Syklaaminpunaiseksi maalattu laatikosto

Kirpputorilta löytyi puutarhavajaan juuri sopivan kokoinen säilytyskaluste. Arvokkaan antiikkisen näköinen laatikosto oli jo sen verran käytössä kulunut, että siitä raaski tuunata "jotain ihan muuta".

Hioin pikkulipaston karheaksi, että kalustemaali tarttuu sen kiiltävään pintaan paremmin. Varmuuden vuoksi maalasin ensimmäisen kerroksen vielä tartuntapohjamaalilla.

Pinkki maali on Tikkurilan vesiohenteista Helmi 30 -kalustemaalia. Värin koodi on S338 Syklaami. Maali tarttui laatikoston pintaan hyvin. Levitin kalustemaalia kolme kerrosta, että pinnasta tuli peittävä ja väristä sähäkkä.

  

Kun kalustemaali oli kuivunut, maalasin laatikoston metalliset rusetit ja vetimet kullanvärisiksi Tikkurilan Taika Helmiäismaalilla.

Levitin kultamaalia vesivärisiveltimellä myös lipaston kannen reunassa olevaan uraan. Lopuksi viimeistelin laatikoston kuluneen näköiseksi hiomalla sen pintaa ja kulmia kevyesti hiomapaperilla.

Tarkoitukseni on kerätä puutarhavajaan eriparisia käytettyjä (säilytys)kalusteita ja tuunata niistä hauskoja ja värikkäitä. 

Puiset kalusteet sopivat parhaiten tuunattaviksi, koska niitä voi maalata, öljytä, petsata, vahata, lakata, tapetoida, päällystää ja pinnoittaa eli käsitellä mielensä mukaan. Jos mieli muuttuu, pinnan voi käsitellä taas uudelleen.

Alun perin lipasto näytti tältä. Arvokkaasta tyylihuonekalusta tuli tuunauksen jälkeen aika "kitsch", jopa tyylitön ja mauton.

Sisätilojen sisustuksessa suosin ajattomia, neutraaleja värejä ja selkeitä linjoja. On vapauttavaa päästä välillä poikkeamaan tyylistä, rikkomaan rajoja ja käyttämään värejä. Suosittelen!

Read More

Kestopeitteestä suojaverho mittojen mukaan

Tuunasimme valmisvajaa ja rakensimme sen toiselle sivulle avoimen säilytystilan polttopuille. Puut ovat suojassa vajan katon alla, kolmen seinän tukemana, mutta pinon etupuoli on täysin avoin. Jos sattuu satamaan vinosti, pinotut puut voivat kastua.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan keksin leikata ja ommella valmiista vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon kokoisen suojaverhon.

Puuilosta hankittiin viidellä eurolla 2 x 3 m kestopeite. Kestopeite on kevytpeitettä (tavallinen pressu) kestävämpää, paksumpaa ja jämäkämpää. Molemmat ovat 100% polyeteenia.

Mittasin suojaverhon (166 x 205 cm) aukkoa muutaman sentin suuremmaksi, että sen saa kiinnitettyä aukkoa ympäröiviin tukipalkkeihin. 

Lisäsin sivuille 6 cm, 1 cm saumanvaraa ja 5 cm käänteitä varten. Alareunaan lisäsin 10 cm (1 cm saumanvara + 9 cm käänne). Valmispeiton yläreunan käytin sellaisenaan.

Kestopeitteen reunoissa on kiinnitystä varten valmiiksi purjerenkaita/rengasniittejä n. 50 cm välein. Kohdistin ne verhon yläreunaan keskelle niin, että uusia rengasniittejä tarvitsi laittaa vain sivuille.

Jäykän kestopeitteen ompelu onnistui yllättävän hyvin tavallisella kotiompelukoneella. Säädin ompelukoneen pistonpituuden normaalia pidemmäksi (kolme) ja käytin ompeluun tavallista ompelulankaa.

Välttämättä reunoja ei olisi tarvinnut ommella, saumat olisi varmasti voinut myös liimata. Reunat eivät purkaudu, mutta ovat kuitenkin siistimmät kun ne on huoliteltu.

 Alareunan painoksi sahasin verhon levyisen riman. Pujotin riman alareunan kujan sisälle. Rima painaa kevyttä peittoa alas ja pitää sen suorassa.

