Virkatut lasinaluset

Innostuin pitkästä aikaa virkkaamisesta ja muistin, että sehän onkin kiva kesäkäsityötekniikka! Pienen alkukankeuden jälkeen aloin taas päästä jyvälle ja siitä se sitten pikkuhiljaa lähti sujumaan.

Virkkasin Nextiilistä löytämästäni Novitan Kotiväki Huvila -puuvillalangasta pieniä pyöreitä lasinalusia. Yhdestä yksittäisestä 100 g kerästä riitti lankaa jopa 17 aluseen.

Koska lasinalusiin riittää pienempikin määrä lankaa, niiden virkkaamiseen saa käytettyä muista töistä jääneet jämälangat. Ei myöskään haittaa, vaikka lasinaluset olisivat erivärisiä. Silloin jokainen käyttäjä muistaa oman värinsä ja tunnistaa paremmin lasinsa.

Kun pääsee vauhtiin, lasinalusia on helppo ja nopea virkata. Niitä voi antaa lahjaksi ja viedä vaikka mökkituliaisiksi.

Löysin googlaamalla useita ohjeita virkattuihin lasinalusiin. Muutaman prototyypin virkkaamisen jälkeen päädyin soveltamaan ohjeita omien mittojen mukaan. Halusin, että aluset ovat halkaisijaltaan niin reilut, että korkeajalkaiset lasit pysyvät keikkumatta niiden päällä.

Käytin virkkaamiseen koukkua nro 2. Valmiiden alusien halkaisija on 9,5 - 10,5 cm, vaikka ne on virkattu samalla ohjeella ja silmukkamäärällä. Virkkauskäsiala vaihtelee ilmeisesti päivän ja fiiliksen mukaan aika paljon. Se ei tietenkään haittaa, koska "käsityön leima" saakin näkyä.

  

Tässä ohje, jonka mukaan lasinaluset virkkasin:

Aloitusympyrä eli taikasilmukka

1. krs: 13 pylvästä ympyrään, yhdistä kiinteällä silmukalla

Kiristä aloitusympyrä vetämällä langan päästä

2. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan

Toista 13 kertaa = 13 lenkkiä

3. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

4. krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

5. krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

6. krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, kjs, yhdistä kiinteällä silmukalla

7 krs: 3 kjs, 1 pylväs jokaiseen edellisen kerroksen silmukkaan, yhdistä kiinteällä silmukalla

8 krs: 4 kjs, kiinteä silmukka joka toiseen edellisen kerroksen silmukkaan

9 krs: 1 pylväs ensimmäiseen edellisen kerroksen lenkkiin

2 pylvästä jokaisen edellisen kerroksen lenkkiin, yhdistä kiinteällä silmukalla

10 krs: 1 kjs, 3 pylvästä yhteen silmukkaan, 1 kjs, 1 väliin, kiinteä silmukka, yhdistä kiinteällä silmukalla

Päättele langat pujottelemalla ne aluseen. Viimeistele valmiit lasinaluset höyryttämällä ne silitysraudalla ohuen kostutetun kankaan läpi sileämmiksi.

Read More

Pellavaverhosta solmittu torkkupeitto

Käyttöä vaille jäänyttä verhoa voi uusiokäyttää esim. torkkupeittona tai pöytäliinana, joko sellaisenaan tai pienesti tuunattuna.

Tämä pellavaverho on tuunattu purkamalla sen ylä- ja alareunasta kudelankoja ja solmimalla loimilangat hapsuiksi.

Normaalipituutta lyhyempi pellavaverho on toiminut edellisessä elämässään oviverhona. Sille ei löytynyt uudesta kodista sopivaa paikkaa, joten se pääsi tuunattuna toimittamaan virkaa kevyenä torkkupeittona työ-/vierashuoneessa. Sen voi ottaa mukaan myös rannalle, piknikille, terassille/parvekkeelle, automatkalle jne.

Siistin verhon huolittelemattomat sivureunat taittamalla ne kahteen kertaan 1 cm verran nurjalle ja ompelemalla suoralla ompeleella. Paras ja siistein lopputulos tulee, kun kankaan reunojen hulpiot leikataan pois ennen taittamista ja ompelua. Suosittelen myös taitteiden silittämistä ennen neulaamista ja ompelua. Silloin ompelu sujuu helpommin ja ompeleesta tulee siisti.

Valmiiksi ommeltujen verhojen sivusaumoille ei tarvitse tehdä mitään. Eikä välttämättä huolittelemattomillekaan, koska reunoissa on joka tapauksessa hulpio, joka estää kangasta purkautumasta pesussa.

Ratkoin verhon ylä- ja alareunoihin ommellut käänteet ja purin kudelankoja molemmista reunoista n. 9 cm verran, yksi lanka kerrallaan. Kangas koostuu kude- ja loimilangoista. Kudelangat kulkevat kankaassa vaakasuoraan ja loimilangat pystysuoraan. 

Solmin reunoihin hapsut hevosenhäntäsolmuilla. Yhteen solmuun laskin ja solmin n. 15 loimilankaa. Hapsujen pituudeksi tuli solmuineen 8 cm.

