28.3.15

Nojatuolille huppu


Sisustusalan opiskeluun liittyvä tehtävä on nyt suoritettu. Suunnitelin, kaavoitin ja ompelin 40 - 50 -luvun vintage-nojatuolille hupun. Valitsin tehtävää varten suoralinjaisen tuolin ja tuolin muotoon sekä tyyliin sopivan kankaan.

Nojatuolin runko sekä alkuperäinen päällyskangas olivat hyvässä kunnossa. Tuolia ei tarvinnut kunnostaa sen kummemmin, irrotin kankaan ainoastaan istuintyynyistä ja ompelin niille irrotettavat päälliset.




Irtohupun kaavoitus tehtiin merkkaamalla tuoliin sen päälliseen tarvittavat kappaleet nauhalla/kuminauhalla ja nuppineuloilla. Nauha näkyi hyvin kuitukankaan alta, jolloin kappaleiden ääriviivojen piirtäminen tuolin muotojen mukaan helpottui. Nauhat irrotettiin, kun kaavojen ääriviivat oli piirretty tussilla kuitukankaan läpi.

Kaavat leikattiin reiluilla saumanvaroilla kuitukankaasta, sen jälkeen ne ommeltiin yhteen hupuksi. Kuitukankaista mallihuppua muokattiin niin, että siitä saatiin tuolin päälle hyvin istuva.




Hupun kappaleet piirrettiin kankaalle 1,5 cm saumanvaroilla, leikattiin irti, huoliteltiin ja ommeltiin yhteen. Tarvittiin yhä monta sovituskertaa ja pientä viilausta ennen kuin hupusta tuli sopiva. Koska nojatuolini on selkänoja takaa viisto, ompelin takakappaleeseen pukemisen helpottamiseksi vetoketjun. 

Tein hupustani hieman löysän, koska en kutistanut kangasta ennen ompelua. Hupun voi pukea ensimmäisen pesun jälkeen kosteana tuolin päälle, jolloin se venyy kuivuessaan oikeaan mittaansa. Toinen vaihtoehto on kutistaa kangas pesemällä se ennen leikkaamista ja ompelua. 




Uudistettu vintage-nojatuoli sopii hyvin makuuhuoneessa jo olleen 50-lukulaisen liinavaatekaapin kaveriksi. Ompelin kuviollisesta kankaasta myös pienen vetoketjullisen koristetyynyn ja päällystin aiemmin kirpputorilta löytämäni rahin samaan tyyliin. 

Vanhat huonekalut päivittyvät nykyaikaan ja saavat uuden elämän, kun ne päällystää uudella kankaalla. Hupun ompelu on edullinen ja nopea vaihtoehto huonekalun verhoilulle.


18.3.15

Kalusteöljyllä käsitellyt naulakot ja saunajakkara


Pikaisen "makeoverin" saunan pukuhuoneelle tai kylpyhuoneelle voi tehdä esim. käsittelemällä puiset kalusteet sävytetyllä kalusteöljyllä. Uuden värin lisäksi kostean tilan puiset kalusteet saavat pintaansa kosteussuojan, joka pidentää niiden käyttöikää.




Käsittelin puiset pyyhenaulakot ja saunajakkaran ruskealla Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Väriksi valikoitui tummanruskea, koska kylpyhuoneen laatat ovat beiget. 

Puhdistin puiset kalusteet ensin huolellisesti ja hioin kevyesti pinnan karheaksi. Levitin kalusteöljyä kolme kerrosta, sen verran mitä puuhun imeytyi. Annoin öljyn kuivua ja imeytyä käsittelykertojen välillä noin vuorokauden.




Koska en halunnut porata reikiä laattoihin naulakoiden ruuvaamista varten, liimasin naulakot Sika MaxTack -asennusliimalla. Sitä saa ostaa rautakaupoista 300 ml patruunoissa, mutta myös pienemmissä tuubeissa. Annoin liiman kuivua ohjeen mukaan 48 h ennen pyyhkeiden ripustamista. Naulakot ovat pysyneet kaakeliseinässä tukevasti.


