14.2.24

3 erilaista hiuspantaa kankaasta ja nahasta


YouTube:sta löytyy paljon tutorial-videoita, joista saa hyviä ideoita ja vinkkejä hiuspantojen askarteluun. Hakusanoina voi käyttää mm. headband/hair band tutorial, diy knotted headband/hair band, scrunchie headband/hair band, ruched ruffle headband/hair band jne.   

Videoista inspiroituneena askartelin kolme maltillisempaa hiuspantaa eri materiaaleista, eri tekniikoilla, ompelemalla ja liimaamalla.



Kaikkien kolmen hiuspannan pohjana on muovinen hiuspanta-aihio, joita saa ostaa askartelutarvikemyymälöistä ja -verkkokaupoista. Käytin kahta eri kokoa, kapeampi on leveimmältä kohdalta 8 mm ja leveämpi 25 mm.




Tämä hiuspanta on ommeltu ohuesta kankaasta, kahdesta yhteen kiedotusta kaitaleesta. Kaitaleet on on ommeltu putkiksi, kiedottu ristiin ja liimattu pannan päälle kuumaliimalla. 

Ensin panta-aihion molemmille puolille on liimattu kapea suikale vanua. Liimaaminen kannattaa aloittaa pannan sisäpuolelta niin, että vanu taittuu molempien päiden kohdalla ja jatkuu yhtenäisenä siihen kohtaan pannan sisäpuolella, josta liimaaminen aloitettiin. Silloin pannan päät tulee samalla pehmustettua, eivätkä ne paina korvien takaa pantaa käytettäessä.

Vanun päälle, pannan ympärille, on kierretty ja liimattu suikale kangasta. Suikale piilottaa alleen panta-aihion ja vanukerroksen.



 
Putkiksi ommellut kaitaleet kiedotaan ristiin ja liimataan pannan päälle. Kaitaleet asetellaan niin, että ne peittävät pannan. Kun kaitaleet ovat paikoillaan, ne liimataan kuumaliimalla huomaamattomasti muutamasta kohtaa pantaan.

Kaitaleet saavat jäädä "huivimaisesti" löysälle, liima pitää ne kyllä paikoillaan. Ohut kangas laskeutuu hyvin ja näyttää päähän solmitulta huivilta. Tähän pantaan kaitaleet on kiedottu ristiin molemmilta puolilta pannan ympäri ja lopuksi liimattu pannan päihin.




Pannan päät kiinnitetään pantaan liimaamalla. Päistä tulee siistimmät, kun ne huolitellaan kankaasta ommelluilla tupeilla. Myös tupit on kiinnitetty pantaan liimaamalla.

 


Ruutukankainenkin hiuspanta on päällystetty suikaleella ohuetta vanua. Jos pannasta haluaa muhkeamman, päällystämiseen käytetään paksumpaa vanua. Vanua voi liimata myös useamman kerroksen.

Vanulla pehmustetun pannan päälle pujotetaan kapeaksi putkiloksi ommeltu kangassuikale. Suikaleen tulee olla panta-aihion pituutta reilusti pidempi. Mitä pidempi putkilo, sitä enemmän kangas rypyttyy. Ohuempi kangas rypyttyy enemmän kuin paksumpi.

Pannan päälle pujotetun suikaleen päät taitetaan ja liimataan pannan päihin ommeltuihin kankaisiin tuppeihin, kuten värikkäässä pannassa edellä.



Kapein panta-aihio on päällystetty vanhasta nahkatakista kierrätetyllä pehmeällä nahalla. Kapea nahkasuikale on ommeltu aihion päälle käsin.

Rusetin keskiosa on ommeltu renkaaksi ja kiinnitetty muutamalla pistolla pannan sisäpuolelle. Renkaan sisälle, pannan ulkopuolelle on pujotettu pannan leveyttä leveämpi pala nahkaa. Pala rypyttyy kivasti ja pysyy napakasti paikoillaan. Lopuksi pannan sisäpuolelle on liimattu kuumaliimalla kapea nauha, joka piilottaa käsin ommellun sauman.


23.1.24

Pyöreä pöytäliina erikokoisista pellavakangaspaloista


Pellavakangaspaloja on tullut ajan mittaan haalittua sieltä täältä. Osa on jämäpaloja omista ompeluprojekteista, osa löytynyt kangaskauppojen palalaareista, osa kirpputoreilta ja Nextiilistä. Kun yhteensopivia kangaspaloja on kertynyt sopiva määrä, niitä yhdistämällä voi saada aikaan jotain käyttökelpoista.



