6.4.15

Vaahtomuovitäytteiset tilkkutyynyt kankaasta ja nahasta


Sain opiskelukaverilta levyn pakkausmateriaalina käytettyä vaahtomuovia, käytin sitä täytteenä kahdessa tilkuista ompelemassani koristetyynyssä. Toinen tyyny on ommeltu nahka- ja toinen kangastilkuista. Kangastilkut ovat jämäpaloja aikaisemmista ompelutöistäni ja nahkatilkut kirpputorilta askartelumateriaaliksi ostetuista nahkatakeista.




Aloitin piirtämällä kuitukankaasta pyöreän kaavan ison tarjottimen (halkaisija 36 cm) avulla. Piirsin vaahtomuoviin kaavan ääriviivat tussilla ja leikkasin viivoja pitkin saksilla. 3,5 cm paksun vaahtomuovin leikkaaminen onnistui hyvin saksillakin. Siistin ja pyöristin leikkuureunan vielä leikkaamisen jälkeen. Jos haluaa ostaa ja leikkauttaa vaahtomuovia levystä haluamaansa kokoon ja muotoon, se onnistuu Tampereella Tampereen Vaahtomuovi Oy:ssä.




Saksilla leikatun reunan epätasaisuus ei haitannut, koska vaahtomuovipalojen päälle tuli kerros ohutta levyvanua. Koska vanun on tarkoitus mennä vaahtomuovikappaleiden reunojen yli, lisäsin kappaleiden reunoihin 3,5 cm (vaahtomuovilevyn paksuus). Sen lisäksi, että vanu toimii lisäpehmusteena ja pehmentää vaahtomuovin reunoja, sen suojaa päälliskangasta vaahtomuovin kangasta kuluttavalta hankaukselta. 




Liimasin pyöreät vaahtomuovikappaleet yhteen kangasliimalla. Kahdesta yhteen liimatusta 3,5 cm paksusta levystä tuli 7 cm paksu täyte yhdelle tyynylle. Samalla liimalla liimasin vanulevyt vaahtomuovikappaleiden päälle. 




Jaoin pyöreän kaavan kahdeksaan yhtä suureen kiilamaiseen osaan. Kaavan avulla sain piirrettyä ja leikattua yhteensä 32 kappaletta, 16 nahasta ja 16 kangastilkuista neljää kahdeksasta kappaleesta ommeltavaa päällisosaa varten.




Piirsin ja leikkasin tyynyjen kappakappaleet (päälliskappaleiden väliin tuleva kaitale) 1 cm pienemmiksi kuin kappojen todellinen paksuus. Tämä siksi, että kun kappa on vaahtomuovin todellista paksuutta pienempi, päällinen istuu napakasti joustavan vaahtomuovin päällä. 1 cm saumanvarojen kanssa kappakappaleen korkeudeksi tuli 8 cm.




Ommeltuani kappaleet yhteen, pujotin vanulla päällystetyn vaahtomuovin tyynyn sisälle omppelematta jättämästäni aukosta. Saadakseni päälliskankaan istumaan siististi vaahtomuovitäytteen päällä, asettelin sen saumanvarat kääntymään kapan suuntaan. Saumanvarat voi kiinnittää paikoilleen ompelemalla kapan puolelle reunatikkaukset. 

Viimeistelin tyynyt ompelemalla täyttöaukot kiinni ja nahalla päällystetyt kantanapit vahvalla karhulangalla tyynyjen keskelle. Nappeja päällystetään asiakkaan kankaalla mm. Merletossa Tampereella.

    

28.3.15

Nojatuolille huppu


Sisustusalan opiskeluun liittyvä tehtävä on nyt suoritettu. Suunnitelin, kaavoitin ja ompelin 40 - 50 -luvun vintage-nojatuolille hupun. Valitsin tehtävää varten suoralinjaisen tuolin ja tuolin muotoon sekä tyyliin sopivan kankaan.

