Valmisvajasta tuunattu puu- ja puutarhavaja

Takapihalta kaadettu iso koivu pilkottiin takkapuiksi, jotka piti saada talveksi katon alle suojaan. Kun koivun kanto oli jyrsitty pois alta, puuvajan rakentaminen pääsi käyntiin.

Tässä valmis vaja ja miten se rakennettiin. Tapoja rakentaa on monia, tämä on kahden aloittelijan tekemä ratkaisu. Toivottavasti tästä on apua niille, jotka suunnittelevat aloittavansa vajan rakentamisen.

Vähäisellä rakennuskokemuksella päädyttiin Bauhausin Palmako Marcus 6,5 neliön valmisvajaan. Valintaan vaikutti se, että vaja on mitoiltaan (384 x 289 cm) tontin nurkkaan sopiva ja että siinä on erilliset tilat polttopuille ja muulle säilytykselle.

Kuva: Bauhaus.fi

Kolme erillistä säilytystilaa mahdollistavat vajan monipuolisen käytön ja muunneltavuuden säilytystarpeiden muuttuessa. Sellaisenaankin vaja olisi ollut oikein näppärä, mutta halusimme tehdä siitä pienellä tuunauksella vielä enemmän omiin tarpeisiimme sopivan.

Kuva: Bauhaus.fi

Vaihdoimme alkuperäisen valmisvajan sivuilla olevien säilytystilojen paikkoja päittäin ja kattomateriaalin valokatteeksi. Katosta käyttämättä jääneistä paneeleista rakensimme avoimeen säilytystilaan seinät ja lattian (samanlaiset kuin vastakkaisellakin sivulla).

Avoimen puolen puiden suojaksi aion ommella vakiokokoisesta kestopeitteestä aukon peittävän verhon. Nähtäväksi jää, onnistuuko paksun materiaalin ompelu kotikoneella. 

Pyrimme käyttämään valmisvajapakettiin kuuluvia materiaaleja, mutta jonkin verran ostimme myös uusia. Valmispakettiin ei kuulunut esim. vajan lattian alle betonilaattojen päälle asentamiamme paksuja kestopuupalkkeja. Niiden varaan on tarkoitus ensi kesänä rakentaa vajan edustalle portaat ja/tai pieni terassi.

Tukevat palkit pitävät vajan lattian suorana ja irti maasta. Vajan alle jää reilusti tilaa, että ilma pääsee kiertämään. Palkkien ja betonilaattojen välissä on palat kattohuopaa, ettei kosteus pääse nousemaan maasta puurakenteisiin.

Pohjatyöt aloitettiin lapioimalla alueelta päällimmäinen maakerros (multaa ja soraa) pois n. 25 cm paksuudelta. Maa-aines käytettiin muualla pihassa mm. nurmikon kuoppien täyttämiseen. Kaivannosta nousseet kivet asettelin perennapenkin reunakiviksi.

Kaivettuun kuoppaan levitettiin ensin kuitu-/suodatinkangas estämään maa-aineskerroksia sekoittumasta keskenään. Kuitukankaan päälle levitimme 8-16 mm karkeaa sepeliä kapillaarikatkoksi, sepelin päälle asennushiekkaa pohjan tasaamiseen. 

Routaeristykseen käytimme 50 mm paksua FinnFoam routaeristyslevyä. Levyt (6 kpl) oli helppo asentaa tiiviisti yhteen, koska niissä oli pontatut reunat. 

Levyjen päälle levitimme sepeliä. Sepeli tasoitettiin pitkää lautaa ja vatupassia apuna käyttäen. Tasoitetulle sepelipinnalle ladoimme betonilaatat, bitumihuopapalat ja kestopuupalkit. 

Pohjatöiden jälkeen pääsimme kokoamaan itse vajaa. Seinät tulivat koottuina elementteinä, mutta lattian rakensimme itse paketin valmiiksi sopivan mittaisiksi sahatuista laudoista.  

Vajapaketin mukana tuli selkeät ohjeet, joita seuraamalla kokoaminen onnistui hyvin aloittelijaltakin. Seurasimme ohjeita lattian, seinien ja toisen sivusäilytystilan rakentamisessa. Kun pääsimme vauhtiin ja jyvälle ideasta, aloimme soveltaa.