Lopuksi kiinnitin verhon sivureunoihin purjerenkaat/rengasniitit. Ostin pussillisen samankokoisia kuin kestopeitteessä jo oli ennestään. Yläreunassa jo olleiden rengasniittien lisäksi kiinnitin reunoihin 3 + 3 rengasta 50 cm välein, pussin ohjeen mukaan. 

Mukana pussissa on aina myös työkalu, jolla purjerenkaiden kiinnittäminen käy helposti. Lisäksi tarvitaan vielä vasara ja alusta, jota vasten purjerenkaat hakataan kiinni. Käytin alustana kakkosnelosen pätkää.

Ruuvasin vajan tukipuihin ruuvikoukut suojaverhon purjerenkaiden paikkoja vastaaville kohdille. Verho on helppo kiinnittää nostamalla se renkaistaan roikkumaan koukkuihin. Kesällä, kun talven polttopuut on poltettu, verhon voi helposti irrottaa nostamalla se koukuista.

Kun säilytystilassa ei ole polttopuita, siinä voi säilyttää jotain muuta. Takaseinään voi ruuvata koukut, joihin ripustaa esim. puutarhatyövälineitä. Tilaan voi nikkaroida myös irrotettavat lautahyllyt sivuseinien väliin.

Puu-/puutarhavaja valmistui loppukesällä. Vajan ulkopuolen siistiminen, viimeistely ja maisemointi jää ensi kevääseen. Ennen lumien tuloa aion kuitenkin vielä maalata tuon alareunan käänteestä pilkistävän riman pään mustaksi. :D

Read More

Design & Second hand -sisustuskirpputori Ratinassa Tampereella 26.10.19

Tervetuloa Ratina DECO -sisustustapahtumaan huomenna la 26.10.19! Olen mukana tapahtumassa Design & Second hand -sisustuskirpputorilla, Ratinan 3. kerroksessa klo 11 - 16.

Myyntipöydälläni on paljon uutta ja vanhaa, itse tehtyä, design-, retro- ja vintage -tavaraa. 

Kuva: Ratina.fi

Katso tapahtumapäivän ohjelma ja tule mukaan! 

Ratinassa nähdään!

Read More

Kultamaalilla antiikkiseksi tuunattu pöytä

Hankin Tori.fi:n kautta koivuisen (Juvi-Production?) sivupöydän puutarhavajaan työ-/ruukutuspöydäksi. Pöytä on juuri sopivan korkea, että sen ääressä voi työskennellä seisoen. Se on myös riittävän kapea, että se mahtuu hyvin pieneen tilaan.

Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.

Yksivärisenäkin pöytä oli mielestäni jo hieno, mutta koska sen jaloissa oli sopivasti uurteet, keksin korostaa niitä kultamaalilla. Idea "kultaukseen" lähti kahviastiastosta. Maali jolla maalasin, on Tikkurilan Taika kulta vesiohenteinen helmiäismaali.

Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.

"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.

  Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.

Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.

Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.

Read More

Puutarhavajan pitsiverhot

Vastavalmistunut puu- ja puutarhavaja kaipasi selvästi pitsiverhoja oviensa ikkunoihin. Ompelin sellaiset pitsikuvioisesta valoverhokankaasta.

Verhokangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja verhojen kiinnitystarvikkeet Prisman verhotarvikeosastolta.

Verhot on kiinnitetty ikkuna-aukon ylä- ja alareunojen tukipuihin ruuvatuilla silmukkakoukuilla/silmukkaruuveilla/rengasruuveilla.

Koska koukkuja on hankala kiertää suoraan puuhun, kannattaa niille porata ensin reikä koukkua pienemmällä poranterällä. Valmiiseen reikään ruuvi kiertyy helpommin ja menee suoraan.

Verhoon ommellaan kuja, johon verhovaijeri/verhojousi pujotetaan. Vaijerin päihin ruuvataan koukkuruuvit. Vaijeri kiinnitetään koukkuruuveilla silmukkaruuveihin. 

Verhovaijerin pituutta voi säätää leikkaamalla sitä lyhyemmäksi terävillä pihdeillä. Vaijeri joustaa jonkin verran, sen saa pingottaa mieluummin napakasti kuin jättää roikkumaan löysästi. 

Verhon paino painaa vaijeria jonkin verran keskeltä notkolle. Jos verho on kovin painava tai leveä, kannattaa valita vaijeriripustuksen sijaan ohut verhotanko.