Nojatuolin runko sekä alkuperäinen päällyskangas olivat hyvässä kunnossa. Tuolia ei tarvinnut kunnostaa sen kummemmin, irrotin kankaan ainoastaan istuintyynyistä ja ompelin niille irrotettavat päälliset.




Irtohupun kaavoitus tehtiin merkkaamalla tuoliin sen päälliseen tarvittavat kappaleet nauhalla/kuminauhalla ja nuppineuloilla. Nauha näkyi hyvin kuitukankaan alta, jolloin kappaleiden ääriviivojen piirtäminen tuolin muotojen mukaan helpottui. Nauhat irrotettiin, kun kaavojen ääriviivat oli piirretty tussilla kuitukankaan läpi.

Kaavat leikattiin reiluilla saumanvaroilla kuitukankaasta, sen jälkeen ne ommeltiin yhteen hupuksi. Kuitukankaista mallihuppua muokattiin niin, että siitä saatiin tuolin päälle hyvin istuva.




Hupun kappaleet piirrettiin kankaalle 1,5 cm saumanvaroilla, leikattiin irti, huoliteltiin ja ommeltiin yhteen. Tarvittiin yhä monta sovituskertaa ja pientä viilausta ennen kuin hupusta tuli sopiva. Koska nojatuolini on selkänoja takaa viisto, ompelin takakappaleeseen pukemisen helpottamiseksi vetoketjun. 

Tein hupustani hieman löysän, koska en kutistanut kangasta ennen ompelua. Hupun voi pukea ensimmäisen pesun jälkeen kosteana tuolin päälle, jolloin se venyy kuivuessaan oikeaan mittaansa. Toinen vaihtoehto on kutistaa kangas pesemällä se ennen leikkaamista ja ompelua. 




Uudistettu vintage-nojatuoli sopii hyvin makuuhuoneessa jo olleen 50-lukulaisen liinavaatekaapin kaveriksi. Ompelin kuviollisesta kankaasta myös pienen vetoketjullisen koristetyynyn ja päällystin aiemmin kirpputorilta löytämäni rahin samaan tyyliin. 

Vanhat huonekalut päivittyvät nykyaikaan ja saavat uuden elämän, kun ne päällystää uudella kankaalla. Hupun ompelu on edullinen ja nopea vaihtoehto huonekalun verhoilulle.


18.3.15

Kalusteöljyllä käsitellyt naulakot ja saunajakkara


Pikaisen "makeoverin" saunan pukuhuoneelle tai kylpyhuoneelle voi tehdä esim. käsittelemällä puiset kalusteet sävytetyllä kalusteöljyllä. Uuden värin lisäksi kostean tilan puiset kalusteet saavat pintaansa kosteussuojan, joka pidentää niiden käyttöikää.




Käsittelin puiset pyyhenaulakot ja saunajakkaran ruskealla Valtti kaluste- ja terassiöljyllä. Väriksi valikoitui tummanruskea, koska kylpyhuoneen laatat ovat beiget. 

Puhdistin puiset kalusteet ensin huolellisesti ja hioin kevyesti pinnan karheaksi. Levitin kalusteöljyä kolme kerrosta, sen verran mitä puuhun imeytyi. Annoin öljyn kuivua ja imeytyä käsittelykertojen välillä noin vuorokauden.




Koska en halunnut porata reikiä laattoihin naulakoiden ruuvaamista varten, liimasin naulakot Sika MaxTack -asennusliimalla. Sitä saa ostaa rautakaupoista 300 ml patruunoissa, mutta myös pienemmissä tuubeissa. Annoin liiman kuivua ohjeen mukaan 48 h ennen pyyhkeiden ripustamista. Naulakot ovat pysyneet kaakeliseinässä tukevasti.


