Laudeliinan kulmien ompelu

Kesämökkituliaisia voi ommella itsekin. Helppoja ja nopeita ommeltavia ovat mm. keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja laudeliinat.

Pyyhkeiden, pöytäliinojen ja laudeliinojen voi reunat voi huolitella ompelemalla niihin käänteet, mutta kannattaa opetella myös tämä vinosaumaisten kulmien ompelutekniikka. Kun ideasta pääsee jyvälle, kulmien ompelu onnistuu helposti ja yksinkertaisempikin malli näyttää taidokkaasti viimeistellyltä.

Tämän laudeliinan koko on valmiina 50 x 150 cm. Kangasta tarvittiin 57 cm x 157 cm pala. Kangas on tukevaa 100 % puuvillaa, myös pellava sopii erinomaisesti laudeliinamateriaaliksi.


Ohje kulman ompeluun:

1. Silitä kangas.

2. Leikkaa kankaasta neliön (tai suorakaiteen) mallinen kappale lankasuoraan. Samalla kankaan reunat suoristuvat, jos ne olivat alunperin leikattu vinoon. Saumanvaroja varten jokaiselle sivulle lisätään 3,5 cm.

3. Käännä jokaiselle sivulle kaksinkertainen taite. Ensin 1 cm ja sen jälkeen 2,5 cm nurjalle puolelle. Silitä taitteet.

4. Käännä kulman taitteet auki. Huomaat kankaan kulmassa nurjalla puolella taitoksista muodostuneen neliön muotoisen alueen.

5. Taita kulma oikeat puolet vastakkain niin, että neliö puolittuu. Piirrä ompeluviiva neliön viereen. Taitteet ja ompeluviiva muodostavat peilikuvan taitetulle neliölle. Ompeluviiva on kuvassa neulan alla.

6. Ompele kankaan kulma piirtämääsi viivaa pitkin, oikeat puolet vastakkain. Ompelu aloitetaan 1 cm etäisyydeltä (saumanvara) kankaan reunasta.

7. Leikkaa kulmasta ompeleen vierestä kolmion muotoinen pala pois, että kulma kääntyy ja asettuu paikoilleen paremmin.

8. Käännä kulma oikein päin, avaa ja silitä.

9. Silitä ja neulaa kulmat ja sivut.

10. Ompele ympäri läheltä reunaa.

11. Viimeistele silittämällä.

Jos kulman ompelu ei vielä näillä ohjeilla avautunut, katso video täältä.

Read More

Säilytyspussit pimennysrullaverhosta

Testasin kuinka hyvin paksua pimennysverhokangasta pystyy ompelemaan ja mitä käyttökelpoista siitä voisi saada aikaan. Kokeilun tuloksena yhdestä 97 cm leveästä, 170 cm pitkästä pimennysrullaverhosta tuli kaksi kohtalaisen kokoista säilytyspussia.

Pussit on siis ommeltu tavallisesta helmiketjulla rullattavasta pimennysverhosta, jonka mekanismi meni rikki. Irrotin verhosta kiskot sekä mekanismin ja säästin ehjän kankaan, kunnes keksin mitä siitä teen.

Rullaverhon kangas on jämäkkää 100 % polyesteria. Jämäkkä kangas sopii isompiinkin säilytyssäkkeihin, ne pysyvät tukevasti pystyssä ja säilyttävät muotonsa.

Kankaan toinen puoli on musta, toinen hopeanvärinen. Siististi ommeltuja kaksipuolisia säkkejä voi käyttää kumpi tahansa puoli päällä päin.

Leikkasin verhokankaasta 50 cm korkeat ja 97 cm leveät kappaleet. Kangas ei purkaannu, joten sen reunoja ei tarvinnut huolitella ennen ompelua.

Verhon alareunassa oli jo valmis 3,5 cm yksinkertainen käänne. Leikkasin kappaleen niin, että reunasta tuli säkin yläreuna. Ompelin toisen pussin yläreunaan samanlaisen käänteen.

Halusin pussin pohjasta pyöreän. Pohjan koko tulee olla sellainen, että suorakaiteen muotoinen kappale yltää sen ympärille, 1 cm saumanvaroilla ommeltuna.

Testasin ensin, voiko säkin pohja olla Marimekon Fokus-tarjottimen kokoinen, halkaisijaltaan 46 cm. Ei yltänyt, joten pienensin pohjan halkaisijaa 28 cm:iin. Pyöreän kappaleen piirtäminen onnistui Ikean metallisen Blanda-tarjoilukulhon avulla.