Idea alkuperäisen katon korvaamisesta valokatteella lähti siitä, että vajaan haluttiin valoa. Vajan ainoat ikkunat ovat ovissa, eikä vajaa ole tarkoitus sähköistää. 2000 mm pitkiä valokatelevyjä tarvittiin 6 kpl, 3 kummallekin sivulle. Reunoistaan limittäin asennetut muoviset levyt porattiin kattopalkkeihin valokatteen asennukseen tarkoitetuilla asennusruuveilla.

Koska vajan kattopalkit näkyvät ylhäältä (parvekkeelta) katsottuna kirkkaan valokatteen läpi, maalasin ne ennen katon asennusta mustalla ulkomaalilla. Katon asennuksen jälkeen se olisi ollut mahdotonta. Mustat palkit korostavat katon rakenteita mielestäni kivasti myös vajan sisäpuolella.

Vaikka valmiitakin harjalevyjä on saatavana, katon harjakin rakennettiin valokatelevystä. Levy saatiin sopivan kokoisiksi soiroiksi mattopuukolla varovasti suoraa lautaa pitkin leikkaamalla. Soirot asennettiin harjalle pitkittäin ja limittäin.

Valitsemamme valokatemalli on trapetsi eli siinä on urat, joita pitkin vesi valuu alas. Katon harjalle poikittain asennettujen soirojen kohdalla urat menevät katon harjan myötäisesti. Sadevesi haihtuu urista kyllä ajan myötä, vaikkei pääse valumaan alas.

Lopuksi kiinnitetään vajan ovet. Maalasin myös ne ennen asentamista. Muutenkin pyrin maalaamaan laudat ja rakennelmat (ainakin kertaalleen) ennen niiden asentamista paikoilleen. Maalipintojen rajaaminen helpottuu ja maalia on helpompi levittää, kun sen voi tehdä tukevalla alustalla. Lisäksi pääsee maalaamaan sellaisia kohtia, jonne ei maalipensseli enää asennuksen jälkeen välttämättä yllä.

Vajan ulkopinnat on maalattu vesiliukoisilla talomaaleilla. Seinien väri on harmaa T7032. Ovet, katto- ja pohjapalkit on maalattu mustalla T7063. Maalasin aiemmin samoilla ulkomaaleilla myös etupihan jätekatoksen.

Sisäseinien maali on vesiliukoista sisäremonttimaalia, jota jäi jäljelle eteisen seinien maalaamisesta. Väri on murrettu vaaleanharmaa TV H495 (Harso). Valoisuuden lisäämiseksi maalasin ovet sisäpuoleta seinien värillä.

Lattian maaliksi valitsin seinien väriä hieman tummemman harmaan T7038, kulutusta kestävän liuotinohenteisen Betolux-lattiamaalin.

Seuraava vaihe onkin sitten se kaikkein paras! Pääsen sisustamaan 5,4 neliötä kesähuoneeksi/puutarha- ja vihervajaksi! Vajassa on tietenkin tarkoitus säilyttää puutarhavälineitä, mutta myös ruukuttaa kasveja, idättää siemeniä, kasvattaa amppelitomaatteja ja chilejä, kahvitella ja rentoutua.

Täyteen vauhtiin vajan sisustuksen ja maisemoinnin suhteen pääsen vasta ensi keväänä, mutta jotain pientä aion jo toteuttaa syksyn ja talvenkin aikana. Rakennan ainakin vajapaketin lavan raakalaudoista hyllyt kiertämään vajan seiniä ja tietenkin ompelen ovien ikkunoihin pitsiverhot!

Read More

Maalia maalin päälle - mutta millaista?

Halusin maalata pihan roskakatoksen uudelleen vanhan maalin päälle. Vastaan tuli kysymys, millaisella maalilla vanhan maalin päälle voi maalata? 

Ensin piti jotenkin selvittää, minkä tyyppisellä maalilla katos oli aikaisemmin maalattu. Maali voi olla joko öljypohjainen, vesiohenteinen tai punamultamaali. Näistä vaihtoehdoista punamultamaalin saattoi sulkea pois jo tässä vaiheessa, jäljelle jäi enää kaksi vaihtoehtoa.

Maalityypin selvittäminen on tärkeää siksi, että uusi maali tarttuu hyvin vanhan pinnalle ja maalipinnasta tulee kestävä. Perussääntö on, että vesiohenteisen maalin päälle voi maalata vain vesiohenteisella maalilla, öljypohjaisen päälle vesiohenteisella tai öljypohjaisella maalilla.

Maalityypin tunnistamiseen löytyy paljonkin ohjeita, mm. Tikkurilan sivuilta.

Ennen maalaustyön aloitusta kannattaa lukea ohjeet ulkomaalaukseen täältä.