Vaijerille riittää verhoon ommeltu 1 cm kuja. Näiden verhojen ylä- ja alareunoihin on ommeltu kujien lisäksi 1,5 cm reuna eli harja. Harja rypyttyy kauniisti ja peittää alleen ikkuna-aukkojen tukipuut. Se antaa myös verhoille viimeistellyn ilmeen.

Harjoja, kujia ja saumanvaroja varten verhon korkeuteen lisätään (1,5 + 1 + 1 cm) 3,5 cm sekä ylä- että alareunaan, yhteensä 7 cm. Kangasta tarvitaan verhon korkeuden verran plus 7 cm.

Verhoon tarvittavan kankaan leveys saadaan, kun kerrotaan ikkunan leveys 1,5:llä. Ikkunaa leveämpi verho näyttää runsaalta ja rypyttyy kauniisti.

Näihin verhoihin riitti 75 cm palakangas, jonka leveys oli 150 cm. Leikkasin kankaan puoliksi, jolloin sain kaksi 75 x 75 cm palaa.

Kangas ei riittänyt runsaaseen rypytykseen, mutta toisaalta nyt verhojen kuviot näkyvät selvemmin ja valo pääsee paremmin niiden läpi. Verhot peittävät suoran näkymän vajaan ja tuovat tunnelmaa.

Verhojen materiaali on 100% polyesteri. Ne eivät haalistu eivätkä homehdu kylmässä tilassa yhtä helposti kuin esim. puuvilla. Aion antaa verhojen olla paikoillaan vajassa koko talven. Muuten joudun kyllä vähän rajoittamaan intoani sisustaa koko vaja jo näin talvea vasten.

Read More

Valmisvajasta tuunattu puu- ja puutarhavaja

Takapihalta kaadettu iso koivu pilkottiin takkapuiksi, jotka piti saada talveksi katon alle suojaan. Kun koivun kanto oli jyrsitty pois alta, puuvajan rakentaminen pääsi käyntiin.

Tässä valmis vaja ja miten se rakennettiin. Tapoja rakentaa on monia, tämä on kahden aloittelijan tekemä ratkaisu. Toivottavasti tästä on apua niille, jotka suunnittelevat aloittavansa vajan rakentamisen.

Vähäisellä rakennuskokemuksella päädyttiin Bauhausin Palmako Marcus 6,5 neliön valmisvajaan. Valintaan vaikutti se, että vaja on mitoiltaan (384 x 289 cm) tontin nurkkaan sopiva ja että siinä on erilliset tilat polttopuille ja muulle säilytykselle.

Kuva: Bauhaus.fi

Kolme erillistä säilytystilaa mahdollistavat vajan monipuolisen käytön ja muunneltavuuden säilytystarpeiden muuttuessa. Sellaisenaankin vaja olisi ollut oikein näppärä, mutta halusimme tehdä siitä pienellä tuunauksella vielä enemmän omiin tarpeisiimme sopivan.

Kuva: Bauhaus.fi

Vaihdoimme alkuperäisen valmisvajan sivuilla olevien säilytystilojen paikkoja päittäin ja kattomateriaalin valokatteeksi. Katosta käyttämättä jääneistä paneeleista rakensimme avoimeen säilytystilaan seinät ja lattian (samanlaiset kuin vastakkaisellakin sivulla).

Avoimen puolen puiden suojaksi aion ommella vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon peittävän verhon. Nähtäväksi jää, onnistuuko paksun materiaalin ompelu kotikoneella. 

Pyrimme käyttämään valmisvajapakettiin kuuluvia materiaaleja, mutta jonkin verran ostimme myös uusia. Valmispakettiin ei kuulunut esim. vajan lattian alle betonilaattojen päälle asentamiamme paksuja kestopuupalkkeja. Niiden varaan on tarkoitus ensi kesänä rakentaa vajan edustalle portaat ja/tai pieni terassi.

Tukevat palkit pitävät vajan lattian suorana ja irti maasta. Vajan alle jää reilusti tilaa, että ilma pääsee kiertämään. Palkkien ja betonilaattojen välissä on palat kattohuopaa, ettei kosteus pääse nousemaan maasta puurakenteisiin.

