5.4.20

Farkkukuteesta neulottu kynnysmatto


Olen kyllä paljonkin virkannut mattoja matonkuteesta, mutta koskaan en vielä neulonut. Pitihän sitä sitten sitäkin kokeilla!


Neuloin 58 x 88 cm kynnysmaton Lankavan Venla-kuteesta. Valitsin mattoon puuvillasta ja elastaanista kudotun farkkukuteen.

Yhdessä rullassa on kudetta 0,7 kg (n. 120 m). Tämän kokoiseen mattoon kudetta kului tasan 2 rullaa.


Käytin maton neulomiseen paksuja nro 8 puikkoja. Puikot kannatta valita käsialan mukaan, isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee löysempi. Isommilla puikoilla neulottuna matosta tulee myös vähän suurempi.

Kannattaa pyrkiä pitämään käsiala yhtä löysänä tai tiukkana koko neulomisen ajan, että matosta tulee symmetrinen ja reunoista siistit. 



Aloitin maton neulomisen luomalla 38 silmukkaa. Puikolle mahtuu enintään 40 silmukkaa, joten tämän isompaa mattoa ei neulomalla kannata lähteä toteuttamaan.



Jokainen puikollinen aloitetaan kiertämällä ja nostamalla ensimmäinen silmukka neulomatta puikolle. Näin maton reunoista tulee siistit ja sileät.

Ensimmäiset kerrokset (10 cm) neulotaan 1 o 1 n helmineuleella. Näistä kerroksista muodostuu maton reuna. Helmineule pitää maton reunat suorina.



Seuraavilla kerroksilla puikon 7 ensimmäistä ja 7 viimeistä silmukkaa neulotaan 1 0 1 n helmineuleella. Keskelle jäävät 24 silmukkaa neulotaan oikealla puolella oikein ja nurjalla puolella nurin.



Näin jatketaan, kunnes maton pituus on 78 cm. Loput 10 cm neulotaan taas 1 o 1 n helmineuleella. Lopuksi silmukat päätellään ja langanpätkät pujotellaan maton sisälle.


Farkkukuteesta neulottu matto saattaa olla aluksi jäykkä, mutta asettuu kyllä käytössä. Mattoa voi muotoilla kostuttamalla ja venyttämällä reunoja.


25.3.20

Neulottu mummo-myssy


Tässäpä ohje, kuinka neulotaan mummon villamyssy.


Lanka: Novita Hygge Wool, 100 % villalanka

Langan menekki: n. 170 g (100 g/kerä)

Puikot: Pyörö- tai sukkapuikot, nro 7 - 10 käsialan mukaan


Tämä myssy on neulottu pyöröpuikoilla nro 7. Lanka on Hygge Wool harmaa (sumu).


Luo 60 silmukkaa.
Neulo ribbineulosta 2 o 2 n suljettuna neuleena.
Kun työn korkeus on n. 26 cm tai 40 krs, aloita kavennukset.

1.kavennuskrs: Neulo 2 s oikein yhteen, 2 s nurin yhteen. Toista koko krs:n ajan = 30 s.

Neulo koko krs 1 o 1 n -joustinneuletta.

2. kavennus-krs: Neulo koko krs:n ajan 2 s oikein yhteen = 15 s.

Neulo 1 krs oikein.

3. kavennus-krs: Neulo koko krs:n ajan 2 s oikein yhteen ja lopuksi 1 oikein = 8 s.


Katkaise lanka.
Pujota lanka jäljellä olevien silmukoiden (8 kpl) läpi.
Pujota lanka nurjalle puolelle.
Päättele aloitus- ja lopetuslanka pujottelemalla ne neuleen sisälle myssyn nurjalle puolelle.


Valmiiseen myssyyn voi halutessaan askarrella tupsun jäljelle jääneestä langasta. Koristeeksi myssyn käänteeseen voi ommella pätkän nahkanauhaa tai puisen napin.

21.3.20

Tikattu vanupeitto pellavakankaasta


Tummansininen pellavakangas ei sopinutkaan olohuoneeseen verhoiksi, niin kuin olin sen suunnitellut. Tumma kangas pimensi huonetta mielestäni liikaa. Ettei kangas jäisi käyttämättä, ompelin siitä peiton.