Kankaan reunojen purkaminen on hommaa, joka vaatii jonkin verran pitkäjänteisyyttä ja kärsivällisyyttä. Hommaa voi tehdä vaikka iltaisin telkkaria katsoessa, ajan kanssa. Mutta sitten kun sekä ylä- että alareuna on solmittu, torkkupeitto on valmis käyttöön! 

Read More

Varjostimen tuunaus pellavakankaalla

Tämän pöytävalaisimen varjostimen tuunaukseen olen käyttänyt samaa ideaa, tekniikkaa sekä kangasta, kuin aiemmin kattoplafondin tuunaamiseen.

Tuunattu pöytävalaisin on Sessakin Solange -valaisin valkoisella kangasvarjostimella. Alkuperäinen varjostinkangas on yhä paikoillaan, ompelin ja kiristin sen päälle yksinkertaisesti kuminauhoilla ylä- ja alareunasta rypytetyn pellavakankaan.

  

Mittasin ja leikkasin varjostimen kehikon korkeutta ja ympärysmittaa reilusti suuremman suorakaiteen muotoisen kangaspalan. Varmuuden vuoksi leikkasin ensin liian ison palan, koska rypytettäessä kangas käyttäytyy eri lailla kuin silloin kun siitä ommellaan suoria kappaleita. Liian isoa on aina helpompi pienentää, kuin liian pientä suurentaa.

Kankaan kokoa mitattaessa ja leikattaessa täytyy muistaa huomioida myös 1 cm saumanvarat sekä ylä- ja alareunan kuminauhakujien leveys.

Ompelin ensin kangaspalan ympyräksi ja sovittelin sitä varjostinkehikon päälle. Mitä leveämpi kangas, sitä enemmän rypytystä varjostimeen tulee. Pienikokoiseen varjostimeen sopii mielestäni paremmin vähemmän ryppyjä kuin suurikokoiseen.

Kun varjostinkankaan koko oli mielestäni sopiva, huolittelin sen reunat harkkosaksilla.

Seuraavana vuorossa oli alareunan kuminauhakujan ompelu. Mittasin kuminauhakujan leveyden niin, että siihen mahtui pujottamaan 7 mm leveän kuminauhan. Taitoin kankaan reunan kerran nurjalle ja ompelin kujan. Tässä vaiheessa pitää muistaa jättää ompelematta n. 5 cm aukko, josta kuminauha pujotetaan kujaan.

Pujotin kuminauhan hakaneulan avulla kujaan. Kun kuminauha oli kujassa, kiinnitin sen päät yhteen renkaaksi hakaneulalla. 

Ompelin varjostimen yläreunan samalla tavalla kuin alareunan. Kun molempien reunojen kuminauhat oli pujotettu, pujotin varjostinkankaan kehikon päälle. Tässä vaiheessa pystyy vielä kiristämään tai löysäämään kummankin reunan kuminauhoja ja sovittamaan kankaan kehikkoon sopivaksi.

Kun kuminauhojen kireys on sopiva, kangas rypyttyy tasaisesti ja pysyy napakasti kehikon päällä, on aika ommella kuminauhojen päät kiinni toisiinsa ja kuminaujojen kujat kiinni.

 

Valkoinen kehikko ja alkuperäinen kangas eivät näy uuden varjostinkankaan alta, vaikka valaisimessa on valo. Kaksi kangasta saman kehikon päällä vaikuttaa valaisimen valaistustehoon jonkin verran, mutta tunnelmavalaisimessa se ei haittaa.

Read More

Verhoilukankaalla päällystetyt napit sohvan selkänojatyynyihin

Tuunasin uudesta sohvasta astetta retromman ompelemalla selkätyynyihin verhoilukankaalla päällystetyt kantanapit. Sain tällä pienellä tuunauksella uuden sohvan sopimaan paremmin sisustukseen sekä aiemmin hankkimiini huonekaluihin.

Sohva on Lauritzon's Stark 613 -kankaalla verhoiltu Iskun 3-istuttava Casa-sohva. Verhoilukangas on sama kuin Askosta hankitussa Helena-lepotuolissa. Teetin verhoilukankaalla päällystetyt napit tamperelaisessa nappikaupassa sohvan sekä lepotuolin mukana tulleista kangaspaloista.

Teettämäni päällystetyt kantanapit ovat halkaisijaltaan 20 mm, saman kokoisia kuin lepotuolissa olevat napit. Päällystettyjä nappeja tarvittiin yhteensä 8 kpl, 4 kpl kumpaankin kahteen tyynyyn, molemmille puolille. Yksi nappi päällystettiin varanapiksi.

Selkänojatyynyt ovat irralliset ja käännettävissä. Tyynyissä on irrotettavat ja pestävät vetoketjulliset irtopäälliset. Pesua varten kantanapit täytyy irrottaa ja ommella pesun jälkeen uudelleen paikoilleen.