15.3.15

Vetoketjulliset koristetyynyn päälliset


Mustavalkoista Almedahls Prästliden -kangasta jäi vielä pala, josta riitti yhteen 40 x 40 cm -kokoiseen vetoketjulliseen koristetyynynpäälliseen. Samalla ompelin toisenkin päällisen Marimekon Tiiliskivi -palakankaasta (50 x 50 cm).

Marimekon jäännöspalakankaita saa ostaa Marimekon myymälöistä puoleen hintaan. Kannattaa kurkata, millaisia paloja on milloinkin edullisesti tarjolla.




Ompelin ensin vetoketjun päihin jäävät kankaat yhteen 5 cm etäisyydeltä reunasta, jolloin päällisen sivuun jäi vetoketjulle aukko. Asettelin vetoketjun aukkoon, neulasin ja ompelin kankaan oikealta puolelta läheltä kankaan reunaa aukon ympäri. Vetoketju on lyhyempi kuin päällisen sivu, jolloin se asettuu siistimmin paikoilleen.


   

Käänsin kappaleet nurin päin ja ompelin reunoista yhteen. Tiiliskivi-kankaisen tyynynpäällisen ompelin kahdelta sivulta, koska se oli leikattu yhtenä kappaleena ja kolmannessa reunassa oli taite. Prästliden-kangasta ei ollut käytettävissä isoa yksittäistä palaa, joten leikkasin sen kahdesta kappaleesta ja ompelin kolmesta reunasta. 

Käyttämäni vetoketju on metrivetoketjua. Sitä voi ostaa pitkänä yhtenäisenä pötkönä ja leikata halutun pituisiksi pätkiksi. Metrivetoketjussa ei ole lukkoja, ne pitää ostaa ja kiinnittää erikseen. Kiinnitykseen on olemassa apuvälineitä, mutta lukon pujottaminen ketjuun onnistuu myös käsin.

Koristetyynynpäällisiä on helppo ja nopea tehdä. Niillä saa uutta ilmettä sisustukseen ja koska ovat irrotettavia, pesu onnistuu tarvittaessa.


14.3.15

Rahille uusi päällinen





Ompelin kirpputorilta löytämääni 50-luvun teak-jalkaiseen rahiin uuden irtopäällisen. Yhdistin päälliseen kahta kangasta, kuviollista ja yksiväristä jämäkkää puuvillakangasta. Kuviollinen kangas on Almedahls Prästliden, sama jolla päällystin nojatuolin istuin- ja selkänojatyynyt aiemmin. Rahi on samalta aikakaudelta kuin nojatuoli, johon päälliset tulevat. Nojatuolista lisää myöhemmin.

  


Rahi on kaavoitettu mittaamalla. Tämän rahin istuinosa on 35 cm x 35 cm, kapan (rahin sivukappale) korkeus 14 cm ja pituus 140 cm (4 x 35 cm). Kapan pituusmittaan kannatta lisätä n. 5 cm, että kappa varmasti yltää ympäri. Kappa  on leikattu kahdesta kappaleesta, jotka yhdistin ompelemalla ne kulmista yhteen. Lisäsin kappaleisiin 1 cm saumanvarat ja helmaan 2 cm kääntövaran. 




Ompelin rahin kapan yläreunan ympäri tikkauksen, että saumanvarat asettuvat siististi. Helman kujaan pujotin siihen kuminauhan. Kuminauhan ansiosta päällinen pysyy napakasti paikoillaan. 




Rahin alkuperäinen kangas on violetti. Se jäi uuden päällisen alle sellaisenaan. Irtopäällisellä vanhaan rahiin saa uutta ilmettä. Päällisen alle voi piilottaa sisutukseen sopimattoman tai huonokuntoisen kankaan, jos ei halua verhoilla rahia uudelleen. Irrotettava päällinen on myös helppo pestä tarvittaessa.


8.3.15

Virkkaan tilauksesta pitsimattoja


Olen virkannut näitä pieniä pitsimattoja tilauksesta lukijoilleni. Jos haluat käsin virkatun pitsimaton kotiasi koristamaan, tilaa itsellesi oma. 