Koska kangasta oli hankittu kahteen pitkään verhoon, ompelin peitosta reilun kokoisen. Valmis peitto on 210 x 143 cm. Kokonsa puolesta peittoa voi käyttää moneen eri tarkoitukseen, torkku- ja päiväpeittona, kesä- tai varapeittona tai esim. nojatuolin suojapeittona.

Ennen ompelun aloittamista kutistin kankaan pesemällä 60 asteessa. Silitin pellavakankaan kosteana. Valmiiksi kosteaa kangasta ei tarvitse silittäessä kostuttaa. Silitettyä kangasta on helpompi mitata, leikata ja ommella.



Leikkasin pellavakankaasta kaksi 213 cm pitkää kappaletta. Asettelin kappaleet päällekkäin, oikeat puolet vastakkain. Kolmanneksi kerrokseksi pellavakankaiden päälle tuli ohut 213 cm vanulevyKerrokset neulataan reunoistaan kiinni toisiinsa, ylimääräinen kangas leikataan pois. Kulmien ompelun helpottamiseksi pyöristin kankaiden kulmat.

Kankaat ommellaan kiinni toisiinsa 1,5 cm päästä reunasta. Yhdelle sivulle jätetään aukko, josta yhteen ommellut kappaleet saadaan käännettyä oikein päin. Kääntäminen tehdään niin, että vanulevy jää kankaiden väliin ja kankaiden oikeat puolet kääntyvät esille.



Tikkasin käännetyn peiton reunat 1 cm etäisyydeltä reunasta ja toiseen kertaan paininjalan etäisyydeltä aiemman ompeleen reunasta. Käytin ompeluun kankaan väristä tummansinistä ompelulankaa ja pidempää piston pituutta (3). 

Reunan tikkaukset pitävät reunan siistinä ja saumanvarat kankaan sisällä paikoillaan. Reunoja ei tarvinnut huolitella, koska ne eivät tikkauksen ansiosta purkaudu. 

Tuplatikkaukset ja kankaan väri korostavat mielestäni kivasti peiton rentoa "farkkumaista" ilmettä.



Lopuksi peitto tikataan niin, että kerrokset pysyvät kiinni toisissaan. Halusin jotain muuta kuin tavanomaiset ruututikkaukset, mutta kuitenkin jotain helposti toteutettavaa ja peiton pyöristettyjen kulmien kanssa sopivaa. Keksin piirtää kankaaseen erikokoisia ympyröitä pyöreiden astioiden reunojen avulla.



Piirsin ympyröitä vapaamuotoisesti vierekkäin, sisäkkäin ja limittäin valkoisella merkkauskynällä. Merkkauskynän jälki ikävä kyllä häviää kankaalta nopeasti, joten harsin kankaat käsin yhteen piirrettyjä viivoja pitkin.



Tikkasin kankaat yhteen harsittuja ympyröitä pitkin ompelemalla. Käytin tikkaukseen pitempää piston pituutta (3). Vaikeimpia ommeltavia olivat pienimmät ympyrät, samoin kuin peiton keskellä olevat ympyrät. Ison peiton kangasta piti käännellä pois tieltä ompelun aikana. Ompelu onnistui kuitenkin ihan hyvin, koska peitto ei ole kuitenkaan kovin paksu.



Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, pellavapeitolle löytyy varmasti käyttöä. Pellava on ihanan kevyt ja rento materiaali, joka näyttää hyvältä ryppyisenäkin. Pellava kestää käyttöä ja pesua. Se on miellyttävän viileä iholla ja pehmenee entisestään jokaisessa pesussa.

Vanupeittoja voi ommella myös puuvillakankaista ja tikkaukset vaikka kankaan kuvioiden ääriviivojen mukaan. Peitto on kaksipuolinen, sitä voi käyttää molemmin puolin. Peittoon voi valita erilaiset kankaat kummallekin puolelle.

26.1.20

Sammalmätäs vatiin parvekkeelle


Oman sammalmättään voi tehdä vatiin tai laakeaan astiaan. Tarvitaan vain sopiva astia (vati, kulho, tarjotin, kattila...), kevytsoraa, sukkahousut, kukkamultaa ja sammalta.