Suorakaiteen muotoisen kappaleen voi ommella ensin renkaaksi ja sitten renkaan yhteen pohjakappaleen kanssa. Aiemmin ommeltu taite jää yläreunaan tai sen voi ommella viimeisenä, kun säkki on muuten valmis.

Jos suorakaitaleen pituuden arviointi on hankalaa (että se yltää varmasti pohjakappaleen ympäri), voi säkin sivun ommella vasta sen jälkeen kun pohja on ommeltu lähes kiinni. Lähes kiinni tarkoittaa tässä lähelle sivuja.

Seuraavaksi neulataan sivut yhteen sopivalta etäisyydeltä reunasta (niin että rengas on pohjaan nähden sopivan kokoinen) ja ommellaan yhteen. Lopuksi pohjaan sivusauman kohdalle jäänyt aukko ommellaan kiinni.

Jäykän polyesterikankaan ompelu onnistui hyvin, vaikka kangasta joutui ohjaamaan ja syöttämään koneelle tavallista enemmän.

Säkkien polyesterikangas on kiiltävää, likaa hylkivää ja kosteutta kestävää. Säilytyspussit sopivat kankaan ominaisuuksien puolesta hyvin esim. pyykki-, lelu- tai istutussäkeiksi.

Read More

Huonekasvit kesäksi parvekkeelle ja muita parvekeideoita

Huonekasvitkin nauttivat mielellään kesästä esim. suojaisella parvekkeella. Huonekasvit saavat ulkona enemmän valoa kuin sisätiloissa ja ilmankosteuskin on niille huoneilmaa suotuisampi. Ne kasvavat kesän aikana silmissä ja vahvistuvat niin, että selviävät taas paremmiin sisällä talven yli.

Paahdetta eivät huonekasvitkaan kestä. Ne kannattaa sijoittaa mielummin puolivarjoon kuin suoraan aurinkoon. Parvekkeen on hyvä olla katettu, etteivät ne saa liikaa sadevettä.

Ruukut voi sijoitella kesäkukkien ja yrttien joukkoon hyllyille tai pöydille. Samaan paikkaan kootut kasvit muistaa kastella samalla kertaa.

Jotta yksittäisiä pieniä ruukkuja olisi helpompi tarvittaessa siirrellä (esim. pölyjen pyyhkimisen ajaksi), ne kannattaa koota samalle aluslautaselle tai tarjottimelle.

Jos tilaa on vähän, kasveja voi ripustaa amppeleihin kattorakenteisiin tai seinälle naulakkoon.

Amppeleita voi solmia itse matonkuteesta, moppilangasta tai juuttinarusta.

Jos huonekasvien ruukut eivät sovi parvekkeen muuhun sisustukseen, ne voi piilottaa valmiisiin istutuspusseihin. Suojapusseja voi ommella itsekin esim. paksusta säkkikankaasta tai pellavasta. Pussien somisteeksi sopii hyvin juuttinaru.

Istutussäkkeihin voi tietenkin myös kylvää kesäkukkien siemeniä ja istuttaa taimia.

Parvekkelle lentäneet roskat ja muut sotkut on kätevä siivota, kun siivousvälineet löytyvät läheltä. Pölyriepu, rikkalapio ja -harja ovat käden ulottuvilla, kun ne ripustaa parvekepöydän päätyyn koukuilla.

Pöydän alle vaijerilla kiinnitettyjen verhojen taakse voi piilottaa kaikenlaista sekalaista tavaraa.

Laudoista nikkaroitu maalattu puulaatikko toimii säilytystilana ja istuimena.

Parvekkelle voi tuoda kasveja kesän ajaksi myös puutarhasta. Tässä kattomehitähteä kaktusmultaan ja laakeaan punasaviastiaan istutettuna.

Kesän aikana kattomehitähti valtaa koko astian. Syksyllä sen voi istuttaa takaisin puutarhaan.

Kolhuiset saviruukut voi hyödyntää kynttilöinä, kun niihin valaa vanhoista kynttilänpätkistä rouhittua kynttilämassaa.

Kasvien joukkoon sijoitellut ihmis- ja eläinhahmot ovat hauskoja!