Tähän pyöreään pöytäliinaan on käytetty kuutta eri pellavakangasta. Kangaspalat on pyritty hyödyntämään mahdollisimman suurina kappaleina. Kankaiden sommittelu on työvaihe, johon kannattaa käyttää aikaa ja harkintaa. Loppu onkin sitten enää suunnitelman toteuttamista eli ompelua.




 Pellavakangaspalat kannattaa ensin pestä kutistumisen estämiseksi ja kuivuttuaan levittää lattialle ja sommitella neliön muotoon. Neliön ei tarvitse olla mitoiltaan täydellinen, koska reunat pyöristetään myöhemmin.

Suurimmat kangaspalat on hyvä (mahdollisuuksien mukaan) sommitella keskelle liinaa, pöydän kannen päälle jääviin kohtiin. Silloin pöydän päälle tulee vähemmän saumoja ja saumojen päälle asetettavat maljakot, kynttilänjalat ym. pysyvät paremmin pystyssä. 



Kangaspalat sommitellaan niin, että ne on mahdollista ommella yhteen suorilla saumoilla. Tekniikka on tuttu tilkkutöistä, mutta tällä kertaa suuremmassa mittakaavassa. Kangaspaloista ommellaan ikään kuin yksi iso tilkkutyöblokki.

Tämän sohvapöydän halkaisija on 120 cm. Siinä on pöydän kannen alla alataso, jonka halusin piilottaa pöytäliina helman alle. Pöydän liinasta piti tulla silloin halkaisijaltaan vähintään 193 cm ja neliön muotoisesta blokista vähintään 193 x 193 cm.



Ompelin pellavakangaspalat yhteen saumurilla, jolloin saumanvaroista tulee kapeat ja siistit. Saumanvarat taitetaan samaan suuntaan niin, etteivät ne jää kierteelle. Osa paloista ommellun liinan saumoista jää pöydän kannen päälle. Silloin on hyvä, kapeat saumat asettuvat siististi paikoilleen. 

Taitetut saumanvarat voi myös ommella (=tikata) saumojen päältä. Päälletikkaus on samalla koristetikkaus.



Seuraavaksi neliön muotoisesta blokista leikataan pyöreä taittamalla kangas neljään osaan. Täältä löytyy hyvä ohjevideo taittamiseen, mittaamiseen ja leikkaamiseen.




Pyöreäksi leikatun blokin reunaan ommellaan vinonauha. Se voi olla valmista vinonauhaa tai pyöristämisessä jäljelle jääneistä tilkuista leikattua ja taitettua vinonauhaa. Ohje vinonauhan omasta kankaasta valmistamiseen löytyy täältä.

Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja sain käytettyä jäljelle jääneetkin kangaspalat liinaan. Kangaspalat olivat erivärisiä, joten myös vinonauhasta tuli monivärinen.

Vinonauhan ompelun jälkeen pöytäliina silitetään ja sitten se onkin valmis käyttöön.

  

15.1.24

Lampaantaljasta käsin ommeltu välly


On aina kiva oppia uusia käsityötekniikoita ja työtapoja, samoin kuin kokeilla erilaisten materiaalien työstämistä. Tällä kertaa pääsin tutustumaan miten lampaantaljoja ommellaan ja mitä kaikkea niistä voi tehdä. Lammasvällykursseja järjestää täällä Tampereella mm. Ahjolan kansalaisopisto ja kouluttajana toimii Anu Pentti Pajukannan tilalta Nokialta.  



Perinteisiä lampaannahkaisia rekipeittoja ja vällyjä ommellaan Norjassa enemmän kuin meillä Suomessa. Niille, jotka haluavat tutustua perinteisiin norjalaisiin lammasvällyihin, niiden ompeluun ja painamiseen tarkemmin, vinkiksi muutama linkki ja hakusana.



Saueskinn = lampaannahka

Tradisjonell skinnfell = perinteinen lampaantalja

Trykte skinnfeller = painetut lampaantaljat

Tradisjonell saum og trykking = perinteinen ompelu ja painatus


Vaikka ei norjaa osaisikaan, yllä mainitusta kirjasta löytyy helpot ja yksinkertaiset kaavat erilaisiin muihinkin lampaannahkatöihin. Kirjan kaavojen mukaan kurssilla ommeltiin mm. läpällinen karvalakki, useita rukkasia ja tossuja, ranteenlämmittimiä, puuhkia jne.