Koska sammal ei vaadi kasvaakseen multaa, vadin pohjan voi täyttää kevytsoralla. Kevytsora on nimensä mukaisesti kevyttä ja sillä täytettyä suurikokoisempaakin istutusastiaa on tarvittaessa helppo siirtää.

Kevytsora kannattaa pakata sukkahousujen lahkeisiin ja solmia ne makkaroiksi, ettei sora sekoitu sen päälle tulevaan multakerrokseen. Kevytsoramakkaroilla saa jo muotoiltua vatiin kummun. Kummun pyöreä muoto viimeistellään kukkamullalla. Multaa kannattaa kostuttaa hieman suihkepullolla, että se on helpommin muotoiltavissa.


Kummun päälle levitetään matto sammalta. Jos mahdollista, kummun päälle levitettävä sammal saa olla yhtenäisenä mattona. Silloin siitä tulee heti tiivis ja yhtenäinen. Omalta pihalta sammalta saa ottaa vapaasti, muualta maanomistajan luvalla.

Sammalmätäs ei tarvitse juuri hoitoa, mutta liian aurinkoisella paikalla se kuivuu ja ruskistuu nopeasti. Mätästä kastellaan silloin tällöin suihkepullolla sumuttamalla. Mätäs kannattaa sijoittaa mieluiten katon alle suojaan sateelta, varsinkin jos astiassa ei ole reikää pohjassa.


Sammalmättään voi koristella oman maun mukaan esim. oksilla, kävyillä jne.

24.11.19

Syklaaminpunaiseksi maalattu laatikosto


Kirpputorilta löytyi puutarhavajaan juuri sopivan kokoinen säilytyskaluste. Arvokkaan antiikkisen näköinen laatikosto oli jo sen verran käytössä kulunut, että siitä raaski tuunata "jotain ihan muuta".


Hioin pikkulipaston karheaksi, että kalustemaali tarttuu sen kiiltävään pintaan paremmin. Varmuuden vuoksi maalasin ensimmäisen kerroksen vielä tartuntapohjamaalilla.

Pinkki maali on Tikkurilan vesiohenteista Helmi 30 -kalustemaalia. Värin koodi on S338 Syklaami. Maali tarttui laatikoston pintaan hyvin. Levitin kalustemaalia kolme kerrosta, että pinnasta tuli peittävä ja väristä sähäkkä.
  

Kun kalustemaali oli kuivunut, maalasin laatikoston metalliset rusetit ja vetimet kullanvärisiksi Tikkurilan Taika Helmiäismaalilla.


Levitin kultamaalia vesivärisiveltimellä myös lipaston kannen reunassa olevaan uraan. Lopuksi viimeistelin laatikoston kuluneen näköiseksi hiomalla sen pintaa ja kulmia kevyesti hiomapaperilla.


Tarkoitukseni on kerätä puutarhavajaan eriparisia käytettyjä (säilytys)kalusteita ja tuunata niistä hauskoja ja värikkäitä. 

Puiset kalusteet sopivat parhaiten tuunattaviksi, koska niitä voi maalata, öljytä, petsata, vahata, lakata, tapetoida, päällystää ja pinnoittaa eli käsitellä mielensä mukaan. Jos mieli muuttuu, pinnan voi käsitellä taas uudelleen.


Alun perin lipasto näytti tältä. Arvokkaasta tyylihuonekalusta tuli tuunauksen jälkeen aika "kitsch", jopa tyylitön ja mauton.

Sisätilojen sisustuksessa suosin ajattomia, neutraaleja värejä ja selkeitä linjoja. On vapauttavaa päästä välillä poikkeamaan tyylistä, rikkomaan rajoja ja käyttämään värejä. Suosittelen!

3.11.19

Kestopeitteestä suojaverho mittojen mukaan


Tuunasimme valmisvajaa ja rakensimme sen toiselle sivulle avoimen säilytystilan polttopuille. Puut ovat suojassa vajan katon alla, kolmen seinän tukemana, mutta pinon etupuoli on täysin avoin. Jos sattuu satamaan vinosti, pinotut puut voivat kastua.

Ratkaisuksi tähän ongelmaan keksin leikata ja ommella valmiista vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon kokoisen suojaverhon.

