oppii, peittoa voi neuloa vaikka tv:tä katsellessa. Isoilla puikoilla neulottaessa torkkupeitto edistyy nopeasti ja lämmittää sylissä mukavasti jalkoja.

Read More

Twitter-lintu kangastaulu

Askartelin Ikean Ribba-kehykseen Twitter-aiheisen taulun kangastilkuista.

Olin aiemmin kehystänyt kirjekuori-/sähköpostiaiheisen postikortin Ikean 21 x 30 cm Strömby-kehykseen. Nämä kaksi "some-aiheista" taulua sopivat hyvin kirjoituspöydän yläpuolelle hyllylle.

Tarvikkeet:

Ikean Ribba-kehys 23 x 23 cm

Ruudullista puuvillakangasta

Valkoista pellavakangasta

Kovikemuovia

Sakset

EriKeeper-liimaa

Leikkasin kovikemuovista kehyksen kokoisen palan. Liimasin palan puuvillakankaan päälle ja leikkasin kankaasta samankokoisen tilkun kovikemuovipalan reunoja pitkin. Yhteenliimatusta kangas- ja kovikemuovipalasta tuli taululle tukeva tausta. 

Twitter-linnun kuvan olin tulostanut kaavaksi netistä. Liimasin myös linnun taakse kovikemuovia ja leikkasin mallin mukaan pellavakankaasta. Lopuksi liimasin lintukuvion EriKeeperillä taustaan ja kasasin kehykset tauluksi.

Samalla idealla voi kehystää minkä tahansa kuvion. Kankaan taustalle liimattava kovikemuovi antaa ohuellekin kangastilkulle ryhtiä, kankaan rypyt tasoittuvat, kankaan reunat eivät rispaannu ja kehystäminen helpottuu huomattavasti.

Read More

Taittopöydät parvekkeen kaiteeseen pyöreästä pöydästä

Kapealle parvekkeelle piti keksiä pöytäratkaisu, joka ei vie liikaa tilaa, ei ole tiellä ja jota ei tarvitse aina siirrellä. Ratkaisu löytyi kierrätyskeskuksesta löytyneestä pyöreästä pöydästä. Tuunasimme miehen kanssa yhteistyössä pöydästä kaksi kaiteeseen kiinnitettävää taitettavaa klaffipöytää.

Pyöreä pöytä oli jo valmiiksi kaksiosainen, tai oikeastaan kolme, koska se oli levitettävä ja keskellä oli suorakaiteen muotoinen jatkopala. Purimme pöydän osiin, että saamme irrotettua siitä tarvitsemamme puolipyöreät kansiosat.

Öljysin puiset pöydänkannet tummanruskealla Valtti-kalusteöljyllä, jota oli jäänyt jäljelle saunajakkaran käsittelemisestä. Pöytälevyt olivat jo alunperin tummanruskeat, sävytetyllä kalusteöljyllä pinta muuttui kiiltäväksi ja väri alkuperäistä syvemmäksi. 

Kalusteöljyllä käsiteltyinä pöydät kestävät toivottavasti säiden ja vuodenaikojen vaihtelua. Pöytien on tarkoitus olla paikoillaan lasittamattomalla parvekkeella ympäri vuoden. Ne jäävät katon räystään alle, joten niiden pinnoille ei sada vettä eikä lunta.

Taittopöytien kannatinmekanismit 4 kpl (2 kpl/pöytä) on ostettu rautakaupasta. Niitä voi etsiä ja kysellä tuotenimellä aputason kannatin tai taitettava kannatin.

Maalasin metallinväriset kannattimet spray-maalilla mustiksi, että ne sopivat paremmin parvekkeen kaiteen tummaan väriin.

Kannattimien yläreuna ruuvattiin kaiteen tukevaan vaakapalkkiin. Alareunan joutui kiinnittämään kaiteen pystypinnaan, jota vahvistettiin ensin ruuvaamalla siihen saman levyinen ja pituinen lisäpinna päälle. 

Käsittelin tuetun pinnan Pinotexin tummanruskealla kovapuuöljyllä, jota taas oli jäänyt jäljelle parvekkeen lattian käsittelystä. Tuetut pinnat sulautuvat tummanruskeina huomaamattomasti muiden pystypinnojen joukkoon.

Taittopöydistä tuli yllättävän tukevat ja kannatinten luvataan kestävän painavaakin tavaraa.

Pöydät voi laskea alas, kun niitä ei tarvita ja parvekkeelle tulee lisää tilaa. Pöytien ja tuolien väliin jää riittävästi tilaa ja niiden välistä pääsee kulkemaan, vaikka pöydät ovat ylhäällä. Ohitus on helpompaa pöytien pyöreän muodon ansiosta.

Read More