Pohjatyöt aloitettiin lapioimalla alueelta päällimmäinen maakerros (multaa ja soraa) pois n. 25 cm paksuudelta. Maa-aines käytettiin muualla pihassa mm. nurmikon kuoppien täyttämiseen. Kaivannosta nousseet kivet asettelin perennapenkin reunakiviksi.

Kaivettuun kuoppaan levitettiin ensin kuitu-/suodatinkangas estämään maa-aineskerroksia sekoittumasta keskenään. Kuitukankaan päälle levitimme 8-16 mm karkeaa sepeliä kapillaarikatkoksi, sepelin päälle asennushiekkaa pohjan tasaamiseen. 

Routaeristykseen käytimme 50 mm paksua FinnFoam routaeristyslevyä. Levyt (6 kpl) oli helppo asentaa tiiviisti yhteen, koska niissä oli pontatut reunat. 

Levyjen päälle levitimme sepeliä. Sepeli tasoitettiin pitkää lautaa ja vatupassia apuna käyttäen. Tasoitetulle sepelipinnalle ladoimme betonilaatat, bitumihuopapalat ja kestopuupalkit. 

Pohjatöiden jälkeen pääsimme kokoamaan itse vajaa. Seinät tulivat koottuina elementteinä, mutta lattian rakensimme itse paketin valmiiksi sopivan mittaisiksi sahatuista laudoista.  

Vajapaketin mukana tuli selkeät ohjeet, joita seuraamalla kokoaminen onnistui hyvin aloittelijaltakin. Seurasimme ohjeita lattian, seinien ja toisen sivusäilytystilan rakentamisessa. Kun pääsimme vauhtiin ja jyvälle ideasta, aloimme soveltaa.

Idea alkuperäisen katon korvaamisesta valokatteella lähti siitä, että vajaan haluttiin valoa. Vajan ainoat ikkunat ovat ovissa, eikä vajaa ole tarkoitus sähköistää. 2000 mm pitkiä valokatelevyjä tarvittiin 6 kpl, 3 kummallekin sivulle. Reunoistaan limittäin asennetut muoviset levyt porattiin kattopalkkeihin valokatteen asennukseen tarkoitetuilla asennusruuveilla.

Koska vajan kattopalkit näkyvät ylhäältä (parvekkeelta) katsottuna kirkkaan valokatteen läpi, maalasin ne ennen katon asennusta mustalla ulkomaalilla. Katon asennuksen jälkeen se olisi ollut mahdotonta. Mustat palkit korostavat katon rakenteita mielestäni kivasti myös vajan sisäpuolella.

Vaikka valmiitakin harjalevyjä on saatavana, katon harjakin rakennettiin valokatelevystä. Levy saatiin sopivan kokoisiksi soiroiksi mattopuukolla varovasti suoraa lautaa pitkin leikkaamalla. Soirot asennettiin harjalle pitkittäin ja limittäin.

Valitsemamme valokatemalli on trapetsi eli siinä on urat, joita pitkin vesi valuu alas. Katon harjalle poikittain asennettujen soirojen kohdalla urat menevät katon harjan myötäisesti. Sadevesi haihtuu urista kyllä ajan myötä, vaikkei pääse valumaan alas.

Lopuksi kiinnitetään vajan ovet. Maalasin myös ne ennen asentamista. Muutenkin pyrin maalaamaan laudat ja rakennelmat (ainakin kertaalleen) ennen niiden asentamista paikoilleen. Maalipintojen rajaaminen helpottuu ja maalia on helpompi levittää, kun sen voi tehdä tukevalla alustalla. Lisäksi pääsee maalaamaan sellaisia kohtia, jonne ei maalipensseli enää asennuksen jälkeen välttämättä yllä.

Vajan ulkopinnat on maalattu vesiliukoisilla talomaaleilla. Seinien väri on harmaa T7032. Ovet, katto- ja pohjapalkit on maalattu mustalla T7063. Maalasin aiemmin samoilla ulkomaaleilla myös etupihan jätekatoksen.

Sisäseinien maali on vesiliukoista sisäremonttimaalia, jota jäi jäljelle eteisen seinien maalaamisesta. Väri on murrettu vaaleanharmaa TV H495 (Harso). Valoisuuden lisäämiseksi maalasin ovet sisäpuoleta seinien värillä.

Lattian maaliksi valitsin seinien väriä hieman tummemman harmaan T7038, kulutusta kestävän liuotinohenteisen Betolux-lattiamaalin.