Puuilosta hankittiin viidellä eurolla 2 x 3 m kestopeite. Kestopeite on kevytpeitettä (tavallinen pressu) kestävämpää, paksumpaa ja jämäkämpää. Molemmat ovat 100% polyeteenia.


Mittasin suojaverhon (166 x 205 cm) aukkoa muutaman sentin suuremmaksi, että sen saa kiinnitettyä aukkoa ympäröiviin tukipalkkeihin. 

Lisäsin sivuille 6 cm, 1 cm saumanvaraa ja 5 cm käänteitä varten. Alareunaan lisäsin 10 cm (1 cm saumanvara + 9 cm käänne). Valmispeiton yläreunan käytin sellaisenaan.

Kestopeitteen reunoissa on kiinnitystä varten valmiiksi purjerenkaita/rengasniittejä n. 50 cm välein. Kohdistin ne verhon yläreunaan keskelle niin, että uusia rengasniittejä tarvitsi laittaa vain sivuille.


Jäykän kestopeitteen ompelu onnistui yllättävän hyvin tavallisella kotiompelukoneella. Säädin ompelukoneen pistonpituuden normaalia pidemmäksi (kolme) ja käytin ompeluun tavallista ompelulankaa.

Välttämättä reunoja ei olisi tarvinnut ommella, saumat olisi varmasti voinut myös liimata. Reunat eivät purkaudu, mutta ovat kuitenkin siistimmät kun ne on huoliteltu.


 Alareunan painoksi sahasin verhon levyisen riman. Pujotin riman alareunan kujan sisälle. Rima painaa kevyttä peittoa alas ja pitää sen suorassa.


Lopuksi kiinnitin verhon sivureunoihin purjerenkaat/rengasniitit. Ostin pussillisen samankokoisia kuin kestopeitteessä jo oli ennestään. Yläreunassa jo olleiden rengasniittien lisäksi kiinnitin reunoihin 3 + 3 rengasta 50 cm välein, pussin ohjeen mukaan. 

Mukana pussissa on aina myös työkalu, jolla purjerenkaiden kiinnittäminen käy helposti. Lisäksi tarvitaan vielä vasara ja alusta, jota vasten purjerenkaat hakataan kiinni. Käytin alustana kakkosnelosen pätkää.


Ruuvasin vajan tukipuihin ruuvikoukut suojaverhon purjerenkaiden paikkoja vastaaville kohdille. Verho on helppo kiinnittää nostamalla se renkaistaan roikkumaan koukkuihin. Kesällä, kun talven polttopuut on poltettu, verhon voi helposti irrottaa nostamalla se koukuista.


Kun säilytystilassa ei ole polttopuita, siinä voi säilyttää jotain muuta. Takaseinään voi ruuvata koukut, joihin ripustaa esim. puutarhatyövälineitä. Tilaan voi nikkaroida myös irrotettavat lautahyllyt sivuseinien väliin.


Puu-/puutarhavaja valmistui loppukesällä. Vajan ulkopuolen siistiminen, viimeistely ja maisemointi jää ensi kevääseen. Ennen lumien tuloa aion kuitenkin vielä maalata tuon alareunan käänteestä pilkistävän riman pään mustaksi. :D

25.10.19

Design & Second hand -sisustuskirpputori Ratinassa Tampereella 26.10.19


Tervetuloa Ratina DECO -sisustustapahtumaan huomenna la 26.10.19! Olen mukana tapahtumassa Design & Second hand -sisustuskirpputorilla, Ratinan 3. kerroksessa klo 11 - 16.
Myyntipöydälläni on paljon uutta ja vanhaa, itse tehtyä, design-, retro- ja vintage -tavaraa. 

Kuva: Ratina.fi

Katso tapahtumapäivän ohjelma ja tule mukaan! 

Ratinassa nähdään!

20.10.19

Kultamaalilla antiikkiseksi tuunattu pöytä


Hankin Tori.fi:n kautta koivuisen (Juvi-Production?) sivupöydän puutarhavajaan työ-/ruukutuspöydäksi. Pöytä on juuri sopivan korkea, että sen ääressä voi työskennellä seisoen. Se on myös riittävän kapea, että se mahtuu hyvin pieneen tilaan.



