Kaksinkertainen kangaskori Marimekon markiisikankaista

Marimekon myymälöissä on monesti myytävänä edullisia erikokoisia palakankaita. Nämä kaksi 38 x 105 cm kokoista markiisikangaspalaa maksoivat yhteensä n. 10 €. Kankaat ovat Vuokko Eskolin-Nurmesniemen Marimekolla v. 1958 suunnittelemat Pirput parput ja Varvunraita.

Yritin käyttää kangaspalat mahdollisimman tarkkaan, että sain niistä suurimman mahdollisen kangaskorin, mihin kankaat riittivät.

Tein korista kaksinkertaisen. Leikkasin molemmista kankaista kaksi pohjakappaletta ja kaksi sivukaitaletta. Pohjakappaleiden halkaisijaksi tuli 28 cm, piirsin ne pyöreän kulhon avulla.

Huolittelin pohjakappaleiden reunat. Sivukappaleiden reunoista huolittelin tässä vaiheessa vasta kaksi reunaa. Halusin varmistaa, että kun sivukappale neulataan pohjaan, sivukappale ei riitäkään pohjakappaleen ympäri.

Huolittelin ja leikkasin sivukappaleen pituuden sopivan mittaikseksi, kun olin ommellut ensin sivukappaleen pohjaan melkein kokonaan. Sen jälkeen ompelin sivukappaleiden päät yhteen.

Kun molemmat korin kappaleet olivat tässä vaiheessa, huolittelin yläreunan. Koska halusin kangaskorista mahdollisimman korkean, huolittelin reunan 1 cm kuvion ulkopuolelta. Kuvion ulkopuolinen reuna kääntyy korin sisäpuolelle, eikä haittaa, vaikka kuvio ei siinä jatkukaan.

Ompelin molemmat korin kappaleet tähän vaiheeseen.

En halunnut korin yläreunaan näkyvää ommelta. Käänsin kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne yhteen koneella. Jätin kääntöaukon, jonka kautta sain yhteen ommellut korin kappaleet kääntymään oikein päin. Asettelin reunat kääntöaukon kohdalta yhteen ja ompelin käsin piilopistoilla kääntämistä varten jättämäni aukon kiinni.

Markiisikankaasta kaksinkertaisena ommeltu kangaskori on jämäkkä ja ryhdikäs. Koska kummankin puolen kankaat ovat erilaiset, korin voi kääntää ja käyttää molemmin puolin. 

Kangaskoreja on helppo ja nopea ommella erilaisista kankaista eri säilytystarkoituksiin. Jos kangaskorin ompelee ohuemmista kankaista, kankaiden nurjalle puolelle voi silittää kappaleet kovikekankaasta. 

Read More

Lapaset ja pipo vanhasta villapaidasta

Vanhoja villapaitoja ei välttämättä tarvitse kierrättää vaatekeräyksen kautta. Niistä voi myös leikata ja ommella mm. pipoja, lapasia, tossuja, säärystimiä, kaulahuiveja tai tyynynpäällisiä! Netistä löytyy ohjeita ja tulostettavia kaavoja näille kaikille.

Tein lapaset ja pipon miesten villapaidasta. Villapaita oli 100 % villaa, siitä ommellut lapaset ja pipo ovat varmasti lämpimät.

Piirsin ja leikkasin pipon kaavan vanhan pipon avulla. Taittelin sen neljään osaan ja piirsin kaavan ääriviivoja pitkin. Ohje pipon kaavan piirtämiseen, leikkaamiseen ja ompeluun löytyy täältä.

Leikkasin pipon kappaleet villapaidan helmasta, jolloin helman resorista tuli pipon reuna. Koska villapaidan helma ei ollut riittävän leveä, pipo piti leikata kahdesta kappaleesta, toinen kappale etu- ja toinen takapuolelta. 

Huolittelin reunat saumurilla, ettei neule pääse purkautumaan. Käytin ompeluun ihan tavallista neulaa ja suoraa ommelta.

Pipon istuu paremmin, kun molempiin kappaleisiin ommellaan muotolaskokset ennen kuin ne ommellaan yhteen. Pipon voi viimeistellä ompelemalla siihen tupsun.

Lapasiin ompelin sisälapaset ohuesta pehmeästä fleecestä. Leikkasin sekä sisä- että päällyslapasten kappaleet samalla kaavalla. 