Seuraava vaihe onkin sitten se kaikkein paras! Pääsen sisustamaan 5,4 neliötä kesähuoneeksi/puutarha- ja vihervajaksi! Vajassa on tietenkin tarkoitus säilyttää puutarhavälineitä, mutta myös ruukuttaa kasveja, idättää siemeniä, kasvattaa amppelitomaatteja ja chilejä, kahvitella ja rentoutua.

Täyteen vauhtiin vajan sisustuksen ja maisemoinnin suhteen pääsen vasta ensi keväänä, mutta jotain pientä aion jo toteuttaa syksyn ja talvenkin aikana. Rakennan ainakin vajapaketin lavan raakalaudoista hyllyt kiertämään vajan seiniä ja tietenkin ompelen ovien ikkunoihin pitsiverhot!

Read More

Maalia maalin päälle - mutta millaista?

Halusin maalata pihan roskakatoksen uudelleen vanhan maalin päälle. Vastaan tuli kysymys, millaisella maalilla vanhan maalin päälle voi maalata? 

Ensin piti jotenkin selvittää, minkä tyyppisellä maalilla katos oli aikaisemmin maalattu. Maali voi olla joko öljypohjainen, vesiohenteinen tai punamultamaali. Näistä vaihtoehdoista punamultamaalin saattoi sulkea pois jo tässä vaiheessa, jäljelle jäi enää kaksi vaihtoehtoa.

Maalityypin selvittäminen on tärkeää siksi, että uusi maali tarttuu hyvin vanhan pinnalle ja maalipinnasta tulee kestävä. Perussääntö on, että vesiohenteisen maalin päälle voi maalata vain vesiohenteisella maalilla, öljypohjaisen päälle vesiohenteisella tai öljypohjaisella maalilla.

Maalityypin tunnistamiseen löytyy paljonkin ohjeita, mm. Tikkurilan sivuilta.

Ennen maalaustyön aloitusta kannattaa lukea ohjeet ulkomaalaukseen täältä.

Valitsin varmuuden vuoksi vesiohenteisen ulkomaalin, joka sopii sekä vesiohenteisen että öljypohjaisen maalin päälle. Väreiksi valikoituivat Teknoksen ulkomaalien värikartalta harmaa T7032 ja musta T7063.

Ennen maalaamisen aloittamista pesin katoksen hyvin ja annoin kuivua. Maalasin ensin harmaat ja sitten mustat kohdat kahteen kertaan.

Käytin maalaamiseen pensseliä ja väripintojen rajaamiseen maalarinteippiä. Lopuksi korjailin pahimmat roiskeet ja valumat maalaamalla ne tarkemmin pienemmällä pensselillä.

Roskakatos oli alunperin maalattu ruskealla ja mustalla, ilmeisesti vesiohenteisilla maaleilla. Katos sai nyt huoltomaalauksella uuden raikkaamman ilmeen ja ruskea vaihtui samalla harmaaseen.

Vanhan maalin päälle maalaamalla vältyin maalin poistamiselta. Koska vanha maalipinta oli vain haalistunut (ei vielä hilseillyt), pohjatöiksi riitti tällä kertaa huolellinen pesu. Hilseilevä, helposti irtoava maali kannattaa harjata teräsharjalla kevyesti ennen uuden maalipinnan levittämistä.

Read More

Pitsiverhosta viirinauha

Pitsisestä valoverhosta saa helposti ja nopeasti ommeltua viirinauhoja, ihan itselle tai lahjaksi. Pitsisen viirinauhan voi ripustaa esim. verhon tilalle ikkunaan, koska se päästää valon kauniisti läpi.

Romanttinen viirinauha sopii tunnelmaa tuomaan esim. kesämökille, leikkimökkiin, kesähuoneeseen, parvekkeelle, terassille, kasvihuoneeseen, lastenhuoneeseen, ompeluhuoneeseen jne.

Tähän viirinauhaan käytetyssä valoverhossa on vaihteleva kuviointi. Verhon eri kohdista leikatut pitsitilkut ovat kaikki erilaisia.

Pitsiverhon lisäksi viirinauhaan tarvitaan vinonauhaa n. 360 cm (tms. nauhaa), kaava, sakset, nuppineuloja, ompelulankaa ja ompelukone.