Read More

Vanerilevy + taulun kehys = muisti-/inspiraatiotaulu

Nikkaroin ompelupöydän viereen seinälle muisti-/inspiraatiotaulun vanhasta taulun kehyksestä ja kehykseen sopivasta vanerilevystä. Aion kerätä tauluun kuvia, materiaali- ja värimalleja yms. inspiraation lähteeksi. Tällä hetkellä inspiroidun mm. luonnonvärisestä pellavasta, juutista, ruutu- ja pilkkukuoseista.

Kehystettyjä tauluja löytyy edullisesti kirpputoreilta. Kuva (ja mahdollisesti lasi) irrotetaan kehyksestä ja tilalle kiinnitetään vanerilevy. Joskus taulun kuvan alla saattaa olla valmiina puukuitulevy tms. Sitä voi käyttää muistitaulun pohjana sellaisenaan. Pohjan voi myös päällystää ohuella vanulevyllä ja kankaalla. 

Tässä taulussa ei ollut lasia eikä valmista pohjaa, joten sahautin siihen alkuperäisen kuvan mitoilla vanerilevyn.

Taulun kehys oli puun-/kullanvärinen. Maalasin sen hopeanvärisellä spraymaalilla kahteen kertaan. Samalla maalilla maalasin myös aiemmin vastaavalla idealla nikkaroimani ompelulankatelineen. Taulut on sijoitettu työpisteen vastakkaisille seinille ja sopivat hyvin yhteen.

Kiinnitin vanerilevyn kehyksen taakse pienillä nauloilla. Kiinnitys onnistuu myös niittipistoolilla, riittävän pitkillä niiteillä. Taulun taakse niittasin rautalankaa ripustuslenkiksi.

Vanerilevyyn naulataan muutama naula paperiliittimiä varten. Kannattaa valita pienikantaisia nauloja, että mahtuvat paperiliitinten rei'istä läpi. Erilaisilla paperiliittimillä tauluun saa kiinnitettyä mm. kortteja, kuvia, kangastilkkuja, materiaalinäytteitä, värimalleja yms.

    Naulojen väliin pingotin ohutta kuminauhaa, jonka alla saa pysymään kortteja, värilastuja yms. Lisäksi kuminauhaan voi pujottaa kaikenlaista pientä.

Vaneriin voi naulata tai liimata ripustimiksi myös puisia pyykkipoikia.

Tästä muisti-/inspiraatiotaulusta tuli ompelu-, käsityö- ja askarteluaiheinen. Tauluun voi koota omiin harrastuksiin ja kiinnostuksen kohteisiin liittyviä juttuja.

Read More

Tavallisesta linnunpöntöstä moderni unelmapesä

Bilteman linnunpönttö tarvitsi vain pientä tuunausta, että siitä saatiin tyylikäs ja persoonallinen vaihtoehto modernimpaa rakennustyyliä arvostavalle lintupariskunnalle.

Tämän vastavalmistuneen uudiskohteen ulkopintojen modernisointi tehtiin viime kesänä kasvulavojen pintakäsittelystä purkin pohjalle jääneellä Tikkurilan mustalla Valtti Plus Terassiöljyllä. Öljyttynä pesäpönttö kestää paremmin sään vaihteluja ja sen käyttöikä pitenee.

Musta pönttö on melko huomaamaton ja sulautuu hyvin ympäristöönsä. Pesäpönttöä suojaavat myöhemmin keväällä puhkeavat omenapuun kukat ja lehdet sekä puuta pitkin kiipeävä kärhö. Pönttö on sijoitettu puun varjoisemmalle puolelle, että sisätilan lämpötila olisi miellyttävä kesähelteilläkin.

Pöntön molemmille sivuille porattiin kaksi reikää ripustamista varten. Reikiin pujotettiin käytöstä poistettu muovipinnotteinen latauskaapeli, jolla pönttö solmittiin puun rungon ympärille. Latauskaapeli kestää ulkokäytössä vuosia ja on hellävarainen vanhalle omenapuulle.

Toivottavasti tämä omakotitalon takapihan puutarhaan sijoitettu kohde löytää pian ensimmäiset asukkaansa. Ainakin yksi kiinnostunut talitiainen on jo havaittu kurkkimassa pöntön aukosta sisälle.

Read More

Florarium Riihimäen Ilves-lasipurkkiin

Nyt kun ei vielä ulkona pääse upottamaan sormia multaan, voi maan sulamista sisällä odotellessa rakentaa vaikka erilaisia minimaailmoja ja -kasvihuoneita lasipurkkeihin ja pulloihin.