Tilaukset sähköpostitse osoitteeseen tee-se-itse-sisustusideat@hotmail.fi.




Värit: Vaaleanharmaa, harmaa, musta ja valkoinen

Koko: Halkaisija n. 65 cm

Materiaali: Kierrätyspuuvillasta valmistettu napakka ontelokude, 80 % puuvillaa, 20 % muita kuituja

Pesu: Konepesu 40 asteessa, varovainen linkous, muotoilu kosteana

Hinta: 50 €

Postituskulut: 10 €





1.3.15

Irrotettavat päälliset sohvan/nojatuolin istuintyynyille


Kulahtaneen sohvan tai nojatuolin voi uudistaa ompelemalla istuintyynyille uudet päälliset. Vetoketjulliset päälliset on helppo irrottaa pesua varten.




Ompelin istuintyynyjen päälliset yhdistämällä yksiväristä ja kuviollista paksua 100 % puuvillakangasta. Kuviollinen kangas on Almedahlsin Prästliden, jota saa tilattua metreittäin Eurokankaasta. Kahta kangasta yhdistämällä istuintyynyistä tulee käännettävät ja kalliimpaa kangasta tarvitaan vähemmän. 




Irrotin istuintyynyjen jo parhaat päivänsä nähneet päällyskankaat. Alta paljastui vanulla päällystetyt vaahtomuovipalat. Mittasin palat tarkasti ja piirsin mittojen mukaan istuinpäällisille kaavat.   




Yhteen istuintyynyyn tarvittavat kappaleet ovat 2 x istuinosa (toinen kuviollisesta, toinen yksivärisestä kankaasta, 1 x kolmen sivun kappa sekä 2 x vetoketjukappa. Lisäsin kaavoihin 1 cm saumanvarat muihin reunoihin paitsi vetoketjun sivuille jääviin vetoketjukappoihin 1,5 cm.




Kuviollisen kankaan leikkaamisessa kannattaa olla tarkkana, että kuvio tulee leikattua oikein päin. Yläkuvasta huomaa, että opin tämän kantapään kautta. Onneksi kangasta oli reilusti, ompelen tuosta pieleen leikatusta kappaleesta vaikka koristetyynyn...

Kannattaa huomioida myös se, että vetoketju ommellaan kuvion yläreunaan, jolloin se jää piiloon istuintyynyn takareunaan. Selkäosassa se taas ommellaan samasta syystä kuvion alapuolelle.


     

Aloitin ompelun huolittelemalla kappaleiden reunat saumurilla. Käänsin vetoketjukappojen reunat 1,5 cm nurjalle ja silitin päältä. Kiinnitin vetoketjun käännettyjen reunojen alle ja neulasin päältä niin, että kaitaleet tulivat vastakkain ja vetoketjun hampaat jäivät piiloon. Ompelin päältä vetoketjun kiinni kaitaleisiin. 




Neulasin ja ompelin kappakaitaleen toisen pään vetoketjukaitaleeseen. Vetoketjukaitale on lyhyempi kuin istuintyynyn reuna, koska kappakaitale kääntyy muutaman sentin molemmista kulmista reunan yli. Jätin toisen pään vielä ompelematta tässä vaiheessa. Se on helpompi kohdistaa paikoilleen vasta kun kappaa ommellaan istuinosan neljänteen reunaan.

Seuraava vaihe oli juurikin kapan ompelu istuinosan reunaan. Neulasin ja ompelin jokaisen sivun erikseen, jolloin kulmat oli helpompi kääntää. Jätin ensimmäisen sivun alusta ompelematta n. 10 cm pätkän. Ompelin sivun 1 cm päästä reunasta 1 cm päähän kulmasta, leikkasin kappaan halkion, käänsin kulman ja ompelin seuraavan sivun. 