Kokopuinen pöytä oli ostettaessa käsitelty valkoisella puuvahalla. Hioin pintaa kevyesti, pyyhin pölyt huolellisesti ja maalasin pöydän vesiohenteisella puolihimmeällä kalustemaalilla vaaleansiniseksi. Värisävy on Tikkurilan värikastasta sävy K491 Mistraali.



Yksivärisenäkin pöytä oli mielestäni jo hieno, mutta koska sen jaloissa oli sopivasti uurteet, keksin korostaa niitä kultamaalilla. Idea "kultaukseen" lähti kahviastiastosta. Maali jolla maalasin, on Tikkurilan Taika kulta vesiohenteinen helmiäismaali.



Jalkojen uurteiden lisäksi levitin kultamaalia myös pöydän kannen ylä- ja alareunaan pöytälevyn ympäri. Maalin levittämiseen käytin vesivärisivellintä.

"Kultauksen" idea oli tehdä pöydästä kuluneen antiikkisen näköinen, joten maalin levittämisessä ei tarvinnut olla tarkka. Kultamaalia tuli toisiin kohtiin enemmän ja toisiin vähemmän.



  Kuluneen näköisen pinnan sain aikaan maalikerrosten kevyellä hionnalla. Hioin eniten kulmia ja reunoja, joista pöytä kuluisi käytössäkin. Joistain kohdista hioin myös puupintaa näkyville.

Pinnasta tulee sitä rouheampi, mitä karkeammalla hiomapaperilla sen hioo. Käyttämäni hiomapaperin karkeus oli 120.



Hiotusta maalipinnasta tuli matta ja se näyttää nyt kulumineen ja kultauksineen oikeasti vanhalta. Kultamaali antaa pöydälle arvokkuutta ja antiikkisuutta, jota tavoittelin.

6.10.19

Puutarhavajan pitsiverhot


Vastavalmistunut puu- ja puutarhavaja kaipasi selvästi pitsiverhoja oviensa ikkunoihin. Ompelin sellaiset pitsikuvioisesta valoverhokankaasta.

Verhokangas löytyi Eurokankaan palalaarista ja verhojen kiinnitystarvikkeet Prisman verhotarvikeosastolta.


Verhot on kiinnitetty ikkuna-aukon ylä- ja alareunojen tukipuihin ruuvatuilla silmukkakoukuilla/silmukkaruuveilla/rengasruuveilla.

Koska koukkuja on hankala kiertää suoraan puuhun, kannattaa niille porata ensin reikä koukkua pienemmällä poranterällä. Valmiiseen reikään ruuvi kiertyy helpommin ja menee suoraan.


Verhoon ommellaan kuja, johon verhovaijeri/verhojousi pujotetaan. Vaijerin päihin ruuvataan koukkuruuvit. Vaijeri kiinnitetään koukkuruuveilla silmukkaruuveihin. 

Verhovaijerin pituutta voi säätää leikkaamalla sitä lyhyemmäksi terävillä pihdeillä. Vaijeri joustaa jonkin verran, sen saa pingottaa mieluummin napakasti kuin jättää roikkumaan löysästi. 

Verhon paino painaa vaijeria jonkin verran keskeltä notkolle. Jos verho on kovin painava tai leveä, kannattaa valita vaijeriripustuksen sijaan ohut verhotanko.


Vaijerille riittää verhoon ommeltu 1 cm kuja. Näiden verhojen ylä- ja alareunoihin on ommeltu kujien lisäksi 1,5 cm reuna eli harja. Harja rypyttyy kauniisti ja peittää alleen ikkuna-aukkojen tukipuut. Se antaa myös verhoille viimeistellyn ilmeen.

Harjoja, kujia ja saumanvaroja varten verhon korkeuteen lisätään (1,5 + 1 + 1 cm) 3,5 cm sekä ylä- että alareunaan, yhteensä 7 cm. Kangasta tarvitaan verhon korkeuden verran plus 7 cm.


Verhoon tarvittavan kankaan leveys saadaan, kun kerrotaan ikkunan leveys 1,5:llä. Ikkunaa leveämpi verho näyttää runsaalta ja rypyttyy kauniisti.

Näihin verhoihin riitti 75 cm palakangas, jonka leveys oli 150 cm. Leikkasin kankaan puoliksi, jolloin sain kaksi 75 x 75 cm palaa.