Lapaset täytyy muistaa leikata peilikuvina, ettei lopputuloksena ole kaksi saman käden lapasta! Kuviot kannattaa kohdistaa niin, että ne jäävät näkymään kokonaan sopiviin kohtiin.

Ohjevideo lapasiin täällä.

Sisälapaset puetaan päällyslapasten alle. Villapaidan kauluksesta ommeltu resori käännetään päällyslapasten päälle.

Sisä- ja päällyslapaset voi ommella pysyvästi yhteen ranteen ympäri. Ne voi kiinnittää toisiinsa myös esim. koristenapilla, kuten videon ohjeessa.

Aikuisen käytössä lapaset pysyvät sisäkkäin ilman yhteen kiinnittämistäkin.

Fleecellä vuoritetuista villalapasista tuli erittäin lämpimät ja miellyttävän pehmeät käteen. Sisä- ja päällyslapaset voi pestä erillään. Sisälapasia voi käyttää myös muiden lapasten sisälapasina.

Päällyslapasia on helppo ommella ja niitä voi tehdä erivärisistä kierrätysneuleista sopimaan moneen eri tyyliin samojen sisälapasten kanssa käytettäviksi. 

Read More

Keittiöremontti pienellä budjetilla ja V33 kalustemaalilla

Keittiömme kaapit ovat ihan ok kunnossa, mutta valkoiset melamiiniovet olivat saaneet kolhuja ja alkaneet ajan myötä kellastua. Ovia oli hankala pitää puhtaina, joten päätimme uudistaa keittiön ovet maalaamalla ne tummemmiksi. Samalla oviin vaihdettiin uudet metalliset Ikean Möllarp-vetimet. 

Myös yläkaappien alla olevat työvalaisimet ovat päässeet kellastumaan ja ovat vanhahtavat muutenkin. Häikäisevän kirkkaat, mutta kaikin puolin toimivat loisteputkivalot piilotettiin kiinnittämällä niiden eteen yläkaappien alareunaan valolista.

Ovien väsyneet saranat vaihdettiin uusiin ja muuten vaan löystyneet kiristettiin.

Maalasin aikaisemmin pienen yksiön keittiökaappien ovet Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla. Maali on pysynyt ovissa yllättävän hyvin, se on kulunut ainoastaan eniten käytettyjen ovien vetimien alta.

Tällä kertaa käytin kiintokalusteiden maalaamiseen tarkoitettua erikoismaalia. V33 Kalustemaali on tarkoitettu erityisesti lakatuille, maalatuille, melamiini- tai laminaattipintaisille irto- ja kiintokalusteille. Valmistaja lupaa, että maali soveltuu jatkuvaa puhdistusta vaativiin kohtaisiin, kestää puhdistusaineita, hylkii likaa sekä kestää iskuja ja hankausta. Pitäisi toimia keittiössä silloin oikein hyvin.

V33 kalustemaalia on saatavana 4 eri väriä. Valitsin väreistä tummimman, tummanharmaan. Tummanharmaa väri sopii hyvin keittiön mustan kivitason ja vaaleanharmaiden välitilan laattojen kanssa yhteen. Värin valintaan vaikutti myös se, että tummemmissa ovissa tahrat ja roiskeet eivät näy yhtä hyvin kuin vaaleissa. 

Aloitin urakan irrottamalla vanhat vetimet ja puhdistamalla ovet ohjeen mukaan laimennetulla Maalipesulla. En hionut tai pohjamaalannut ovia ennen maalaamista, en edes irrottanut ovia rungoista maalaamisen ajaksi. Rajasin krittiset kohdat leveällä maalarinteipillä ja suojasin lattian ja työtason sanomalehdillä.

Ensimmäisen maalikerroksen jälkeen ovet näyttivät aika kamalilta! Maali levittyi epätasaisesti ja maalattu pinta jäi laikukkaaksi. Muutos valkoisesta tummanharmaaksi tuntui rajulta. Seuraavien kerrosten jälkeen pinta näytti jo paremmalta. Silmäkin alkoi tottua uuteen väriin.

Maalasin ovet ensin ulkopuolelta kolmeen kertaan, sen jälkeen sisäpuolelta kahteen kertaan. Käytin maalaamiseen leveää ja tarkempaa työtä vaativiin kohtiin pienempää sivellintä. Maalaustela sopii hyvin tasaisten pintojen maalaamiseen, mutta jostain syystä sivellin tuntuu mielestäni paremmalta välineeltä maalaushommiin. Makuasia.   