Mittasin kantanappien paikat selkätyynyihin ja merkkasin paikat nuppineuloilla molemmilta puolilta. Pujotin kantanapin kaksinkertaiseen pätkään karhulankaa ja aloin sovitella neulaa merkkaamieni kohtien läpi. 

Yritin pujottaa vahvaa karhulankaa selkänojan läpi ensin lyhyellä verhoiluneulalla. Selkänojan toppaus oli kuitenkin niin paksu ja jämäkkä, etten saanut pujotettua lyhyellä verhoiluneulalla lankaa sen läpi. Oli otettava käyttöön tähän tarkoitukseen sopivampi työväline eli Prymin patjaneula. Sillä pujottaminen onnistui huomattavasti paremmin.

Kiristin ja solmin karhulangan tyynyn toiselle puolelle. Langan päät pujotin selkänojan toppausten sisälle näkymättömiin.

 

Päällystetyillä napeilla tuunattu sohva sopii nyt mielestäni hyvin mm. taustalla näkyvään Ritva Kronlundin 70-luvulla suunnittelemaan Avaruuslintu-tapettiin. Tapetti oli asunnossani jo ennestään ja siitä olohuoneen sisustus oikeastaan lähti muodostumaankin. 

Uudet ja olemassa olevat huonekalut saa helpommin sopimaan yhteen, kun niillä on jotain yhteistä. Tässä tapauksessa yhteistä on sama verhoilukangas ja selkänojien napit. Yhteensovittamista auttaa huomattavasti, että samaa verhoilukangasta on saatavana myös myöhemmin eri myymälöistä hankittaviin huonekaluihin.

Read More

Pyykkipussi pellavakankaasta ja juuttinarusta

Kahdesta pellavakangaspalasta ja juuttinarusta ompelee helposti ja nopeasti rouhean pyykkipussin. Pussia voi käyttää myös kaikenlaisen pikkutavaran säilyttämiseen ja kuljettamiseen.

Pussin voi ommella omiin säilytystarpeisiin sopivan kokoisena tai sitten niin kuin tämä pussi, eli niin suurena kuin pellavakangasta sattui olemaan. Pellavakangasta oli sen verran, että siitä sai leikattua kaksi 48 x 57 cm kokoista palaa.

Ennen ompelun aloittamista kangaspalojen reunat huolitellaan joko saumurilla tai siksakilla. Palat ommellaan yhteen kolmelta sivulta (molemmat sivut sekä pohja) nurjat puolet vastakkain. 

Ompelun jälkeen silitetään saumat auki ja käännetään pussi oikein päin. Kaikenlainen ompelu muuten helpottuu huomattavasti, kun silittää taitteet ennen ompelua ja saumat auki aina ompelun jälkeen.

Seuraavaksi ommellaan pussin suulle kuja naruja varten. Ensin taitetaan 1 cm saumanvara nurjalle puolelle ja silitetään taite. Seuraavaksi taitetaan sama reuna 5 cm nurjalle, silitetään taite ja kiinnitetään nuppineulat ompelua varten.

Ensimmäinen ommel ommellaan pussin suun ympäri saumanvaran päälle, paininjalan etäisyydelle reunasta. Toinen ommel ommellaan 2 cm päähän ensimmäisestä ompeleesta. 2 cm leveä kuja syntyy näiden kahden ompeleen väliin. 

Nyt kun pussi on ommeltu kahdesta kangaskappaleesta ja sen molemmille sivuille on ommeltu sauma, voidaan saumat avata varovasti kujien kohdalta ratkojalla. Aukot avataan pussin molemmille puolille narujen pujottamista varten. 

Jos haluaa varmistaa, etteivät aukot lähde purkautumaan suuremmiksi, voi aukkoja reunustavat ompeleet vahvistaa saumojen kohdilta.

Tässä vaiheessa pujotetaan juuttinarusta leikatut pätkät kujaan. 

Narujen tulee olla niin pitkät, että ne yltävät pussin suun ympäri kerran ja ne saa solmittua yhteen pussin suun molemmin puolin. Narun pujottamisessa kujaan voi käyttää apuvälineenä esim. hakaneulaa tai Prymin pujotus-/kääntöneulaa.

Narut pujotetaan niin, että molemmat menevät kummankin reunan kujan läpi ja palaavat samalle samalle puolelle pussia. Lenkiksi kujien läpi pujotettujen narujen päät solmitaan yhteen pussin toisella puolella.

Pujotus on onnistunut, kun vedät yhtaikaa pussin molemmilla puolilla lenkeillä olevista naruista, pussi sulkeutuu.

Pussi on valmis jo näin, mutta jos haluat ommella sen pohjaan kulmat, ohje löytyy alta.

 

Pohjan kulmat kohdistetaan sivusaumojen suuntaisesti.

Ommelten paikat mitataan tarkasti.

Kulmat ommellaan 90 asteen kulmaan sivusaumoihin nähden. 

Terävä kulma leikataan pois 1 cm etäisyydeltä ompeleesta ja huolitellaan saumurilla tai siksakilla.

Pussi käännetään oikein päin ja pohjan kulma silitetään auki.

Read More