Lampaantaljat ovat yksilöitä, erikokoisia ja -värisiä, pitkä- tai lyhytkarvaisia. Ihastuin harmaaseen, lyhytkarvaiseen ja kiharaiseen taljaan, jonka nahkapuoli on suklaanruskea ja käsitelty mokkamaisen pehmeäksi.

Aloittelijana valitsin ensimmäiseksi työkseni pienen (55 x 85 cm) lampaannahkaisen vällyn yhdestä taljasta. Pieni välly lämmittää istuinalustana penkillä, nojatuolissa, työtuolissa, pulkassa, retkellä jne.

Isompiin vällyihin tarvitaan 2, 4 tai 8 taljaa. Taljat ommellaan perinteisesti käsin, joten mitä isompi välly, sitä enemmän sen ompeluun kuluu aikaa. Laadukkaat lampaantaljat ovat myös arvokkaita ja ison vällyn materiaaleille tulee hintaa helposti useita satasia.



Talja on tarkoitus hyödyntää kokonaisuudessaan eli siitä leikataan niin suuri välly kuin mahdollista. Reunat suoristetaan ja aukkopaikkoihin ommellaan paikat. 

Oikeaoppinen tapa on leikata nahkaa, ei karvaa. Saksien terät liikkuvat karvojen tyvessä, jolloin karvat jäävät pitkänä jommallekummalle puolelle leikattua nahkaa, eivätkä katkea. Opin tämän kantapään kautta...

  

Paikat leikataan jäljelle jäävistä paloista. Aukosta piirretään ensin kaava, jonka mukaan paikat on helppo leikata niin, että hukkaa jää mahdollisimman vähän.

Paikka leikataan sellaisesta kohtaa taljaa, jossa karva on yhtä tiheää ja samanväristä kuin paikkauskohdan ympärillä. Myös karvan kasvusuunta tulee huomioida. Paikkauskohdan on tarkoitus piiloutua karvapuolelle mahdollisimman hyvin. Nahkapuolella paikan ompelukohta viimeistellään ompelemalla sauman päälle ohut taljasta leikattu nahkakaitale.



Nahkaa ommellaan yliluottelupistoilla ja ompeluun käytetään vahvaa pellavalankaa sekä nahkaneulaa. Tarvikkeita sai ostaa kurssin ohjaajalta.



 
Käsin ompelu vaati vähän harjoittelua, pistoja oli vaikea ommella tasaisin välein. Lopputulos on kuitenkin ihan siisti ja huomaamaton.




Jäljelle jääneistä reunapaloista leikattiin ohuita suikaleita, jotka ommeltiin vällyn reunaan nahkapuolelle.




Suikaleet ommeltiin päistään kiinni toisiinsa sitä mukaa, kun reunan ompelu eteni. Kulmissa liian pitkä suikale leikattiin reunan pituiseksi ja seuraava suikale ommeltiin edellisen päähän 90 asteen kulmaan. Reunakaitaleet oli kätevä kiinnittää paikoilleen ompelun ajaksi nipsuilla.




Reunan viimeistelevät kaitaleet ommellaan vällyyn vain toiselta reunalta, jolloin ulkoreuna jää auki.




Kaitale viimeistelee vällyn reunat. Pitkäkarvaisen taljan reunoista tulee erityisen hienot, mutta kivasti kihartuvat nämä lyhyemmätkin vällyn reunan yli. 




Lopuksi vällyn voi koristella painamalla siihen kuvioita, piirtämällä kuvia tai kirjoittamalla tekstiä. Kurssilla painamiseen sai käyttää ohjaajan puisia "painopalikoita" (= trykklosser, trykkblokker). Omaan käyttöön niitä voi tilata norjalaisesta verkkokaupasta.


7.1.24

Talvenkestäviä ja ekologisia koristeita luonnonmateriaaleista


Talvi asettaa omat rajoituksensa lasitetun terassin ja parvekkeen sisustamiselle. Kaiken pitäisi kestää pakkasta ja jäätymistä. Koska lasitettu terassi on ulko- ja sisätilan välimuoto, sinne sopii erityisen hyvin luonnonmateriaaleista tehty sisustus. Materiaalit löytyvät luonnosta ja niitä voi kerätä talteen pitkin vuotta.