Keittiö oli käytössä koko maalausurakan ajan. Maali kuivui pölykuivaksi nopeasti. Annoin maalipinnan kuivua aina vuorokauden ennen seuraavan kerroksen levittämistä.

Valolista on autotallista löytynyttä lattialistaa. Se sahattiin sopivan mittaisiksi pätkiksi päistään jiiriin. Listat kiinnitettiin yläkaappien alareunaan kalustekulmilla. Listan kolot kitattiin puukitillä ja hiottiin ennen maalaamista.

Keittiöremontin tarvikkeet ja kustannukset:


- 2 litraa V33 kalustemaalia 59,90 € € K-Raudassa 

- Ikean Möllarp-vetimiä 2 kpl/pkk 4 € (vetimiä tarvittiin 26 kpl) = 52 €

- 1 l Maalipesua n. 13 €

- 3 pss kalustekulmia 2,20 € = 6,60 €

Jos työlle ei laske hintaa, keittiön uudistaminen tuli maksamaan 131,50  € 

Olen tyytyväinen remontin lopputulokseen. Keittiön ilme koheni ja käyttöikä piteni paljon pienellä panostuksella.  

Nyt kun keittiön kaappien ovet on maalattu, tekisi mieli vaihtaa valkoiset kodinkoneet rosterisiin, paremmin harmaisiin oviin sopiviksi. Mielenkiintoista olisi myös nähdä, miltä punatiilinen seinä ja puuhella näyttäisivät tasoitettuina ja vaaleiksi maalattuina, hmmm.

Seuraavia uudistuksia miettiessä voi vertailla näitä ennen...

...ja jälkeen -kuvia.

Read More

Päiväpeitto tilkuista ja fleecestä

Tämä päiväpeitto on ommeltu Finlaysonin Optinen Omena -valmisverhosta sekä yksivärisestä puuvilla- ja fleecekankaasta. 

Peiton koko on 146 cm x 230 cm. Sen toinen puoli on ommeltu 48 tilkusta, 24 omena-kuvioisesta ja 24 yksivärisestä mustasta puuvillakankaasta. Toisella puolella peittoa on musta fleecekangas.

Tilkut leikataan ja ommellaan yhteen 1 cm saumanvaroilla. Reunoja ei tarvitse huolitella siksakilla tai saumurilla. 

Tilkkujen ompelu nopeutuu, kun sen tekee "sarjatyönä". Saumat kannattaa silittää auki, se helpottaa kulmien kohdistamista ja ompelua muutenkin.

Peiton etu- ja takakappaleet ommellaan sivureunoista (1 cm etäisyydeltä) kiinni toisiinsa oikeat puolet vastakkain pussiksi. Kappaleita ei kannata ommella yhdellä ompeleella yhteen, vaan täytyy muistaa jättää kääntöaukko.

Ennen kappaleiden ompelemista peiton kulmiin voi kiinnittää tupsut, joko tasselit tai pompomit. Tupsut kiinnittyvät kulmiin samalla, kun peiton kappaleet ommellaan yhteen.

Kulmien saumanvarat leikataan kapeiksi, että ne asettuvat siistimmin paikoilleen, kun peitto käännetään oikein päin kääntöaukon kautta.

Päiväpeitto viimeistellään ompelemalla täyttöaukko käsin piilopistoilla kiinni. 

Päällys- ja aluskankaan voi ommella yhteen tilkkutyön saumojen päältä niitä pitkin tikkaamalla. Tässä peitossa kankaat on ommeltu muutamista tilkkujen saumakohdista yhteen ompelemalla niihin käsin solmuja.

Toisen valmisverhoista muokkasin verhotankoon sopivaksi lenkkiverhoksi. 

Valmisverhon kangas ei sellaisenaan olisi riittänyt päiväpeittoon, siksi lisäsin omenoiden väliin yksivärisiä mustia tilkkuja. Tilkkutyö on nopea ja helppo ommella isoista tilkuista. 
    

Valmisverhojen kangasta voi käyttää monenlaisiin ompelutöihin. Valmisverhoja voi saada ostettua alennusmyynneistä kangaskaupan kankaita edullisemmin.

Read More

Taulut pitsiliinoista ja tilkuista

Liimasin pienet pitsiliinat kangastilkuille ja kehystin tauluiksi. Pitsiliinat olivat alunperin värikkäitä, värjäsin ne tekstiilivärillä mustiksi.