Tämä florarium on tehty Riihimäen pyöreään 5 litran Ilves-lasipurkkiin hidaskasvuiselle, kuivassa viihtyvälle mehikasville. Kanneton Ilves-purkki on kirpputorilöytö. Kuivan paikan kasveille lasipurkki käy ilman kanttakin.

Kosteassa viihtyville kasveille kannattaa valita kannellinen purkki tai pullo. Kun kannen sulkee, purkkiin muodostuu oma mikroilmasto, kasveille suotuisat tasaisen kosteat, viidakkomaiset olosuhteet, eikä kastelua tarvita. Kasvien joukkoon voi laittaa kosteutta sitovaa sammalta. 

Suljettavaan florariumiin suositellaan lisäämään myös aktiivihiiltä, joka imee itseensä haitallisia oragaanisia aineita, säilyttää kosteuden ja estää homehtumista.

Kuivan paikan kasveille esim. kaktuksille ja mehikasveille on helpompi rakentaa suotuisat olosuhteet, joten niistä kannattaa lähteä liikkeelle. Sopivan lasiastian lisäksi tarvitaan ruukkusoraa, kaktusmultaa, muutama pienikokoinen kasvi, ruukkukatetta, koristekiviä tai hiekkaa.

   Purkin pohjalle kaadetaan kerros ruukkusoraa, sen jälkeen kaktusmultaa. Ruukkusoran ja mullan väliin voi laittaa palan suodatinkangasta tai sanomalehteä, etteivät kerrokset sekoitu.

Kasvit istutetaan multaan, lisätään multaa reunoille ja lopuksi mullan pinta peitetään hiekalla, kivillä tai koristekatteella. Suodatinkangasta tai sanomalehteä voi taas laittaa kerrosten väliin. Jos purkin suu on ahdas, mullan saa osumaan kasvien väliin esim. suppiloksi kierretyn sanomalehden avulla. 

Lopuksi kastellaan ja pyyhitään purkin sisäpuoli puhtaaksi. Florariumiin istutettuja kuivan paikan kasveja kannattaa jatkossa kastella varovasti, koska vesi ei pääse purkista ulos.

Kaikenlaiset lasiastiat, -kannut, -purkit ja -pullot sopivat istutukseen, kunhan niiden suuaukko on riittävän suuri. Kun kasvit kasvavat liian suuriksi, ne voi istuttaa muualle ja vaihtaa pienempiin.

Florariumiin voi laittaa kasvien lisäksi mm. käpyjä, simpukankuoria, luita, puunkappaleita, oksia tms. haluttuun tunnelmaan sopivaa. Kasvien joukkoon voi lisätä esim. leluja, figuureja yms. joita lapset katselevat mielellään. Kaktuksista, risusta, luunkappaleista ja erivärisistä hiekkakerroksista voi rakentaa laakeaan lasiastiaan vaikka aavikon.

Florariumien rakentamisessa voi todella päästää mielikuvituksen valloilleen!

Read More

Lämmin tilkkupeitto villakankaista

Nappityynyjen ompelusta jäljelle jääneistä villakangastilkuista sai sommiteltua vielä lämpimän talvisen tilkkupeiton. Varsin hyvän kokoinen peitto (129 x 179 cm) tästä tulikin, vaikka jämäpaloista onkin koottu.

Rento ja klassinen tilkkupeitto sopii hyvin yhteen jo olemassa olevien villakankaisten sisustustyynyjen kanssa ja lämmittää varmasti kylminä talvi-iltoina. Siihen on mukava kääriytyä vaikka kirjaa lukemaan tai sarjoja tuijottamaan.

 Toivottavasti alla olevista ohjeista ja kuvista on apua, kun alat koota omaa tilkkupeittoasi.

Yritin käyttää erikokoiset kangaspalat mahdollisimman tarkkaan hyödyksi. Leikkasin tilkkuja niin paljon kuin mihin kankaat riittivät ja suunnittelin peiton koon sen mukaan.

Isommista kangaspaloista sain kokoon 35 kpl 18 x 18 cm tilkkuja (sis. 1 cm saumanvarat). Jäljelle jääneistä pienemmistä paloista tuli 140 kpl 10 x 10 cm tilkkuja.