Tässä muutama talvenkestävä idea, jotka olen toteuttanut erilaisista luonnonmateriaaleista omalle terassilleni.


 

Sammalmätäs savivadilla

Savivatiin laitetaan multaa, joka tiivistetään ja muotoillaan kummuksi. Mullan päälle asetellaan sammallevyjä tiiviisti kiinni toisiinsa. Sammalmättään voi koristella esim. koristesienillä tai rakentaa sen päälle kokonaisen minimaailman.

Ennen pakkasia sumuttelin sammalta silloin tällöin vedellä, että sain sen juurtumaan uuteen kasvualustaansa ja pysymään vihreänä. Pakkasten alettua mätäs kohmettui ja jäätyi, mutta on yhä vihreä.



Tarkkaan katsoessa voi huomata, että muutamassa sammallevyssä kasvaa luontaisesti ketunleipää/käenkaalia. Mukana on myös lehtiroskaa ja neulasia. Ne tekevät mättäästä varsin luonnonmukaisen.

Sammalmättään voi istuttaa korkeampaankin astiaan, vaikkapa emalivatiin kuten täällä.


Sammalpallo punasaviruukussa

Kieputin läpinäkyvän siiman avulla sammallevyjä metallisen koristepallon ympärille. Ohut läpinäkyvä siima häviää näkymättömiin sammalpallon pinnalla. Sitomiseen voi käyttää myös vaikkapa juuttinarua, kimallelankaa, ohutta rautalankaa tms. Sammalpallon pohjaksi käyvät hyvin esim. lasten lelupallot tai askartelumyymälöissä myytävät isot styrox-pallot.



Punasaviruukun pohjalla on pienempi saviruukku, jonka päälle sammalpallo on asetettu. Sammalpallo ei silloin uppoa liian syvälle ruukkuun, vaan nousee paremmin esille. Pallon pohjalle ei tarvitse sitoa sammalta, riittää että sitä on esille jäävässä osassa pallon pintaa.



Oksat, kepit, risut yms.

Puiden oksat, rungon kappaleet, risut yms. ovat hyvää koristemateriaalia. Puun oksia ja runkoja voi ripustaa kattoon tai asetella hyllyille. Risuista saa askarreltua kranssien lisäksi monenlaisia koristeita, mutta risut näyttävät hyvältä myös ihan kimppuna (lattia)maljakossa.



Isot kävyt

Isoja käpyjä saa ostaa kukkakaupoista tai poimia puiden alta ulkomailla. Auenneet kävyt pysyvät pystyssä ja ovat koristeellisia ihan sellaisenaan.




Kuusenkävyt saviruukussa

Kotimaiset kuusenkävyt ovat myös koristeellisia. Niitäkin voi ihan yksinkertaisesti vaan laittaa saviruukkuun esille, ikään kuin kasvaisivat ruukussa.



Männynkävyt lasipurkissa 

Koriste voi olla näinkin yksinkertainen, kuivattuja männynkäpyjä lasipurkissa. Kosteita käpyjä ei kannata laittaa lasipurkkiin, koska jos niistä valuu vettä purkin pohjalle, purkki voi haljeta veden jäätyessä. Kävyt kuivuvat hyvin huoneilmassa, aukeavat kuivuessaan ja pysyvät kuivina auki.



Kääpä lasikuvun alla

Kääpä löytyi metsälenkillä polulta. Otin sen mukaan ja nyt se on ollut koristeena lasikuvun alla.



Kranssi/helminauha hevoskastanjan siemenistä

Suomessa kasvavan hevoskastanjan siemenet eivät kelpaa syötäviksi, mutta koristeiksi oikein hyvin. Syksyllä maasta kerättyihin hevoskastanjan siemeniin porataan reiät ja pujotetaan (juutti)naruun tai rautalangasta muotoiltuun renkaaseen. Huomasin, että reiän saa paremmin porattua samana vuonna kerättyihin kastanjoihin. Edellisen vuoden kastanjat olivat kuivuneet liian koviksi ja hajosivat porattaessa. 

Hevoskastajan siemeniä voi käyttää sellaisenaan koristeena lasipurkeissa tai -kulhoissa ja erilaisissa asetelmissa. Niistä voi tehdä myös kransseja kuumaliimalla kranssipohjaan kiinnittämällä.