Mustat pitsiliinat mustavalkoruutuisilla kankailla mustissa kehyksissä näyttävät samaan aikaan perinteisiltä ja moderneilta.

Taulut sopivat hyvin sisustukseen, koska olen käyttänyt samoja ruutukankaita sisustuksessa muuallakin. 

Read More

Huopasuikaleista punottu kori

Huopasuikaleista ja niiden punomisesta innostuneena kokeilin huopakorin punomista. Käytin kokeiluuni samaa ohutta polyesterihuopakangasta josta punoin ja ompelin koristetyynyn.

Korin punomiseen sopii paremmin paksumpi huopa. Ohuesta huovasta punotusta korista ei tullut ihan niin jämäkkä kuin olisin toivonut, vaikka korin reunat onkin punottu kaksinkertaisiksi. Kori soveltuu kuitenkin hyvin esim. lankakerien ja -vyyhtien säilyttämiseen.   

Ihan aluksi mittasin ja piirsin huopaan suikaleiden ääriviivat. Tähän koriin käytetyt huopasuikaleet ovat 4 cm leveitä. 

Piirsin ja leikkasin korin pohjaan tarvittavat suikaleet 90 cm pitkiksi.

Asettelin korin pohjan huopasuikaleet (6 + 6 kpl) ristikkäin ja punoin ne yhteen korinpohjatekniikalla. Korin pohjan kooksi tuli 24 x 24 cm.

 Reunoja varten leikkasin 6 kpl (=6 kerrosta) 2 m pitkää suikaletta. Punoin pitkät suikaleet pohjan suikaleiden väliin pohjan ympäri. 2 m pitkät suikaleet riittivät kahteen kierrokseen. Samalla reunoista tuli kaksinkertaiset.

  

Punotut suikaleet pysyvät paremmin paikoillaan, kun ne kiinnittää toisiinsa nuppineuloilla. Käytin isompikokoisia nuppineuloja, normaalikokoisetkin käy.

Suikaleiden päät pujotetaan piiloon punoksen väliin. Punosta voi kiristää, jos se tuntuu liian löysältä ja suikaleiden väliin jää liian suuret raot.

Jos leikatut huopasuikaleet ovat liian lyhyitä, niitä voi jatkaa. Jatkettu kohta piilotetaan punoksen sisälle.

Reunojen punontaa jatketaan, kunnes kaikki 6 suikaletta on kierretty kahdesti limittäin pohjan suikaleisiin. Korin reunojen korkeudeksi tulee kuudella 4 cm leveällä suikaleella 24 cm.

Lopuksi pujottelin korin yläreunan suikaleiden päät punoksen väliin ja liimasin päät tekstiililiimalla. Myös muut punoksen väliin piilotetut suikaleiden päät voi kiinnittää liimaamalla. 

Huopakorin voi viimeistellä esim. kiinnittämällä sen kahdelle sivulle huovata tai nahasta leikatut kahvat.

Samalla idealla voi tehdä eri kokoisia huopakoreja. Ohje punottuun huopakoriin löytyy myös täältä ja täältä.

Read More

Punottu huopatyyny

Kapeat huopakankaan palat voi leikkata pitkiksi suikaleiksi ja punoa niistä isomman pinnan korinpohjapunonta -tekniikalla.

Huopa on helppo materiaali käsitellä, koska se ei purkaudu ja sitä ei tarvitse huolitella.

Tähän tyynyyn käytetty huopa on Eurokankaasta ostettua 100 % polyesterihuopakangasta. 

40 x 40 cm sisätyynyä varten tarvitaan 20 kpl 4 x 42 cm huopasuikaleita (sis. 1 cm saumanvaran).

Huopasuikalepunoksen saa pysymään nuppineuloilla paikoillaan punonnan ajan. Punotun kappaleen reunoihin voi ommella apuompeleen ennen etu- ja takakappaleen yhdistämistä. Apuommel pitää suikaleet paikoillaan, kun etu- ja takakappaletta ommellaan yhteen.

Tyynyn takakappale on leikattu yhtenäisestä huopakangaspalasta.

Kun suikaleet on punottu, kappaleet yhdistetään ompelemalla ne yhteen 1 cm etäisyydeltä reunasta. Täyttöaukko täytyy muistaa jättää ompelematta!

Sisätyyny pujotetaan päällisen sisälle ja täyttöaukko ommellaan kiinni 1 cm etäisyydeltä reunasta.

Valmista tuli!

Read More