Kangas ei riittänyt runsaaseen rypytykseen, mutta toisaalta nyt verhojen kuviot näkyvät selvemmin ja valo pääsee paremmin niiden läpi. Verhot peittävät suoran näkymän vajaan ja tuovat tunnelmaa.




Verhojen materiaali on 100% polyesteri. Ne eivät haalistu eivätkä homehdu kylmässä tilassa yhtä helposti kuin esim. puuvilla. Aion antaa verhojen olla paikoillaan vajassa koko talven. Muuten joudun kyllä vähän rajoittamaan intoani sisustaa koko vaja jo näin talvea vasten.

30.9.19

Valmisvajasta tuunattu puu- ja puutarhavaja


Takapihalta kaadettu iso koivu pilkottiin takkapuiksi, jotka piti saada talveksi katon alle suojaan. Kun koivun kanto oli jyrsitty pois alta, puuvajan rakentaminen pääsi käyntiin.

Tässä valmis vaja ja miten se rakennettiin. Tapoja rakentaa on monia, tämä on kahden aloittelijan tekemä ratkaisu. Toivottavasti tästä on apua niille, jotka suunnittelevat aloittavansa vajan rakentamisen.



Vähäisellä rakennuskokemuksella päädyttiin Bauhausin Palmako Marcus 6,5 neliön valmisvajaan. Valintaan vaikutti se, että vaja on mitoiltaan (384 x 289 cm) tontin nurkkaan sopiva ja että siinä on erilliset tilat polttopuille ja muulle säilytykselle.
Kuva: Bauhaus.fi

Kolme erillistä säilytystilaa mahdollistavat vajan monipuolisen käytön ja muunneltavuuden säilytystarpeiden muuttuessa. Sellaisenaankin vaja olisi ollut oikein näppärä, mutta halusimme tehdä siitä pienellä tuunauksella vielä enemmän omiin tarpeisiimme sopivan.
Kuva: Bauhaus.fi

Vaihdoimme alkuperäisen valmisvajan sivuilla olevien säilytystilojen paikkoja päittäin ja kattomateriaalin valokatteeksi. Katosta käyttämättä jääneistä paneeleista rakensimme avoimeen säilytystilaan seinät ja lattian (samanlaiset kuin vastakkaisellakin sivulla).

Avoimen puolen puiden suojaksi aion ommella vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon peittävän verhon. Nähtäväksi jää, onnistuuko paksun materiaalin ompelu kotikoneella. 



Pyrimme käyttämään valmisvajapakettiin kuuluvia materiaaleja, mutta jonkin verran ostimme myös uusia. Valmispakettiin ei kuulunut esim. vajan lattian alle betonilaattojen päälle asentamiamme paksuja kestopuupalkkeja. Niiden varaan on tarkoitus ensi kesänä rakentaa vajan edustalle portaat ja/tai pieni terassi.

Tukevat palkit pitävät vajan lattian suorana ja irti maasta. Vajan alle jää reilusti tilaa, että ilma pääsee kiertämään. Palkkien ja betonilaattojen välissä on palat kattohuopaa, ettei kosteus pääse nousemaan maasta puurakenteisiin.


Pohjatyöt aloitettiin lapioimalla alueelta päällimmäinen maakerros (multaa ja soraa) pois n. 25 cm paksuudelta. Maa-aines käytettiin muualla pihassa mm. nurmikon kuoppien täyttämiseen. Kaivannosta nousseet kivet asettelin perennapenkin reunakiviksi.

Kaivettuun kuoppaan levitettiin ensin kuitu-/suodatinkangas estämään maa-aineskerroksia sekoittumasta keskenäänKuitukankaan päälle levitimme 8-16 mm karkeaa sepeliä kapillaarikatkoksi, sepelin päälle asennushiekkaa pohjan tasaamiseen. 

Routaeristykseen käytimme 50 mm paksua FinnFoam routaeristyslevyä. Levyt (6 kpl) oli helppo asentaa tiiviisti yhteen, koska niissä oli pontatut reunat. 

Levyjen päälle levitimme sepeliä. Sepeli tasoitettiin pitkää lautaa ja vatupassia apuna käyttäen. Tasoitetulle sepelipinnalle ladoimme betonilaatat, bitumihuopapalat ja kestopuupalkit. 