Valitsin varmuuden vuoksi vesiohenteisen ulkomaalin, joka sopii sekä vesiohenteisen että öljypohjaisen maalin päälle. Väreiksi valikoituivat Teknoksen ulkomaalien värikartalta harmaa T7032 ja musta T7063.

Ennen maalaamisen aloittamista pesin katoksen hyvin ja annoin kuivua. Maalasin ensin harmaat ja sitten mustat kohdat kahteen kertaan.

Käytin maalaamiseen pensseliä ja väripintojen rajaamiseen maalarinteippiä. Lopuksi korjailin pahimmat roiskeet ja valumat maalaamalla ne tarkemmin pienemmällä pensselillä.

Roskakatos oli alunperin maalattu ruskealla ja mustalla, ilmeisesti vesiohenteisilla maaleilla. Katos sai nyt huoltomaalauksella uuden raikkaamman ilmeen ja ruskea vaihtui samalla harmaaseen.

Vanhan maalin päälle maalaamalla vältyin maalin poistamiselta. Koska vanha maalipinta oli vain haalistunut (ei vielä hilseillyt), pohjatöiksi riitti tällä kertaa huolellinen pesu. Hilseilevä, helposti irtoava maali kannattaa harjata teräsharjalla kevyesti ennen uuden maalipinnan levittämistä.

Read More

Pitsiverhosta viirinauha

Pitsisestä valoverhosta saa helposti ja nopeasti ommeltua viirinauhoja, ihan itselle tai lahjaksi. Pitsisen viirinauhan voi ripustaa esim. verhon tilalle ikkunaan, koska se päästää valon kauniisti läpi.

Romanttinen viirinauha sopii tunnelmaa tuomaan esim. kesämökille, leikkimökkiin, kesähuoneeseen, parvekkeelle, terassille, kasvihuoneeseen, lastenhuoneeseen, ompeluhuoneeseen jne.

Tähän viirinauhaan käytetyssä valoverhossa on vaihteleva kuviointi. Verhon eri kohdista leikatut pitsitilkut ovat kaikki erilaisia.

Pitsiverhon lisäksi viirinauhaan tarvitaan vinonauhaa n. 360 cm (tms. nauhaa), kaava, sakset, nuppineuloja, ompelulankaa ja ompelukone.

Piirsin viirin kaavan paperille. Kolmion muotoisen kaavan korkeus keskeltä on 18,5 cm, yläreunan pituus 16 cm ja pitkien sivujen pituus 20 cm. Lisäsin tilkun kaavan yläreunaan 1 cm saumanvaraa ompelua varten.

Tilkut on helppo leikata kankaasta kaavan ääriviivoja pitkin. Tilkut kannattaa leikata värillisen taustan päällä, valkoisen tason päällä valkoisen pitsikankaan reunoja on vaikea hahmottaa.

Leikkasin yhteen viirinauhaan 16 kpl pitsitilkkuja, jotka neulasin peräkkäin yläreunastaan vinonauhaan. Tilkkujen reunoja ei tarvitse huolitella. 

Tilkut ommellaan kahtia taitetun vinonauhan väliin nauhan päältä suoralla ompeleella. Nauha taitetaan kahtia koko matkalta ja ompelu aloitetaan nauhan päästä.

Pitsitilkuista tuli 256 cm pitkä ketju. Viirinauhan molemmissa päissä on n. 50 cm nauhaa kiinnittämistä/solmimista varten.

Read More

Kierrätetyistä osista koottu ja kalustemaaleilla maalattu Lundia-hyllykkö

Ompelunurkkaukseeni piti saada säilytystilaa ompelutarvikkeille, -välineille ja -materiaaleille. Siitäpä lähtikin sitten taas isompi projekti käyntiin!

Suunnittelin nurkkaukseen Lundia Classic -sarjan osista 30 cm syvän, 218 cm korkean, 50 ja 80 cm leveän hyllykön ovineen ja vetolaatikoineen. Käytettyjä 30 cm syviä osia löytyi yllättävän helposti ja edullisesti Tori.fi:n kautta, Kierrätyskeskuksesta sekä SigaMageen Nettikaupan kautta. Hinnaksi koko hyllykölle tuli n. 300 €. Aikaa tarvittavien osien keräämiseen kului puolisen vuotta.

Osien maalaamisessa olikin sitten aikamoinen työ! Lakattu puupinta piti ensin hioa ja kolot paklata. Sen jälkeen taas hionta ja pölyjen pyyhkiminen ennen tartuntapohjamaalilla käsittelyä. Pohjamaalin kuivuttua taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja kalustemaalin levitys. Sitten taas hionta, pölyjen pyyhkiminen ja uuden maalikerroksen levitys.