Neljännen eli viimeisen ommeltavan sivun lopussa jätin n. 10 cm ompelematta. Kohdistin kapan reunan vetoketjukapan reunaan, neulasin ja ompelin kapan renkaaksi. Ompelin kapan ompelematta jääneet pätkät istuinosaan. Toinen istuinosakappale ommellaan kappaan samalla tavalla kuin ensimmäinenkin.




Käänsin ja silitin saumanvarat kapan suuntaan ja tikkasin kapan ja istuinosan saumoihin vahvikkeeksi päälletikkaukset. Istuintyyny istuu pehmusteen päällä ryhdikkäämmin, kun saumanvarat on ommeltu siististi samaan suuntaan.




Vetoketjullisten istuintyynyjen ompelu vaatii jo hieman ompelutaitoa. Haastavinta on kulmien ompelu. Sekin kyllä onnistuu harjoittelemalla.


20.2.15

Tuolin huppu


Opiskeluun liittyvä työ, tuolin hupun kaavoitus ja ompelu on vihdoin suoritettu. En voi sanoa olevani aivan täysin tyytyväinen lopputulokseen, mutta ensimmäiseksi kaavoitus- ja huputustyöksi ihan ok.




Hupulla voi tuoda väriä tilaan ja sen alle voi piilottaa sisustukseen sopimattoman tuolin. Helposti irrotettavalla ja useita pesukertoja kestävällä hupulla suojattu tuoli pysyy puhtaana ja siistinä kauemmin.  




Tuolin hupun tulisi olla istuva, mutta ei kuitenkaan liian kireä. Sen kuuluu antaa vähän periksi, ettei se repeä saumoistaan tuoliin istuttaessa. 




 Huppu on helpointa ommella yksinkertaiselle ja suoralinjaiselle tuolille. Tähän kaarevaselkäiseen Ikean Norvald-tuoliin olisi ollut parempi ommella erillinen selkänojahuppu ja istuinpäällinen. 




Tuolin hupun kaavoitus on työlästä, mutta kun on kaava on sopiva, saa sillä  helposti tehtyä monta huppua esim. kaikille ruokapöydän tuoleille. Peruskaavalla voi ommella eri kankaista eri tyylisiin sisustuksiin sopivia huppuja. Hupun voi kiinnittää tuoliin esim. ompelemalla siihen napit, nyörit, nauhat, tarrat jne.


8.2.15

Aulatilan sisustaminen


Olemme asuneet uudessa kodissamme vuoden verran. Joidenkin huoneiden sisustus on valmistunut nopeammin kuin toisten. Paljon on tuunattu tai tehty itse, ja paljon on vielä suunnitelmissa tehdä. :)

Sisustuksessa on käytetty jo olemassa olevia kalusteita ja tavaroita sekä hankittu uutta ja käytettyä niitä täydentämään. Kahden omillaan asuneen eriparisia ja sekalaisia kalusteita ja tavaroita on pyritty yhdistämään niin, että niistä syntyy yhteensopiva kokonaisuus.




Yläkerran aula on oli tilana haastava sisustaa. Aulasta on kulku makuuhuoneeseen sekä parvekkeelle, katto on viisto ja huoneen muoto epäsäännöllinen. Tilan sisustus on vieläkin kesken, mutta siitä alkaa jo hahmottua, miltä se tulee valmiina näyttämään ja miten sinne suunnitellut toiminnot tulevat sijoittumaan.

Aulaan tulee talon molemmille asukkaille työpöydät ja säilytystilaa sekä viihdenurkkaus. Säilytyskalusteet ja työpöydät sijoitetaan viistojen kattojen alle seinien viereen, keskelle tulee istuinryhmä.




Koska taloudessa on nyt tuplamäärä tv:itä ym. viihde-elektroniikkalaitteita, niistä saatiin rakennettua toinen viihdepiste yläkertaan. Yläkerran viihdepiste on enemmän "retro", siellä voi katsella yhä myös VHS-kasetteja ja kuunnella vinyyleitä. 