15.3.15

Vetoketjulliset koristetyynyn päälliset


Mustavalkoista Almedahls Prästliden -kangasta jäi vielä pala, josta riitti yhteen 40 x 40 cm -kokoiseen vetoketjulliseen koristetyynynpäälliseen. Samalla ompelin toisenkin päällisen Marimekon Tiiliskivi -palakankaasta (50 x 50 cm).

Marimekon jäännöspalakankaita saa ostaa Marimekon myymälöistä puoleen hintaan. Kannattaa kurkata, millaisia paloja on milloinkin edullisesti tarjolla.




Ompelin ensin vetoketjun päihin jäävät kankaat yhteen 5 cm etäisyydeltä reunasta, jolloin päällisen sivuun jäi vetoketjulle aukko. Asettelin vetoketjun aukkoon, neulasin ja ompelin kankaan oikealta puolelta läheltä kankaan reunaa aukon ympäri. Vetoketju on lyhyempi kuin päällisen sivu, jolloin se asettuu siistimmin paikoilleen.


   

Käänsin kappaleet nurin päin ja ompelin reunoista yhteen. Tiiliskivi-kankaisen tyynynpäällisen ompelin kahdelta sivulta, koska se oli leikattu yhtenä kappaleena ja kolmannessa reunassa oli taite. Prästliden-kangasta ei ollut käytettävissä isoa yksittäistä palaa, joten leikkasin sen kahdesta kappaleesta ja ompelin kolmesta reunasta. 

Käyttämäni vetoketju on metrivetoketjua. Sitä voi ostaa pitkänä yhtenäisenä pötkönä ja leikata halutun pituisiksi pätkiksi. Metrivetoketjussa ei ole lukkoja, ne pitää ostaa ja kiinnittää erikseen. Kiinnitykseen on olemassa apuvälineitä, mutta lukon pujottaminen ketjuun onnistuu myös käsin.

Koristetyynynpäällisiä on helppo ja nopea tehdä. Niillä saa uutta ilmettä sisustukseen ja koska ovat irrotettavia, pesu onnistuu tarvittaessa.


14.3.15

Rahille uusi päällinen





Ompelin kirpputorilta löytämääni 50-luvun teak-jalkaiseen rahiin uuden irtopäällisen. Yhdistin päälliseen kahta kangasta, kuviollista ja yksiväristä jämäkkää puuvillakangasta. Kuviollinen kangas on Almedahls Prästliden, sama jolla päällystin nojatuolin istuin- ja selkänojatyynyt aiemmin. Rahi on samalta aikakaudelta kuin nojatuoli, johon päälliset tulevat. Nojatuolista lisää myöhemmin.

  


Rahi on kaavoitettu mittaamalla. Tämän rahin istuinosa on 35 cm x 35 cm, kapan (rahin sivukappale) korkeus 14 cm ja pituus 140 cm (4 x 35 cm). Kapan pituusmittaan kannatta lisätä n. 5 cm, että kappa varmasti yltää ympäri. Kappa  on leikattu kahdesta kappaleesta, jotka yhdistin ompelemalla ne kulmista yhteen. Lisäsin kappaleisiin 1 cm saumanvarat ja helmaan 2 cm kääntövaran. 




Ompelin rahin kapan yläreunan ympäri tikkauksen, että saumanvarat asettuvat siististi. Helman kujaan pujotin siihen kuminauhan. Kuminauhan ansiosta päällinen pysyy napakasti paikoillaan. 




Rahin alkuperäinen kangas on violetti. Se jäi uuden päällisen alle sellaisenaan. Irtopäällisellä vanhaan rahiin saa uutta ilmettä. Päällisen alle voi piilottaa sisutukseen sopimattoman tai huonokuntoisen kankaan, jos ei halua verhoilla rahia uudelleen. Irrotettava päällinen on myös helppo pestä tarvittaessa.


8.3.15

Virkkaan tilauksesta pitsimattoja


Olen virkannut näitä pieniä pitsimattoja tilauksesta lukijoilleni. Jos haluat käsin virkatun pitsimaton kotiasi koristamaan, tilaa itsellesi oma. 

Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen tee-se-itse-sisustusideat@hotmail.fi.