Pohjamaalaus on mielestäni tarpeen, että kalustemaali tarttuu lakattuun puupintaan. Välttämättä lakkaa ei pysty hiomaan pois kokonaan. Suosittelen myös kahteen (jopa kolmeen) kertaan maalaamista, että puun keltaisuus ei kuulla maalin läpi.

Käytin maalaamiseen aikaisemmista maalaustöistä jäljelle jääneet kalustemaalien jämät. Muutaman hyllytason jätin alkuperäiselle lakatulle puupinnalle, samoin kuin vetolaatikoiden reunat.

Vaikeinta oli ehkä lasiovien reunojen rajaaminen ja maalaaminen. Yritin saada puiset reunat maalattua siististi niin ettei maali töhri lasipintaa. Rajaus maalarinteipillä ei mielestäni oikein onnistunut, joten maalasin lopulta ihan käsivaralla. Raaputin lasin pintaan kuivuneen maalin varovasti keraamisen lieden puhdistamiseen tarkoitetulla lastalla.

Hyllykköön mahtuu todella paljon tavaraa. Lasiovet suojaavat lankoja pölyltä ja koko lankavarasto on heti näkyvillä. Vetolaatikoihin taas uppoaa nauhat, vetoketjut, napit, puikot ja koukut, saumurin lankarullat ym. tarvikkeet.

Hyllykköä voi jatkossa muunnella säilytystarpeen mukaan, lisätä osia tai vaihtaa olemassa olevien paikkaa.

Monivärisenä hyllyköstä tuli mielestäni aika hauska. Neutraalit värit sopivat sisustukseen ja toimivat rauhallisena taustana värikkäille tavaroille. Paahtunut puunvärikin näyttää hyvältä maalattujen pintojen kanssa ja kun sitä on näkyvillä vain vähän.

Työn määrä ei tunnu niin suurelta, kun osia maalaa ja lisää hyllykköön sitä mukaan kun niitä löytyy. Koko hyllykköä ei siis tarvitse maalata kerralla. Alkuun pääse hyllykön perusrungon kokoamisella.

Read More

Kolmella eri värillä maalaaminen

Tarvitsimme tuulikaappiin uuden kenkähyllyn. Sellaisen, jossa on säilytystilaa myös koiran talutushihnalle, kakkapusseille yms. tarvikkeille.

Aiemmin tuulikaapissa kenkähyllynä toimi vanha kirjahylly. Huonosta kunnostaan huolimatta, sekin virkistyi vielä maalaamalla ja toimitti kenkähyllyn virkaa monta vuotta. Nyt se sai uuden tehtävän autotallissa työkaluhyllynä.

Mitoiltaan tuulikaappiin sopiva uusi kenkähylly löytyi Tori.fi:n kautta. Kokopuinen hyllykkö on vanha lasiliukuovilla varustettu kirjakaappi. Lasit olivat hajonneet jo aikaa sitten ja kaappi oli muutenkin "elämää nähnyt".

Hioin kirjakaapin pinnat kevyesti, pyyhin hiomapölyt, irrotin vetimet ja pohjamaalasin valkoisella tartuntapohjamaalilla. Jo pelkkä hionta sai kaapin näyttämään paremmalta.

Koska halusin hommaan vähän haastetta, päädyin maalaamaan kaapin kolmella erivärisellä kalustemaalilla, jotka olivat jääneet aikaisemmista projekteista.

Apuna eriväristen pintojen rajaamisessa käytin maalarinteippiä. Vapaalla kädellä siveltimellä varovasti vetäenkin rajaaminen onnistuu, tarvitaan vain keskittymiskykyä ja vakaata kättä.

Rajaukset onnistuvat paremmin, jos esim. taustalevyn irrottaa ja maalaa erikseen. Olin tässä kohtaa laiska, enkä viitsinyt irrotella osia enempää kuin mitkä olivat jo valmiiksi irrallaan tai helposti irroitettavissa.

Maalattujen pintojen täytyy antaa kuivua ennen kuin viereen voi maalata toisella värillä. Kuivumisaikojen odottelu vie aikaa ja maalaustyö etenee hitaammin kuin yhdellä värillä maalattaessa.

Kesällä maalaushommat voi tehdä säiden suosiessa ulkona. Suojaukseksi riittää pressu alle. Työ voi jäädä kuivumaan ulos ilman että se on tiellä tai vastamaalattua pintaa tarvitsee varoa.