Pohjatöiden jälkeen pääsimme kokoamaan itse vajaa. Seinät tulivat koottuina elementteinä, mutta lattian rakensimme itse paketin valmiiksi sopivan mittaisiksi sahatuista laudoista.  

Vajapaketin mukana tuli selkeät ohjeet, joita seuraamalla kokoaminen onnistui hyvin aloittelijaltakin. Seurasimme ohjeita lattian, seinien ja toisen sivusäilytystilan rakentamisessa. Kun pääsimme vauhtiin ja jyvälle ideasta, aloimme soveltaa.


Idea alkuperäisen katon korvaamisesta valokatteella lähti siitä, että vajaan haluttiin valoa. Vajan ainoat ikkunat ovat ovissa, eikä vajaa ole tarkoitus sähköistää. 2000 mm pitkiä valokatelevyjä tarvittiin 6 kpl, 3 kummallekin sivulle. Reunoistaan limittäin asennetut muoviset levyt porattiin kattopalkkeihin valokatteen asennukseen tarkoitetuilla asennusruuveilla.


Koska vajan kattopalkit näkyvät ylhäältä (parvekkeelta) katsottuna kirkkaan valokatteen läpi, maalasin ne ennen katon asennusta mustalla ulkomaalilla. Katon asennuksen jälkeen se olisi ollut mahdotonta. Mustat palkit korostavat katon rakenteita mielestäni kivasti myös vajan sisäpuolella.

Vaikka valmiitakin harjalevyjä on saatavana, katon harjakin rakennettiin valokatelevystä. Levy saatiin sopivan kokoisiksi soiroiksi mattopuukolla varovasti suoraa lautaa pitkin leikkaamalla. Soirot asennettiin harjalle pitkittäin ja limittäin.

Valitsemamme valokatemalli on trapetsi eli siinä on urat, joita pitkin vesi valuu alas. Katon harjalle poikittain asennettujen soirojen kohdalla urat menevät katon harjan myötäisesti. Sadevesi haihtuu urista kyllä ajan myötä, vaikkei pääse valumaan alas.



Lopuksi kiinnitetään vajan ovet. Maalasin myös ne ennen asentamista. Muutenkin pyrin maalaamaan laudat ja rakennelmat (ainakin kertaalleen) ennen niiden asentamista paikoilleen. Maalipintojen rajaaminen helpottuu ja maalia on helpompi levittää, kun sen voi tehdä tukevalla alustalla. Lisäksi pääsee maalaamaan sellaisia kohtia, jonne ei maalipensseli enää asennuksen jälkeen välttämättä yllä.



Vajan ulkopinnat on maalattu vesiliukoisilla talomaaleilla. Seinien väri on harmaa T7032. Ovet, katto- ja pohjapalkit on maalattu mustalla T7063. Maalasin aiemmin samoilla ulkomaaleilla myös etupihan jätekatoksen.

Sisäseinien maali on vesiliukoista sisäremonttimaalia, jota jäi jäljelle eteisen seinien maalaamisesta. Väri on murrettu vaaleanharmaa TV H495 (Harso). Valoisuuden lisäämiseksi maalasin ovet sisäpuoleta seinien värillä.

Lattian maaliksi valitsin seinien väriä hieman tummemman harmaan T7038, kulutusta kestävän liuotinohenteisen Betolux-lattiamaalin.



Seuraava vaihe onkin sitten se kaikkein paras! Pääsen sisustamaan 5,4 neliötä kesähuoneeksi/puutarha- ja vihervajaksi! Vajassa on tietenkin tarkoitus säilyttää puutarhavälineitä, mutta myös ruukuttaa kasveja, idättää siemeniä, kasvattaa amppelitomaatteja ja chilejä, kahvitella ja rentoutua.

Täyteen vauhtiin vajan sisustuksen ja maisemoinnin suhteen pääsen vasta ensi keväänä, mutta jotain pientä aion jo toteuttaa syksyn ja talvenkin aikana. Rakennan ainakin vajapaketin lavan raakalaudoista hyllyt kiertämään vajan seiniä ja tietenkin ompelen ovien ikkunoihin pitsiverhot!