Värit: Vaaleanharmaa, harmaa, musta ja valkoinen

Koko: Halkaisija n. 65 cm

Materiaali: Kierrätyspuuvillasta valmistettu napakka ontelokude, 80 % puuvillaa, 20 % muita kuituja

Pesu: Konepesu 40 asteessa, varovainen linkous, muotoilu kosteana

Hinta: 50 €

Postituskulut: 10 €





1.3.15

Irrotettavat päälliset sohvan/nojatuolin istuintyynyille


Kulahtaneen sohvan tai nojatuolin voi uudistaa ompelemalla istuintyynyille uudet päälliset. Vetoketjulliset päälliset on helppo irrottaa pesua varten.




Ompelin istuintyynyjen päälliset yhdistämällä yksiväristä ja kuviollista paksua 100 % puuvillakangasta. Kuviollinen kangas on Almedahlsin Prästliden, jota saa tilattua metreittäin Eurokankaasta. Kahta kangasta yhdistämällä istuintyynyistä tulee käännettävät ja kalliimpaa kangasta tarvitaan vähemmän. 




Irrotin istuintyynyjen jo parhaat päivänsä nähneet päällyskankaat. Alta paljastui vanulla päällystetyt vaahtomuovipalat. Mittasin palat tarkasti ja piirsin mittojen mukaan istuinpäällisille kaavat.   




Yhteen istuintyynyyn tarvittavat kappaleet ovat 2 x istuinosa (toinen kuviollisesta, toinen yksivärisestä kankaasta, 1 x kolmen sivun kappa sekä 2 x vetoketjukappa. Lisäsin kaavoihin 1 cm saumanvarat muihin reunoihin paitsi vetoketjun sivuille jääviin vetoketjukappoihin 1,5 cm.




Kuviollisen kankaan leikkaamisessa kannattaa olla tarkkana, että kuvio tulee leikattua oikein päin. Yläkuvasta huomaa, että opin tämän kantapään kautta. Onneksi kangasta oli reilusti, ompelen tuosta pieleen leikatusta kappaleesta vaikka koristetyynyn...

Kannattaa huomioida myös se, että vetoketju ommellaan kuvion yläreunaan, jolloin se jää piiloon istuintyynyn takareunaan. Selkäosassa se taas ommellaan samasta syystä kuvion alapuolelle.


     

Aloitin ompelun huolittelemalla kappaleiden reunat saumurilla. Käänsin vetoketjukappojen reunat 1,5 cm nurjalle ja silitin päältä. Kiinnitin vetoketjun käännettyjen reunojen alle ja neulasin päältä niin, että kaitaleet tulivat vastakkain ja vetoketjun hampaat jäivät piiloon. Ompelin päältä vetoketjun kiinni kaitaleisiin. 




Neulasin ja ompelin kappakaitaleen toisen pään vetoketjukaitaleeseen. Vetoketjukaitale on lyhyempi kuin istuintyynyn reuna, koska kappakaitale kääntyy muutaman sentin molemmista kulmista reunan yli. Jätin toisen pään vielä ompelematta tässä vaiheessa. Se on helpompi kohdistaa paikoilleen vasta kun kappaa ommellaan istuinosan neljänteen reunaan.

Seuraava vaihe oli juurikin kapan ompelu istuinosan reunaan. Neulasin ja ompelin jokaisen sivun erikseen, jolloin kulmat oli helpompi kääntää. Jätin ensimmäisen sivun alusta ompelematta n. 10 cm pätkän. Ompelin sivun 1 cm päästä reunasta 1 cm päähän kulmasta, leikkasin kappaan halkion, käänsin kulman ja ompelin seuraavan sivun. 

Neljännen eli viimeisen ommeltavan sivun lopussa jätin n. 10 cm ompelematta. Kohdistin kapan reunan vetoketjukapan reunaan, neulasin ja ompelin kapan renkaaksi. Ompelin kapan ompelematta jääneet pätkät istuinosaan. Toinen istuinosakappale ommellaan kappaan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin.




Käänsin ja silitin saumanvarat kapan suuntaan ja tikkasin kapan ja istuinosan saumoihin vahvikkeeksi päälletikkaukset. Istuintyyny istuu pehmusteen päällä ryhdikkäämmin, kun saumanvarat on ommeltu siististi samaan suuntaan.




Vetoketjullisten istuintyynyjen ompelu vaatii jo hieman ompelutaitoa. Haastavinta on kulmien ompelu. Sekin kyllä onnistuu harjoittelemalla.