Maalauskertojen välillä pinnoille voi tehdä välihionnan. Hionta tasoittaa maalin valumajäljet, jos sellaisia sattui maalatessa tulemaan. 

Jos rajauksia ei saa tehtyä ihan niin tarkasti kuin haluaisi, hionta auttaa tähänkin. Lopuksi rajauksia voi vielä korjailla eli mitään peruuttamatonta ei tule tehtyä, vaikka homma ei menisikään heti ihan putkeen.

Viimeistelin maalatut pinnat, rajaukset, reunat ja kulmat kevyesti hiomalla, että kaapista tulee vähän kuluneen ja vanhan näköinen.

Olen tyytyväinen lopputulokseen. Kenkähylly on mielestäni kolmivärisenä hauska ja siinä on sopivasti säilytystilaa käytössä oleville kengille ja muille tarpeellisille tavaroille. Toimii! :)

Read More

Sisustustikkaat harjanvarsista

Neljästä puisesta katuharjanvarresta saa nikkaroitua sisustustikkaat vaikkapa parvekkeelle. Näiden koivuisten harjanvarsien paksuus on 24 mm ja pituus 150 cm. Tikkaista tuli kevyet ja sirot, mutta kuitenkin tukevat.

Katuharjanvarsien sijaan tikkaat voi nikkaroida myös paksummasta ja tukevammasta pyörölistasta, jota myy mm. K-Rauta. Mitä painavampaa tavaraa tikkailla säilytetään, sitä tukevammat niiden tulee olla.

Kaksi varsista toimii sivupuina, puolapuiksi tarkoitetut sahasin 40 cm pitkiksi. Tikkaista tulee tukevammat, kun niissä on vähintään kolme puolapuuta. Näissä tikkaissa puolapuita on viisi.

Mittasin puolapuut tasavälein ja naulasin pitkillä ohuilla nauloilla sivupuiden päälle. Naulasin jokaisen puolapuun varmuuden vuoksi kahdella naulalla tikkaiden molemmilta puolilta.

Lopuksi öljysin valmiit tikkaat terassin öljyämiseen tarkoitetulla Tikkurilan mustalla Valtti terassiöljyllä. Olen käyttänyt sitä kasvulavojen, linnunpöntön ja marjapensastukien suojaamiseen.

Somistin tikkaat kiertämällä liitoskohtien ympärille juuttinarua. Tikkaat näyttävät nyt siltä, että ne on sidottu yhteen narulla. Samalla naru peittää naulankannat.

Tikkaiden puolapuihin voi laittaa S-koukkuja. Silloin niihin voi ripustaa kaikenlaista pientä roikkumaan esim. yrttiruukkuja pusseissa.

Tikkaita voi käyttää parvekkeen lisäksi myös sisällä esim. kylpyhuoneessa pyyhetelineenä, makuuhuoneessa vaatteiden tai päiväpeiton/torkkupeittojen säilytykseen, koru- tai tuuletustelineenä. Tikkaat toimivat myös köynnöstukena tai niihin voi ripustaa valosarjan.

Read More

Laudeliinan kulmien ompelu

Kesämökkituliaisia voi ommella itsekin. Helppoja ja nopeita ommeltavia ovat mm. keittiöpyyhkeet, pöytäliinat ja laudeliinat.

Pyyhkeiden, pöytäliinojen ja laudeliinojen voi reunat voi huolitella ompelemalla niihin käänteet, mutta kannattaa opetella myös tämä vinosaumaisten kulmien ompelutekniikka. Kun ideasta pääsee jyvälle, kulmien ompelu onnistuu helposti ja yksinkertaisempikin malli näyttää taidokkaasti viimeistellyltä.

Tämän laudeliinan koko on valmiina 50 x 150 cm. Kangasta tarvittiin 57 cm x 157 cm pala. Kangas on tukevaa 100 % puuvillaa, myös pellava sopii erinomaisesti laudeliinamateriaaliksi.


Ohje kulman ompeluun:

1. Silitä kangas.

2. Leikkaa kankaasta neliön (tai suorakaiteen) mallinen kappale lankasuoraan. Samalla kankaan reunat suoristuvat, jos ne olivat alunperin leikattu vinoon. Saumanvaroja varten jokaiselle sivulle lisätään 3,5 cm.