Ruukkuun istutetut havupuut ja -pensaat

Talvenkestävien kanervien lisäksi ruukkuihin voi istuttaa havupuita ja pensaita. Ne säilyvät vihreinä talvellakin. Ruukkukuusi terassilla ei varista neulasia, kuten joulukuusi sisällä. Terassilla ruukussa kasvavan kuusen voi siis jouluna koristella joulukuuseksi ja ihailla sitä sisältä käsin.

Kastelin syksyllä saviruukkuun istuttamaani kartiovalkokuusta reilusti pakkasten tuloon asti, että se ehtisi juurtua ennen talven tuloa. Keväällä se tulee suojata kuivattavalta kevätauringolta. Ruukun multa on silloin vielä jäässä, eivätkä jäätyneet juuret pysty imemään vettä. Jos ruukkukuusi selviää keväästä, sen voi istuttaa isompaan ruukkuun tai roudan sulamisen jälkeen maahan.



Kivet, sora ja hiekka

Laakeaan astiaan voi tehdä kauniista kivistä, koristesorasta ja hiekasta pienen aavikon tai japanilaisen hiekkapuutarhan. Hiekalle voi asetella vaikkapa simpukankuoria.



Jääkukat laseissa

Laseihin jäätyvät kuurankukat ovat luonnon oma tapa koristella talvista maisemaa ja luoda tunnelmaa. Enää ei tarvitakaan kuin kynttilöitä, lyhtyjä, kausivaloja, lämpimiä taljoja, jalan alla pehmeä huopamatto, villasukat ja kuppi kuumaa juomaa!



Hyvää alkanutta uutta vuotta ja talvisia pakkaspäiviä!


20.12.23

Havukranssi


Havun ja eukalyptuksen tuoksuinen kranssi tuo joulun tunnelmaa, sisällä tai ulkona.

Havukranssi on vaihtoehto joulukuuselle. Toisaalta taas joulukuusesta voi sitoa joulun jälkeen havukranssin.


 


Olin mukana paikallisen kukkakaupan ja puutarhaseuran järjestämällä havukranssikurssilla. Opimme kivalla porukalla sitomaan havuista näyttäviä kransseja. 


 


Kranssit sidottiin metsä- ja hopeakuusen havuista sekä eukalyptuksen oksista. Havut kiinnitettiin valmiisiin, halkaisijaltaan 30 cm olkikransseihin vihreällä sidontalangalla. Vihreä, muovitettu rautalanka piiloutui hyvin havujen joukkoon. Koristeet kranssiin liimattiin kuumaliimalla tai kiinnitettiin sidontahakojen avulla.



Kranssin voi koristella mm. kuivatuilla appelsiiniviipaleilla, kanelitangoilla, pähkinöillä, kävyillä, varvuilla, kulkusilla, joulupalloilla, tähdillä, sydämillä, nauhoilla, ruseteilla, helminauhoilla, tai ihan melkein millä vaan, vain mielikuvitus on rajana.



Kranssiin meni havuja yllättävän paljon. Niitä kannattaa varata halkaisijaltaan 30 cm kranssiin noin muovikassillinen.




Valmiin kranssin voi ripustaa rautalangasta väännetyllä, kranssiin kiinnitetyllä ripustuslenkillä pystysuoralle pinnalle. Sen voi myös ripustaa roikkumaan kattoon nauhojen varassa. Kolmas vaihtoehto on käyttää kranssia pöytäkoristeena, jolloin sen keskellä voi polttaa kynttilää. Paloturvallisuuden vuoksi kynttilä on hyvä laittaa palamattomaan astiaan.



 Havukranssia ei tarvitse hoitaa mitenkään, se kestää vihreänä kevääseen asti. Kun kevätaurinko on ruskistanut havut, kranssi puretaan ja sen osat kierrätetään. Olkisen pohjan voi käyttää uudelleen, samoin koristeet ja sidontahaat.


17.12.23

Rottinkinauhasta punotut tähdet


Koreja punottaessa jäljelle jää aina lyhyitä jämänauhoja. Niitä ei kannata heittää pois, koska jämämateriaalia voi käyttää askarteluun. Lyhyistä rottinkinauhanpätkistä voi askarrella vaikkapa tähtikoristeita joulukuuseen.