Piirsin viirin kaavan paperille. Kolmion muotoisen kaavan korkeus keskeltä on 18,5 cm, yläreunan pituus 16 cm ja pitkien sivujen pituus 20 cm. Lisäsin tilkun kaavan yläreunaan 1 cm saumanvaraa ompelua varten.

Tilkut on helppo leikata kankaasta kaavan ääriviivoja pitkin. Tilkut kannattaa leikata värillisen taustan päällä, valkoisen tason päällä valkoisen pitsikankaan reunoja on vaikea hahmottaa.

Leikkasin yhteen viirinauhaan 16 kpl pitsitilkkuja, jotka neulasin peräkkäin yläreunastaan vinonauhaan. Tilkkujen reunoja ei tarvitse huolitella. 

Tilkut ommellaan kahtia taitetun vinonauhan väliin nauhan päältä suoralla ompeleella. Nauha taitetaan kahtia koko matkalta ja ompelu aloitetaan nauhan päästä.

Pitsitilkuista tuli 256 cm pitkä ketju. Viirinauhan molemmissa päissä on n. 50 cm nauhaa kiinnittämistä/solmimista varten.

Read More

Kierrätetyistä osista koottu ja kalustemaaleilla maalattu Lundia-hyllykkö

Ompelunurkkaukseeni piti saada säilytystilaa ompelutarvikkeille, -välineille ja -materiaaleille. Siitäpä lähtikin sitten taas isompi projekti käyntiin!

Suunnittelin nurkkaukseen Lundia Classic -sarjan osista 30 cm syvän, 218 cm korkean, 50 ja 80 cm leveän hyllykön ovineen ja vetolaatikoineen. Käytettyjä 30 cm syviä osia löytyi yllättävän helposti ja edullisesti Tori.fi:n kautta, Kierrätyskeskuksesta sekä SigaMageen Nettikaupan kautta. Hinnaksi koko hyllykölle tuli n. 300 €. Aikaa tarvittavien osien keräämiseen kului puolisen vuotta.

Osien maalaamisessa olikin sitten aikamoinen työ! Lakattu puupinta piti ensin hioa ja kolot paklata. Sen jälkeen taas hionta ja pölyjen pyyhkiminen ennen tartuntapohjamaalilla käsittelyä. Pohjamaalin kuivuttua taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja kalustemaalin levitys. Sitten taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja uuden maalikerroksen levitys.

Pohjamaalaus on mielestäni tarpeen, että kalustemaali tarttuu lakattuun puupintaan. Välttämättä lakkaa ei pysty hiomaan pois kokonaan. Suosittelen myös kahteen (jopa kolmeen) kertaan maalaamista, että puun keltaisuus ei kuulla maalin läpi.

Käytin maalaamiseen aikaisemmista maalaustöistä jäljelle jääneet kalustemaalien jämät. Muutaman hyllytason jätin alkuperäiselle lakatulle puupinnalle, samoin kuin vetolaatikoiden reunat.

Vaikeinta oli ehkä lasiovien reunojen rajaaminen ja maalaaminen. Yritin saada puiset reunat maalattua siististi niin ettei maali töhri lasipintaa. Rajaus maalarinteipillä ei mielestäni oikein onnistunut, joten maalasin lopulta ihan käsivaralla. Raaputin lasin pintaan kuivuneen maalin varovasti keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetulla lastalla.

Hyllykköön mahtuu todella paljon tavaraa. Lasiovet suojaavat lankoja pölyltä ja koko lankavarasto on heti näkyvillä. Vetolaatikoihin taas uppoaa nauhat, vetoketjut, napit, puikot ja koukut, saumurin lankarullat ym. tarvikkeet.

Hyllykköä voi jatkossa muunnella säilytystarpeen mukaan, lisätä osia tai vaihtaa olemassa olevien paikkaa.

Monivärisenä hyllyköstä tuli mielestäni aika hauska. Neutraalit värit sopivat sisustukseen ja toimivat rauhallisena taustana värikkäille tavaroille. Paahtunut puunvärikin näyttää hyvältä maalattujen pintojen kanssa ja kun sitä on näkyvillä vain vähän.

Työn määrä ei tunnu niin suurelta, kun osia maalaa ja lisää hyllykköön sitä mukaan kun niitä löytyy. Koko hyllykköä ei siis tarvitse maalata kerralla. Alkuun pääse hyllykön perusrungon kokoamisella.

Read More