Tilkkutyö on sommiteltu niin, että isompi ja pienempi neljän tilkun tilkkuruutu vuorottelevat. Kukonaskelkuvioista villakangasta oli eniten, joten käytin sitä jokaisessa neljän tilkun ruudussa. Myös puolet isommista tilkuista on kukonaskelkuvioista kangasta.

Idea tilkkujen sommittelussa oli, ettei kahta samaa kangasta olevaa tilkkua tule missään kohtaa vierekkäin ja että kukonaskelkuvioisten ja isojen yksiväristen tilkkujen järjestys toistuu tietyllä tavalla. Muuten tilkkujen järjestyksellä ei ollut niin väliä.

Huolittelin helposti purkautuvista kankaista leikatut tilkut saumurilla ennen varsinaisen ompelun aloittamista. Koska kankaat ovat paksuja, ompelin tilkut yhteen paininjalan etäisyydeltä reunasta 1 cm sijaan. Pienemmällä sv:lla (0,75 cm) saumoista ei tullut liian paksuja. Valmiin tilkkutyön koko oli 115 x 165 cm. 

Ompelun nopeuttamiseksi ja helpottamiseksi tilkut kannattaa ommella yhteen "sarjatyönä" riveittäin. Jotta paksujen kankaiden saumat asettuvat hyvin paikoilleen, jokainen ommeltu sauma kannattaa taittaa ja silittää haluttuun suuntaan heti ompelun jälkeen.

Tilkkutyön taakse taustakankaaksi hankin 150 x 200 cm kokoisen palan harmaata vakosamettia. Mittailin ja mallailin tilkkutyötä taustakankaan päällä. Laskin kuinka leveään reunaan saan taustakankaan riittämään. Päädyin kääntämään taustakangasta 7 cm verran 2cm saumanvaroilla tilkkutyön päälle.

Koska taustakangasta käännetään 7 cm, sen kulmiin piirretään 7 x 7 cm apuneliöt kuvan mukaisesti. Kankaan kahdelle reunalle jätetään 2 cm saumanvarat. 

Oikeanpuoleinen kahden neliön halki piirretty viiva on se, jota pitkin ommellaan. Viereistä 2 cm päässä olevaa viivaa pitkin leikataan ylimääräinen kangas pois kun kulma on ommeltu.

Käännä ja neulaa kulma ompeluviivaa pitkin.

Aloita ja päätä ommel 2 cm päähän reunoista apuneliöiden kulmista.

Leikkaa ylimääräinen kangas kulmasta ja käännä oikein päin. Kulmaan jää 2 cm saumanvarat, jotka käännetään nurjalle kun tilkkutyö ja taustakangas neulataan yhteen.

Asettele taustakangas ja tilkkutyö päällekkäin. Suoristaminen on helpompaa, jos kankaat saa levitettyä suoraksi esim. isolle pöydälle tai lattialle.

Käänsin ja neulasin taustakankaan reunat 7 cm tilkkutyön oikealle puolelle 2 cm sv:illa. Käänteen mittaamiseen käy mittanauha, viivain, mittaliisa tai sitten kuvan metallinen ompelumitta.

Taustakankaan reuna ommellaan läheltä reunaa. Tarkista, että tilkkutyön reuna jää varmasti taustakankaan alle joka kohdasta. Jos tuntuu että ompelu on hankalaa, kannattaa kankaat harsia ensin yhteen ja ommella harsintapistojen päältä. Kun kankaat on ommeltu yhteen, harsintapistot ratkotaan pois.

Tähän tilkkupeittoon ei tullut väliin levyvanua, koska kankaat ovat paksuja ja lämpimiä. En myöskään lähtenyt tikkaamaan paksuja kankaita yhteen, vaan solmin ne tilkkujen kulmista muutamasta kohtaa puuvillalangalla. Valitsin kohdat niin, että solmujen alle piilottui ne saumat, jotka eivät osuneet ihan täsmälleen kulmittain.

Tilkkupeiton ompelu vie aikaa ja vaatii jonkin verran aikaisempaa ompelukokemusta. Isot neliönmalliset tilkut ovat kuitenkin helppoja ommella, kun ne leikkaa täsmälleen samankokoisiksi. Tilkkupeitto onnistuu aloittelijaltakin, kun kankaiden väliin ei laita vanulevyä ja tikkaamisen sijaan yhdistää kankaat solmimalla.

Read More