Nämä rottinkitähdet on punottu samalla hexagon-tekniikalla kuin aiemmin punomani rottinkikori. Tähtiin käytetty rottinkinauha on korin nauhaa kapeampaa (13 mm). Leveämmästä nauhasta punottuna hexagon-kuviosta tulee isompi kuin kapeasta nauhasta punotusta.

Tähdet saa onnistumaan 13 mm leveästä nauhasta, kun pätkät ovat vähintään 12 cm pitkiä. Silloin tähden halkaisija on 12 cm, vastakkaisten sakaroiden kärjistä mitattuna.




Näin kapeaa rottinkinauhaa voi leikata saksilla. Tässä vaiheessa nauhanpätkät voivat olla eripituisia ja pidempiä kuin 12 cm, koska lopuksi ne viimeistellään sopivan mittaisiksi.

Ennen punontaa nauhanpätkät liotetaan vedessä, että niistä tulee taipuisia ja kestävät taivuttamista.




Liotetut nauhat punotaan lomittain hexagon-tähdiksi. Tähtien kärjet voi puristaa yhteen pyykkipojilla, jolloin ne pysyvät paremmin paikoillaan punonnan ajan. Tähdet tiivistetään punottaessa niin, että nauhat pysyvät napakasti toistensa lomassa ja tähdestä tulee symmetrinen.

Kun tähdet on punottu ja muotoiltu, niiden annetaan kuivua. Kuivumisen jälkeen tähtien sakaroiden nauhat liimataan kuumaliimalla päällekkäin kiinni toisiinsa. Kun liima on kuivunut, sakarat siistitään ja leikataan tasapituisiksi. On makuasia, haluaako sakaroiden nauhat leikata tasaisiksi vai jättää nauhaa näkyviin sakaran molemmin puolin.



Lopuksi tähtiin kiinnitetään ripustusnauhat. Näissä rottinkitähdissä nauha on vihreää juuttinarua. Käytetyt materiaalit ovat luonnonmateriaaleja ja tähdet sopivatkin hyvin luonnonläheisesti sisustettuun joulukotiin ja -kuuseen.


23.11.23

Kirjoneulelapaset ja -myssy


Neuletöistä jäljelle jääneet jämälangat saa hyödynnettyä, kun siitä neuloo asusteita, joihin ei kulu paljon lankaa. Jämälangat saa riittämään vieläkin paremmin, kun yhdistelee työhön useita eri värisiä lankoja.

 Neuloin jämälangoista kirjoneulelapaset ja -myssyn. Lanka on samaa Icelandic Wool 100 % villalankaa, josta neuloin aiemmin kaarrokeneuleen.




Lapasten ja myssyn langat ovat luonnonvalkoinen, runko (tummanruskea) ja jyvä (vaaleanruskea). Näiden lisäksi musta, jota löytyi jämäkerä omasta lankakorista. Kirjoneuletta neulottaessa on tärkeää, että langat ovat yhtä paksuja. Silloin neulotusta pinnasta tulee tasainen ja kuvio tulee hyvin esille.




Neuleohjeen lapasiin tilasin Etsystä. Malli on nimeltään Woodland Mitten ja sitä myy Kanadalainen Ways of Wood Folk




Kirjoneulemyssyn ohje on julkaistu Islantilaisia neuleita -kirjassa. Malli on Kambur eli harjanne ja se on oikeasti lasten myssy! :D

Vaikka myssyn ohje oli mitoitettu 2 - 4 -vuotiaalle lapselle, neuloin sen täysin ohjeen mukaan samoilla silmukkamäärillä. Alkuperäinen malli oli suunniteltu neulottavaksi ohuemmasta langasta kuin millä neuloin oman versioni. Paksusta villalangasta neulottu myssy sopii hyvin aikuisen päähän. Puikkojen ja langan paksuus sekä neulojan käsiala vaikuttaa todella paljon siihen, minkä kokoinen samoilla silmukkamäärillä neulotusta myssystä tulee. 

  


Lapaset ja myssyn voi vuorittaa esim. fleece-kankaalla. Vuori pitää tuulta ja lämpöä. Vuorikankaasta ommellaan lapaset ja myssy, jotka käännetään saumat neulepintaa päin. Silloin saumat jäävät lapasten ja myssyn sisäpuolelle. Vuorikankaasta ommellut lapaset ja myssy kiinnitetään ompelemalla käsin lapasten ranteisiin ja myssyn reunaan.