3. Käännä jokaiselle sivulle kaksinkertainen taite. Ensin 1 cm ja sen jälkeen 2,5 cm nurjalle puolelle. Silitä taitteet.

4. Käännä kulman taitteet auki. Huomaat kankaan kulmassa nurjalla puolella taitoksista muodostuneen neliön muotoisen alueen.

5. Taita kulma oikeat puolet vastakkain niin, että neliö puolittuu. Piirrä ompeluviiva neliön viereen. Taitteet ja ompeluviiva muodostavat peilikuvan taitetulle neliölle. Ompeluviiva on kuvassa neulan alla.

6. Ompele kankaan kulma piirtämääsi viivaa pitkin, oikeat puolet vastakkain. Ompelu aloitetaan 1 cm etäisyydeltä (saumanvara) kankaan reunasta.

7. Leikkaa kulmasta ompeleen vierestä kolmion muotoinen pala pois, että kulma kääntyy ja asettuu paikoilleen paremmin.

8. Käännä kulma oikein päin, avaa ja silitä.

9. Silitä ja neulaa kulmat ja sivut.

10. Ompele ympäri läheltä reunaa.

11. Viimeistele silittämällä.

Jos kulman ompelu ei vielä näillä ohjeilla avautunut, katso video täältä.

Read More

Säilytyspussit pimennysrullaverhosta

Testasin kuinka hyvin paksua pimennysverhokangasta pystyy ompelemaan ja mitä käyttökelpoista siitä voisi saada aikaan. Kokeilun tuloksena yhdestä 97 cm leveästä, 170 cm pitkästä pimennysrullaverhosta tuli kaksi kohtalaisen kokoista säilytyspussia.

Pussit on siis ommeltu tavallisesta helmiketjulla rullattavasta pimennysverhosta, jonka mekanismi meni rikki. Irrotin verhosta kiskot sekä mekanismin ja säästin ehjän kankaan, kunnes keksin mitä siitä teen.

Rullaverhon kangas on jämäkkää 100 % polyesteria. Jämäkkä kangas sopii isompiinkin säilytyssäkkeihin, ne pysyvät tukevasti pystyssä ja säilyttävät muotonsa.

Kankaan toinen puoli on musta, toinen hopeanvärinen. Siististi ommeltuja kaksipuolisia säkkejä voi käyttää kumpi tahansa puoli päällä päin.

Leikkasin verhokankaasta 50 cm korkeat ja 97 cm leveät kappaleet. Kangas ei purkaannu, joten sen reunoja ei tarvinnut huolitella ennen ompelua.

Verhon alareunassa oli jo valmis 3,5 cm yksinkertainen käänne. Leikkasin kappaleen niin, että reunasta tuli säkin yläreuna. Ompelin toisen pussin yläreunaan samanlaisen käänteen.

Halusin pussin pohjasta pyöreän. Pohjan koko tulee olla sellainen, että suorakaiteen muotoinen kappale yltää sen ympärille, 1 cm saumanvaroilla ommeltuna.

Testasin ensin, voiko säkin pohja olla Marimekon Fokus-tarjottimen kokoinen, halkaisijaltaan 46 cm. Ei yltänyt, joten pienensin pohjan halkaisijaa 28 cm:iin. Pyöreän kappaleen piirtäminen onnistui Ikean metallisen Blanda-tarjoilukulhon avulla.

Suorakaiteen muotoisen kappaleen voi ommella ensin renkaaksi ja sitten renkaan yhteen pohjakappaleen kanssa. Aiemmin ommeltu taite jää yläreunaan tai sen voi ommella viimeisenä, kun säkki on muuten valmis.

Jos suorakaitaleen pituuden arviointi on hankalaa (että se yltää varmasti pohjakappaleen ympäri), voi säkin sivun ommella vasta sen jälkeen kun pohja on ommeltu lähes kiinni. Lähes kiinni tarkoittaa tässä lähelle sivuja.

Seuraavaksi neulataan sivut yhteen sopivalta etäisyydeltä reunasta (niin että rengas on pohjaan nähden sopivan kokoinen) ja ommellaan yhteen. Lopuksi pohjaan sivusauman kohdalle jäänyt aukko ommellaan kiinni.

Jäykän polyesterikankaan ompelu onnistui hyvin, vaikka kangasta joutui ohjaamaan ja syöttämään koneelle tavallista enemmän.

Säkkien polyesterikangas on kiiltävää, likaa hylkivää ja kosteutta kestävää. Säilytyspussit sopivat kankaan ominaisuuksien puolesta hyvin esim. pyykki-, lelu- tai istutussäkeiksi.

Read More