Jo olemassa olleet tummanruskeat Ratian Palaset lokerikot saatiin sopimaan sisustukseen hankkimalla Tori.fi:n kautta mustanruskea tv-taso sekä kaapisto viereiselle seinustalle. Mustanruskeaa keventää kalusteiden huurretut lasiovet ja metallinväriset yksityiskohdat. Mustanruskea on myös työpöydän alla oleva tuunattu laatikosto.




Etteivät mustanruskeat kalusteet hallitsisi liikaa ja tekisi tilasta tummaa ja synkkää, tehosteväreiksi valikoitui pinkki ja vaaleanpunainen. 

Toisella seinustalla, tv-tasoa vastapäätä sijaitsee vielä hieman vaiheessa oleva toinen työpiste. Sen kalusteet ovat tammea. Ne yhdistyvät muuhun sisustukseen samansävyisten korikalusteiden avulla. 


  

Istuinryhmän alle on vielä tarkoitus hankkia suuri vaaleanharmaa karvamatto. Mustan työtuolin kankainen huppu on työn alla. Korituoleihin aion ommella istuintyynyt samasta pinkistä Ikean Minna-puuvillakankaasta jolla olen päällystänyt jo rottinkisen rahin.

 Sisustusta saa rakentaa ajan kanssa, kaikkea ei tarvitse tehdä kerralla valmiiksi tai ostaa uutena. Jo olemassa olevaa tuunaamalla ja täydentämällä, tilan mahdollisuuksia ja omia tarpeita miettimällä, itse tekemällä sekä mielikuvitusta käyttämällä saa paljon aikaan. 


7.2.15

Mielensäpahoittajan karvalakki tekoturkiksesta ja maastokankaasta


Karvalakkiin tarvitaan 25 cm tekoturkista sekä 25 cm maastokuvioista tai jotain muuta paksua kangasta. Tämän lakin kaavat on jäljennetty Tee itse - 100 ideaa -lehdestä 1/1978. Vastaava kaava löytyy Suuri Käsityölehden numerosta 11-12/2013. Karvalakin kaavan voi tilata myös Nordic Patterns -kaavojen verkkokaupasta.  




 Jäljensin karvalakin kaavat kaava-arkilta voipaperille. Kaavoja tarvitaan 3 kpl, lippa, kupu ja sivukappale. 




Seuraavaksi piirsin kappaleet kaavojen ääriviivoja pitkin kankaalle ja leikkasin irti 1 cm etäisyydeltä reunasta (=saumanvarat). Leikkasin kummastakin kankaasta kappaleet 1 x lippaa, 1 x sivukappaleita ja 4 x kupua varten. Kun kaikki tarvittavat kappaleet oli leikattu, huolittelin niiden reunat saumurilla. 




Kappaleet ommellaan yhteen oikeat puolet vastakkain. Kappaleiden reunat, jotka jäävät lakin reunaa vasten, jätetään ompelematta vielä tässä vaiheessa. Yhteen ommeltujen kappaleiden kulmiin leikataan pieniä halkioita kääntämisen helpottamiseksi. Kappaleet käännetään oikein päin ja silitetään muotoonsa tarvittaessa.




Ompelin lipan ja sivukappaleen lakin maastokankaasta ommellun kuvun reunaan. Kun lippa ja sivukappale olivat paikoillaan, kohdistin kuvut vastakkain niin, että lippa ja sivukappale jäivät kupujen sisälle. Ompelin kuvut yhteen, mutta jätin n. 10 cm pituisen kääntöaukon. Käänsin lakin oikein päin ja ompelin kääntöaukon käsin kiinni.




Karvalakki on käännettävä ja sitä voi käyttää molemmin puolin. Korvaläppiin voi ommella nauhat tai kaitaleet ja soljet, joilla läpät sidotaan yhteen pään päälle.