Lampaantaljasta käsin ommeltu välly

On aina kiva oppia uusia käsityötekniikoita ja työtapoja, samoin kuin kokeilla erilaisten materiaalien työstämistä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan miten lampaantaljoja ommellaan ja mitä kaikkea niistä voi tehdä. Lammasvällykursseja järjestää täällä Tampereella mm. Ahjolan kansalaisopisto ja kouluttajana toimii Anu Pentti Pajukannan tilalta Nokialta.  

Perinteisiä lampaannahkaisia rekipeittoja ja vällyjä ommellaan Norjassa enemmän kuin meillä Suomessa. Niille, jotka haluavat tutustua perinteisiin norjalaisiin lammasvällyihin, niiden ompeluun ja painamiseen tarkemmin, vinkiksi muutama linkki ja hakusana.

Blogi: https://skinnfell.wordpress.com

Kirja: Britt Solheim; Skinnfeller du kan lage selv

Saueskinn = lampaannahka

Tradisjonell skinnfell = perinteinen lampaantalja

Trykte skinnfeller = painetut lampaantaljat

Tradisjonell saum og trykking = perinteinen ompelu ja painatus

Vaikka ei norjaa osaisikaan, yllä mainitusta kirjasta löytyy helpot ja yksinkertaiset kaavat erilaisiin muihinkin lampaannahkatöihin. Kirjan kaavojen mukaan kurssilla ommeltiin mm. läpällinen karvalakki, useita rukkasia ja tossuja, ranteenlämmittimiä, puuhkia jne.

Lampaantaljat ovat yksilöitä, erikokoisia ja -värisiä, pitkä- tai lyhytkarvaisia. Ihastuin harmaaseen, lyhytkarvaiseen ja kiharaiseen taljaan, jonka nahkapuoli on suklaanruskea ja käsitelty mokkamaisen pehmeäksi.

Aloittelijana valitsin ensimmäiseksi työkseni pienen (55 x 85 cm) lampaannahkaisen vällyn yhdestä taljasta. Pieni välly lämmittää istuinalustana penkillä, nojatuolissa, työtuolissa, pulkassa, retkellä jne.

Isompiin vällyihin tarvitaan 2, 4 tai 8 taljaa. Taljat ommellaan perinteisesti käsin, joten mitä isompi välly, sitä enemmän sen ompeluun kuluu aikaa. Laadukkaat lampaantaljat ovat myös arvokkaita ja ison vällyn materiaaleille tulee hintaa helposti useita satasia.

Talja on tarkoitus hyödyntää kokonaisuudessaan eli siitä leikataan niin suuri välly kuin mahdollista. Reunat suoristetaan ja aukkopaikkoihin ommellaan paikat. 

Oikeaoppinen tapa on leikata nahkaa, ei karvaa. Saksien terät liikkuvat karvojen tyvessä, jolloin karvat jäävät pitkänä jommallekummalle puolelle leikattua nahkaa, eivätkä katkea. Opin tämän kantapään kautta...

  

Paikat leikataan jäljelle jäävistä paloista. Aukosta piirretään ensin kaava, jonka mukaan paikat on helppo leikata niin, että hukkaa jää mahdollisimman vähän.

Paikka leikataan sellaisesta kohtaa taljaa, jossa karva on yhtä tiheää ja samanväristä kuin paikkauskohdan ympärillä. Myös karvan kasvusuunta tulee huomioida. Paikkauskohdan on tarkoitus piiloutua karvapuolelle mahdollisimman hyvin. Nahkapuolella paikan ompelukohta viimeistellään ompelemalla sauman päälle ohut taljasta leikattu nahkakaitale.

Nahkaa ommellaan yliluottelupistoilla ja ompeluun käytetään vahvaa pellavalankaa sekä nahkaneulaa. Tarvikkeita sai ostaa kurssin ohjaajalta.

 

Käsin ompelu vaati vähän harjoittelua, pistoja oli vaikea ommella tasaisin välein. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti ja huomaamaton.

Jäljelle jääneistä reunapaloista leikattiin ohuita suikaleita, jotka ommeltiin vällyn reunaan nahkapuolelle.

Suikaleet ommeltiin päistään kiinni toisiinsa sitä mukaa, kun reunan ompelu eteni. Kulmissa liian pitkä suikale leikattiin reunan pituiseksi ja seuraava suikale ommeltiin edellisen päähän 90 asteen kulmaan. Reunakaitaleet oli kätevä kiinnittää paikoilleen ompelun ajaksi nipsuilla.

Reunan viimeistelevät kaitaleet ommellaan vällyyn vain toiselta reunalta, jolloin ulkoreuna jää auki.

Kaitale viimeistelee vällyn reunat. Pitkäkarvaisen taljan reunoista tulee erityisen hienot, mutta kivasti kihartuvat nämä lyhyemmätkin vällyn reunan yli. 

Lopuksi vällyn voi koristella painamalla siihen kuvioita, piirtämällä kuvia tai kirjoittamalla tekstiä. Kurssilla painamiseen sai käyttää ohjaajan puisia "painopalikoita" (= trykklosser, trykkblokker). Omaan käyttöön niitä voi tilata norjalaisesta verkkokaupasta.